Anneli Kaulimo on jättänyt opettajan työnsä. Kouluttautuminen eläinlääkäriksi ja muutto maalle ovat uusi alku, jos kohta ei sellainen kuin Anneli on ehkä kuvitellut. Työ koostuu lähinnä eläinten lopettamisesta.
Anneli ajelee keikalta toiselle tietymättömillä teillä ja kohtaa jos jonkinlaista eläinrakkautta. Kaikilla on oma käsityksensä siitä, kuinka kärsimykseen pitäisi suhtautua: yksi haluaa pitää tuotteensa mahdollisimman monilukuisina, toinen ampuu tuosta vain, kolmas haluaa pitkittää rakkaan lemmikkinsä elämää kaikin mahdollisin keinoin.
Päätyessään suorittamaan lakisääteisiä tarkastuksia karjatiloille Annelista tulee ei-toivottu hahmo niin yrittäjien kuin viranomaistenkin silmissä. Samalla hän joutuu puolisonsa kanssa eettisille painisille, kun parantumattomasti sairaan lähisukulaisen tila pahenee eikä kivunlievitys helpottaa kipua. Pitäisikö eläimiä hoitaa kuin ihmisiä, vai juuri toisin päin? Onko Anneli radikalisoitumassa?
Armon Anneli on hauskanvakava romaani eläimistä, ihmisistä ja eutanasiasta. Minna Lindgren käsittelee mitä tärkeintä aihetta silmät avaavan huumorin avulla, eikä Annelin kyydistä puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan.
Muutama viikko sitten lukemassani Lidgrenin Aina on toivoa -romaanissa kerrotaan ohimennen biologian ja kemian opettaja Anneli Kaulimosta, joka "häipyi kouluttautuakseen uuteen ammattiin, kenties eläinlääkäriksi".
Armon Anneli kertoo juuri tästä samaisesta Annelista. Tapahtumat sijoittuvat aikaan, jossa kolme vuotta kestänyt koronakaranteeni on tullut päätökseensä. Anneli on käynyt osan opinnoistaan etänä, esimerkiksi erilaiset kirurgiset toiminnot ovat suoritettu etäyhteyksin. Yhteiskunnan olemus naurattaa, mutta toisaalta tuntuu olevan liian lähellä totuutta, kuten Lindgrenin tätä edeltäneessäkin teoksessa. R-kioski hoitaa niin postin, poliisin, TE-toimiston ja lastensuojelun tehtävät.
Kiinnostavinta kirjassa oli mielestäni kaikki se eettinen pohdinta siitä, miten lemmikit oikeastaan eroavat ihmisistä. Kenen elämää on oikeus pitkittää? Miksi ihmiselle tehdään leikkauksia pilvin pimein, mutta eläin lopetetaan herkemmin? Toisaalta voidaan miettiä, onko oikein jatkaa kärsivän eläimen elämää vain omistajan oman mielenterveytensä takia. Annelin hoitamien eläinten tilanteet heijastuvat Annelin miehen Kallen parantumattomasti sairaan siskon Tiinan tilanteeseen. Tiina haluaisi kuolla, mutta Anneli ja Kalle eivät suostu myöntämään tilanteen lopullisuutta.
Aivan lopussa mukaan saadaan vielä yksi käänne kun selviää, että eläinten ruumiiden tuhkausta hoitava Esko onkin ongelmallisen sikatilan omistajan, Roiman, puoliso. Eskon toteamus "Ethän sinäkään ole kertonut minulle olevasi hetero, ja ihan hyvin olemme pärjänneet." hymyilytti.
Todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Luin yhdeltä istumalta, kannatti!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Lindgren kirjoittaa terävästi ajan ilmiöistä, etenkin vanhusten- ja terveydenhoidosta, mistä on häntä kiittäminen. Koska kuuntelen Maisteri Lindgreniä radiosta ja olen lukenut kaikki hänen romaaninsa, olen alkanut oppia hänen ajatuskulkuansa. Ilmaisun viehätys alkaa kaikota, mikä sai pudottamaan yhden tähden, minkä tähden olen harmissani, kun kumminkin kirjan aihe on ajankohtainen - Sote! - ja tärkeä.
Ristiriitainen olo. Mitä tässä haluttiin kertoa? Että ihminen on eläintä tärkeämpi? Että ihmiset mohtelevat lemmikkieläimiään kuin ihmisiä? Paikoin hyvääkin pohdintaa: miksi eläin on oikeutettu eutanasiaan, mutta ihminen ei? Parasta oli kuotenkin musiikin kuunteluosuudet. Opin paljon Beethovenin sinfonioista.
Nopealukuinen hupailu, jossa oli pääaiheisiinsa (eläinten lopettaminen, maaseudun autioituminen ja omaishoito) nähden sangen paljon asiaa Beethovenin jousikvartetoista. Ei Minna Lindgrenin paras kirja, mutta kepeänä välipalana ihan paikallaan.
Paljon aiemmista Lindgrenin kirjoista tuttua yhteiskunnallista pohdintaa, mutta paljon tuoreuttakin - viihdyttävä lukukokemus. Ihmisten ja eläinten erilainen kohtelu liittyen sairauksien hoitoon ja tutkimiseen sekä eutanasiaan jätti pohdittavaa. Lindgren oli sisällyttänyt kirjaan valtavan annoksen musiikkitietoutta varsinkin Beethovenin jousikvartetoista, mikä teki kirjasta varsin persoonallisen. Osa noista jousikvartetoista on tuttuja, mutta tuli mieleen, että nehän voisi laittaa kesän aikana kuunteluun!