What do you think?
Rate this book
Syyskirja
Tarkkanäköinen taiteilijaromaani Ensimmäisen naisen tekijältä.
Romaani Tove Janssonista.
Saari, meri, sumunharmaa ja kaislankeltainen syksy. Jos haluaa päästä saaresta toiseen, pitää oppia veneilemään.
On vuosi 1991, Suomessa lama, huolena ilmaston lämpeneminen. Nuori ekoaktivisti Maria päätyy saareen tapaamaan 78-vuotiasta Tove Janssonia, joka on juuri julkaissut uuden novellikokoelman. Kun Maria kirjoittaa Tovesta, hänelle avautuu taiteelle eletty elämä, sen kapina, lohtu, seikkailu ja ilkikurinen nauru. Olisi ollut mahdotonta olla sekä hyvä taiteilija että hyvä vaimo, Tove sanoo.
Syyskirja liikkuu monella vuosikymmenellä 1940-luvusta 1990-lukuun ja kuvaa Venhon jäljittelemättömällä kielellä valintojen seurauksia
Romaani Tove Janssonista.
Saari, meri, sumunharmaa ja kaislankeltainen syksy. Jos haluaa päästä saaresta toiseen, pitää oppia veneilemään.
On vuosi 1991, Suomessa lama, huolena ilmaston lämpeneminen. Nuori ekoaktivisti Maria päätyy saareen tapaamaan 78-vuotiasta Tove Janssonia, joka on juuri julkaissut uuden novellikokoelman. Kun Maria kirjoittaa Tovesta, hänelle avautuu taiteelle eletty elämä, sen kapina, lohtu, seikkailu ja ilkikurinen nauru. Olisi ollut mahdotonta olla sekä hyvä taiteilija että hyvä vaimo, Tove sanoo.
Syyskirja liikkuu monella vuosikymmenellä 1940-luvusta 1990-lukuun ja kuvaa Venhon jäljittelemättömällä kielellä valintojen seurauksia
280 pages, Hardcover
First published September 2, 2021
24 people are currently reading
502 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 96 reviews
October 23, 2021
Ei voi mitään, en hirvittävästi pitänyt tästä. Teksti on todella kaunista ja ilmavaa, mutta jokin näissä kahdessa tarinassa ei toiminut: toinen taso tuntui turhalta, melkein päälleliimatulta, ja Toven tarina maalailevuudessaan välillä vähän pitkästyttävältä. Ei minun kirjani.
October 26, 2021
4,5 tähteä, pyöristän ylöspäin ilahtuneisuuttani.
Tykkäsin tästä ihan hurjasti! Tämä oli mielestäni todella onnistunut teos, joka pursuili Tove-tunnelmaa olematta kuitenkaan pelkkä Tove-jäljitelmä tai yksioikoinen elämäkerta. Marian osuudet tuntuivat aluksi hieman ylimääräisiltä ja heikoilta koska Tove-kuvaus oli niin vahvaa, mutta hiljalleen nekin löysivät äänensä ja samaistuin Mariaan paikoitellen todella voimakkaasti. Hänen Tove-fanituksensa oli ehkä hieman överiä, mutta toisaalta hyvin ymmärrettävää. Arvostin myös paljon kuvausta nuorten maailmantuskasta ja siitä, kuinka hyvät aatteen miehet osaavat olla ihan käsittämättömän paskoja poikaystäviä.
Joitain rakennejuttuja olisin itse ehkä järjestellyt uudelleen, Ham-osuus tuli jotenkin hassun myöhään ja rikkoi tarinan rytmiä, mutta ei mitenkään katastrofaalisesti. Välillä eksyttiin myös vähän turhan syvälle elämäkertailuun, mutta eipä sekään hyvin kirjoitettuna ja kiinnostavasta henkilöstä kerrottaessa mitään haittaa.
Ihmettelen hieman ihmisiä, jotka kyseenalaistavat juuri tämän teoksen kohdalla oikean ihmisen näkökulmasta kirjoittamisen hyväksyttävyyden tai sallittavuuden. Ensinnäkin, mielestäni pitää voida olettaa, että aikuinen lukija pystyy pitämään faktan erossa fiktiosta tällaistakin kirjaa lukiessaan. Toisekseen, mielestäni tämä kirja ei laittanut Toven suuhun tai päähän mitään, mitä ei hänen lukuisten elämäkertojensa sivuilta voisi melko rauhassa hänen hahmolleen attribuoida. Se, ajatteliko Tove OIKEASTI juuri näin juuri tällä hetkellä, on loppujen lopuksi mielestäni aika toissijaista. Olen lukenut Tuula Karjalaisen Tove-elämäkerran, ja mikään tässä kirjassa ei hypännyt silmilleni ainakaan sen kirjan luoman Tove-käsityksen vastaisena. Mutta luonnollisesti mikäli haluan lukea mitä Tove oikeasti teki ja sanoi, käännyn Karjalaisen kirjan puoleen, en tämän. Tämän tarinan puoleen saatan hyvinkin tulla jatkossakin kääntymään, mutta täysin eri syistä. Siispä en näe niiden rinnakkaiselossa mitään ongelmaa.
Tykkäsin tästä ihan hurjasti! Tämä oli mielestäni todella onnistunut teos, joka pursuili Tove-tunnelmaa olematta kuitenkaan pelkkä Tove-jäljitelmä tai yksioikoinen elämäkerta. Marian osuudet tuntuivat aluksi hieman ylimääräisiltä ja heikoilta koska Tove-kuvaus oli niin vahvaa, mutta hiljalleen nekin löysivät äänensä ja samaistuin Mariaan paikoitellen todella voimakkaasti. Hänen Tove-fanituksensa oli ehkä hieman överiä, mutta toisaalta hyvin ymmärrettävää. Arvostin myös paljon kuvausta nuorten maailmantuskasta ja siitä, kuinka hyvät aatteen miehet osaavat olla ihan käsittämättömän paskoja poikaystäviä.
Joitain rakennejuttuja olisin itse ehkä järjestellyt uudelleen, Ham-osuus tuli jotenkin hassun myöhään ja rikkoi tarinan rytmiä, mutta ei mitenkään katastrofaalisesti. Välillä eksyttiin myös vähän turhan syvälle elämäkertailuun, mutta eipä sekään hyvin kirjoitettuna ja kiinnostavasta henkilöstä kerrottaessa mitään haittaa.
