Kirjeitä Japaniin

by Vappu Kannas

Aamuisin en jaksaisi nousta sängystä, unet tulevat lähes joka yö ja toistavat aina samaa kaavaa: ystäväni kääntyy pois minusta, hän on ilkeä minulle, hän on jatkanut elämäänsä ja hänellä menee hyvin, mutta minä olen alkanut muistuttaa kuivahtanutta rusinaa surussani ja katkeruudessani.

Ystävä muuttaa maailman ääriin, ja yhtäkkiä kaikki on lopullisesti toisin. Häntä ei enää ole, hän ei ole kaukana vain fyysisesti, vaan ihan kokonaan poissa. Mitä oikein tapahtui?

Milloin lapsuudesta asti yhdessä kasvaneet ovat kääntyneet toisistaan poispäin ja lähteneet eri suuntiin? Miksi ystävä jätti?

Suru ei hellitä vuosienkaan kuluttua. Ystävän hylkäämäksi tulleen kaipuu ja murhe on kuin rakastetun hylkäämän, tai enemmänkin. Auttaako menetykseen aika, kun toinen kuitenkin yhä elää, on olemassa kuin haamusärky, mutta hänestä ei tiedä enää mitään?

Vappu Kannaksen herkkä ja melankolinen Kirjeitä Japaniin kysyy, miten voi muistaa omaa menneisyyttään oikein, kun osa itsestä on kadonnut. Mikä on totta, mikä kuviteltua?

253 pages, Hardcover

First published June 17, 2021

Reviews

[Readerwhy]

"Tämä on tarina, jonka olen itselleni kertonut. Se on muovannut koko identiteettini ja sen, millaiseksi elämäni on muodostunut. Tarina on kannatellut minua ja hohtanut ylläni kuin sädekehä."


Vappu Kannas debytoi romaanilla afrosuomalaisesta Rosa Claystä, jossa korostuivat Rosan elämäntapahtumien lisäksi kertomiseen liittyvät kysymykset. Vaikka Kannaksen Kirjeitä Japaniin käsittelee ystävyyttä ja sen merkitystä myös sen luuliima on kerrontaan liittyvissä tekijöissä keitetty.



Ystävyys määrittyy teoksessa eräänlaiseksi katvealueeksi ydinperheideaalin ympärillä pyörivässä yhteiskunnassa. Vaikka ystävyyssuhteet ovat alkaneet korvata sukulaisuuteen perustuvia suhteita on niiden asema edelleen jollakin tapaa epävirallinen ja kulttuurisesti määrittelemätön.



Teoksen päähenkilö on menettänyt ystävänsä ja tämä menetys on tehnyt häneen aukon, jota hän kerronnan avulla tarkastelee ja tilkitsee. Kannas tuo hienosti esiin, miten kerronta on jatkuvasti vaarassa muuttua tarinaksi ja alkaa elää tarinan ehdoilla. Asioita myös muistetaan väärin silloinkin, kun pyrkimys on pysyä tiukasti siinä, mitä todella tapahtui.



Muisti luo tulkintoja. Se rakentaa heijastuksia ja pintoja, joiden alle uhkaa peittyä ystävän kanssa koetut hetket. Psyyke tuottaa puolustusmekanismeja. Paikoin olisi helpompaa olla näkemättä. Olla tuijottamatta menneeseen kuin omaan peilikuvaan, joka näyttää myös sen, jota ei haluaisi nähdä.



Kuolleiden ja rakastettujen (niin ihmisten kuin lemmikeidenkin) menetyksestä aiheutunutta surua varten on olemassa - joskin löyhä ja hyvin monimuotoinen - narratiivi, joka tekee suremisesta ymmärrettävää myös muiden silmissä. Ystävän menetys ja sen seurauksena tapahtuva sielun amputaatio sen sijaan sijoittuvat oudompaan maastoon ja sitä on kuvattu kirjallisuudessa varsin harvoin - etenkin suhteessa siihen, miten yleisestä asiasta on kysymys.



Kirjeitä Japaniin havainnollistaa muistamisen rakenteita. Muistamisessa ei ole kyse lineaarisesta toiminnasta, vaan liikkeestä niin eteen kuin taaksepäinkin. Muisto ilmestyy - kehittyy kuin valokuva - painuu unohduksiin ja siihen palataan. Muistaminen näyttäytyy pyörteen kaltaisena ja se kaappaa mukaansa eri kertoina ja ajankohtina eri asioita. Se etenee hyppäyksittäin, vaatii ja pakottaa. Se ottaa vangiksi ja pysäyttää.


