What do you think?
Rate this book
Ilmatilaa
“Sen kaiken oppii huomaamaan. Miten jengi varoo katsomasta sua ja miten ne vetäytyy vaistomaisesti aavistuksen kauemmaks sun ilmatilasta. Se ahdistaa välillä niin et happi loppuu.”
Ilmatilaa on kaunistelemattoman suorapuheinen romaani siitä, millaista on elää nuorena naisena maailmassa, jossa tuntee olevansa vääränlainen.
Shehani elää paskinta aikaa ikinä. Ei auta, vaikka hän on nuori, kuuma ja vapailla markkinoilla. Tinder-treffit tarjoavat pettymyksiä ja opinnotkin jumittavat rankasti. Lisäksi Shenani on jämähtänyt osa-aikatyöhön aspana ja joutuu kerta toisensa jälkeen huomaamaan, ettei mikään määrä työtä takaa hyväksyntää, jos syntymäpaikka ei ole Suomi. Vanhemmatkin vain kiristävät ruuvia: Sri Lankassa asuva Amma kyselee, eikö olisi jo aika miettiä naimisiinmenoa, ja länsimaistunut faija painostaa menestymään ja tylyttää epäonnistumisista. Odotusten ristipaineissa Sheani itse kärsii kevätkiimasta ja käy taistelua sen välillä, säästäisikö bodycountia vai päästäisikö alfanaaraan itsessään irti.
Ilmatilaa on kaunistelemattoman suorapuheinen romaani siitä, millaista on elää nuorena naisena maailmassa, jossa tuntee olevansa vääränlainen.
Shehani elää paskinta aikaa ikinä. Ei auta, vaikka hän on nuori, kuuma ja vapailla markkinoilla. Tinder-treffit tarjoavat pettymyksiä ja opinnotkin jumittavat rankasti. Lisäksi Shenani on jämähtänyt osa-aikatyöhön aspana ja joutuu kerta toisensa jälkeen huomaamaan, ettei mikään määrä työtä takaa hyväksyntää, jos syntymäpaikka ei ole Suomi. Vanhemmatkin vain kiristävät ruuvia: Sri Lankassa asuva Amma kyselee, eikö olisi jo aika miettiä naimisiinmenoa, ja länsimaistunut faija painostaa menestymään ja tylyttää epäonnistumisista. Odotusten ristipaineissa Sheani itse kärsii kevätkiimasta ja käy taistelua sen välillä, säästäisikö bodycountia vai päästäisikö alfanaaraan itsessään irti.
333 pages, Hardcover
First published October 12, 2021
7 people are currently reading
169 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 27 of 27 reviews
April 18, 2022
Now this is what I call a character development. Itkunauroin aspaduunikuvauksille ja harvoin siedän puhekieltä romaaneissa, mutta tässä minäkertojan kieli ja puheen rytmi toimivat osana hahmoa. Kerrassaan ihanaa kuinka suomen kielen lisäksi on käytetty Sri Lankan sinhalia ja englantia ilman kursivointeja tai alaviitteitä. Tässä teille loistava esimerkki epätäydellisestä, paikoitellen raivostuttavasta, ärsyttävän toksisesta, rikkinäisestä ja inhimillisestä poc-hahmosta. Lisää lisää kiitos tällaista hahmogalleriaa suomalaiseen kirjallisuuteen. Shehani otti välillä päähän, mutta tämä käy kuvauksesta siitä, miten naiset omaksuvat toksisen maskuliinisuuden ihanteita miesmakuunsa ja kuinka lapsuustraumat ohjaavat ihmisen ihmissuhteita.
Sivuhahmot jäivät tässä aika ohuiksi, turvatalon naisten tarinoita olisin esim. rakastanut kuulla hiukan tarkemmin, mut toisaalta ymmärrän, miksi fokus pysyi niin suureesti yhden ihminen ajatuksissa ja tunteissa.
Sivuhahmot jäivät tässä aika ohuiksi, turvatalon naisten tarinoita olisin esim. rakastanut kuulla hiukan tarkemmin, mut toisaalta ymmärrän, miksi fokus pysyi niin suureesti yhden ihminen ajatuksissa ja tunteissa.
January 14, 2022
Ilmatilaa on kuvaus parikymppisenä Shehanin elämästä ja pyristelystä erilaisten ristikkäisten paineiden keskellä. Opinnot ovat pahasti jumissa, työelämässä tarjolla on osa-aikaisia aspahommia, deittailuelämä on yhtä pettymysten sarjaa. Sri Lankassa asuva äiti painostaa avioliittokysymyksillä, Suomessa asuva länsimaistunut isä haukkuu luuseriksi, rahat ovat kroonisesti loppu, velkojat niskassa ja jokseenkin kaikki on enemmän tai vähemmän pielessä.
Episodimaisesti etenevä Ilmatilaa on kasvukertomus ja kuvaus mielentilasta. Jonkinlaista draaman kaartakin muodostuu, kun Shehani lopulta löytää itselleen poikaystävän, jonka kanssa rakentaa parisuhdetta, erinäisten vaikeuksien kautta, totta kai. Minkä verran Shehani on lopulta valmis joustamaan alfanaaraan identiteetistään saadakseen rakkautta ja hyväksyntää – koska hyväksyntää hän totta vie kaipaa, eikä sitä Suomessa helposti irtoa, jos ihonväri on liian tumma ja on muualta muuttanut.
