What do you think?
Rate this book
Kelloja ja vieraita
Kansainvälisestikin kiitetyn kirjailijan uusimmassa teoksessa irakilainen Elias päätyy kauas kotimaastaan
Elias työskentelee Isisin kokin apulaispoikana Mosulissa. Hän on vieras omassa maassaan, jonka Isis on kaapannut, sekä myöhemmin vieras vieraalla maalla, kun hän päätyy turvapaikanhakijaksi pohjolaan.
Pohjola on Soololandia, paikka, jossa vieraat pysyvät aina vieraina. Asenteet ammennetaan siellä Janten laista: ”Älä luule, että sinä olet jotain. Älä luule että olet yhtä hyvä kuin me.”
Blasimin kosiskelemattomat teokset puhuttelevat: ne huutavat välillä raivokkaasti, ja tuudittavat seuraavaksi lukijan hetkelliseen turvallisuudentunteeseen soljuvalla proosalla.
Hassan Blasim (s. 1973) on helsinkiläinen, irakilaissyntyinen kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Arabiaksi kirjoittava Blasim lukeutuu aikamme arvostetuimpiin suomalaisiin kirjailijoihin maailmalla. Blasimin esikoisteos Vapaudenaukion mielipuoli (2012) sai loistavat arvostelut. Vuonna 2014 Hassan Blasim voitti brittiläisen Independent-lehden arvostetun kirjallisuuspalkinnon novellikokoelmallaan Irakin Purkkajeesus (2013). Blasimin ensimmäinen romaani Allah99 julkaistiin suomeksi vuonna 2019. ”Allah99 edustaa parhainta kirjallisuutta: taiturimaisesti kirjoittava Hassan Blasim häivyttää rajat ihmisten väliltä." Antti Majander, Helsingin Sanomat
Elias työskentelee Isisin kokin apulaispoikana Mosulissa. Hän on vieras omassa maassaan, jonka Isis on kaapannut, sekä myöhemmin vieras vieraalla maalla, kun hän päätyy turvapaikanhakijaksi pohjolaan.
Pohjola on Soololandia, paikka, jossa vieraat pysyvät aina vieraina. Asenteet ammennetaan siellä Janten laista: ”Älä luule, että sinä olet jotain. Älä luule että olet yhtä hyvä kuin me.”
Blasimin kosiskelemattomat teokset puhuttelevat: ne huutavat välillä raivokkaasti, ja tuudittavat seuraavaksi lukijan hetkelliseen turvallisuudentunteeseen soljuvalla proosalla.
Hassan Blasim (s. 1973) on helsinkiläinen, irakilaissyntyinen kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Arabiaksi kirjoittava Blasim lukeutuu aikamme arvostetuimpiin suomalaisiin kirjailijoihin maailmalla. Blasimin esikoisteos Vapaudenaukion mielipuoli (2012) sai loistavat arvostelut. Vuonna 2014 Hassan Blasim voitti brittiläisen Independent-lehden arvostetun kirjallisuuspalkinnon novellikokoelmallaan Irakin Purkkajeesus (2013). Blasimin ensimmäinen romaani Allah99 julkaistiin suomeksi vuonna 2019. ”Allah99 edustaa parhainta kirjallisuutta: taiturimaisesti kirjoittava Hassan Blasim häivyttää rajat ihmisten väliltä." Antti Majander, Helsingin Sanomat
219 pages, Hardcover
First published January 1, 2021
10 people are currently reading
199 people want to read
About the author
Hassan Blasim
23 books283 followersHassan Blasim (born 1973) is an Iraqi-born film director and writer who lives in Finland. He writes in Arabic.He is co-editor of the Arabic literary website http://www.iraqstory.com/
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 11 of 11 reviews
November 29, 2021
Irakilainen Hassan Blasim tarjoaa tuoreimmassa kirjassaan kaksi pienoisnovellia.
Eliaksen seikkailut Isis-maassa kertoo nimensä mukaisesti Eliaksesta, jonka Isis on kaapannut joukkoihinsa. Nuorukainen työskentelee kokin apulaisena Isisin päämajassa Mosulissa. Päämaja sijaitsee vanhassa dominikaanien kirkossa – koska Yhdysvallat ei halua tehdä iskuja kirkkoihin – ja siellä kokki Abu Qatada kertoo Eliakselle kirkon tarinaa. Elias tietää kokin salaisuuden ja on muutenkin perillä vähän kaikesta, sillä se on keino selviytyä.