Teoksen päähenkilö joutuu myös törmäämään muistikuviensa valheellisuuteen. Erityiseksi muistettu paljastuukin ihan tavalliseksi


"Olin unohtanut, miten lapselliselta vielä vaikutin kaksikymmentäkahdeksanvuotiaana. Kuvassa ei olekaan sellaista nostalgista hohtoa kuin olin ajatellut. Se on ihan tavallinen turistikuva."


Kirjeitä Japaniin on sävyltään surumielinen ja kaipauksen täyttämä teos. Sen tunnemaaston kanssa kiinnostavaan vuoropuheluun asettuu Kannaksen ilmavan kevyt kerronta, joka kuljettaa lukijaa päähenkilön elämänvaiheissa kuin hyväilsevä kesätuuli. Painavan ja kevyen liitto, joka antaa surun tulla ilmoille sellaisena kuin se on. Kaunistelematta. Kiillottamatta.

[meri · Rating 4 out of 5]

kipeä, viiltävä romaani surusta jonka ystävän menetys jättää jälkeensä. se, että ystävä hylkää, on melkein liian hirveää kestettäväksi, muistoja on kaikkialla ja ne hämärtyvät ääriviivoistaan ja sotkeutuvat kuvitelmiin. mikä oli totta, mikä olisi voinut olla? mikä on kuvien kautta totta, mikä keksittyä dialogia? kannaksen kirja repi sydämeni auki monessa kohtaa, aihe kun on kipeän tuttu. en kuitenkaan enää ajatellut joka kerta samaa ihmistä, ja tunsin samaa toisinaan kuin kannas kirjan loppupuolella kuvaa: ”toivun nopeammin kuin ennen.” kirja on katkerakin, ja sitä se saakin olla. epäselväksi hieman jää, mikä on välirikon taustasyy, vai onko sitä ollenkaan.

pidin tästä hurjan paljon. ihanaa, että tästä aiheesta kirjoitetaan – ero ystävästä voi olla yhtä kauhea kokemus kuin romanttisesta kumppanistakin eroaminen, ja se ansaitsee tulla nähdyksi sellaisena.

”— mutta nyt kun tiedän millaista muualla on, tulee mielessäni olemaan ainainen kaipuu.”

”menetykset eivät tee vahvemmaksi, se on pelkkää valhetta. menetys tekee hauraammaksi. menetys tekee ihmisestä toisen.”

kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle.

[Laura · Rating 2 out of 5]

Kaunis ja melankolinen tarina katkenneesta ystävyydestä, hieman katkerakin mutta sillä suloisella tavalla. Kannaksen teksti on kaunista ja ilmavaa, mutta silti (vai siksi?) myös hieman etäistä. Rakenne ja tarina olisivat kaivanneet ehkä vielä jotain, en ihan tiedä mitä, tiivistystä vai tilaa? Tämä on kirja, joka on varmaan ollut tärkeämpää kirjoittaa kuin lukea, se toi mieleen Vigdis Hjorthin Onko äiti kuollut -romaanin, mutta kevyenä, ei lainkaan niin vahvana versiona, vähän varjomaisena ennemminkin.

[Ella]

Erittäin kiinnostava aihe. Odotin kirjalta paljon, mutta ehkä jotain erilaista kuitenkin, jotain enemmän.

[Nelli · Rating 3 out of 5]

Kohtasimme kaiken, emmekä pelänneet mitään. Emme kääntäneet katsettamme, vaikka kasvaminen tekee kipeää. Hän katsoi minua ja olin yhtäkkiä olemassa. Hän näki minut ja muutuin ihmiseksi. Ei haittaa, vaikka hän katosi, sillä hän jätti minuun osan itseään.

Tää oli kauniisti kirjoitettu, mutta paikoin liian tajunnanvirtamainen ja jätti ehkä vähän liikaakin lukijan oman mielikuvituksen ja tulkinnan varaan. Toistoa oli paljon, mutta tuntui, ettei se oikein johtanut mihinkään. Olisin halunnut tietää, mitä todella tapahtui. Mutta ehkä kirjan pointti olikin enemmän ystävyyteen ja sen loppumiseen liittyvissä tunteissa ja niiden kuvaamisessa kirja onnistui hyvin.

[Amanda · Rating 3 out of 5]

Kaunista tekstiä ja ajatuksia herättäviä kuvauksia elämää mullistavasta tapahtumasta - ystävän menettämisestä.