Kirjan kieliasu on värikästä. Se on kirjoitettu siten kuin Kashmeera Lokuge itse puhuu: puhekielisesti, eri kieliä sekoittaen. Tällainen puhetapa on varmasti normaalia arkipäiväistä puhekieltä monikielisissä piireissä, mutta kirjoitettuna se vaatii totuttelua. Siihen kuitenkin tottuu ja lopulta se onkin merkittävä osa kirjan vetovoimaa, joka auttaa uppoamaan muuten aika vieraaseen maailmaan. Ilmatilaa on saatavilla myös Lokugen lukemana äänikirjana, sekin on varmasti oiva valinta; puhuttuna teksti soljuu varmasti vielä ihan eri tavalla.
Ilmatilaa liittyy samaan jatkumoon kuin vaikkapa Sisko Savonlahden kirjat: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kuvaa samankaltaista nuoren naisen harhailua yhteiskunnan vaatimusten ja paineiden keskellä. Savonlahti sopiikin oivaksi vertailukohteeksi tälle kirjalle: millaista on olla valkoinen suomalainen, jolla on kuitenkin tukevammat turvaverkot ympärillään, ja millaista on olla maahanmuuttaja, jonka turvaverkot ovat heikommat ja jota painaa jatkuva vähemmistöstressi ja loputtomat ihmettelyt siitä, miten hienosti Shehani osaakaan suomea puhua.
Tätä on helppo suositella: Ilmatilaa on paitsi oivallinen romaani, myös tarpeellinen näkökulma. Elämässään helpommalla pääseville tekee ihan hyvää lukea, miltä elämä näyttää aliarvostetussa aspaduunissa jumittavalle maahanmuuttajalle, jolla on hyvät pyrkimykset, mutta paljon esteitä edessään.
Episodimaisesti etenevä Ilmatilaa on kasvukertomus ja kuvaus mielentilasta. Jonkinlaista draaman kaartakin muodostuu, kun Shehani lopulta löytää itselleen poikaystävän, jonka kanssa rakentaa parisuhdetta, erinäisten vaikeuksien kautta, totta kai. Minkä verran Shehani on lopulta valmis joustamaan alfanaaraan identiteetistään saadakseen rakkautta ja hyväksyntää – koska hyväksyntää hän totta vie kaipaa, eikä sitä Suomessa helposti irtoa, jos ihonväri on liian tumma ja on muualta muuttanut.
Kirjan kieliasu on värikästä. Se on kirjoitettu siten kuin Kashmeera Lokuge itse puhuu: puhekielisesti, eri kieliä sekoittaen. Tällainen puhetapa on varmasti normaalia arkipäiväistä puhekieltä monikielisissä piireissä, mutta kirjoitettuna se vaatii totuttelua. Siihen kuitenkin tottuu ja lopulta se onkin merkittävä osa kirjan vetovoimaa, joka auttaa uppoamaan muuten aika vieraaseen maailmaan. Ilmatilaa on saatavilla myös Lokugen lukemana äänikirjana, sekin on varmasti oiva valinta; puhuttuna teksti soljuu varmasti vielä ihan eri tavalla.
Ilmatilaa liittyy samaan jatkumoon kuin vaikkapa Sisko Savonlahden kirjat: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kuvaa samankaltaista nuoren naisen harhailua yhteiskunnan vaatimusten ja paineiden keskellä. Savonlahti sopiikin oivaksi vertailukohteeksi tälle kirjalle: millaista on olla valkoinen suomalainen, jolla on kuitenkin tukevammat turvaverkot ympärillään, ja millaista on olla maahanmuuttaja, jonka turvaverkot ovat heikommat ja jota painaa jatkuva vähemmistöstressi ja loputtomat ihmettelyt siitä, miten hienosti Shehani osaakaan suomea puhua.
Tätä on helppo suositella: Ilmatilaa on paitsi oivallinen romaani, myös tarpeellinen näkökulma. Elämässään helpommalla pääseville tekee ihan hyvää lukea, miltä elämä näyttää aliarvostetussa aspaduunissa jumittavalle maahanmuuttajalle, jolla on hyvät pyrkimykset, mutta paljon esteitä edessään.
Read
January 12, 2022Pidin tästä ihan todella paljon. Tositosi.
Henk. koht. syistä ei sen pidemmin.
Henk. koht. syistä ei sen pidemmin.
December 17, 2021
Ehkä enemmänkin 3,5, mutta ansaitsee pyöristyksen ylöspäin. Kielensä puolesta kirja on aika kaukana mukavuusalueeltani: slangiin ja eri kielien sekoitukseen meni hetki tottua. Pidin monista kirjan teemoista ja päähenkilö Shehanista, joka on moniulotteinen ja inhimillinen. Itsevarmuuden puuskat ja toisaalta rakkauden kaipuu vuorottelevat niin kuin nuoren aikuisen elämässä noin yleensäkin.
Kun pääsin kirjan imuun mukaan ja totuin kieleen, pidin siitä paljon enemmän kuin olisin alkuun uskonut. Teemojen paljous on toisaalta mukavaa, koska elämäkään ei ole yksinkertaista, mutta toisinaan se tekee kokonaisuudesta sillisalaattimaisen. Joitain kohtia olisin voinut karsia pois ja keskittää toisiin enemmän huomiota.
