What do you think?
Rate this book
Valkoinen muistikirja
Rakkauteen suostuminen tarkoittaa menetyksen hyväksymistä.
Sininen ja Punainen muistikirja sulattivat Eeva Kilven ihailijoiden sydämet ja tavoittivat aivan uusia lukijasukupolvia. Valkoisen muistikirja sisältää Eeva Kilven ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä viime vuosituhannen viimeisiltä kuukausilta.
Väsynyt ei jaksa rukoilla. Hän on pelkkää rukousta.
Eeva Kilpi on tallentanut Valkoiseen muistikirjaan niin ilontäyteiset kuin vaikeatkin hetket. Se on syvästi tuntevan runoilijan keskittynyttä pohdintaa ihmisyydestä ja ihmisen paikasta, ajan rajallisuudesta ja ikuisuudesta.
Eeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli- ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan, ja hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.
Sininen ja Punainen muistikirja sulattivat Eeva Kilven ihailijoiden sydämet ja tavoittivat aivan uusia lukijasukupolvia. Valkoisen muistikirja sisältää Eeva Kilven ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä viime vuosituhannen viimeisiltä kuukausilta.
Väsynyt ei jaksa rukoilla. Hän on pelkkää rukousta.
Eeva Kilpi on tallentanut Valkoiseen muistikirjaan niin ilontäyteiset kuin vaikeatkin hetket. Se on syvästi tuntevan runoilijan keskittynyttä pohdintaa ihmisyydestä ja ihmisen paikasta, ajan rajallisuudesta ja ikuisuudesta.
Eeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli- ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan, ja hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.
78 pages, Hardcover
First published September 21, 2021
2 people are currently reading
59 people want to read
About the author
Eeva Kilpi
53 books59 followersWritten by: Katarina Blomqvist, Liisa Enwald
Eeva Kilpi comes from eastern Karelia, east of Finland's present-day border with Russia, studied English philology at the University of Helsinki, and worked as a teacher before she began to earn a living from her writing. From 1970 to 1975, she chaired the PEN club in Finland.
She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.
Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.
With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.
Additions by the editorial team 2011:
The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.
Eeva Kilpi comes from eastern Karelia, east of Finland's present-day border with Russia, studied English philology at the University of Helsinki, and worked as a teacher before she began to earn a living from her writing. From 1970 to 1975, she chaired the PEN club in Finland.
She made her debut with the short story collection Noidanlukko in 1959. She wrote about the evacuation of the population of Karelia in Elämä edestakasin, 1964, and Elämän evakkona, 1983, as well as in her autobiographical novel trilogy Talvisodan aika (1989; Eng. tr. The Time of the Winter War), Välirauha ikävöinnin aika, 1990, which describes the interwar period, and Jatkosodan aika, 1993.
Her experimental, erotic novel Tamara (1972; Eng. tr. Tamara) which brought her international success, depicts the relationship between a sexually active woman and a handicapped man. In many of her works, the central character is a strong, independent woman, for example in her novels Häätanhu, 1973, Nainen kuvastimessa, 1962, and in Kesä ja keski-ikäinen nainen, 1970. Besides fiction, she has also written autobiographical literature: Ihmisen ääni, 1976, and Naisen päiväkirja, 1978. In Ihmisen ääni she challenges the myth of the mother.
With her works Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972, and Terveisin, 1976, Eeva Kilpi has made her mark as an ironic and humorous poet of the everyday. These collections were published in 1980 in Swedish under the title Sånger om kärlek, while a selection of the poems was published in Danish under the title En sang om kærlighed in 1981. In her later poetry collections Ennen kuolemaa, 1982, and Animalia, 1987, Eeva Kilpi questions man's right to dominate nature. Her poetry collection Kiitos eilisestä, 1996, is about sorrow and ageing, but also about love and passion.
Additions by the editorial team 2011:
The above biography was first published in 1998. Since then, Eeva Kilpi has written the novel Unta vain, 2007, and Rajattomuuden aika, 2001.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 16 of 16 reviews
September 24, 2021
7.10.1999 klo 8.50
Me olemme menettäneet ajan. Keksintömme ovat vieneet sen. Matkapuhelimet veivät sen ajan, joka oli säästynyt autoilta ja televisiolta.