Pienoisromaani kuvaa Isistä kaoottisena, sekavana ympäristönä, jossa on valtataisteluja, väkivaltaisuuksia ja julmuutta joka lähtöön. Melkoinen sotaseikkailu tämä tarina onkin, ja lopulta se päätyy Eliaksen pakoon ovelan juonen avulla ja turvapaikanhakuun Tanskassa. Ollakseen vain satasivuinen pienoisromaani sinänsä varsin rajatusta aihepiiristä, Eliaksen seikkailuihin on saatu mahtumaan kaikenlaista.
Sololand puolestaan kertoo pidempään Pohjolassa – siis Suomessa – asuvasta irakilaismiehestä, joka muuttaa pienemmälle paikkakunnalle kaukana pohjoisessa. Hän haluaa käyttää hyväkseen kielitaitoaan ja ymmärrystään maahanmuuttajista auttaakseen turvapaikanhakijoita. Kuten arvata saattaa, sillanrakentajan asema ei ole helppoa ja vastassa on ennakkoluuloja ja vihaa. Lopulta kaikki menee massiivisella tavalla pieleen, mihin pienoisromaanin alkukin jo viittaa.
Sololand kuvaa hyvin maahanmuuton ja pakolaisuuden ongelmia. Paikallisväestön asenteet nousevat vahvasti Janten laista, he ovat – me olemme – täynnä ylimielisyyttä ja paremmuudentunnetta. Toisaalta Blasim ei maalaa turvapaikanhakijoistakaan ruusuista kuvaa: heilläkin on heikkoutensa, virheelliset käsityksensä ja epärealistit odotuksensa.
Hassan Blasim on värikäs ja vauhdikas kirjailija. Teksteissä on monenlaisia tyylejä ja tunnelmia. Mustaa huumoriakin viljellään. Suomentaja Sampsa Peltonen on tehnyt hyvää työtä, mutta kuten hän Allah99 -kirjan esipuheessaan sanookin, hän on erityisen hyvässä asemassa, sillä hän tuntee Hassan Blasimin ja tietää, miten Blasim arabian kieltä käyttää. Arabian kääntämisessä kun on aina oma haasteensa, kirjoitettu standardiarabia ei sinänsä ole kenenkään äidinkieli, vaan Blasim käyttää irakinarabiaa, jolla on omat sävynsä. Teos onkin ilmestynyt ensimmäiseksi juuri suomennoksena.
Koska maahanmuutto on asia, joka ei ole menossa mihinkään, siihen kannattaa perehtyä. Hassan Blasimin tekstit tarjoavat mielenkiintoisen kuvakulman toisaalta turvapaikanhakijoiden lähtösyihin Isis-maista, toisaalta pakolaisen ja maahanmuuttajan kokemuksiin fyysisesti ja henkisesti kylmässä Pohjolassa.
Eliaksen seikkailut Isis-maassa kertoo nimensä mukaisesti Eliaksesta, jonka Isis on kaapannut joukkoihinsa. Nuorukainen työskentelee kokin apulaisena Isisin päämajassa Mosulissa. Päämaja sijaitsee vanhassa dominikaanien kirkossa – koska Yhdysvallat ei halua tehdä iskuja kirkkoihin – ja siellä kokki Abu Qatada kertoo Eliakselle kirkon tarinaa. Elias tietää kokin salaisuuden ja on muutenkin perillä vähän kaikesta, sillä se on keino selviytyä.
Pienoisromaani kuvaa Isistä kaoottisena, sekavana ympäristönä, jossa on valtataisteluja, väkivaltaisuuksia ja julmuutta joka lähtöön. Melkoinen sotaseikkailu tämä tarina onkin, ja lopulta se päätyy Eliaksen pakoon ovelan juonen avulla ja turvapaikanhakuun Tanskassa. Ollakseen vain satasivuinen pienoisromaani sinänsä varsin rajatusta aihepiiristä, Eliaksen seikkailuihin on saatu mahtumaan kaikenlaista.