Kuulin vasta kirjan loppupuolella, että kirjasta on myös äänikirjaversio, jonka lukee Kashmeera Lokuge itse, joten kuuntelin viimeisen puoli tuntia. Suosittelen äänikirjaa erityisesti, jos puhekielisen tekstin lukeminen tuntuu vaikealta.
Kun pääsin kirjan imuun mukaan ja totuin kieleen, pidin siitä paljon enemmän kuin olisin alkuun uskonut. Teemojen paljous on toisaalta mukavaa, koska elämäkään ei ole yksinkertaista, mutta toisinaan se tekee kokonaisuudesta sillisalaattimaisen. Joitain kohtia olisin voinut karsia pois ja keskittää toisiin enemmän huomiota.
Kuulin vasta kirjan loppupuolella, että kirjasta on myös äänikirjaversio, jonka lukee Kashmeera Lokuge itse, joten kuuntelin viimeisen puoli tuntia. Suosittelen äänikirjaa erityisesti, jos puhekielisen tekstin lukeminen tuntuu vaikealta.
November 30, 2021
"Ilmatilaa" on omalla tavallaan väkevä, Lokuge ja Salmi kirjoittavat sydämellä ja puhaltavat hahmonsa eloon. Kirjassa on paljolti teemoja joista ammentaisi puhuttavaa pitkään, mutta tarinankerronta kärsii tästä runsaudesta ja jää levälleen.
Edit. Nyt kun olen lukenut tämän artikkelin arvelisin, että koheesion puute on selitetty.
Edit. Nyt kun olen lukenut tämän artikkelin arvelisin, että koheesion puute on selitetty.
August 1, 2024
railakas, rehevä ja rehellinen kuvaus nyky-s/Suomesta, kieleltään erittäin raikasta modernia työläiskirjallisuutta. tarinana ei mitenkään poikkeuksellinen, vaan melko tyypillinen kuvaus neljänneselämän kriisistä, mutta tyyliltään ja kotimaisessa kirjallisuudessa vielä varsin vähän käsiteltyillä teemoillaan massasta nousevana kokonaisuutena toimii huomattavasti voimakkaammin kuin monet viime vuosien autofiktiojorinat
Lokugen itsensä lukemana äänikirja oli mainio, pitää vielä selailla tekstimuotoisena, jotta puhekielisyyden asteesta saa kunnolla käsityksen
pikakahvimemegirlin aikanaan ilmestyvä esikoisteos tullee olemaan tälle mielenkiintoinen vertailukohde, toivottavasti myös Lokuge jatkaa kirjoittamista!
Lokugen itsensä lukemana äänikirja oli mainio, pitää vielä selailla tekstimuotoisena, jotta puhekielisyyden asteesta saa kunnolla käsityksen
pikakahvimemegirlin aikanaan ilmestyvä esikoisteos tullee olemaan tälle mielenkiintoinen vertailukohde, toivottavasti myös Lokuge jatkaa kirjoittamista!
Read
November 21, 2021Mitä jos on kassa, maahanmuuttaja, epäonnistunut tradenomin opinnoissa, traumatisoitunut ja masentunut? Ja Suomessa. Tajunnanvirtaa ja sinkkuelämän käänteitä kirjoitettuna stadin slangilla ja kielisekoituisella, jolla kaksikielinen ajattelisi. Romaanina ei erikoinen, mutta puheenvuoronsa hyvä. Ikinä ei voi oppia liikaa siitä mitä me kantasuomalaiset ei koskaan jouduta omassa maassamme kokemaan.
May 26, 2022
Mielenkiintoinen ja hyvin silmiä avartava kirja! Teoksen puhekielisyys aluksi järkytti, mutta tarinan kerronnan kannalta se oli osuva valinta.
Read
April 17, 2022Ilmatilaa kertoo reilun parikymppisen, lapsena Sri Lankasta Suomeen muuttaneen Shehanin elämästä. Se on poc-kirjallisuutta pocin kirjoittamana ja tärkeä ja hyvin hyvin tervetullut teos kaikin puolin.
Väitän, että Ilmatilaa avaa rasismia ja sen vaikutuksia vähän nextimmällä levelillä. Moni jo tietääkin, että poceilta kysytään vähän väliä: miten puhut niin hyvin suomea ja mistä olet kotoisin. Joillekin saattaa olla tuttua sekin, että bussissa ei haluta istua ruskean ihmisen viereen tai että pelkkä nimi saa aikaan sen, että ei saa töitä ja useimmiten ei pääse edes työhaastatteluun.
Lokugen ja Salmen teos tuo ansiokkaasti lukijan iholle sen, miltä rasismi tuntuu tunnetasolla ja miten ihmiseen vaikuttaa se, että hän on jatkuvasti katseiden kohde, ulkopuolinen ja epäilyksenalainen. Sivaltava kommentti ulkonäöstä ja ihonväristä on uhkana jatkuvasti.
Oman taakkansa Shehanin elämään tuo ns. mamutaakka eli se, että kelvatakseen ruskeana ihmisenä hänen on jatkuvasti tehtävä enemmän kuin valkoisten.