Me olemme menettäneet ajan. Keksintömme ovat vieneet sen. Matkapuhelimet veivät sen ajan, joka oli säästynyt autoilta ja televisiolta.
November 29, 2025
"On yhä pimeää, kun kirjoitan nämä rivit. Paivän kohina
jo kuuluu. On otettava vastaan kaikki se mikä on tulollaan ja paljon muuta mitä ei edes aavista. Sitä on elämä: tuntemattoman kohtaamista."
"Ehkei ole tarpeen aina edes puhua - tai tehdä tunnustuksia - kunhan ollaan yhdessä teeskentelemättä."
"Elämän peruspettymykset ovat
1. että me kaikki kuolemme
2. että kukaan ei ole yksin minun"
"Ei pidä unohtaa, mutta ei tarvitse muistaa."
nappasin tän pienen kirjasen juulian hyllystä äsken ja istuin alas ja luin kerralla. juulia istuu vieressä tekemässä sudokuja. täs on rauhaisa ja hyvä olla.
jo kuuluu. On otettava vastaan kaikki se mikä on tulollaan ja paljon muuta mitä ei edes aavista. Sitä on elämä: tuntemattoman kohtaamista."
"Ehkei ole tarpeen aina edes puhua - tai tehdä tunnustuksia - kunhan ollaan yhdessä teeskentelemättä."
"Elämän peruspettymykset ovat
1. että me kaikki kuolemme
2. että kukaan ei ole yksin minun"
"Ei pidä unohtaa, mutta ei tarvitse muistaa."
nappasin tän pienen kirjasen juulian hyllystä äsken ja istuin alas ja luin kerralla. juulia istuu vieressä tekemässä sudokuja. täs on rauhaisa ja hyvä olla.
September 24, 2021
Listen: I will forever and ever love Eeva Kilpi, all of her notes and her poems. The more I read of her, the more I grow to love her. This was a nice snack, very short and very sweet. A lot of familiar stuff, but somehow she still feels fresh, all the time. Her thoughts are so clear, so thoroughly thought.
October 6, 2021
Tänään 6.10.2021 sain loppuun kirjan nimeltä Valkoinen muistikirja. Valkoinen muistikirja oli mielestäni hyvä, hauska, mukava, ihana, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Valkoinen muistikirja minulle tuli sellainen tunne että Eeva Kilpi olisi puhunut kanssani kirjan jutut. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜
November 22, 2021
Eeva Kilvellä on sana hallussa ja hän ruokkii karjalaisjuuriani paremmin kuin kukaan muu.
Read
November 14, 2021"On yhä pimeää, kun kirjoitan nämä rivit. Päivän kohina jo kuuluu. On otettava vastaan kaikki se mikä on tulollaan ja paljon muuta mitä ei edes aavista. Sitä on elämä: tuntemattoman kohtaamista."
Lyhyt Valkoinen muistikirja ei ole säkenöivintä Eeva Kilpeä, mutta ajattelen häntä, Imatran evakkotyttöä, aina lämmöllä ja ihaillen ❤︎
Lyhyt Valkoinen muistikirja ei ole säkenöivintä Eeva Kilpeä, mutta ajattelen häntä, Imatran evakkotyttöä, aina lämmöllä ja ihaillen ❤︎
November 9, 2021
"Ei pidä unohtaa,
mutta ei tarvitse muistaa."
mutta ei tarvitse muistaa."
February 10, 2022
Näiden pienten värimuistikirjat ovat kivoja muistoja parinkymmenen vuoden takaa. Nopeita lukea, ja herättää ajatuksia, mutta ei jää erityisesti mieleen.
October 22, 2021
Valkoinen muistikirja jätti kylmemmäksi kuin edeltäjänsä, Sininen ja Punainen. Kirja on todella lyhyt, sivuja alle 100 ja usealla sivulla vain lauseen verran tekstiä. Varsinaista teemaa ei ole, muistiinpanot ovat syksyltä ja talvelta 1999-2000. Osittain mietelauseita ja niiden versiointia, osittain päiväkirjamaista kerrontaa. Eniten pidin unien kuvauksista.