Sololand puolestaan kertoo pidempään Pohjolassa – siis Suomessa – asuvasta irakilaismiehestä, joka muuttaa pienemmälle paikkakunnalle kaukana pohjoisessa. Hän haluaa käyttää hyväkseen kielitaitoaan ja ymmärrystään maahanmuuttajista auttaakseen turvapaikanhakijoita. Kuten arvata saattaa, sillanrakentajan asema ei ole helppoa ja vastassa on ennakkoluuloja ja vihaa. Lopulta kaikki menee massiivisella tavalla pieleen, mihin pienoisromaanin alkukin jo viittaa.
Sololand kuvaa hyvin maahanmuuton ja pakolaisuuden ongelmia. Paikallisväestön asenteet nousevat vahvasti Janten laista, he ovat – me olemme – täynnä ylimielisyyttä ja paremmuudentunnetta. Toisaalta Blasim ei maalaa turvapaikanhakijoistakaan ruusuista kuvaa: heilläkin on heikkoutensa, virheelliset käsityksensä ja epärealistit odotuksensa.
Hassan Blasim on värikäs ja vauhdikas kirjailija. Teksteissä on monenlaisia tyylejä ja tunnelmia. Mustaa huumoriakin viljellään. Suomentaja Sampsa Peltonen on tehnyt hyvää työtä, mutta kuten hän Allah99 -kirjan esipuheessaan sanookin, hän on erityisen hyvässä asemassa, sillä hän tuntee Hassan Blasimin ja tietää, miten Blasim arabian kieltä käyttää. Arabian kääntämisessä kun on aina oma haasteensa, kirjoitettu standardiarabia ei sinänsä ole kenenkään äidinkieli, vaan Blasim käyttää irakinarabiaa, jolla on omat sävynsä. Teos onkin ilmestynyt ensimmäiseksi juuri suomennoksena.
Koska maahanmuutto on asia, joka ei ole menossa mihinkään, siihen kannattaa perehtyä. Hassan Blasimin tekstit tarjoavat mielenkiintoisen kuvakulman toisaalta turvapaikanhakijoiden lähtösyihin Isis-maista, toisaalta pakolaisen ja maahanmuuttajan kokemuksiin fyysisesti ja henkisesti kylmässä Pohjolassa.
January 27, 2022
Hassan Blasim on taituri, jonka kynä viiltää joka suuntaan. Kelloja ja vieraita sisältää kaksi pienoisromaania, joista toinen sijoittuu Mosuliin ja toinen Sololandian pikkukaupunkiin. Mosul on monimutkaisten sotilaallisten valtapelien temmellyskenttä, jossa väkivalta ratkaisee kaiken. Eikä täällä maailman onnellisimmassa kolkassakaan väkivallalta vältytä. Ihminen on ihmiselle susi joka paikassa, ja naurettava sellainen.
Blasim marssittaa traumat ja ihmisten pikkusieluisuuden samaan ihmisyyden soppaan, jossa mikään ei suju oikein mitenkään. Kaaosta, itsekkyyttä, riitaa, väkivaltaa, aseita ja arkipäivän ankeutta. Pakolaisuus, valtarakenteet, stereotypiat... Blasimin tarinoissa on ristivalotusta, jossa omaa paikkaansa on pakko sovitella sinne ja tänne.
Blasimin koko tuotanto edustaa kansainvälisen tason kirjallisuutta. Pakolaisuus on ajankohtaisempi aihe kuin koskaan, ja samalla se on myös ajaton aihe, joka koskettaa ihmisiä ympäri maailmaa.
Blasim marssittaa traumat ja ihmisten pikkusieluisuuden samaan ihmisyyden soppaan, jossa mikään ei suju oikein mitenkään. Kaaosta, itsekkyyttä, riitaa, väkivaltaa, aseita ja arkipäivän ankeutta. Pakolaisuus, valtarakenteet, stereotypiat... Blasimin tarinoissa on ristivalotusta, jossa omaa paikkaansa on pakko sovitella sinne ja tänne.
Blasimin koko tuotanto edustaa kansainvälisen tason kirjallisuutta. Pakolaisuus on ajankohtaisempi aihe kuin koskaan, ja samalla se on myös ajaton aihe, joka koskettaa ihmisiä ympäri maailmaa.
October 17, 2021
Kelloja ja vieraita on ensikosketukseni Blasimin tuotantoon. Tässä teoksessa on kaksi eri tarinaa, joiden yhteisenä tekijänä on lopulta maahanmuuttajan tunnot.