”Mä paiskoin duunia, pyyhin pöytiä, ja hinkkasin vitriiniä puhtaaks kun muut joi kahvia työajalla ja jauho paskaa. En voinu ottaa iisiä koska oon mamu ja mun piti näyttää et se ei tee musta laiskaa tai varasta. Jotenkin kummallisella tavalla tuntu myös et edustan siinä kaikkia mamuja. Et jos mogaan, shitti valuu kaikkien mamujen niskaan.”
Erityisesti arvostan tässä teoksessa sitä, että Shehania ei ole kuvattu minään kiiltokuvaihmisenä, vaan hän tekee myös asioita, jotka eivät ole kovin päivänvaloa kestäviä. Tämä on isompi asia kuin ensilukemalta saattaa tuntua. Tuntuu hullulta, että vielä 2020-luvulla pitää erikseen sanoa ääneen (mutta sanon nyt kuitenkin, koska tämä on niin tärkeä juttu, jonka pitäisi olla itsestäänselvä), että myös poc-ihmisillä on oikeus olla epätäydellisiä ja tehdä asioita, jotka olisi parempi jättää tekemättä. Halu viettää tietynlaista elämää ei sekään ole mikään valkoisten ihmisten yksinoikeus.
”Totuus on et ei mulla oo ollu aikaa opiskella, mun pitää elää, eikä opintoraha riitä mun elintasoon. Mä tarviin mun Uberit, Woltit, Burger Kingin Crispy Chicken -ateriat, budit, Xanorit, Denssit ja Netflixit, joten pakko tehdä duunii.”
Ilmatilaa-romaanin parissa ei voi olla miettimättä rakenteellisen rasismin vaikutuksia. Löydän siitä sukulaisuutta Raven Leilanin teokseen Kiilto, jonka vastaanotto Suomessa ei omien havaintojeni mukaan ole ollut kovinkaan kummoinen ja vaikuttaisi siltä, että Leilanin romaanin pointit ovat menneet monilta ohi (itse olen lukenut sen englanniksi ja kuunnellut suomeksi ja koen, että siitä löytyy yhä paljon juttuja, joista en täysin ole saanut kiinni ja pidän mahdollisena, että valkoisena en vaan tajua kaikkea). Sekä Kiilto että Ilmatilaa kertovat suht samanikäisistä nuorista POC-naisista, jotka luovat identiteettiään ja kuuluvat prekariaattiin. Tämän lisäksi niitä yhdistää paikoin suorastaan raivoisa rehellisyys ja tinkimättömyys.
Ilmatilaa on puhekielinen romaani, jossa sekoitetaan suomea ja englantia, joka saattaa joitakin lukijoita ärsyttää. Kuunneltuna romaanin kieli kuitenkin toimii todella hyvin ja luo lisää autenttisuutta Shehanin persoonaan. Lisäksi Kashmeera Lokuge lukee romaanin itse, joka vielä tuo lisäbonuksia tähän mainioon ja erittäin tervetulleeseen teokseen.
Valkoisille: educate yourself. Suosittelen astumaan Shehanin kenkiin ja kokeilemaan, miltä kävely niissä tuntuu!
Ja Shehanille: you go girl!
Väitän, että Ilmatilaa avaa rasismia ja sen vaikutuksia vähän nextimmällä levelillä. Moni jo tietääkin, että poceilta kysytään vähän väliä: miten puhut niin hyvin suomea ja mistä olet kotoisin. Joillekin saattaa olla tuttua sekin, että bussissa ei haluta istua ruskean ihmisen viereen tai että pelkkä nimi saa aikaan sen, että ei saa töitä ja useimmiten ei pääse edes työhaastatteluun.
Lokugen ja Salmen teos tuo ansiokkaasti lukijan iholle sen, miltä rasismi tuntuu tunnetasolla ja miten ihmiseen vaikuttaa se, että hän on jatkuvasti katseiden kohde, ulkopuolinen ja epäilyksenalainen. Sivaltava kommentti ulkonäöstä ja ihonväristä on uhkana jatkuvasti.
Oman taakkansa Shehanin elämään tuo ns. mamutaakka eli se, että kelvatakseen ruskeana ihmisenä hänen on jatkuvasti tehtävä enemmän kuin valkoisten.
”Mä paiskoin duunia, pyyhin pöytiä, ja hinkkasin vitriiniä puhtaaks kun muut joi kahvia työajalla ja jauho paskaa. En voinu ottaa iisiä koska oon mamu ja mun piti näyttää et se ei tee musta laiskaa tai varasta. Jotenkin kummallisella tavalla tuntu myös et edustan siinä kaikkia mamuja. Et jos mogaan, shitti valuu kaikkien mamujen niskaan.”
Erityisesti arvostan tässä teoksessa sitä, että Shehania ei ole kuvattu minään kiiltokuvaihmisenä, vaan hän tekee myös asioita, jotka eivät ole kovin päivänvaloa kestäviä. Tämä on isompi asia kuin ensilukemalta saattaa tuntua. Tuntuu hullulta, että vielä 2020-luvulla pitää erikseen sanoa ääneen (mutta sanon nyt kuitenkin, koska tämä on niin tärkeä juttu, jonka pitäisi olla itsestäänselvä), että myös poc-ihmisillä on oikeus olla epätäydellisiä ja tehdä asioita, jotka olisi parempi jättää tekemättä. Halu viettää tietynlaista elämää ei sekään ole mikään valkoisten ihmisten yksinoikeus.