September 23, 2024
Muut muistikirjat ovat saaneet parempia arvosteluja. Minä aloitin valkoisesta ja se jätti vähän laimeaksi. Löysin kyllä muutaman ihanan ajatuksen ja monia syviä tunteita, mutta millään muotoa tämä ei ole säkenöivintä Eeva Kilpeä. Ehkä valkoinen kaipaa rinnalleen sinisen ja punaisen? Annan niille ehdottomasti mahdollisuuden.
April 3, 2024
Kolmas Eeva Kilven muistikirjatrilogian osa sisältää merkintöjä vuoden 1999 jälkipuoliskolta. Kolmesta muistikirjasta tässä on siis varhaisimmat kirjoitukset; näitä kirjoittaessaan Kilpi oli 71-vuotias. Luonteeltaan tämä muistuttaa enemmän
Sinistä muistikirjaa
, tässä on paljon lyhyitä merkintöjä ja väliin myös sitten pidempiä ajatuksia.
Kirjan sivuilta piirtyy paljon surua, pojan kuolemasta on vain kolme vuotta ja asia painaa mieltä tuoreena. Toisaalta on Kilvelle tyypillisesti rakkautta ja jopa erotiikkaa. “Minähän alan olla jo pelastunut miehiltä tänne vanhuuteeni – paitsi siltä yhdeltä, joka rakastaa minua ja jota minä rakastan.”
Tänä päivänä kovin ajankohtaisista asioista Kilpi on kirjannut ylös Jeltsinin eron vuoden 1999 lopussa ja vt. presidentiksi pääministerin paikalta nousseen Putinin. Kilpi noteeraa, miten “meissä heräävät kaikki panttivankisyndroomaan kuuluvat tunnereaktiot – jopa taipumus nähdä Putinissa jotain myönteistä, vaikka on ollut kuin sfinksi tutkimattominen naaoineen ja osoittanut pelkästään sotimishalua Tšetšeniassa”.
Välillä sivuilla näkyy kärttyinen vanha nainen, jota ei miellytä asioiden muuttuminen. Tähän tuiskahdukseen kiteytyy hauskasti ajan muutos ja se, miten 25 vuoden takainen aikojen muuttuminen on jo aikaa sitten muuttunut vallan muuksi:
Valkoinen muistikirja on pieni teos, joka on nopeasti luettu. Se kyllä kannattaa lukea, kuten Kilven muutkin muistikirjat. Tiiviys ei ole laisinkaan pahasta; vaikka jokunen merkintä vähän lattealta tuntuisikin, pääsääntöisesti Kilven merkintöjen tiiviys on hyvää kiteytymistä.
Kirjan sivuilta piirtyy paljon surua, pojan kuolemasta on vain kolme vuotta ja asia painaa mieltä tuoreena. Toisaalta on Kilvelle tyypillisesti rakkautta ja jopa erotiikkaa. “Minähän alan olla jo pelastunut miehiltä tänne vanhuuteeni – paitsi siltä yhdeltä, joka rakastaa minua ja jota minä rakastan.”
Tänä päivänä kovin ajankohtaisista asioista Kilpi on kirjannut ylös Jeltsinin eron vuoden 1999 lopussa ja vt. presidentiksi pääministerin paikalta nousseen Putinin. Kilpi noteeraa, miten “meissä heräävät kaikki panttivankisyndroomaan kuuluvat tunnereaktiot – jopa taipumus nähdä Putinissa jotain myönteistä, vaikka on ollut kuin sfinksi tutkimattominen naaoineen ja osoittanut pelkästään sotimishalua Tšetšeniassa”.