Eliaksen seikkailut Isis-maassa kertoo 14-vuotiaasta jesidipoika Eliaksesta, joka toimii jihadistijärjestö Isisin valtaamassa Mosulissa kokkki Abu-Qatadan apulaisena. Isis sieppasi pojan pari vuotta aiemmin ja hän on kokenut kaikenlaisia kauheuksia, jotka tunkevat painajaisina uniin.
Novelli herättää lukijassa kauhua ja empatiaa selittämällä, miten Isis toimii ja värvää lapsia; rangaistavista yksilöistä tehdään itsemurhaiskujen toteuttajia ja simsalabim, näin heistä päästään. 17-vuotiaana Elias kertoo hurjaa elämän- ja pakotarinaansa Tanskan maahanmuuttoviranomaisille.
Sololand lataa täyslaidallisen meitä ylemmyydentuntoisia pohjolan asukkaita kohtaan. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin Pohjois-Suomeen, jossa turvapaikanhakijat ovat syyllistyneet raiskauksiin. Turvapaikanhakijoiden avuksi kiiruhtanut hyönteistutkija on ollut Suomessa jo 11 vuotta ja tutkinut vieraiden ja isäntäväen problematiikkaa. Meidän onnellisuuden salaisuus on hänen mielestään Janten lain noudattaminen ja sen kymmenen sääntöä ovat suomalaisen korvissa tylyä luettavaa.
Blasim on kuulemma tarkoittanut novellit tv- ja elokuvakäsikirjoitukseksi. Etenkin jälkimmäisen näinkin kauhua tihkuvana jännärinä.
Eliaksen seikkailut Isis-maassa kertoo 14-vuotiaasta jesidipoika Eliaksesta, joka toimii jihadistijärjestö Isisin valtaamassa Mosulissa kokkki Abu-Qatadan apulaisena. Isis sieppasi pojan pari vuotta aiemmin ja hän on kokenut kaikenlaisia kauheuksia, jotka tunkevat painajaisina uniin.
Novelli herättää lukijassa kauhua ja empatiaa selittämällä, miten Isis toimii ja värvää lapsia; rangaistavista yksilöistä tehdään itsemurhaiskujen toteuttajia ja simsalabim, näin heistä päästään. 17-vuotiaana Elias kertoo hurjaa elämän- ja pakotarinaansa Tanskan maahanmuuttoviranomaisille.
Sololand lataa täyslaidallisen meitä ylemmyydentuntoisia pohjolan asukkaita kohtaan. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin Pohjois-Suomeen, jossa turvapaikanhakijat ovat syyllistyneet raiskauksiin. Turvapaikanhakijoiden avuksi kiiruhtanut hyönteistutkija on ollut Suomessa jo 11 vuotta ja tutkinut vieraiden ja isäntäväen problematiikkaa. Meidän onnellisuuden salaisuus on hänen mielestään Janten lain noudattaminen ja sen kymmenen sääntöä ovat suomalaisen korvissa tylyä luettavaa.
Blasim on kuulemma tarkoittanut novellit tv- ja elokuvakäsikirjoitukseksi. Etenkin jälkimmäisen näinkin kauhua tihkuvana jännärinä.
April 26, 2022
Hassam Blasim on myös elokuvaohjaaja ja se näkyy ja tuntuu tässä kirjassakin. Blasimin kieli on rentoa ja verevää. Ensimmäisessä tarinassa ollaan Iranissa ja opitaan paljon historiaa, kulttuuria ja Isisin väkivaltaa. Minulle jää kuitenkin vaikutelma että kyse on pikemmin tietokirjasta kuin romaanista tai pitkästä esseestä. Toinen pitkä essee kuvaa sitten arabitaustaisten maahanmuuttajien kokemuksia Suomessa. Kyse on värikkäästä syytekirjelmästä meitä rotu- ja kulttuuriennakkoluuloisia kohtaan. Blasim kyllä sanoittaa hyvin maahanmuuttajien kokemuksia. Hämäräksi jää se onko toisen esseen päähenkilö sama kuin ensimmäisen esseen poika. Eipä sillä sinänsä merkitystä ole. Mutta Sololand tarinakin on minusta enemmän tietokirjamainen kuin kaunokirjallisuutta. Tai elokuvakäsikirjoitus joka lopussa menee överiksi kuten elokuvissa usein mennään. Blasim on ehdottomasti mainio kirjoittaja mutta kun minulle ei selvinnyt olivatko nämä tarinat lintuja vai kaloja, niin tähdet jäävät kolmeen.