”Totuus on et ei mulla oo ollu aikaa opiskella, mun pitää elää, eikä opintoraha riitä mun elintasoon. Mä tarviin mun Uberit, Woltit, Burger Kingin Crispy Chicken -ateriat, budit, Xanorit, Denssit ja Netflixit, joten pakko tehdä duunii.”
Ilmatilaa-romaanin parissa ei voi olla miettimättä rakenteellisen rasismin vaikutuksia. Löydän siitä sukulaisuutta Raven Leilanin teokseen Kiilto, jonka vastaanotto Suomessa ei omien havaintojeni mukaan ole ollut kovinkaan kummoinen ja vaikuttaisi siltä, että Leilanin romaanin pointit ovat menneet monilta ohi (itse olen lukenut sen englanniksi ja kuunnellut suomeksi ja koen, että siitä löytyy yhä paljon juttuja, joista en täysin ole saanut kiinni ja pidän mahdollisena, että valkoisena en vaan tajua kaikkea). Sekä Kiilto että Ilmatilaa kertovat suht samanikäisistä nuorista POC-naisista, jotka luovat identiteettiään ja kuuluvat prekariaattiin. Tämän lisäksi niitä yhdistää paikoin suorastaan raivoisa rehellisyys ja tinkimättömyys.
Ilmatilaa on puhekielinen romaani, jossa sekoitetaan suomea ja englantia, joka saattaa joitakin lukijoita ärsyttää. Kuunneltuna romaanin kieli kuitenkin toimii todella hyvin ja luo lisää autenttisuutta Shehanin persoonaan. Lisäksi Kashmeera Lokuge lukee romaanin itse, joka vielä tuo lisäbonuksia tähän mainioon ja erittäin tervetulleeseen teokseen.
Valkoisille: educate yourself. Suosittelen astumaan Shehanin kenkiin ja kokeilemaan, miltä kävely niissä tuntuu!
Ja Shehanille: you go girl!
September 13, 2022
Kiinnostava, hauska, syvällinen ja rosoinen, plus suomen ja englannin sekoitus oli virkistävää. Pinnam tapahtumien vyörytysten seassa oli teräviä kulttuuriero- ja eriarvoisuushuomioita, ja filosofiaa. Toimi äänikirjana paremmin, testasin myös analogista ensin.
September 14, 2022
Tää oli tosi turhauttava kirja, koska Suomi on niin rasistinen maa. Suosittelen lukemaan ihan siitä näkökulmasta, millaista on olla ei-valkoihoinen nuori aikuinen Suomessa.
June 17, 2025
En oikein koe voivani antaa tälle tähtiä, mutta antaisin 3,5. Ensinnäkin on supertärkeää, että me saadaan moniäänisyyttä kuuluviin suomalaisessa kirjallisuudessa. Siksi tämä olisi viiden tähden kirja. On vaikeaa saada sijaa Suomessa, kun väri ja nimi on ”väärät”. Ja se tekee minut surulliseksi; vieläkinkö vaan?
Toivoin, että tämä sopisi yläkouluikäisille, mutta kyllä tämä on enemmän nuorten aikuisten kirja.
Kerronta etenee kyllä mukavasti, kieli on melkoista sekoitusta, mutta äänikirjana tämä toimii loistavasti. Olen nähnyt kirjailijan videoita somessa, ja kerronnassa ja hänen puheessaan on paljon samaa.
Pidin realistisuudesta, vahvuudesta ja herkkyydestä, jolla päähenkilö itseään kasvattaa. Minullekin tässä oli monia samaistumisen kohtia. Vaikeat perhesuhteet, päihteiden käyttö ja väärät valinnat sekä yksinäisyys tuottavat yli-itsenäisiä naisia, joiden on pakko pärjätä.
Tämä teos vaikutti kovin omakohtaiselta. Raikkautta siihen toi se, että kerrankin äänen sai kuuluviin nuori, joka ei kuulu valkoiseen valtaväestöön.
Kaikkea hyvää kirjailijalle/kirjailijoille. Toivon, että jatkatte kirjoittamista!
Toivoin, että tämä sopisi yläkouluikäisille, mutta kyllä tämä on enemmän nuorten aikuisten kirja.
Kerronta etenee kyllä mukavasti, kieli on melkoista sekoitusta, mutta äänikirjana tämä toimii loistavasti. Olen nähnyt kirjailijan videoita somessa, ja kerronnassa ja hänen puheessaan on paljon samaa.
Pidin realistisuudesta, vahvuudesta ja herkkyydestä, jolla päähenkilö itseään kasvattaa. Minullekin tässä oli monia samaistumisen kohtia. Vaikeat perhesuhteet, päihteiden käyttö ja väärät valinnat sekä yksinäisyys tuottavat yli-itsenäisiä naisia, joiden on pakko pärjätä.
Tämä teos vaikutti kovin omakohtaiselta. Raikkautta siihen toi se, että kerrankin äänen sai kuuluviin nuori, joka ei kuulu valkoiseen valtaväestöön.
Kaikkea hyvää kirjailijalle/kirjailijoille. Toivon, että jatkatte kirjoittamista!