Ihmettelen hieman ihmisiä, jotka kyseenalaistavat juuri tämän teoksen kohdalla oikean ihmisen näkökulmasta kirjoittamisen hyväksyttävyyden tai sallittavuuden. Ensinnäkin, mielestäni pitää voida olettaa, että aikuinen lukija pystyy pitämään faktan erossa fiktiosta tällaistakin kirjaa lukiessaan. Toisekseen, mielestäni tämä kirja ei laittanut Toven suuhun tai päähän mitään, mitä ei hänen lukuisten elämäkertojensa sivuilta voisi melko rauhassa hänen hahmolleen attribuoida. Se, ajatteliko Tove OIKEASTI juuri näin juuri tällä hetkellä, on loppujen lopuksi mielestäni aika toissijaista. Olen lukenut Tuula Karjalaisen Tove-elämäkerran, ja mikään tässä kirjassa ei hypännyt silmilleni ainakaan sen kirjan luoman Tove-käsityksen vastaisena. Mutta luonnollisesti mikäli haluan lukea mitä Tove oikeasti teki ja sanoi, käännyn Karjalaisen kirjan puoleen, en tämän. Tämän tarinan puoleen saatan hyvinkin tulla jatkossakin kääntymään, mutta täysin eri syistä. Siispä en näe niiden rinnakkaiselossa mitään ongelmaa.
December 3, 2021
Kaikki mitä Tovesta kirjoitetaan on tietyllä tapaa aika ihanaa. Niin tämäkin teos.
Teos kuvailee Janssonin ja Pietilän viimeisiä päiviä heidän omassa saaressaan, josta heidän on pakko lähteä, koska ikä tulee vastaan. Heitä tarkkailee Maria, joka on pakkomielteisen kiinnostunut Janssonista.
Kirja on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Venho on tehnyt taustatyönsä hyvin ja kirja käsittelee aika laajastikin Janssonin elämää, perhesuhteita, muumeja ja taiteilijuutta. Kuin olisi lukenut uudelleen osan Janssoneista kirjoitettuja elämäkertoja. Kirja taittaa senkin verran paljon elämäkerran suuntaan, että välillä menee sekaisin siinä, lukeeko kaunokirjallista teosta, vai jotain muuta. Mietin sitä, tarvitseeko tämä kaikki kirjoittaa uusiksi, mutta toisaalta nautin tästä itse ehkä juuri enemmän näin. Hieman enemmän faktoihin nojaavana, sillä minulla on usein haasteita kestää oikeista eläneistä ihmisistä kirjoitettuja fiktiivisiä teoksia.
Ymmärrän, miksi Maria on kirjoitettu kirjaan. Hänelle Jansson on suuri taiteilija, pakkomielle, jotain ihmeellistä. Marian suhtautuminen kuvaa aika hyvin monen suhdetta Janssoniin, siihen voi samaistua. Samaan aikaan Marian osuudet kirjassa eivät tuntuneet kovin oleellisilta, tärkeiltä tai kiinnostavilta. Ne eivät tuntuneet tarttuvan kunnolla kokonaisuuteen kiinni, vaan jäivät vähän leijumaan ilmaan. Kirja olisi pärjännyt hyvin ilman stalkkeri-Mariaakin.
Kirja oli kiva lukea, sillä Marian tavoin rakastan Janssonia. Mutta ehkä tämä olisi voinut rehellisesti kertoa vain Janssonista.
Teos kuvailee Janssonin ja Pietilän viimeisiä päiviä heidän omassa saaressaan, josta heidän on pakko lähteä, koska ikä tulee vastaan. Heitä tarkkailee Maria, joka on pakkomielteisen kiinnostunut Janssonista.
Kirja on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu. Venho on tehnyt taustatyönsä hyvin ja kirja käsittelee aika laajastikin Janssonin elämää, perhesuhteita, muumeja ja taiteilijuutta. Kuin olisi lukenut uudelleen osan Janssoneista kirjoitettuja elämäkertoja. Kirja taittaa senkin verran paljon elämäkerran suuntaan, että välillä menee sekaisin siinä, lukeeko kaunokirjallista teosta, vai jotain muuta. Mietin sitä, tarvitseeko tämä kaikki kirjoittaa uusiksi, mutta toisaalta nautin tästä itse ehkä juuri enemmän näin. Hieman enemmän faktoihin nojaavana, sillä minulla on usein haasteita kestää oikeista eläneistä ihmisistä kirjoitettuja fiktiivisiä teoksia.
Ymmärrän, miksi Maria on kirjoitettu kirjaan. Hänelle Jansson on suuri taiteilija, pakkomielle, jotain ihmeellistä. Marian suhtautuminen kuvaa aika hyvin monen suhdetta Janssoniin, siihen voi samaistua. Samaan aikaan Marian osuudet kirjassa eivät tuntuneet kovin oleellisilta, tärkeiltä tai kiinnostavilta. Ne eivät tuntuneet tarttuvan kunnolla kokonaisuuteen kiinni, vaan jäivät vähän leijumaan ilmaan. Kirja olisi pärjännyt hyvin ilman stalkkeri-Mariaakin.
Kirja oli kiva lukea, sillä Marian tavoin rakastan Janssonia. Mutta ehkä tämä olisi voinut rehellisesti kertoa vain Janssonista.
January 29, 2024
Väga ilusas keeles raamat ja tugev saarestikuatmosfääri tabamine. Paraku oleks asi võinud piirdudagi Tove Janssoni viimaste saarepäevade ning hüpetega minevikku, selle asemel oli aga juurde poogitud mingi arusaamatu lugu tudeng Mariast, kes sokutab ennast koos hüdrobioloogidega saarestikku välipraktikale, lootuses seal oma iidoli Janssoniga kohtuda.
See ei andnud asjale mitte midagi juurde, aga võib-olla tundub mulle nii ka ainult sellepärast, et minu jaoks on sügavalt arusaamatu ja üsna kriipi selline kultuslik imetlus, mis võtab peaaegu jälitustegevuse mõõtmed ning milles lisaks oma imetlusobjekti kunstilise loomingu austamisele tõstetakse ta ka inimesena pjedestaalile ning loodetakse temalt vastuseid oma elu painavatele küsimustele.
See ei andnud asjale mitte midagi juurde, aga võib-olla tundub mulle nii ka ainult sellepärast, et minu jaoks on sügavalt arusaamatu ja üsna kriipi selline kultuslik imetlus, mis võtab peaaegu jälitustegevuse mõõtmed ning milles lisaks oma imetlusobjekti kunstilise loomingu austamisele tõstetakse ta ka inimesena pjedestaalile ning loodetakse temalt vastuseid oma elu painavatele küsimustele.