Kuitenkin kirja tuntui olevan kirjailijan itse itselleen kirjoittama, täynnä tajunnanvirtaa, muistoja ja ajatuksia sieltä täältä, ilman selkeää ankkuria tiettyyn hetkeen tai kontekstiin, jonka avulla lukija pysyisi perässä kaikesta. Välillä tuntui, että vain kirjailija itse tietää mistä juuri sillä hetkellä hän puhuu ja mitä hän sanoo, eivätkä sanat ole muulle kuin hänelle - ja kenties ystävälle - edes tarkoitettu.

[Taina · Rating 3 out of 5]

Surumielinen, nopealukuinen teos muistoista ja ystävyyden loppumisesta. Jotenkin kuulas ja etäinen kokonaisuus, josta oli vaikea saada otetta. Olisin kaivannut jotain rosoa, terävyyttä. Pidin siitä, että käsittelyssä oli tärkeä ystävyyssuhde ja sen päättyminen eikä ainainen parisuhde. Parhaiten mieleen jäivät ravut sekä luku nimeltä "Kokura" - kaupunki, jossa asuin Japanissa. Suosittelen kaunista kirjaa syksyn melankolisiin hetkiin.

[Eleonora · Rating 4 out of 5]

Runonomainen, melankolinen ja paikoittain puhtaan surullinen romaani ja tutkielma siitä, kun menettää Ystävän. Kannas kirjoittaa niin kauniisti, että kirjaa lukiessa nousee pala kurkkuun. Jotkut sivut vaativat uudelleen lukemista, päiväkirjaan ylös kirjoittamista. Kirja välittää lohtua, ja saa lukijan ymmärtämään miten Ystävän menettäminen voi kaikessa raskaudessaan olla kuin henkilökohtainen peili. Eräänlainen työkalu oman elämän ja ihmissuhteiden reflektioon.

[Amu · Rating 1 out of 5]

Oikeastaan kaikki tässä kirjassa työnsi minua pois. Sekä sisältö että muoto ovat hajanaisia, henkilöiden väliset suhteet jäävät epäselvemmiksi kuin olisi tarpeen. Kysymys on myös siitä, että tämä kirja tulee todella lähelle omia kipeitä kokemuksiani, onhan useampikin ystävä jättänyt minut. Ja kun tämä ei vastaa omaa käsitystäni tai kokemustani lainkaan, kirja ei tunnu onnistuneelta.

[Didu · Rating 4 out of 5]

Nopealukuinen ja viiltävä kuvaus ystävyyden loppumisesta. Tykkäsin erityisesti kirjoitustyylistä, joka oli lyhyttä ja napakkaa. Pystyin samaistumaan ystävyyden haasteisiin ja sen loppumiseen. Kaipasin enemmän Japani-kuvausta, mutta kirja oli hyvä näinkin. Sain paljon ajattelemisen aihetta.

[Jenni]

Ah, hurjaa lukea ystävyystekstiä, jossa on paljon samoja keloja ja motiiveja kuin omassa. Kertoo kai jotain siitä, että meillä milleniaalitytöillä oli yhteinen aika, maailma, kulttuuri. Se on kiva ajatus.

Jotenkin kirkkaimpana jää kuitenkin mieleen Taiwan.

[Faith · Rating 5 out of 5]

Mukaansatempaava ja koskettava tarina ystävyydestä. Hienoa, että ystävyyssuhdetta kuvataan yhtä merkityksellisenä kuin romanttista suhdetta.

[Stella · Rating 4 out of 5]

Pidin tämän aiheesta ja teemoista, ihanaa että niistäkin kirjoitetaan.

[Tinssu · Rating 2 out of 5]

Luettu e-kirjana. Lukiessa oli sellanen ärsyyntynyt fiilis "koko" ajan et miksei vaan vois päästää irti, kuitenkin oli se Paras Ystävä jäljellä vaikka Ystävä lähtikin.

[Elisa Tikka · Rating 5 out of 5]

Koskettava kertomus ystävyyden merkityksestä elämässä ja etenkin siitä, miltä tuntuu kun sydänystävyys päättyy. Takaan hyvät itkut tämän teoksen äärellä.

[Eerika · Rating 2 out of 5]

Kirja ei jättänyt minuun oikeen minkäänlaista jälkeä. Kirjassa oli paikoin hyvin kaunista tekstiä jota oli helppo lukea. Minun on kuitenkin vaikea lähestyä tarinaa, kun esimerkiksi hahmojen nimiä ei kerrottu ja joutui muutenkin paljon arvailemaan, mitä hahmojen välillä oli tapahtunut. Kirjan aihe on kuitenkin tärkeä ja oli virkistävää, että joku on kirjoittanut kirjan ystävyyden päättymisestä.