April 25, 2022
Luimme kirjan puolisoni kanssa yhdessä ja pidimme molemmat siitä kovasti. Vaikka hahmojen elämäntyyli on meille vierasta ja kaukana omasta todellisuudestamme (mistä syntyikin hyviä keskusteluita ja pohdintoja), lukiessa kirjan maailma tuntui läheiseltä ja hahmot aidoilta.
Suomea, englantia ja joskus ruotsiakin yhdistelevä puhekielinen kirjoitustyyli ehkä jakaa mielipiteitä, mutta minusta se toimii kirjassa hyvin. Aiheet ovat raskaat, mutta rento tyyli ja lyhyet luvut tasapainottavat kokonaisuutta. Kirja käsittelee kipeitä ja vaikeita teemoja fiktiivisen hahmon elämän kautta, ja ravistelee miettimään omaa etuoikeutettua asemaa tuntumatta kuitenkaan syyttävältä tai saarnaavalta.
Kirjoitustyyli ei ole kovin kaukana siitä, miten itse puhun kavereiden kanssa tai kirjoitan päiväkirjaa, joten meille se ei tuottanut vaikeuksia. Toisaalta 60-vuotiaalle äidilleni, joka vielä joitain vuosia sitten luuli "LOL" tarkoitettavan "lots of love", kirja olisi mahdotonta luettavaa. Ehkä jo 50 vuoden päästä nuorten puhetapa on taas muuttunut täysin, ja sen ajan nuoret naureskelevat keskenään että "puhuiko ihmiset oikeasti joskus näin?".
Suomea, englantia ja joskus ruotsiakin yhdistelevä puhekielinen kirjoitustyyli ehkä jakaa mielipiteitä, mutta minusta se toimii kirjassa hyvin. Aiheet ovat raskaat, mutta rento tyyli ja lyhyet luvut tasapainottavat kokonaisuutta. Kirja käsittelee kipeitä ja vaikeita teemoja fiktiivisen hahmon elämän kautta, ja ravistelee miettimään omaa etuoikeutettua asemaa tuntumatta kuitenkaan syyttävältä tai saarnaavalta.
Kirjoitustyyli ei ole kovin kaukana siitä, miten itse puhun kavereiden kanssa tai kirjoitan päiväkirjaa, joten meille se ei tuottanut vaikeuksia. Toisaalta 60-vuotiaalle äidilleni, joka vielä joitain vuosia sitten luuli "LOL" tarkoitettavan "lots of love", kirja olisi mahdotonta luettavaa. Ehkä jo 50 vuoden päästä nuorten puhetapa on taas muuttunut täysin, ja sen ajan nuoret naureskelevat keskenään että "puhuiko ihmiset oikeasti joskus näin?".
January 24, 2022
Rankoista teemoista huolimatta tarinana kepeähkö mutta näkökulmana riemastuttava ja tärkeä kirja. Juoni kertoo ajelehtimisen partaalla olevasta nuoresta aikuisesta ja tekee sen erinomaisen uskottavasti.
Toimijana on ruskea suomalainen, eikä näitä ääniä totisesti ole Suomen kirjallisuuskentässä liikaa kuultu. Tunsin itseni välillä suorastaan tirkistelijäksi, niin mielenkiintoista oli päästä ihan oikeasti kiinni yhden selvästi itsestäni taustaltaan poikkeavan, mutta samassa kulttuurisessa ympäristössä elävän (toki fiktiivisen) hahmon kyytiin.
Ja mikä parasta, kirja ei yritä pätkääkään osoittaa sormella, selittää tai tulkita, se kaikki jää lukijalle (tai jää tekemättä, sillä tämä on myös puhtaasti romaanikerrontaa, jota helposti voi viihtymistarkoituksissa kuluttaa).
Toimijana on ruskea suomalainen, eikä näitä ääniä totisesti ole Suomen kirjallisuuskentässä liikaa kuultu. Tunsin itseni välillä suorastaan tirkistelijäksi, niin mielenkiintoista oli päästä ihan oikeasti kiinni yhden selvästi itsestäni taustaltaan poikkeavan, mutta samassa kulttuurisessa ympäristössä elävän (toki fiktiivisen) hahmon kyytiin.
Ja mikä parasta, kirja ei yritä pätkääkään osoittaa sormella, selittää tai tulkita, se kaikki jää lukijalle (tai jää tekemättä, sillä tämä on myös puhtaasti romaanikerrontaa, jota helposti voi viihtymistarkoituksissa kuluttaa).
February 10, 2022
Kielellisesti hieno avaus, aidosti nykypäivän monikielisyyttä ilmentäviä romaaneja ei ole liiaksi asti. Rakenteellista rasismia kuvaavat kohdat olivat ehdottomasti teoksen helmiä ja kovaa ydintä. Muutoin juoni oli melko tylsä/ average shittii tinderöinnistä yms. level Mielikuvituspoikaystävä, joka on imo legit paska kirja, mutta johon päähenkilö taisi suoraan viitatakin.
Kirjoittajana olisin itse ehkä slightly tiivistänyt pituudesta (esim.krapuloista ja basic duunipäivistä jaarittelu), koska veikkaan, ettei tämän teoksen main target group ole og himolukijat vaan ehkäpä parhaimmillaan he, jotka eivät ole sitä samaistumispintaa aina löytäneet runotytön nuoruusvuosista ja saarijärven paavoista.