September 10, 2023
Tove Jansson on ollut aina minun kotijumalani. Olen lukenut hänen koko tuotantonsa, suuren osan siitä moneen kertaan ja molemmilla kielillä. Ajattelen kliseisen fanin tavoin, että tunnen hänet paremmin kuin muut, ymmärrän häntä, löysin aiemmin kuin toiset, tavoitan syvällisesti sen mitä hän taiteellaan sanoo. Suhtaudun vihamielisesti kevytfaniuteen ja muumimietelauseisiin ja piirrettyihin ja merchandiseen. Ja vielä vihamielisemmin ihmisiin, jotka "eivät ymmärrä muumeja" - siihen on vain yksi vastaus; joko et ole lukenut niitä oikeasti tai aivokapasiteetissasi on jotain pahasti pielessä. Harmillisesti esim omat lapseni kuuluvat tähän ihmisryhmään 😅.
Siksi on mennyt monta vuotta enkä ole saanut tartuttua tähän kirjaan. Kertoohan se Tove-fanista joka on yhtä pakkomielteinen kuin minä. Pelkäsin että kertoo väärin, ymmärtää pinnallisesti, pilaa jotain. Mutta eilen, kauniina syyspäivänä, kirja hyppäsi syliini kirjastossa. Luin sen melkein yhdeltä istumalta veneretkellä Söderskäriin, kuvittelin Pellingin, näin Toven, tunsin syksyn hiipivän meren yli. Ilahduin, vanhenevan Toven ymmärtävästä näkemisestä, taiteen tekemisen kuvauksesta, joka vastasi omaa käsitystäni, oli "oikein". Marian tarinan tarpeellisuudesta ydintarinan lomassa en purematta niele, mutta ehkä se vain tulee liian lähelle. Mariahan on samanlainen uskollinen fani kuin minä itse, ja tuntuu edelleen pahalta ajatella että meitä on muitakin, joudun jakamaan.
Siksi on mennyt monta vuotta enkä ole saanut tartuttua tähän kirjaan. Kertoohan se Tove-fanista joka on yhtä pakkomielteinen kuin minä. Pelkäsin että kertoo väärin, ymmärtää pinnallisesti, pilaa jotain. Mutta eilen, kauniina syyspäivänä, kirja hyppäsi syliini kirjastossa. Luin sen melkein yhdeltä istumalta veneretkellä Söderskäriin, kuvittelin Pellingin, näin Toven, tunsin syksyn hiipivän meren yli. Ilahduin, vanhenevan Toven ymmärtävästä näkemisestä, taiteen tekemisen kuvauksesta, joka vastasi omaa käsitystäni, oli "oikein". Marian tarinan tarpeellisuudesta ydintarinan lomassa en purematta niele, mutta ehkä se vain tulee liian lähelle. Mariahan on samanlainen uskollinen fani kuin minä itse, ja tuntuu edelleen pahalta ajatella että meitä on muitakin, joudun jakamaan.
April 2, 2024
mulle enamasti istuvad need emade ja tütarde lood hästi nagunii, aga see meeldis veel eriti, sest kuidagi armsasti jooksid siin kõrvuti (aga sündmustiku mõttes vaevu põkkusid, nagu laevad öös või ehk paadid tormisel Läänemerel. lihtsalt juhuse asi, et mille või kelle üks laine ühte randa kannab ja millal sealt jälle ära viib) Tove Janssoni ja ühe tema raamatutega üles kasvanud noore naise lood. sellest Mariast saame teada vähem, aga temast vast veel ei olegi palju rohkem öelda; see-eest on juttu palju Tovest ja tema suhtest emaga ja selle mõjust ta loomingule. mulle meeldib, et siin on palju juttu ka muust kui muumiraamatutest - Tove maalidest ja novellidest ja nii. minu jaoks ikkagi "Suveraamat" on tema tipp- ja tähtteos. kuigi "Hilja novembris" ei jää kaugele maha. nii et nende saamislugusid ja nende ümber käivaid mõtisklusi oli mul eriti mõnus lugeda.
see on küll ilukirjanduslik raamat, aga olen päris elulugu(sid) ka lugenud ja kõik paistab kenasti klappivat, autor on teinud ära hea taustatöö.
see on küll ilukirjanduslik raamat, aga olen päris elulugu(sid) ka lugenud ja kõik paistab kenasti klappivat, autor on teinud ära hea taustatöö.
November 18, 2023
Imeline leid novembrikuisele (kuigi raamatu tegevus augustikuus) Hiiumaale. Rahulik, õrn, vaikselt kulgev, pikitud paljude arukate mõtetega. Viimast näitab mu meelespeade hulk, kuigi tunnistan, poole raamatu peal loobusin - no ei jaksa kõiki häid kirjakohti ära märkida.
Venho on 1991. aasta augustikuus Pellinki saarestikku asetanud noorukese Maria, kelle iidoliks on Tove Jansson. Põgusalt kerib end lahti Maria ema haigus ja lõppenud suhe Attega, ent see liin on napim ja pigem tagaplaanil. Peategelane on siiski Tove, kes on Tootiga saarel nende saareelu kokku korjamas. Igavikuline viimane. Viimased päevad, viimased asjade sorteerimised. Pakkimine.
Seekord ei ole see hooaja viimane, vaid läbi kumab p ä r i s viimane. Sellel on juures nukruse maik, samas ka meenutuste ja mälestuste maik. Läbi selle saab lugeja kuulda ka Tove enda loo.
Ma ei tea, kas ja mida uut pakub see raamat Tove Janssoni ja tema loomingu andunud austajale. Mulle pakkus, palju. Võib koguni juhtuda, et suudan kunagi muumid uuesti lauale tõsta. Novelle olen pisteliselt siiski lugenud ja siinsetest lugudest tulid mitmed taas meelde.
Igatahes hästi mõnus ja rahulik, seisundilugemine.
Venho on 1991. aasta augustikuus Pellinki saarestikku asetanud noorukese Maria, kelle iidoliks on Tove Jansson. Põgusalt kerib end lahti Maria ema haigus ja lõppenud suhe Attega, ent see liin on napim ja pigem tagaplaanil. Peategelane on siiski Tove, kes on Tootiga saarel nende saareelu kokku korjamas. Igavikuline viimane. Viimased päevad, viimased asjade sorteerimised. Pakkimine.
Seekord ei ole see hooaja viimane, vaid läbi kumab p ä r i s viimane. Sellel on juures nukruse maik, samas ka meenutuste ja mälestuste maik. Läbi selle saab lugeja kuulda ka Tove enda loo.
Ma ei tea, kas ja mida uut pakub see raamat Tove Janssoni ja tema loomingu andunud austajale. Mulle pakkus, palju. Võib koguni juhtuda, et suudan kunagi muumid uuesti lauale tõsta. Novelle olen pisteliselt siiski lugenud ja siinsetest lugudest tulid mitmed taas meelde.
