Äidiksi tuleminen on kirja raskaudesta, rakkaudesta ja uteliaisuudesta.
Minja Koskela kirjoitti teoksen odottaessaan ensimmäistä lastaan. Hän pohtii, miten raskaus muuttaa kehoa ja millaisia merkityksiä muuttuvalle keholle ladataan? Kuinka keskenmeno vaikuttaa seuraavaan raskauteen? Siirtyvätkö sukupolvien myötä ketjuuntuneet tavat vääjäämättä seuraavalle sukupolvelle? Millaista on tulla äidiksi yhteiskunnassa, jossa äitiys oletetaan tietynlaiseksi?
Äidiksi tuleminen on tutkimusmatka raskaana olemiseen ja äidiksi kasvamiseen. Se on kuvaus siitä, miten raskaus on jatkuvaa neuvottelua itsemääräämisoikeudesta kun arkielämässä törmää muiden oletuksiin ja äitiydelle asetettuihin ehtoihin. Koskela tarkastelee annettuja ehtoja ja miettii, miten äitiyskeskusteluun olisi mahdollista tuoda moninaisempia kokemuksia ja useampia ihmisiä huomioivia puhetapoja – jotta jokainen voisi tulla äidiksi omalla tavallaan.
Äidiksi tuleminen on yksi kertomus äitiydestä: “Vaikka en voisikaan muuttaa äitiyden konseptia yksin, voin osallistua sen uudelleenmäärittelyyn tässä ajassa, tässä kulttuurissa ja näissä ruumiillisissa olosuhteissa. Neuvotella äitiyttä uudestaan omista lähtökohdistani käsin ja antaa itse merkitykset omalle tarinalleni.”
Minja Koskela (s. 1987) on suomalainen tutkija, kirjailija, bloggaaja ja musiikinopettaja, joka on osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun muun muassa tasa-arvosta ja vihapuheesta.
Koskelalta on ilmestynyt tietokirja Ennen kaikkea feministi (Karisto 2019). Kirja käsittelee muun muassa intersektionaalista feminismiä, neljännen aallon feminismiä, äitimyyttiä, sukupuolen moninaisuutta, populaarikulttuuria ja vihapuhetta.
Vuonna 2020 kustantamo S&S julkaisi Koskelan ja Elina Tuomen tietokirjan Toisin tehty — keskusteluja koulusta, jossa pohditaan muun muassa sitä, miten koulusta voisi tehdä yhä tasa-arvoisemman.
Vuonna 2021 Koskelalta julkaistiin Kustannusyhtiö Inton alla teos nimeltä Äidiksi tuleminen, joka käsittelee keskenmenoa, raskautta ja äitiyttä.
Musiikinopettajana toimimisen ja esikoiskirjansa julkaisun jälkeen, syksyllä 2019, Koskela siirtyi työskentelemään vasemmistoliiton poliittisena asiantuntijana. Hän oli ehdolla vuoden 2021 kuntavaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä ja keräsi yhteensä 5 600 ääntä.
Kun tämä teksti joskus julkaistaan, se saa tulkintoja muiden kokemuksissa ja antaa samalla lukijoille mandaatin tulkita minun kokemuksiani. Mutta silloin olen jo seuraavassa siirtymässä, eivätkä tulkinnat heijastu rajatilaruumiiseeni, joka on lakannut olemasta.
Minja Koskelan kirja Äidiksi tuleminen jatkaa tietä, jota Äitikortti: kirjoituksia lisääntymisestä ja Olipa kerran äiti ovat osaltaan raivanneet. Siinä on paljon yhteiskunnallista, feminististä ja filosofista, kuten Koskelalta odottaa saattaa, mutta myös avoimesti henkilökohtaista, yksityistäkin.
Muutaman kommentin olen lukenut teoksen "sillisalaattimaisuudesta", ettei se oikein kohdistu mihinkään, mutta tämähän kohdistuu juuri siihen mitä nimi kertoo. Äidiksi tulemiseen. Mielestäni se on tarpeellinen ja tervetullut lisä suomenkieliseen äitiyskuvaukseen.
pidin tästä paljon. välillä teoreettisuus meni vähän vaikeaksi seurata. en tiedä oikeen oliko tää henkilökohtainen kirja vai tietokirja vai molempia. mutta tärkeältä se silti tuntui.
Minulla olisi varmaan paljonkin kritisoitavaa kirjan rakenteesta ja sen eri tyylilajien yhteensovittamisesta: aina laajempi feministinen analyysi ja omakohtainen kokemusperäinen elämänkertailu eivät sovi hirveän elegantisti yhteen.
Mutta. Koskelan lähestymistapa äidiksi (vanhemmaksi) tulemiseen, kokemukset raskauksista ja niihin liittyvistä narratiiveista, suhtautuminen ja ulkopuolisuuden kokemukset liittyen äitiyden ja naiseuden yhteenliittämiseen ja sukupuoliessentialismiin jne jne. puhuttelevat -- nämä samat asiat koskettavat aika samoilla tavoilla myös miehiä, "miehiä", isyyttä jne.
Mietin tätä lukiessa, että ehkä feministisessä ajattelutavassa (ja kulttuurintutkimuksessa, joka siihen liittyy) on aina ollut kiehtovinta se, että asioita kyseenalaistetaan ja siksi ei olla koskaan erityisen varmoja. Asiat liikkuvat, elävät, muuttuvat, kääntyvät ympäri... Kuten Koskela kirjoittaa, on kiinnostavampaa kysyä kuin vastata. Koska ei ole yhtä, lopullista vastausta, vaan monta muuttuvaa.
