Isät jäävät merelle

by Niklas Ahnberg

Vetävä esikoisromaani perhesuhteista, joita ei pääse pakoon

Kun Benjaminin isä kuolee, hän lähtee isän purjeveneellä Kökarin saareen, vaikka on saanut tarpeekseen veneilystä ja merestä. Mutta mitä Benjamin oikeasti pakenee saarelle? Mistä johtuu puhumattomuus, joka on siirtynyt isästä Benjaminiin ja edelleen Benjaminin poikaan?

Erika on palannut mantereelta kotitaloonsa Kökariin ja päättänyt rakentaa elämää omilla ehdoillaan. Kun hän näkee Benjaminin ensimmäisen kerran, hän tietää vieraan läsnäolon vaikuttavan koko yhteisöön. Miten Benjaminin saisi palaamaan mantereelle?

Isät jäävät merelle on tuulinen, kirkas ja arvaamaton kuin Saaristomeri. "Benjamin katsoi horisontin rikkovaa Kökarin saarta ja mietti, miksi isä halusi, että hän tulisi tänne."

Niklas Ahnberg (s. 1983 Helsingissä) kirjoittaa kokonaisia maailmoja, jotta voisi elää niissä itse. Kun hän palaa todellisuuteen, hän nauttii kupin teetä, tekee töitä yritysjohtajana, joka ei suostu käyttämään pukua, ja elää kaupungissa, vaikka kaipaa saaristoon.

316 pages, Hardcover

First published August 27, 2021

About the author

Niklas Ahnberg kirjoittaa kokonaisia maailmoja, jotta voisi elää niissä itse. Kun hän palaa todellisuuteen, hän nauttii kupin teetä, tekee töitä yritysjohtajana, joka ei suostu käyttämään pukua, ja elää kaupungissa, vaikka kaipaa saaristoon.

Reviews

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Tässä oli mun mielestä erittäin hyvin käsitelty puhumattomuuden vaikutuksia ihmisten elämään ja heidän suhteisiinsa muihin ihmisiin. Oli myös iso fokus isä-poika -suhteissa ja surussa. Saaristoelämää ja ärsyttävän ristiriitaisia henkilöitä, uppouduin täysillä tähän maailmaan vaikka saaristokuviot mulle vieraita.

[Sanna-Mari · Rating 2 out of 5]

Lukupiiriä varten luettu kirja, jonka kansi antaa eri mielikuvan kun sisältö tarjoaa. Tämä on ehkä enemmän lukijan ongelma kuin kirjan. Kirjassa on todella paljon henkilöitä, joiden motiiveja ei useinkaan selitetä. Paikoin tapahtumien välillä on aukkoja, eikä näiden välistä aikaa avata. Myös Kökarin saari jää itselle kuvauksista huolimatta hieman kaukaiseksi, vaikka saaren kuuluu ympäröivine merineen olla kai vahva osa tarinaa.

Kirjasta tuli lähinnä mieleen keskitasoa huonompi Nicolas Sparksin romanttinen draama, tai halvalla budjetilla kulisseissa tehty amerikkailainen Hallmark-elokuva. Viimeistään sivulla 133 lukijalle tarjottu naispäähenkilön kuvaus ihastumisesta on kuin suoraan huonosta harlekiiniromaanista. Varmasti esikoiseksi ihan sujuva, mutta tapa kertoa ja välillä hurjan kliseiset reaktiot ja tyypit saavat kirjan vaikuttamaan aavistuksen turhalta.

[Riikka Koo · Rating 2 out of 5]

Hngh. Kiikun kaakun, että onko ees kahden tähden kirja, mutta menköön pyöristäen. Nimi on hieno, ja Kökarin elämä kiinnostaa, joskin senkin kuvaus jäi jotenkin pintapuoliseksi, etäiseksi. Hahmot oli kaikki jotenkin tosi epämiellyttäviä, ja koko kirjaa oli vähän vastenmielistä lukea. Tarina lipesi koko ajan käsistä, aukkoja oli jo liikaa, eikä kirja tarjoillut oikeastaan mitään uutta tai omintakeista, vaikka aineksia olisi ehkä ollut.

[Heini | lokikirjoituksia · Rating 3 out of 5]

2.5 tähteä. Kansi on visuaalisesti miellyttävä ja takakansi lupasi yhtä, mutta itse tarina tuntui sekavalta ja jatkuvasti suuntaa hakevalta. Kökar miljöönä on onnistunut ja kuvaus pienen saaren yhteisöstä melko onnistunut, mutta lukiessa oli silti läsnä jatkuva hämmennys siitä, mihin tässä ollaan oikein menossa. Mutta - luin loppuun ja viihdyin tämän parissa kaikesta huolimatta ihan hyvin!

[Sanni · Rating 5 out of 5]

”—Tämä on hitain hiustenleikkuu ikinä.
— Luulisi pankkiireilla riittävän rahaa kunnon hiustenleikkuuseen.
— Rahaa kyllä, aikaa ei. Ammattilaiset leikkaavat kunnolla ja tehokkaasti.
— Tiedätkö ketä olen leikannut ja laittanut?
— Tärkeitä turkulaisia?
— Aivan, tärkeitä ihmisiä.
— Turkulaisia.”

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 5 out of 5]

Monen, liiankin monen, dekkarin jälkeen Isät jäävät merelle osui kohdilleen. Viihdyn saaristoon sijoittuvien romaanien parissa, hassua sinänsä, sillä itselläni ei ole minkäänlaista muuta kytkentää mereen tai saaristoon, kuin katsella niiden kauneutta.

[Annukka · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen uusi, kotimainen kirjailija. Suosittelen.

[Karoliina Timonen · Rating 4 out of 5]

3,75/5

[Janette · Rating 2 out of 5]

Tuntuu, että kirjailija ei itsekään tiennyt, mitä haluaa tässä kirjassa sanoa. Isä-poika suhdetta yritettiin kovasti pohtia, mutta sekin tutnu hirveen pintapuoliselta. Olisin toivonut jotain tunnetta. Ja tekstissä oli hirveesti virheitä, että oikolukemiseen ois myös kannattanut panostaa. Mutta luin nätin kannen takia :)

[Anna · Rating 4 out of 5]

Teoksessa on mukaansa vetävä kerronta: dialogia ja kuvailua on sopivassa suhteessa. Aluksi kaikki tapahtumat ovat mysteeriä, joka lähtee avautumaan pikku hiljaa. Lukijalle on jätetty mukavasti oivallusmahdollisuuksia ja loppuhuipennus on jännittävä! Kirjan kansi on todella nätti. Viimeinen kappale "Lossijono" tuntui ehkä vähän pitkitetyltä.

[Juuso · Rating 1 out of 5]

Henkilöhahmot esittävät Suuria Tunteita sekä toisilleen että romaanin lukijalle kuin kyseessä olisi saaristoon sijoittuva, ylipitkäksi venähtänyt Salatut elämät -jakso. Mutta ilman ironian häivääkään.