Igatahes hästi mõnus ja rahulik, seisundilugemine.
December 30, 2021
Kirjatkaa muistiin, että isona haluan olla Tove Jansson. Taidekirjat ja taiteilijiista kertovat kirjat ovat heikkokohtani eikä tämä ollut poikkeus.
Aiemmin olen lukenut Venholta Sylvi Kekkosen elämään pohjautuneen kirjan ja muistelen pitäneeni sen tyylistä kovasti. Tässä oli samanlaista kuulautta ja seesteisyyttä. Kirjan toinen ääni, luontoaktivisti Maria(?) jäi vähän vaisuksi ja vaimeaksi vaikka äitisuhteen tematiikkaa kirjan loppu avasikin. Tove tuntui todellisemmalta hahmolta.
Ostakaaa mulle saari, jonne muutan asumaan rakkaani kanssa. Voin kirjoittaa siellä itsekin pari novellikokoelmaa tai maalata ruman omakuvan pariisilaisessa residenssissä, kyllä kiitos.
Ehkä tämä kirja olisi tarvinnut vielä hiukan syvempiä rosoja, nyt aforistiset helmilauseita tuntui olevan pudoteltu tasaisin sivuvälein ja niiden kirkkain hohto uhkasi himmetä. Mutta tässä kolahtelivat monet hyvät sanat.
"Tietysti taiteilijan pitää olla tietoinen ajasta. Siitä mitä ilmassa liikkuu. Mutta lopulta, tämän hän tunsi särkynä, kipuna, kuin kiellettynä himona sisällään: pitää tehdä omaansa. On vaarallista sopia aikaansa."
Aiemmin olen lukenut Venholta Sylvi Kekkosen elämään pohjautuneen kirjan ja muistelen pitäneeni sen tyylistä kovasti. Tässä oli samanlaista kuulautta ja seesteisyyttä. Kirjan toinen ääni, luontoaktivisti Maria(?) jäi vähän vaisuksi ja vaimeaksi vaikka äitisuhteen tematiikkaa kirjan loppu avasikin. Tove tuntui todellisemmalta hahmolta.
Ostakaaa mulle saari, jonne muutan asumaan rakkaani kanssa. Voin kirjoittaa siellä itsekin pari novellikokoelmaa tai maalata ruman omakuvan pariisilaisessa residenssissä, kyllä kiitos.
Ehkä tämä kirja olisi tarvinnut vielä hiukan syvempiä rosoja, nyt aforistiset helmilauseita tuntui olevan pudoteltu tasaisin sivuvälein ja niiden kirkkain hohto uhkasi himmetä. Mutta tässä kolahtelivat monet hyvät sanat.
"Tietysti taiteilijan pitää olla tietoinen ajasta. Siitä mitä ilmassa liikkuu. Mutta lopulta, tämän hän tunsi särkynä, kipuna, kuin kiellettynä himona sisällään: pitää tehdä omaansa. On vaarallista sopia aikaansa."
October 20, 2021
”Tähän on totuttava, tulkoon haikeus, jos on tullakseen. Tärkeintä on, että kaikki saa huuhtoutua ihmisen läpi!”
En tiedä, mikä muu kirja olisi sopinut tähän lokakuuhun ja tähän syyslomaan paremmin. Haikea, kaunis, toisaalta surullinen ja toisaalta lohdullinen romaani Tove Janssonista ja Mariasta, joka kerran oli tyttö, joka ihaili Janssonia määrättömästi.
Todellisista ihmisistä fiktion kirjoittaminen on haastava (ja suosittu) laji. Venho tavoittaa kieleensä ja kerrontaansa minullekin kovin rakasta Tove Janssonia hätkähdyttävän hyvin, hänen kieltään ja mieltään, ja samalla koko elämää, sellaisenaan, kaikkine monimutkaisine ihmissuhteineen ja tunteineen. Vastaan tulee usein suru, mutta myös ilo ja leikki, toivo. Teoksen toisen päähahmon, minä-kertoja Marian yritys tavoittaa toisaalta Tove, toisaalta omat ääriviivansa, on samaistuttava ja surullisenkaunis tarina. Romaanissa kuuluvat ja kaikuvat myös Janssonin omat teokset, monet niistä, etenkin monet novellit ja syvimmät muumiromaanit : Taikatalvi, Muumilaakson marraskuu, Suuri tuhotulva ja sen maailmanlopun odotus. Ja meri, kaiken taustalla on meri, tyynineen ja myrskyineen. Tuskin ilman merta voisikaan kirjoittaa Tove Janssonista.
Eräänlaisena taitelilijaromaanina teos puhuu myös paitsi Janssonin elämäntyöstä, myös taiteesta yleensä, sen tekemisestä ja merkityksestä.
”Koko elämä on ollut varmuuden etsimistä epävarmuudessa, suojaa myrskyssä, joka on taide.”
En tiedä, mikä muu kirja olisi sopinut tähän lokakuuhun ja tähän syyslomaan paremmin. Haikea, kaunis, toisaalta surullinen ja toisaalta lohdullinen romaani Tove Janssonista ja Mariasta, joka kerran oli tyttö, joka ihaili Janssonia määrättömästi.
Todellisista ihmisistä fiktion kirjoittaminen on haastava (ja suosittu) laji. Venho tavoittaa kieleensä ja kerrontaansa minullekin kovin rakasta Tove Janssonia hätkähdyttävän hyvin, hänen kieltään ja mieltään, ja samalla koko elämää, sellaisenaan, kaikkine monimutkaisine ihmissuhteineen ja tunteineen. Vastaan tulee usein suru, mutta myös ilo ja leikki, toivo. Teoksen toisen päähahmon, minä-kertoja Marian yritys tavoittaa toisaalta Tove, toisaalta omat ääriviivansa, on samaistuttava ja surullisenkaunis tarina. Romaanissa kuuluvat ja kaikuvat myös Janssonin omat teokset, monet niistä, etenkin monet novellit ja syvimmät muumiromaanit : Taikatalvi, Muumilaakson marraskuu, Suuri tuhotulva ja sen maailmanlopun odotus. Ja meri, kaiken taustalla on meri, tyynineen ja myrskyineen. Tuskin ilman merta voisikaan kirjoittaa Tove Janssonista.
Eräänlaisena taitelilijaromaanina teos puhuu myös paitsi Janssonin elämäntyöstä, myös taiteesta yleensä, sen tekemisestä ja merkityksestä.
”Koko elämä on ollut varmuuden etsimistä epävarmuudessa, suojaa myrskyssä, joka on taide.”