October 27, 2021
(e-kirjana)
Luin kirjan ja se oli sekä avartava että viihdyttävä, vaikka sisältö ei nimenomaisesti "viihdettä" ollutkaan. Kirja jakautui kahteen eri osaan, kahteen eri tarinaan, joista toinen tapahtui Suomessa ja paljasti maahanmuuttajan näkökulman isäntämaahan, joskin tarina vei sangen pitkälle "mauttomuudessaan", mutta minua kriittisyys suomalaisia ja suomalaisuutta kohtaan on ihan Yes. Blasim on taitava kertoja. Teksti vie mukanaan. Itse loppuratkaisu ei ollut niin raflaava kuin olisin ajatellut sen alkupuolen vihjeistä ajatellut olevan, siitä yhden tähden pudotus.
Luin kirjan ja se oli sekä avartava että viihdyttävä, vaikka sisältö ei nimenomaisesti "viihdettä" ollutkaan. Kirja jakautui kahteen eri osaan, kahteen eri tarinaan, joista toinen tapahtui Suomessa ja paljasti maahanmuuttajan näkökulman isäntämaahan, joskin tarina vei sangen pitkälle "mauttomuudessaan", mutta minua kriittisyys suomalaisia ja suomalaisuutta kohtaan on ihan Yes. Blasim on taitava kertoja. Teksti vie mukanaan. Itse loppuratkaisu ei ollut niin raflaava kuin olisin ajatellut sen alkupuolen vihjeistä ajatellut olevan, siitä yhden tähden pudotus.
April 13, 2025
For a pretty small book, this took me a lot longer to get through than I’d thought. It’s a difficult read, dark and very dense, but also very smart and very complex. There are a lot of pages-long stories within the story that really should’ve been dropped to give the overarching plot more of a punch, but I understand it’s a deliberate writing choice so who am I to argue.
You essentially get three novellas, two of which have POV characters writing a first person account of their own history. The three main characters are all young Iraqi men who end up in Scandinavia as refugees. The first and third stories focus on their lives in Iraq, the second on the struggle to come to grips with being a refugee in a completely different culture. With all the dehumanising hysteria in Europe around refugees and migrants, this was a perspective I really wanted to read. I can’t say it’s a particularly enjoyable reading experience considering how much is packed into these stories, but it’ll definitely stay with me and I have to give props to the skill of the author.
You essentially get three novellas, two of which have POV characters writing a first person account of their own history. The three main characters are all young Iraqi men who end up in Scandinavia as refugees. The first and third stories focus on their lives in Iraq, the second on the struggle to come to grips with being a refugee in a completely different culture. With all the dehumanising hysteria in Europe around refugees and migrants, this was a perspective I really wanted to read. I can’t say it’s a particularly enjoyable reading experience considering how much is packed into these stories, but it’ll definitely stay with me and I have to give props to the skill of the author.
May 28, 2022
"Monissa vanhoissa kulttuureissa vakavaan tekoon syyllistynyt ihminen sai rangaistukseksi karkotustuomion. Se on rangaistuksista kovin."
Kaksi keskenään erilaista, tiivistunnelmaista pienoisromaania valottaa pakolaisuutta eri kulmista. Blasim ei kaunistele väkivaltaa ja sortoa eikä väistele kaaosta, vaan ajaa lukijan talla pohjassa suoraan niitä päin. Samaan aikaan kerronnan lomaan mahtuu hetkittäin häivähdyksiä huumorista, toivosta ja valosta, mikä on jo melko mestarillinen temppu.
Sololand ottaa hampaisiinsa tasapuolisesti niin pakolaiset kuin pohjoisen ylemmyydentuntoiset heinäsirkatkin ravistellen maahanmuuttokeskustelua ihan kunnolla.
Isis-maan seikkailuista oppi aika paljon uutta.
Kielessä jotkut tyylikeinot tai sanavalinnat tuntuivat välillä vähän oudoilta, liekö kyse suomennoksesta vai kirjoittajan tyylistä.
