Julia Thurén, Kaikki kuluttamisesta – Näin aloin käyttää rahojani paremmin (Gummerus, 2021) s. 246
Kaikki kuluttamisesta -kirja on erittäin tärkeä ja ajankohtainen teos. Se pakottaa miettimään omia kulutustottumuksia, mutta toimittaja ja somettaja Thurén ei saarnaa eikä nosta itseään jalustalle vaan tunnustaa rehdisti omat mokansa ja myös omat vaikuttimensa.
Kunnon toimittajan tavoin Thurén on syventynyt aiheeseen. Hän esittelee kuluttamisen historiaa, siteeraa lukuisia asiantuntijoita ja jopa ennustaa tulevaa.
Lopussa Thurén antaa myös sijoitusvinkkejä ja pohtiipa hän kuluttamista myös filosofiselta kannalta. Attenboroughin tavoin Thurén on sitä mieltä, että kulutustottumusten on muututtava.
Tosin ei ole ihme, että kulutustavaroiden menekki on kasvanut. 1880-luvuĺla halvimmankin polkupyörän hinta vastasi puolen vuoden keskipalkkaa, 1960-luvulla enää viikon ja nyt halvimman uuden pyörän saa jo muutaman tunnin palkalla. Talouskasvu vähensikin 80-luvulle saakka eriarvoisuutta, mutta sen jälkeen suunta on taas ollut toisenlainen: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Nykyään kuluttaminen on nautintohakuista ja yksilökeskeistä, mutta siitä tunnetaan myös syyllisyyttä. Ei ole oikein, että tuotteita tuotetaan kurjissa olosuhteissa ja hetken huumassa ostettu tuote unohdetaan ja heitetään pois. Ennen vanhaan tavaroilla oli arvoa ja niistä pidettiin huolta. Niitä huollettiin ja korjattiin, ja vielä käyttökelvottomistakin tehtiin uusia tuotteita. Nykyään taas kaatopaikat tursuavat turhaa tavaraa.
Vaikka Thurén on nykyään hyvätuloinen, hän ostaa lapsilleen vaatteet pääasiassa käytettyinä. Touhu vain menee hänelläkin välillä yli: ei ole järkeä kiertää väsyneenä kirppiksiä, kun lapsi tarvitsee kumisaappaat nyt. Sen sijaan sillä on merkitystä, millaisiin yrityksiin rahansa sijoittaa. Yksi ihminen ei voi vaikuttaa paljoa, mutta kun moni alkaa miettiä Thurénin tavoin, silloin valinnat vaikuttavat. Kiinnostavaa oli, että Thurénin mukaan mallia voi katsoa Helsingin yliopiston suuresta sijoitussalkusta. Yliopisto on nimittäin ilmoittanut myyvänsä "shaibulat pois ja siirtyvänsä pelkästään vastuullisiin sijoituksiin".
Olisin suonut teokselle Tieto-Finlandian. Vaikka Thurénin teos on aito tietokirja, se ei ole tylsä. Thurén on aktiivinen somettaja, ja teoksen kirjoitustyyli on räväkkä, blogimainen. Niinpä kirja soveltuu erinomaisesti kuunneltavaksi. Viime lauantaina niin imuri, moppi kuin pölyrätti pysyivätkin käsissäni tavallista pidempään.
Helmet 2022: 14, 16, 18, 43