January 22, 2022
Tämä kirja kosketti minua monella tasolla. Tove Jansson on henkilönä vaikuttanut minuun aivan valtavasti, muumikirjat ovat läpikotaisin tuttuja ja aikuisten kirjoihin palaan yhä uudestaan. Tuula Karjalaisen elämäkerran olen myös lukenut pariin kertaan.
Kirja oli kirjoitettu todella kauniisti. Johanna Venholla oli oma ääni, mutta kirja oli samalla myös hyvin Toven oloinen ja samaa jatkumoa, ikään kuin jazzmuusikko olisi ottanut tutun standardin ja versioinut sitä eteenpäin. Rakastin vanhenemisen, äitiyden ja taiteilijuuden pohdintoja, Toven ja Tootin lämmintä suhdetta joka antoi toiselle tilaa sekä karun saaristoluonnon kuvausta. Toven henkilöhistoria kirjoitettiin auki fiktion kautta tuoden pohdintojen kautta siihen uusia mahdollisia tulkintoja. Marian hahmo toi uuden kerroksen tarinaan ja vei miettimään myös omaa suhdetta esikuviin. ”Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa.”, kuten kirjan alussa lainattiin Näkymätöntä lasta. Kirjan henkilöiden väliset suhteet toistivat tuttuja teemoja, uusista henkilöistä oli löydettävissä Titi-uu, Nuuskamuikkunen ja Tuhto. Kirjan rakenne oli ilmava, lukujen väliin jäi tilaa omille ajatuksille. Nautin hetkistä, jolloin luin kirjaa pieninä palasina aamukahvin kanssa hiljaisessa talossa merelle katsellen, samalla omaa lapsuutta, äitiyttä ja taiteilijuutta pohtien.
Kirja oli kirjoitettu todella kauniisti. Johanna Venholla oli oma ääni, mutta kirja oli samalla myös hyvin Toven oloinen ja samaa jatkumoa, ikään kuin jazzmuusikko olisi ottanut tutun standardin ja versioinut sitä eteenpäin. Rakastin vanhenemisen, äitiyden ja taiteilijuuden pohdintoja, Toven ja Tootin lämmintä suhdetta joka antoi toiselle tilaa sekä karun saaristoluonnon kuvausta. Toven henkilöhistoria kirjoitettiin auki fiktion kautta tuoden pohdintojen kautta siihen uusia mahdollisia tulkintoja. Marian hahmo toi uuden kerroksen tarinaan ja vei miettimään myös omaa suhdetta esikuviin. ”Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa.”, kuten kirjan alussa lainattiin Näkymätöntä lasta. Kirjan henkilöiden väliset suhteet toistivat tuttuja teemoja, uusista henkilöistä oli löydettävissä Titi-uu, Nuuskamuikkunen ja Tuhto. Kirjan rakenne oli ilmava, lukujen väliin jäi tilaa omille ajatuksille. Nautin hetkistä, jolloin luin kirjaa pieninä palasina aamukahvin kanssa hiljaisessa talossa merelle katsellen, samalla omaa lapsuutta, äitiyttä ja taiteilijuutta pohtien.
April 15, 2022
Jatkoin Sylvi Kekkosesta suoraan Tove Janssoniin Venhon saattelemana. Tämäkin oli ihana, ja oli joitakin samoja elementtejä, kuten yksinolo luonnossa.
Luonto ja meri loistivat pääosissa! Arvostin etenkin lintujen ja lintutiedon saamaa sivutilaa:
”Näin miten hän ojensi kuppiaan ilmaan ja iso lokki tuli syömään jotain kupista. Lintu oli valtava. Näytti harmaalokilta. Harmaalokin siipiväli voi olla jopa puolitoista metriä, sillä on kova ääni.”
Tämän luettua haluan aiempaa enemmän sille Klovharun retkelle. Ehkä ensi kesänä?
Luonto ja meri loistivat pääosissa! Arvostin etenkin lintujen ja lintutiedon saamaa sivutilaa:
”Näin miten hän ojensi kuppiaan ilmaan ja iso lokki tuli syömään jotain kupista. Lintu oli valtava. Näytti harmaalokilta. Harmaalokin siipiväli voi olla jopa puolitoista metriä, sillä on kova ääni.”
Tämän luettua haluan aiempaa enemmän sille Klovharun retkelle. Ehkä ensi kesänä?
February 3, 2024
Mõtteid on palju, aga täna on juba hilja.
January 11, 2024
Ma pean seda asja natuke seedima, aga olen nüüd vist lootusetult Tove ja Johanna lummuses.
Read
November 27, 2021Syyskirja on kirja Tove Janssonista ja syksystä, jolloin Tove syksyn tullen muuttaa pois saaresta. Syksy on kirjassa myös Toven elämänkaarellinen syksy. Toven ihailijaksi on teoksessa luotu ekoaktivisti Maria. Tämä kerronnallinen ratkaisu tuo mieleeni fanityttö Sannan Kikan elämästä kertovassa audiodraamassa. Nuoreen ihmisen voi kanavoida peittelemättömästi kaiken hänen fanituksensa kohdetta koskevan ihailun ilman että se olisi millään tapaa kornia.
Venhon kieli on ilmaisuvoimassaan kaunista ja taikavoimaista, ja hän luo saaren myös lukijan sisälle. Saari on eheyden paikka, jossa "osa luontoa siirtyy ihmisen sisään." Saari liukkaine kallioineen ja pimentyvine iltoineen. Ja meri, joka lakkaamatta pauhaa niin ulkona kuin ihmisen sydämessäkin ja laulaa myrskystä ja siitä pitkästä matkasta, joka jokaisella on kotiin. "Vägen hem var mycket lång ... "
Syyskirja on kirja vanhenemisesta ja taiteen tekemisestä ja jälkimmäiseen liittyvistä ehdottomuuksista. Taiteen pakottamasta rehellisyydestä ja naamioiden alle astumisen huterasta maaperästä ja pelottavuudesta.
"Joka syksy saari riisuu hänet ylimielisyydestä."
"Kaikki taiteen tekeminen pohjautuu haluun, ilman sitä tulos on puolikuollutta ja väkisin pystyyn nostettua, siksi taide alkaa halun etsimisestä."
Biofiktiot ovat minulle arvoitus ja usein myös hieman vaikea pala. Luen niitä kunnian- ja ihailunosoituksena sille henkilölle, josta ne kertovat. Silti en voi olla miettimättä, mikä on kirjoitetun ja todellisen henkilön identiteettien välinen suhde? Onko biofiktio korkeampikirjallista fanifiktiota?