Välillä sivuilla näkyy kärttyinen vanha nainen, jota ei miellytä asioiden muuttuminen. Tähän tuiskahdukseen kiteytyy hauskasti ajan muutos ja se, miten 25 vuoden takainen aikojen muuttuminen on jo aikaa sitten muuttunut vallan muuksi:
Me otimme kiihkeästi yhteen tänä iltana puhelimessa. Minä olin loukkaantunut, närkästynyt ja kyllästynyt siihen, että heiltä aina vain vastaa automaattinen kotivastaaja. Se johtuu siitä, että hänen poikansa käyttää puhelinlinjaa internetissä ollenkaan. Kun Lilja soitti minulle päin, sanoin, etten soita heille enää. He ovat linnoittautuneet puhelinvastaajansa taakse eivätkä ilmeisesti halua, että heille soitetaan. Siltä minusta on alkanut tuntua. Lilja puolustautui kiivaasti, ei pahoitellut, ei ymmärtänyt, sanoi, että hänelle voi soittaa kännykkään. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut sanonut minulle, että soita kännykkään. Numero on se ja se. Numero on pitkä. En muista sitä ulkoa. Vain kotinumeron muistan.
Valkoinen muistikirja on pieni teos, joka on nopeasti luettu. Se kyllä kannattaa lukea, kuten Kilven muutkin muistikirjat. Tiiviys ei ole laisinkaan pahasta; vaikka jokunen merkintä vähän lattealta tuntuisikin, pääsääntöisesti Kilven merkintöjen tiiviys on hyvää kiteytymistä.
October 15, 2021
Edelleenkin pidän eniten Sinisestä muistikirjasta, mutta tämä Valkoinen tulee ehkä hyvänä kakkosena. Toki kaikki kolme ovat olleet mukavaa luettavaa. Tämän uusimman luin yhdeltä istumalta odottaessani uunin lämpenemistä ja pakastepizzan paistumista.
Valkoinen muistikirja taitaa olla näistä kolmesta Kilven muistikirjasta lyhyin, mutta siinä on taas Sinisen muistikirjan tapaisesti lyhyemmät päiväkirjamerkinnät. Itse pidän juuri noista lyhyemmistä merkinnöistä enemmän, koska silloin jotenkin tuntuu, että kauniit ajatukset ja oivallukset nousevat paremmin esiin.
Ja eipä minun Kilven tuotantoon tutustumiseni jää vielä tähän. Lempikirjailijakseni en häntä vielä nimittäiai, mutta kiinnostukseni on kuitenkin herännyt.
Valkoinen muistikirja taitaa olla näistä kolmesta Kilven muistikirjasta lyhyin, mutta siinä on taas Sinisen muistikirjan tapaisesti lyhyemmät päiväkirjamerkinnät. Itse pidän juuri noista lyhyemmistä merkinnöistä enemmän, koska silloin jotenkin tuntuu, että kauniit ajatukset ja oivallukset nousevat paremmin esiin.
Ja eipä minun Kilven tuotantoon tutustumiseni jää vielä tähän. Lempikirjailijakseni en häntä vielä nimittäiai, mutta kiinnostukseni on kuitenkin herännyt.
December 22, 2024
Valkoinen muistikirja on julkaistu viimeisenä Eeva Kilven kolmesta julkaistusta ”värimuistikirjasta”. Tämäkin oli upea kirja, mutta ehkei aivan niin puhutteleva kuin kaksi aiempaa. Tämä oli aforistisempi ja aiemmat taas enemmän lämpimän filosofisia. Suuri osa tekstistä on muutaman rivin ajatelmia. Paljon lämpöä ja elämän viisautta näissäkin on. Tässä muutama esimerkki: ”Vaikutuksesta syntyy aina vastavaikutus. Ja kun siihen vastataan, syntyy vuorovaikutus. Se voi tuoda parannusta asioihin.” (s. 20). Yksinkertaista ja juuri siksi niin totta. Toinen suosikki heti perään: ”Ei pidä yrittää ottaa kaikkea huomioon. Pitää ottaa huomioon olennainen, sykähdyttävin, loppu hoitaa itse itsensä.” (s. 56)
December 4, 2023
ah rakastan näitä ja rakastan eeva kilpeä!
Displaying 1 - 16 of 16 reviews