Kaksi keskenään erilaista, tiivistunnelmaista pienoisromaania valottaa pakolaisuutta eri kulmista. Blasim ei kaunistele väkivaltaa ja sortoa eikä väistele kaaosta, vaan ajaa lukijan talla pohjassa suoraan niitä päin. Samaan aikaan kerronnan lomaan mahtuu hetkittäin häivähdyksiä huumorista, toivosta ja valosta, mikä on jo melko mestarillinen temppu.
Sololand ottaa hampaisiinsa tasapuolisesti niin pakolaiset kuin pohjoisen ylemmyydentuntoiset heinäsirkatkin ravistellen maahanmuuttokeskustelua ihan kunnolla.
Isis-maan seikkailuista oppi aika paljon uutta.
Kielessä jotkut tyylikeinot tai sanavalinnat tuntuivat välillä vähän oudoilta, liekö kyse suomennoksesta vai kirjoittajan tyylistä.
January 3, 2023
Amazing, with hassan blasim you can never go wrong
February 7, 2024
Eliaksen seikkailut Isis-maassa ***
Sololand **** tai jopa täys femma
Sololand **** tai jopa täys femma
November 3, 2025
Ensimmäinen pienoisnovelli oli ihan hyvä, tarinoita tarinan sisällä, mutta toinen olikin sitten ajatuksia herättävä, mutta kovin raskas ja osin paatoksellinen.
April 26, 2022
Hassan Blasim, Kelloja ja vieraita. Suom. Sampsa Peltonen (Wsoy, 2021) s. 219
Hassan Blasimin Kelloja ja vieraita -kirja sisältää kaksi pienoisromaania. Molemmat tarinat sijoittunevat vuoteen 2015, mutta ensimmäinen osio kuvaa itämaisen polveilevasti Irakin historiaa ja sen ihmisiä, toinen taas dekkarimaisen karusti ja kylmästi Suomea ja pakolaisten kohtelua.
“Eliaksen seikkailut Isis-maassa” kertoo murrosikäisestä Eliaksesta. Koska poika on sekä orpo että vainottu jesidi, hän on koko elämänsä ajan ollut hyljeksitty ja ulkopuolinen. Monien mutkien kautta Elias on päätynyt terroristien valtaaman Kellokirkon kokin apulaiseksi. Siellä kokista on tullut Eliaksen isähahmo, joka kertoo nuorukaiselle lukemattomia tarinoita Mosulista ja Irakista. Ne osoittavat hyvin selvästi sen, että Irakissa on aina käyty kauppaa, riidelty, juoniteltu ja paettu - eikä ihmishenki ole ikinä ollut minkään arvoinen.
Vaikka Blasim kirjoittaa raiskauksista, salamurhista, itsemurhaiskuista, kansanmurhista ja muista kauheuksista, kirjan alkuosa on varsin leppoisaa luettavaa. Tarinoissa on nimittäin jotain sadunomaista, jotain joka tuo mieleen Tuhannen ja yhden yön sadut.
Toinen osio, Sololand, muistuttaa taas sekä kieleltään että rakenteeltaan pohjoismaista dekkaria, ja tunnelma on kaurismaisen rujo. Heti alussa käy ilmi, että päähenkilö on hyvin katkera ja että hän on tehnyt vakavan rikoksen. Se, mitä hän on tehnyt ja miten ajautunut nykyiseen tilanteeseen, selviää lopussa.
Yksitoista vuotta sitten päähenkilö on paennut kotimaastaan, koska se ei enää tarjonnut hänelle muuta "kuin väkivaltaa ja nöyryytystä". Vuosien saatossa hän on turhautunut Suomeen, sillä vaikka hän on tehnyt töitä, maksanut veroja ja opetellut kielen, hän saa aina tuntea olevansa huonompi, vääränlainen.
Sololand kuvaa, millaista jatkuvaa taistelua pakolaisen elämä on. Jokaisella pakolaisella on omat demonit, mutta vastassa ovat myös näennäisen kiltit, mutta kalsean ylenkatseiset suomalaiset. Blasim näkee syvälle ja tarkasti, ja se, millaisen kuvan hän antaa suomalaisista, maailman onnellisimmasta kansasta, ei mairittele. Sivistyneen ja hillityn kuoren alla on pirullisen kylmää laskelmointia.