Toven ääni ei tule minua yhtä lähelle kuin Venhon edellisessä kirjassa Ensimmäinen nainen Sylvi Kekkosen ääni, mutta tämä ei tarkoita, etteikö Syyskirja sisältäisi runsaassa määrin lauseita, jotka valaisevat Toven tavalla, joka saa hänen läsnäolonsa säihkymään. Erinomainen esimerkki tästä on mm. seuraava lause:
"Hyvää kirjaa ei voi kirjoittaa ilman että on melko vaikeaa."
Venhon kieli on ilmaisuvoimassaan kaunista ja taikavoimaista, ja hän luo saaren myös lukijan sisälle. Saari on eheyden paikka, jossa "osa luontoa siirtyy ihmisen sisään." Saari liukkaine kallioineen ja pimentyvine iltoineen. Ja meri, joka lakkaamatta pauhaa niin ulkona kuin ihmisen sydämessäkin ja laulaa myrskystä ja siitä pitkästä matkasta, joka jokaisella on kotiin. "Vägen hem var mycket lång ... "
Syyskirja on kirja vanhenemisesta ja taiteen tekemisestä ja jälkimmäiseen liittyvistä ehdottomuuksista. Taiteen pakottamasta rehellisyydestä ja naamioiden alle astumisen huterasta maaperästä ja pelottavuudesta.
"Joka syksy saari riisuu hänet ylimielisyydestä."
"Kaikki taiteen tekeminen pohjautuu haluun, ilman sitä tulos on puolikuollutta ja väkisin pystyyn nostettua, siksi taide alkaa halun etsimisestä."
Biofiktiot ovat minulle arvoitus ja usein myös hieman vaikea pala. Luen niitä kunnian- ja ihailunosoituksena sille henkilölle, josta ne kertovat. Silti en voi olla miettimättä, mikä on kirjoitetun ja todellisen henkilön identiteettien välinen suhde? Onko biofiktio korkeampikirjallista fanifiktiota?
Toven ääni ei tule minua yhtä lähelle kuin Venhon edellisessä kirjassa Ensimmäinen nainen Sylvi Kekkosen ääni, mutta tämä ei tarkoita, etteikö Syyskirja sisältäisi runsaassa määrin lauseita, jotka valaisevat Toven tavalla, joka saa hänen läsnäolonsa säihkymään. Erinomainen esimerkki tästä on mm. seuraava lause:
"Hyvää kirjaa ei voi kirjoittaa ilman että on melko vaikeaa."
October 26, 2021
Syyskirja kertoo muutamasta elokuun päivästä vuonna 1991, jotka Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä viettävät rakkaassa Klovharussaan pakaten tavaroitaan. Tove on 77-vuotias ja elämä saarella on tullut vanheneville naisille liian pelottavaksi ja raskaaksi. Nyt on luopumisen aika ja saari on jätettävä muille. Pakattavaa ja säilytettävää on kolmessakymmenessä vuodessa kertynyt paljon. Tuon tuostakin he kyselevät toisiltaan Muistatko, muistatko. Pakkaamisen lomassa muistot vyöryvät Toven mieleen. Hän muistelee lapsuuttaan, jota on aina lehtihaastatteluissa väittänyt onnelliseksi ja sivuuttanut liian kipeät kysymykset. Faffan toi jyrkkyydellään ja oikeistolaisuudellaan elämään tummia sävyjä, mistä eniten kärsi äiti, Tovelle rakas Ham. Äiti ja tytär liittoutuivat, kasvoivat yhdeksi ja tukivat toisiaan.
Jostain syystä en päässyt toivomallani tavalla sisään Syyskirjaan. Ehkä oudoksuin Marian tarinan mukanaoloa, sillä se hajotti Toven muisteluita. Mutta kyllä Venhon teksti toi elävästi silmieni eteen kalliolla varovasti askeltavan Toven haalistuneessa keltaisessa sadetakissaan. Naisen, joka on lähtemässä viimeistä kertaa rakkaalta Klovharultaan, saarelta, jonka jokainen kallionkolo ja ruohontupsu ovat kolmessakymmenessä vuodessa tulleet tutuiksi.
Jostain syystä en päässyt toivomallani tavalla sisään Syyskirjaan. Ehkä oudoksuin Marian tarinan mukanaoloa, sillä se hajotti Toven muisteluita. Mutta kyllä Venhon teksti toi elävästi silmieni eteen kalliolla varovasti askeltavan Toven haalistuneessa keltaisessa sadetakissaan. Naisen, joka on lähtemässä viimeistä kertaa rakkaalta Klovharultaan, saarelta, jonka jokainen kallionkolo ja ruohontupsu ovat kolmessakymmenessä vuodessa tulleet tutuiksi.
March 27, 2022
hmmmm tää olis varmaan ollut hyvää lomalukemista. pidin kyllä, vaikka tuntui välillä vähän tylsältä lukea. olin tätä ennen lukenut toven kirjeet, niin tunnistin niitä liikaa tekstistä, en tiedä miksi se haittasi niin. ehkä olisin halunnut enemmän kirjailijan mielikuvitusta ja kuulla vielä enemmän mariasta!
October 30, 2022
Ehkä 3,5 tähteä. En innostunut tästä niin paljon kuin olisin etukäteen ajatellut. Aika paljon tuli tuttua kuvausta Toven elämänvaiheista. Vanhenemisen ja luopumisen kuvaus oli toki hienoa. En ymmärtänyt sitä päätöstä, että Tovesta puhuttiin paljon vain pronominilla ”hän”. Toisen päähenkilön, Marian, kuvaus ei tuntunut kovin olennaiselta ja jäi minusta vähän kesken. Ehkä kaikki oli kiinni siitäkin, että luin tätä kovin väsyneenä juuri ennen syyslomaa.
November 2, 2022
voi miten toivoin rakastavani tätä, mutta kokemus jäi ihan hyvä työmatkalla kuunneltava -tasolle. ajatuksena kaunis, kerrokset oli silti liian irrallaan toisistaan. äänikirjaformaatin takia myös varmasti missasin jotain, ehkä merkittävääkin.
September 25, 2024
Tämä oli onnistunut teos ja pidin valtavasti. Nyt tekee mieli lukea uudestaan Muumi-kirjat 🥰
August 9, 2022
Johanna Venhon Syyskirja on lumoava ja samaan aikaan karunkaunista saarelaistunnelmaa henkivä kirja Tove Janssonista. Biofiktio ei tavallisesti ole lempilajityyppejäni, mutta lasten- ja nuortenkirjallisuuden hanslankarina Tove Jansson luonnollisesti kiinnosti. Venho kuljettaa Janssonin mukana kirjassa myös toista näkökulmahahmoa: nuorta luonnontutkijaa Mariaa, joka vaikeassa elämäntilanteessa yrittää lähestyä ihailemaansa kirjailijaa. Tärkeimmät aiheet ovat saarielämä, taiteilijuus ja sekä Marian että Tove Janssonin suhteet äiteihinsä. Marian oma äiti on kuolemansairas ja hän kirjoittaa Tove Janssonille kirjeen, ja kun vastausta ei kuulu hankkiutuu kirjailijan kotisaarelle Klovharuun. Enimmäkseen kirja kuitenkin sisältää yhden 1991 vuoden elokuun tuokiokuvia saaresta sekä Janssonin muistoja lapsuudestaan ja äidistään.