Hyvä kirja puutteistaan huolimatta. Puhutteli tässä hetkessä. Suosittelen, erityisesti jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi vallitsevassa, yksinkertaisessa "on vain yksi totuus"-äiti/isä/vanhempi-diskurssissa.
Minja Koskela kirjoittaa älykkäästi ja hyvin ja hänen tekstejään on aina ilo lukea. Tästä kirjasta jäi kyllä vähän pintaraapaisumainen olo: oliko tämä henkilökohtainen vai yhteiskunnallinen kirja? Tarina raskaudesta korona-aikana? Vai kenties jotakin muuta? Tieteelliset osiot olivat vähän raskaita, henkilökohtaisemmista osioista pidin. Erityisesti keskenmenosta kertova osuus kosketti.
Pidin kirjasta, koska se sai minut odottamaan, ahmimaan, ajattelemaan, kyseenalaistamaan, tutustumaan uusiin asioihin, samaistumaan, olemaan eri mieltä, hyväksymään erilaisuuden, oppimaan, liikuttumaan sekä viihtymään. En pitänyt kirjassa siitä, että eri tyylejä oli käytetty niin paljon, minkä vuoksi asiat jäivät hyvin pintapuolisiksi, mistä tuli tunne, että ne – eri tyylit – oli vain haluttu mukaan miettimättä asiaa sen enempää. Viittauksia toisiin teoksiin (joista suurimman osan olen itsekin lukenut) oli myös paljon, mikä aiheutti toistoa. Antaisin 3,5 tähteä, mutta kun ei voi, päätin pyöristää 4:ään, koska kirja kuitenkin herätti todella paljon ajatuksia, joita varmasti pohdin vielä pidemmän aikaa.
”Kun tajusin tämän, hermostuin. Minua ei vittuakaan kiinnostanut elää elämääni sellaisten olemassaolon normien käsikirjoitusten mukaan, jotka haluavat kahlita minut synnytysolettamaan tai luulevat tietävänsä, että kaikki haluavat lisääntyä. Häpeää ruokkiva ristiriita syntyi siitä, että senhetkiset syvimmät haluni olivat yhteneväisiä tuon muuten hyvin ongelmallisen käsikirjoituksen kanssa, ja koska käsikirjoitus läpäisi kaikki yhteiskunnalliset tilanteet, peilasin itseäni sitä vasten.”
Olin lähellä kirjoittaa, että kirja tarjosi minulle monia oivalluksen hetkiä, mutta enemmän totta on kyllä se että kirja hyvin paljon sanoitti juuri minun ajatuksia ja tunteita äitiydestä. En sovi, enkä halua sopia, patriarkaalisessa yhteiskunnassa vallitsevan äitiyden muottiin ja aion vastedes jatkaa monien äitiyteen (ja raskauteen!) liittyvien asioiden kyseenalaistamista. Vielä en ole montaa raskautta tai äitiyttä käsittelevää kirjaa lukenut, mutta uskallan veikata, että suurin osa ei yllä tämän kirjan kanssa samalle tasolle. Vaikka tietysti tulen varmasti valitsemaan juuri tämän kirjan kaltaisia feministisiä, filosofisia ja psykologisia opuksia niin sanottujen ohjekirjojen sijaan. Tässä kirjassa rakastin erityisesti niitä lukuja, joissa käsiteltiin äitiyttä juuri filosofian valossa. Sain myös kirjavinkkejä ja varasin heti Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli. Helmi Kekkosen Olipa kerran äiti haluan myös lukea.
Todella mielenkiintoista pohdintaa äitiydestä, äitiyden vaikutuksesta asemaan yhteiskunnassa naisena, muiden ja omien odotusten vaikutuksesta raskauteen ja äitiyteen.
Bohannonin kirjan kuuntelun jälkeen olen kyllä hieman eri mieltä siitä että ajatus äitiydestä olisi kulttuurisidonnainen rooli johon yhteiskunta meitä työntää - uskon, että ihmisen vuosisatojen aikana kehittynyt biologia on suunnitellut meille melko voimakkaan biologisen kellon, joka lisääntymiseen kannustaa. Se on sitten ihmisen omista motivaatioista, mahdollisuuksista ja yhteiskunnan vaikutuksesta riippuvaista, haluaako mennä ”vastakarvaan” meihin kovakoodattua viettiä.
Vastoin ennakko-oletuksiani tää oli tosi raikas, hauska - ja ajoin ahdistavakin! Vaikkei äitiyteen liittyvää keskustelua tule hirveästi seurattua, allekirjoitan kyllä pitkälti Koskelan havainnot siitä, miten jähmeät raamit "oikeanlaiselle" äitiydelle annetaan julkisissa esityksissä. Oli tosi mielenkiintoista lukea tällaista tietokirjan ja hyvin ajallisesti rajatun omaelämänkerran välissä taiteilevaa tekstiä, etenkin kun se tuntui hyvin vetävästi kirjoitetulta.
Pidin tästä kirjasta yllättävän paljon. Jokainen kokee raskauden ja äitiyden eri tavalla. Jokainen raskaus voi myös olla hyvin erilainen. Olisinpa lukenut tämän kirjan juuri lapseni syntymän jälkeen. Äidiksi tuleminen ei todella lopu koskaan.