Päähenkilön mukaan suomalaiset ajattelevat ja toimivat tähän tapaan: "Varokin kuvittelemasta, että olet joku päivä yksi meistä. Älä luule, että meillä on koskaan seurassasi turvallinen olo. Älä haihattele ajatuksella, että voisit tuoda puhtaaseen kulttuuriimme mitään uutta. Älä tee virheitä, sillä sinua sakotetaan niistä moninkertaisesti. Älä kuvittele, että välittäisimme oikeasti, millainen menneisyys, nykytilanne tai tulevaisuus sinulla on."
Vaikka pidän itseäni suhteellisen suvaitsevaisena, tunsin monen piikin osuvan ja uppoavan. Niinpä Sololand-osion lukeminen ei ollut mieltä ylentävää, mutta tarpeellista ja hyödyllistä kyllä. Se pakottaa katsomaan peiliin ja arvioimaan omia sanoja ja tekoja - ja niiden taustatekijöitä.
Koska Blasim on irakilaissyntyinen ja paennut kotimaastaan Suomeen vuonna 2004, hän tietää, mistä kirjoittaa ja hän tietää, miltä tuntuu olla pakolainen. Koska jälleen Euroopassa on pakolaisvirta, on hyvä muistaa, "että ainoa toinen kokemus, joka jollain tapaa vastaa maanpakoon joutumisen tuskaa, on elämänkumppaninsa tai oman lapsensa menettäminen yllättävässä onnettomuudessa. Tai ehkä rakkaan ihmisen kuolema ei edes ole yhtä raastava kokemus kuin se, että joutuu pakolla jättämään oman kotinsa, sillä maanpakoon joutuminen ei ole kuolema vaan kuolemaisillaan kitumista."
Blasim on saanut palkintoja niin ohjaamistaan elokuvista kuin aiemmin kirjoittamistaan kirjoista, ja soisin monen lukevan myös Kelloja ja vieraita -kirjan. Mielestäni kahden irrallisen pienoisromaanin paketoiminen yksiin kansiin on kuitenkin ollut virhe. Uskon, että etenkin Sololand olisi saanut paljon enemmän julkisuutta, jos sitä olisi markkinoitu pohjoismaisena dekkarina. Silloin siitä tehtäisiin pokkaripainos ja se olisi esillä markettien hyllyillä. Nyt tarina, joka jokaisen suomalaisen olisi hyvä tuntea, tavoittaa vain pienen porukan. Tosin koska Blasim on paitsi kirjailija myös elokuvaohjaaja, toivon hänen tekevän Sololandista elokuvan tai tv-sarjan.
+taitavasti punotut tarinat
+ silmiä avaavia tarinoita
+ kielellisesti rehevää ja antoisaa luettavaa
- tarinoiden irrallisuus… Eikö Elias olisi voinut olla edes sivuhenkilönä Sololandissa?
Hassan Blasimin Kelloja ja vieraita -kirja sisältää kaksi pienoisromaania. Molemmat tarinat sijoittunevat vuoteen 2015, mutta ensimmäinen osio kuvaa itämaisen polveilevasti Irakin historiaa ja sen ihmisiä, toinen taas dekkarimaisen karusti ja kylmästi Suomea ja pakolaisten kohtelua.
“Eliaksen seikkailut Isis-maassa” kertoo murrosikäisestä Eliaksesta. Koska poika on sekä orpo että vainottu jesidi, hän on koko elämänsä ajan ollut hyljeksitty ja ulkopuolinen. Monien mutkien kautta Elias on päätynyt terroristien valtaaman Kellokirkon kokin apulaiseksi. Siellä kokista on tullut Eliaksen isähahmo, joka kertoo nuorukaiselle lukemattomia tarinoita Mosulista ja Irakista. Ne osoittavat hyvin selvästi sen, että Irakissa on aina käyty kauppaa, riidelty, juoniteltu ja paettu - eikä ihmishenki ole ikinä ollut minkään arvoinen.
Vaikka Blasim kirjoittaa raiskauksista, salamurhista, itsemurhaiskuista, kansanmurhista ja muista kauheuksista, kirjan alkuosa on varsin leppoisaa luettavaa. Tarinoissa on nimittäin jotain sadunomaista, jotain joka tuo mieleen Tuhannen ja yhden yön sadut.