Syyskirja ei ole juoniromaani vaan aikaan pysäytettyjä tunnelmia, myrskyävää merta, nostalgisia lapsuusmuistoja ja Tove Janssonin tyylin ja sielun hapuilua. Kirja on todella kauniisti kirjoitettu, yksinkertainen ja kuitenkin elävä, jopa maalaileva. Luin sitä juuri oikealla hetkellä äitienpäivänä, ja huomasin, että lauseita piti siemailla keskittyneesti, kun runsaasti sivuja ahmivana vinkkarina välillä olen tottunut huolimattomammin silmissä viliseviin riveihin. Näin lastenkirjallisuusihmisenä en kuitenkaan voinut välttyä tunteelta, että huolimatta siitä, että kirja kertoi Suomen suurimmasta lastenkirjailijasta, Tove Janssonin vähemmän tunnettu aikuisten tuotanto ja muumikirjojen aikuisemmat osat kiinnostivat kerrontaa enemmän kuin lastenkirjallisuus, jolle olisin suonut annettavan enemmän arvoa. Olisin myös mielelläni lukenut enemmän Toven ja Tuulikki Pietilän suhteesta, joka jäi kirjan reunamille. Silti Syyskirja tuntui tavoittavan paljon enemmän, kuin mitä perinteinen elämäkerta pystyisi.
Arvio myös blogissa Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Syyskirja ei ole juoniromaani vaan aikaan pysäytettyjä tunnelmia, myrskyävää merta, nostalgisia lapsuusmuistoja ja Tove Janssonin tyylin ja sielun hapuilua. Kirja on todella kauniisti kirjoitettu, yksinkertainen ja kuitenkin elävä, jopa maalaileva. Luin sitä juuri oikealla hetkellä äitienpäivänä, ja huomasin, että lauseita piti siemailla keskittyneesti, kun runsaasti sivuja ahmivana vinkkarina välillä olen tottunut huolimattomammin silmissä viliseviin riveihin. Näin lastenkirjallisuusihmisenä en kuitenkaan voinut välttyä tunteelta, että huolimatta siitä, että kirja kertoi Suomen suurimmasta lastenkirjailijasta, Tove Janssonin vähemmän tunnettu aikuisten tuotanto ja muumikirjojen aikuisemmat osat kiinnostivat kerrontaa enemmän kuin lastenkirjallisuus, jolle olisin suonut annettavan enemmän arvoa. Olisin myös mielelläni lukenut enemmän Toven ja Tuulikki Pietilän suhteesta, joka jäi kirjan reunamille. Silti Syyskirja tuntui tavoittavan paljon enemmän, kuin mitä perinteinen elämäkerta pystyisi.
Arvio myös blogissa Siniset helmet:https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
July 2, 2023
Syyskirjassa kuvataan Klovharun ulkosaarta niin Tove Janssonia kuin ekoaktivisti Mariaakin yhdistävänä paikkana. Vaikka luonto ja saari ovat tärkeitä Tovelle inspiraation lähteinä ja kotina, näkyy Toven ja Tootin elämässä monia epäkohtia, jotka ovat luonnolle haitallisia. Maria taas elää lähes täysin luonnon ehdoilla, mutta pohdiskelee entisen kumppaninsa, Aten, linkolalaista suhdetta luontoon ja ihmisiin. Syyskirjassa on kiinnostavaa pohdintaa ekologisuudesta ja luonnon merkityksestä ihmisille.
Venho kuvaa kauniisti saarta ja ihmisiä, etenkin Toven suhdetta äitiinsä ja Tootiin. Vanhenemista ja kuolemaa käsitellään lohdullisesti luonnollisina asioina, syksyn ja luonnon metaforina.
Vaikka lukemiseen ehti tulla pitkä tauko, oli tähän silti helppo palata. Parasta tässä kirjassa oli Venhon tunnelmointi, jonka avulla pääsin itsekin matkustelemaan Klovharuun ja ajassa taaksepäin Hamin öisiin piirustushetkiin.
Tekstissä olevat pienet huolimattomuudet ja usein toistuvat Venhon ja Janssonin kirjojen "mainokset" kuitenkin laskevat tähden verran pisteitä. Vaikka Toven elämästä onkin kiinnostavaa lukea, on todellisesta henkilöstä kirjoittamisessa omat haasteensa.
Venho kuvaa kauniisti saarta ja ihmisiä, etenkin Toven suhdetta äitiinsä ja Tootiin. Vanhenemista ja kuolemaa käsitellään lohdullisesti luonnollisina asioina, syksyn ja luonnon metaforina.
Vaikka lukemiseen ehti tulla pitkä tauko, oli tähän silti helppo palata. Parasta tässä kirjassa oli Venhon tunnelmointi, jonka avulla pääsin itsekin matkustelemaan Klovharuun ja ajassa taaksepäin Hamin öisiin piirustushetkiin.
Tekstissä olevat pienet huolimattomuudet ja usein toistuvat Venhon ja Janssonin kirjojen "mainokset" kuitenkin laskevat tähden verran pisteitä. Vaikka Toven elämästä onkin kiinnostavaa lukea, on todellisesta henkilöstä kirjoittamisessa omat haasteensa.
October 20, 2021
En oo ihan varma, mitä ajattelen todellisen ihmisen käyttämisestä tällä tavalla hahmona fiktiivisessä tekstissä. Tykkäsin kirjan intertekstuaalisuudesta ja siitä tunnelmasta, jonka Venho onnistui luomaan. Toisaalta välillä häiritsi se, miten faktan ja fiktion raja oli niin häilyväinen. Kirjassa kuvattiin Toven ensimmäisten sarjakuvien olleen muumisarjakuvia, vaikka Janssonin ei-muumiaiheisia sarjakuvia julkaistiin lehdissä jo tämän ollessa teini-iässä. Tällaiset pienet asiavirheet hyppivät silmille ja veivät ehkä omalla kohdallani pois lukukokemuksesta. Viihdyin kuitenkin kirjan, ja erityisesti sen meri-ilman kuvausten, parissa.