Kirjoittajana olisin itse ehkä slightly tiivistänyt pituudesta (esim.krapuloista ja basic duunipäivistä jaarittelu), koska veikkaan, ettei tämän teoksen main target group ole og himolukijat vaan ehkäpä parhaimmillaan he, jotka eivät ole sitä samaistumispintaa aina löytäneet runotytön nuoruusvuosista ja saarijärven paavoista.
May 19, 2022
Tämä oli positiivinen yllätys! Harvoin pidän aavistuksen päämäärättömästi etenevistä kaksikymppisten puhekielellä kirjoitetusta angstista ja pössyttelystä, mutta tämä oli sekä hauska, ironinen ja aito. Lokuge onnistuu kuin huomaamatta kertomaan erittäin hyvin tunteen siitä kuinka suomalaiset hiljaisesti (ja vähemmän hiljaisesti) suhtautuvat ruskean ihon ihmisiin ja saavat rasismin ja epäluulon kukkimaan kuin vahingossa.
Lopun ihmissuhdekompastelu tulee itselle tarinan kannalta hieman puskista ja sai tarinan lössähtämään, varsinkin kun tuosta suhteessa "selviytyminen" on melko kliseinen reissu. Muuten viihdyttävä ja aikaansa taidokkaasti heijastelevat teos ja piristävänä välipalana annan tälle helposti 5 tähteä.
Lopun ihmissuhdekompastelu tulee itselle tarinan kannalta hieman puskista ja sai tarinan lössähtämään, varsinkin kun tuosta suhteessa "selviytyminen" on melko kliseinen reissu. Muuten viihdyttävä ja aikaansa taidokkaasti heijastelevat teos ja piristävänä välipalana annan tälle helposti 5 tähteä.
January 18, 2022
Ilmatilaa maalaa elävän kuvan suomalaisen yhteiskunnan arkisesta ja rakenteellisesta rasismista, mutta kuvaa päähenkilönsä kautta muutenkin hyvin hieman eksyksissä itsensä kanssa olevaa urbaania parikymppistä ja Shehanin kasvua ulos toksisista ihmissuhdemalleista. Rehevää finglishiä ja pitelemätöntä seksuaalisuuden kuvausta.
January 13, 2022
Todella aito ja samaistuttava teos joka avaa nuoren aikuisen naisen elämää, haasteita ja iloja. Sisältää rankkoja aiheita joita käsitellään ilahduttavan vivahteikkaasti. Poc-näkökulma uraauurtavalla tavalla framilla. Vahva suositus kaikille ikään, sukupuoleen, ihonväriin katsomatta.
March 6, 2022
Varhaisteininä Sri Lankasta Suomeen muuttanut esikoiskirjailija kertoo puhekielellä ja runsaasti englanninkielisiä sanoja viljellen nuoren ruskean tytön / naisen elämästä Suomessa, Lankassa ja sillä välillä.
February 10, 2022
Hyvä, ellei jopa erittäinkin hyvä kirja, mutta toksisesti feminiininen. Samalla tavoin kuin Tommy Taberman& Seppo Hyrkäs tosimies-kirjat ovat hyviä, mutta toksisesti maskuliinisia. Näin kovalle väitteelle odotetaan varmaan perusteluja:
- kirjan päähenkilö ei halua olla kenenkään exotic trophy millään muotoa, ja tekee sen hyvin selväksi. Kuitenkin päähenkilö itse fantasioi univormupukuisista miehistä, ja kirjan yhdessä kohtauksessa vierailee tätä fantasiaa avoimesti toteuttaen naimissa olevan armeijaupseerin makuuhuoneessa.
- iso osa kirjasta käsittelee rasismia ja ennakkoluuloja. Mutta päähenkilö itse kertoo suhtautuvansa kielteisesti iran-irak-turkkilaismiehiin, eikä esim. normaalisti hymyile näiden kansallisuuksien edustajiksi olettamilleen. Kielteisyys juontaa kirjan mukaan Facebookin naistenhuoneen ikävistä kuulluista jutuista.
- Kirjan päähenkilö ei näytä tietävän, että toisen henkilön puhelimen viestien lukeminen ilman lupaa on kirjesalaisuuden rikkomisrikos.
- Kirjan päähenkilö lähettää ilman lupaa ja pyytämättä alastonkuvan exälleen (vrt. kohut ns. dickpickien lähettämisestä)
- Päähenkilö odottaa uskollista ja pitkäaikaista rakkaussuhdetta, mutta silloin kuin sellaista ei ole näköpiirissä tapailee makuuhuonepuuhissa vanhoja ja uusia tuttavuuksia heidän suhdestatuksiaan paremmin kyselemättä (+varattu armeijaupseeri). Tämä toimintahan vain ylläpitää seksuaalisesti menestyville miehille mahdollisuutta syrjähyppyihin ja/tai vältellä sitoutumista.
- Kiltit, tavalliset, nössöt miehet eivät ole kirjassa paljonkaan arvoisia. Elinten koko ja näkökin arvostellaan varsin tarkkaan, jopa etukäteen. Kirjassa esitetty lihaksikas, tatuoitu ja huumeita käyttävä Jani sen sijaan vetoaa. Hyvä miehenmalli naisten huomion herättämiseen?