Toinen osio, Sololand, muistuttaa taas sekä kieleltään että rakenteeltaan pohjoismaista dekkaria, ja tunnelma on kaurismaisen rujo. Heti alussa käy ilmi, että päähenkilö on hyvin katkera ja että hän on tehnyt vakavan rikoksen. Se, mitä hän on tehnyt ja miten ajautunut nykyiseen tilanteeseen, selviää lopussa.
Yksitoista vuotta sitten päähenkilö on paennut kotimaastaan, koska se ei enää tarjonnut hänelle muuta "kuin väkivaltaa ja nöyryytystä". Vuosien saatossa hän on turhautunut Suomeen, sillä vaikka hän on tehnyt töitä, maksanut veroja ja opetellut kielen, hän saa aina tuntea olevansa huonompi, vääränlainen.
Sololand kuvaa, millaista jatkuvaa taistelua pakolaisen elämä on. Jokaisella pakolaisella on omat demonit, mutta vastassa ovat myös näennäisen kiltit, mutta kalsean ylenkatseiset suomalaiset. Blasim näkee syvälle ja tarkasti, ja se, millaisen kuvan hän antaa suomalaisista, maailman onnellisimmasta kansasta, ei mairittele. Sivistyneen ja hillityn kuoren alla on pirullisen kylmää laskelmointia.
Päähenkilön mukaan suomalaiset ajattelevat ja toimivat tähän tapaan: "Varokin kuvittelemasta, että olet joku päivä yksi meistä. Älä luule, että meillä on koskaan seurassasi turvallinen olo. Älä haihattele ajatuksella, että voisit tuoda puhtaaseen kulttuuriimme mitään uutta. Älä tee virheitä, sillä sinua sakotetaan niistä moninkertaisesti. Älä kuvittele, että välittäisimme oikeasti, millainen menneisyys, nykytilanne tai tulevaisuus sinulla on."
Vaikka pidän itseäni suhteellisen suvaitsevaisena, tunsin monen piikin osuvan ja uppoavan. Niinpä Sololand-osion lukeminen ei ollut mieltä ylentävää, mutta tarpeellista ja hyödyllistä kyllä. Se pakottaa katsomaan peiliin ja arvioimaan omia sanoja ja tekoja - ja niiden taustatekijöitä.
Koska Blasim on irakilaissyntyinen ja paennut kotimaastaan Suomeen vuonna 2004, hän tietää, mistä kirjoittaa ja hän tietää, miltä tuntuu olla pakolainen. Koska jälleen Euroopassa on pakolaisvirta, on hyvä muistaa, "että ainoa toinen kokemus, joka jollain tapaa vastaa maanpakoon joutumisen tuskaa, on elämänkumppaninsa tai oman lapsensa menettäminen yllättävässä onnettomuudessa. Tai ehkä rakkaan ihmisen kuolema ei edes ole yhtä raastava kokemus kuin se, että joutuu pakolla jättämään oman kotinsa, sillä maanpakoon joutuminen ei ole kuolema vaan kuolemaisillaan kitumista."
Blasim on saanut palkintoja niin ohjaamistaan elokuvista kuin aiemmin kirjoittamistaan kirjoista, ja soisin monen lukevan myös Kelloja ja vieraita -kirjan. Mielestäni kahden irrallisen pienoisromaanin paketoiminen yksiin kansiin on kuitenkin ollut virhe. Uskon, että etenkin Sololand olisi saanut paljon enemmän julkisuutta, jos sitä olisi markkinoitu pohjoismaisena dekkarina. Silloin siitä tehtäisiin pokkaripainos ja se olisi esillä markettien hyllyillä. Nyt tarina, joka jokaisen suomalaisen olisi hyvä tuntea, tavoittaa vain pienen porukan. Tosin koska Blasim on paitsi kirjailija myös elokuvaohjaaja, toivon hänen tekevän Sololandista elokuvan tai tv-sarjan.
+taitavasti punotut tarinat
+ silmiä avaavia tarinoita
+ kielellisesti rehevää ja antoisaa luettavaa
- tarinoiden irrallisuus… Eikö Elias olisi voinut olla edes sivuhenkilönä Sololandissa?
Displaying 1 - 11 of 11 reviews