December 4, 2021
Rakastuin tähän kerrokselliseen tarinaan. Siitä löytyy välähdyksiä Tove Janssonin elämästä. Siinä kuvataan hienosti hänen monipuolisuuttaan taiteilijana - on piirtäminen, maalaaminen, muumit, novellit ja romaanit. Suhde äitiin kulkee yhtenä lankana tarinassa. Tooti on läsnä menneessä ja nykyhetkessä. Samoin meri ja Klovharu. Rohkeus ja leikki. Vanheneminen. Rinnalla kerrotaan nuoren Marian oman tarinansa etsimisestä. Hyvin rakennettu tarina, joka vei mukanaan. Ihania sanoja ja ajatuksia.
January 4, 2022
Tässä kirjassa yhdistyvät rikas kieli ja heleä, silti voimakas tunnelma. Venhon lauseet ihastuttavat, luovat vahvoja kuvia. Luopuminen, eteenpäin siirtyminen, oma menneisyys, mitä odottaa tulevalta? Taide, perhesuhteet, luonto. Paljon teemoja, mutta ei lainkaan tukkoisuutta.
Upea aloitus vuoden 2022 lukemiselle!
Upea aloitus vuoden 2022 lukemiselle!
October 28, 2021
Kirja oli pettymys. Kaksi tarinaa mutta liian irrallisia ja nuoren naisen etsiminen ja pohdinta tuntui jopa ärsyttävän. Harvemmin päähenkilö ärsyttää kuten nyt. Toven tarina yksinään olisi ehkä toiminut minulle paremmin.
November 29, 2024
Ihana hidas kirja, kaunista saaristokuvausta💙
Read
August 31, 2025Alguses tundus kuidagi kobav ja ei saanud hoogu sisse, aga mida rohkem ma sellest neid pisikesi tovelikke õhin-, rahu-, tarkuskilde leidsid, seda sujuvamaks lugemine läks. Ma ei püüdnudki enam lugu, vaid jälle seda elutõdemuslikkust ja merelist kliimat, armastust.
"Iga tilluke pisiasi oli täpne: tugipostide kaunistused, pisikesed katusesindlid. Säärased asjad tegid elust ime, nende kaudu hakkasid väga täpselt nägema, ja mida täpsemalt nägid, seda uskumatumaid kohti märkasid, neist ei saanud rääkida, neid tuli näidata, näidata läbi muumitrollide sabakarvade ja sametiste koonude ja Koduvana täsi prillide ja Filifjonka kiharate ja läbi pumpsu köiepuntrasse peidetud pisikese raamatukaane - jah, nii et inimesed jäävad vaatama ja taipavad ise, et maailm on rikas ja külluslik, metsik ja pööraselt armastamist väärt."
"Soojad käed, osavad. Pilgus valgus ja huumorimeel."
"Seda vastutust on teinekord raske taluda. Sellepärast peab ta iga päev natuke tantsima ja piisavalt tihti end peaaegu et lõhki naerma!"
"Keegi pole kaitstud, seepärast ongi nii oluline leida endale õigel ajal peidupaik."
"Kui tervenisti ei loobu, pole vaja üleliia igatseda."
"Ja teisalt: esimesed julged sõnad tundmatule, sõnad, mis süütavad seise silmis leegi! Esimesed laused loost, ja kuristikud avanevad."
See oli raamat emadest ja sellest, et emad jäävad alati, ühel või teisel moel. Ja veab, kui nad on armastusväärsed, ja enamasti nad on ja nad tahavad armastada ja nad on palju ohverdanud ja mulle meeldis. Tahan suveraamatut lugeda, Kuulajat jt
"Iga tilluke pisiasi oli täpne: tugipostide kaunistused, pisikesed katusesindlid. Säärased asjad tegid elust ime, nende kaudu hakkasid väga täpselt nägema, ja mida täpsemalt nägid, seda uskumatumaid kohti märkasid, neist ei saanud rääkida, neid tuli näidata, näidata läbi muumitrollide sabakarvade ja sametiste koonude ja Koduvana täsi prillide ja Filifjonka kiharate ja läbi pumpsu köiepuntrasse peidetud pisikese raamatukaane - jah, nii et inimesed jäävad vaatama ja taipavad ise, et maailm on rikas ja külluslik, metsik ja pööraselt armastamist väärt."
"Soojad käed, osavad. Pilgus valgus ja huumorimeel."
"Seda vastutust on teinekord raske taluda. Sellepärast peab ta iga päev natuke tantsima ja piisavalt tihti end peaaegu et lõhki naerma!"
"Keegi pole kaitstud, seepärast ongi nii oluline leida endale õigel ajal peidupaik."
"Kui tervenisti ei loobu, pole vaja üleliia igatseda."
"Ja teisalt: esimesed julged sõnad tundmatule, sõnad, mis süütavad seise silmis leegi! Esimesed laused loost, ja kuristikud avanevad."
See oli raamat emadest ja sellest, et emad jäävad alati, ühel või teisel moel. Ja veab, kui nad on armastusväärsed, ja enamasti nad on ja nad tahavad armastada ja nad on palju ohverdanud ja mulle meeldis. Tahan suveraamatut lugeda, Kuulajat jt
June 18, 2022
Tunnelmallinen teos, kyllä, ja Venho kirjoittaa kauniisti. En voi olla vertaamatta Syyskirjaa Venhon edelliseen romaaniin, Sylvi Kekkosesta kertoneeseen Ensimmäiseen naiseen, josta ehkä pidin Syyskirjaa enemmän.
Syyskesäinen Pellinki tuli lukijaa lähelle, ehkä enemmän kuin kumpikaan päähenkilö, enkä tainnut saada Tove Janssonin hahmostakaan mitään uutta.
Syyskesäinen Pellinki tuli lukijaa lähelle, ehkä enemmän kuin kumpikaan päähenkilö, enkä tainnut saada Tove Janssonin hahmostakaan mitään uutta.
January 6, 2022
Kuuntelin äänikirjana. En oikein pitänyt lukijasta.
Tove-fanina odotin tarinalta jotain enemmän. Oli fiktiota mutta seassa faktaakin.
Laitoin Helmet lukuhaasteessa -22 kohtaan 10. Kirjan nimi on vähän tylsä 😄
Tove-fanina odotin tarinalta jotain enemmän. Oli fiktiota mutta seassa faktaakin.
Laitoin Helmet lukuhaasteessa -22 kohtaan 10. Kirjan nimi on vähän tylsä 😄
Read
October 21, 2021Ihana, ei kevyt eikä raskas💛 hyvä kieli
Displaying 1 - 30 of 96 reviews