- kirjan päähenkilö ei halua olla kenenkään exotic trophy millään muotoa, ja tekee sen hyvin selväksi. Kuitenkin päähenkilö itse fantasioi univormupukuisista miehistä, ja kirjan yhdessä kohtauksessa vierailee tätä fantasiaa avoimesti toteuttaen naimissa olevan armeijaupseerin makuuhuoneessa.
- iso osa kirjasta käsittelee rasismia ja ennakkoluuloja. Mutta päähenkilö itse kertoo suhtautuvansa kielteisesti iran-irak-turkkilaismiehiin, eikä esim. normaalisti hymyile näiden kansallisuuksien edustajiksi olettamilleen. Kielteisyys juontaa kirjan mukaan Facebookin naistenhuoneen ikävistä kuulluista jutuista.
- Kirjan päähenkilö ei näytä tietävän, että toisen henkilön puhelimen viestien lukeminen ilman lupaa on kirjesalaisuuden rikkomisrikos.
- Kirjan päähenkilö lähettää ilman lupaa ja pyytämättä alastonkuvan exälleen (vrt. kohut ns. dickpickien lähettämisestä)
- Päähenkilö odottaa uskollista ja pitkäaikaista rakkaussuhdetta, mutta silloin kuin sellaista ei ole näköpiirissä tapailee makuuhuonepuuhissa vanhoja ja uusia tuttavuuksia heidän suhdestatuksiaan paremmin kyselemättä (+varattu armeijaupseeri). Tämä toimintahan vain ylläpitää seksuaalisesti menestyville miehille mahdollisuutta syrjähyppyihin ja/tai vältellä sitoutumista.
- Kiltit, tavalliset, nössöt miehet eivät ole kirjassa paljonkaan arvoisia. Elinten koko ja näkökin arvostellaan varsin tarkkaan, jopa etukäteen. Kirjassa esitetty lihaksikas, tatuoitu ja huumeita käyttävä Jani sen sijaan vetoaa. Hyvä miehenmalli naisten huomion herättämiseen?
January 1, 2023
Tää oli oikeestaa aika jees ja puhekieli meni ihan hyvin tässä
July 10, 2025
Lähti tosi hitaasti käyntiin, kirjan agendaa ei olisi aluksi osannut odottaa, lopuks ahmin kaiken kerralla
November 15, 2022
Raikas. Todella monin tavoin.
Vaikka käytettiin puhekieltä ja jopa muita kieliä seassa, oli se niin sujuvaa ettei ollenkaan käynyt tökkimään.
Vaikka käytettiin puhekieltä ja jopa muita kieliä seassa, oli se niin sujuvaa ettei ollenkaan käynyt tökkimään.
October 1, 2023
Mainio kirja.
Tykkäsin myös kielten sekamelskasta, se oli soljuvaa ja sujuvaa ja vanhallekin ihmiselle riittävän ymmärrettävää:
"... (mekko) saa mut tunteen itteni feminiinisemmäks mitä tänään on tarkotus. Haluun olla independent ja strong, ja silti näyttää muotoja ilman et vaikutan horolta. Mikä dilemma. Tässä fucked up maailmassa naisen pukeutuminen on aina liian paljastavaa tai peittävää."
Nuoren poc-naisen kasvutarinaa oli hyvä lukea. Suomi ei takuulla ole helppo maa toisenväriselle ja toisin ajattelijalle, muualta tulleelle. Kirjassa oli myös täysin samaistuttavia elementtejä naisena olosta ja rakkauden nälästä ihan minkä tahansa väriselle ja ikäiselle ihmiselle.
Go Kashmeera, jatka kirjoittamista! Sinua ja poc-ihmisiä ylipäätään tarvitaan ja hyvä että joku näyttää meille peiliä! Uskon että me opitaan, hitaasti, - mutta ei ilman apua.
Tykkäsin myös kielten sekamelskasta, se oli soljuvaa ja sujuvaa ja vanhallekin ihmiselle riittävän ymmärrettävää:
"... (mekko) saa mut tunteen itteni feminiinisemmäks mitä tänään on tarkotus. Haluun olla independent ja strong, ja silti näyttää muotoja ilman et vaikutan horolta. Mikä dilemma. Tässä fucked up maailmassa naisen pukeutuminen on aina liian paljastavaa tai peittävää."
Nuoren poc-naisen kasvutarinaa oli hyvä lukea. Suomi ei takuulla ole helppo maa toisenväriselle ja toisin ajattelijalle, muualta tulleelle. Kirjassa oli myös täysin samaistuttavia elementtejä naisena olosta ja rakkauden nälästä ihan minkä tahansa väriselle ja ikäiselle ihmiselle.
Go Kashmeera, jatka kirjoittamista! Sinua ja poc-ihmisiä ylipäätään tarvitaan ja hyvä että joku näyttää meille peiliä! Uskon että me opitaan, hitaasti, - mutta ei ilman apua.
March 2, 2023
Pidin paljon, hyvää kuvausta nykyajan nuoren elämästä, haasteista ja iloista.
Välillä kirjan todella puhekielinen teksti häiritsi, mutta samaan aikaan se sai kirjan hahmot tuntumaan todellisemmilta, sillä niin tämän päivän nuoret puhuu.
Välillä kirjan todella puhekielinen teksti häiritsi, mutta samaan aikaan se sai kirjan hahmot tuntumaan todellisemmilta, sillä niin tämän päivän nuoret puhuu.
Displaying 1 - 27 of 27 reviews