Hellä leijona

by Marianna Kurtto

Hykerryttävän viihdyttävä romaani ihmissuhteista, rakkauden etsimisestä ja kaupunkilaiselämästä.

Näytelmäkirjailija Anniina istuu päivät kahvilassa tarkkaillen ihmisiä ja keräten materiaalia näytelmiinsä.

Kun ristikkoa raapustava mies kutsuu Anniinan pöytäänsä, on alusta asti selvää, ettei kyseessä ole mikään luppakorvainen tyhjännauraja. Mahdoton mies vetää puoleensa mutta tekee katoamistemppuja, ja kaiken kukkuraksi Anniinan oven taakse ilmestyy entinen rakkaus anteeksipyyntöineen.

Teatterin takahuoneesta, radanvarren lähiöstä ja Tallinnan-laivalta voi löytää romantiikkaa, mutta piileskeleekö rakkaus lopulta siellä, minne viimeiseksi katseensa tajuaa kääntää?

364 pages, Hardcover

Published May 17, 2021

Reviews

[Susa · Rating 1 out of 5]

Anteeksi mutta joudun kyllä nyt antamaan tälle yhden tähden enimmäkseen siitä syystä, että olipa taas niin sietämätön päähenkilö. Muun muassa näistä syistä, että hän oli:

1) aivan järjettömän mustasukkainen (”- - mitä jos mustasukkaisuus oli minussa sisäänrakennettu ominaisuus, niin kuin miellyttämishalun puuttuminen vinttikoirilla” — voi herranen aika et ole koira vaan ihminen, sitten menet terapiaan),

2) haukkui alentuvasti muita naisia (” - - se työnteli vauvaansa aivan helvetin kalliin nököisissä vaunuissa, mutta itse se näytti aika rupsahtaneelta”),

3) eikä elämässä tietenkään taas pyörinyt oikein mikään muu kuin se, että miksi mies ei soita, vaikka olisi ollut oma ura ja kaikkea. (Bonussyy numero 4, että mistäkin kohdeltiin kyllä aika kurjasti (esim. syy numero 1) sitten, kun se viitsi lopulta viestitellä. Ei ihme joo, ettei rakastetusta kuulu, kun käyttäytyy kuin ääliö. En olisi soitellut itsekään.)

Totta kai jos tätä genreä lukee, täytyy hyväksyä se, että ihmissuhdedraama on se juonen pääasia eikä välttämättä päähenkilön urakehitys, mutta noita kahta aiempaa en sulata edes chick lit -genressä. Eikö me nyt oikeasti vuonna 2021 aleta olla jo sen "nainen on naiselle susi" -ajattelun yläpuolella?

[Mikko Saari · Rating 2 out of 5]

Marianna Kurton aiemmat romaanit ovat miellyttäneet: Tristania oli kiinnostava ja Seitsemäs piste vähän haastavampi, mutta silti kaunis. Niinpä tämä Hellä leijonakin kiinnosti, vaikka vähän erilaista lajityyppiä edustaakin. Ei siinä mitään – olenhan minä romanttisen viihteen parissa viihtynyt, hiljan esimerkiksi Niina Meron ja Nelli Hietalan kirjojen parissa.

Hellä leijona ei kuitenkaan onnistunut lunastamaan takakannen lupausta "hykerryttävän viihdyttävästä". Ei tosiaan! Ennemmin luonnehtisin ahdistavaksi ja tukalaksi. Kirja kertoo näytelmäkirjailija Anniinasta, joka kohtaa vakiokahvilassaan miehen, jonka kanssa suhde on alusta asti kulmikas, mutta kiehtova. Mies kuitenkin tekee katoamistemppuja.

Anniinan entinen mieskin – joka inspiroi Anniinan kirjoittamaan tuoreimman näytelmänsä Mieheni on paska – ilmaantuu kuvioihin. Seuraa paljon draamaa, soutamista ja huopaamista, kun Anniina säätää exänsä ja tämän uuden hankalan ihastuksen kanssa. Anniina on yksinkertaisesti ärsyttävä päähenkilö. Mustasukkainen kuin mikä, jatkuvasti murehtimassa että mikä on kun mies ei soita, ja sitten kun se soittaa, niin heti ollaan kimpussa naljailemassa ja piikittelemässä.

Luin Hellän leijonan väliin Liv Strömquistin tuoreimman, jossa niin ikään käsiteltiin rakkaussuhteita ja sehän keskusteli mielenkiintoisella tavalla tämän kirjan kanssa. Tässä näyttäytyy tavallaan juuri se, mistä Strömquist puhui: mies käyttää emotionaalista valtaa pitämällä etäisyyttä. Ja samalla sitten taas ei – kun pariskunta on yhdessä, mies onkin se, joka on enemmän tunteella mukana ja Anniina ottaa etäisyyttä.

Lopetus sentään oli sen verran oivallinen, että harkitsin hetken jo kolmatta tähteä. Mutta ei – kirja oli sen verran pitkä ja siinä määrin turhauttavaa vaellusta koko muulta mitaltaan, että en kyllä halua lopulta tätä erityisemmin suositella.

[Iira · Rating 2 out of 5]

Olipahan taas. Hömppä, mutta kaikki henkilöt (näytelmäkirjailijapäähenkilö erityisesti!!) oli niin karmeita, että teki mieli huutaa ääneen. Kurtto osaa kirjoittaa sujuvasti ja vetävästi, joten tuli haukattua iltapalana, kun tarvitsin jotain tälläistä "kevyttä ja vastuutonta". Teksti käyttää hyväkseen tunnistettavia stereotyyppejä teatterimaailmasta, mutta kaikki jää juuri niin pinnalliseksi, kuin voi olettaakin. Päähenkilö on sairaalloisessa mustasukkaisuudessaan jopa epäjohdonmukainen ja rasittavahko. Tietysti - koska hänen työnsähän on olla mahdollisimman dramaattinen = näytelmäkirjailija. Huokaus!

[Tinssu · Rating 3 out of 5]

Luettu e-kirjana. 3,5. Soljui mukavasti eteenpäin.

[Maija · Rating 5 out of 5]

Hah, oli niin hyvä. En tiennyt yhtään mitä napata kirjastosta ja tää sattu käteen. Tykkäsin tosi paljon!