Franklin Patrick Herbert Jr. was an American science fiction author best known for the 1965 novel Dune and its five sequels. Though he became famous for his novels, he also wrote short stories and worked as a newspaper journalist, photographer, book reviewer, ecological consultant, and lecturer. The Dune saga, set in the distant future, and taking place over millennia, explores complex themes, such as the long-term survival of the human species, human evolution, planetary science and ecology, and the intersection of religion, politics, economics and power in a future where humanity has long since developed interstellar travel and settled many thousands of worlds. Dune is the best-selling science fiction novel of all time, and the entire series is considered to be among the classics of the genre.
"Maksa velkasi" "Teemu otti velkaa, alter egoni Muad'Dib ei! Nännännää!"
"Älä huoli, hänen varsinainen vaimonsa kokee henkistä väkivaltaa vaikka sinä joudutkin tyytymään näennäiseen side bitchin arvoon" ovat tässä kirjassa lohduttavia äidillisiä sanoja.
Muad'dibin ajoittaisesta kusipäisyydestä huolimatta tämä oli ihan hyvä.
Ovo je treći deo Dine,i zapravo zajedno sa prva dva dela,kompletira knjigu "Dina",koja je izdata u novije vreme u jednom tomu. Prikladan kraj knjige,sviđa mi se što se nije mnogo odugovlačilo sa nekim radnjama. Knjiga zaokružuje deo Polov put. Opet,isto kao i za druge delove,stil je malo slabiji,radnja i likovi su simplitični,nekako cela knjiga nije sa literarne strane remek-delo. Ipak,s obzirom na temu,pionirski karakter i vrlo originalnu ideju, ova knjiga definitivno zaslužuje 3 zvezdice,što znači da ima moju toplu preporuku za čitanje.Ja sam se totalno uživeo u univerzum Dine,jedva čekam film - i sudeći po prvom delu,mislim da nećemo biti razočarani. Zapamtite: "Ko kontroliše začin, kontroliše Univerzum!"
Ensimmäinen Dyyni on Suomessa lohkottu trilogiaksi, jonka sain nyt onnellisesti luettua. Onhan tämä toki maineensa veroinen. Alussa viehätti, kuinka kekseliäästi Frank Herbert oli poiminut maailmanhistoriasta eri käsitteitä tieteistarinalleen, mutta kolmannessa osassa hän vakavoituu huomattavasti. Vaikka henkiköhahmoilla ei edelleenkään ole paljon syvyyttä, tapahtumat vievät mukanaan ja liikkuvat kohti päätöstään eikä kerran herätettyjä voimia kukaan pysty nujertamaan. Aavistuksen verran ikävystyttävän messiaaninen Paul Atreides ymmärtää olevansa tuhoisan kansannousun ja pysäyttämättömän, kaiken nielevän sodan alkuunpanija eikä voi sitä enää edes pysäyttää. Pahat saavat tietysti palkkansa, mutta onnellisen lopun sijaan ilmassa leijuu synkkyys. Taistelu on päättynyt, mutta sota vasta alussa.
Dyynin kolmas osa oli tiiviimpi kuin kaksi muuta, tapahtumat etenivät nopeammin ja sivupolkuja oli vähemmän. Kirjan loppu oli todella yllättävä laimeudessaan, se ei ollenkaan vastannut käsitystä siitä, mitä sankarille pitäisi tällaisen tarinankaaren jälkeen tapahtua. Tätä piti tietenkin tutkailla verkosta ja tästä oli näköjään olemassa kaksi teoriaa. Yhden teorian mukaan tämä olisi liittynyt siihen, että tarina julkaistiin jatkokertomuksena lehdessä ja lopussa oli aikapaineita ja kenties rajoituksia tekstin pituuden mukaan. Toisen teorian mukaan Herbert lopettaa kirjan tahallaan näin, koska haluaa rikkoa perinteisen sankarin matka-tarinan kaaren. Seuraavassa osassahan Herbert jatkaa tätä sankarimyytin tuhoamista. Pidän tästä teoriasta, koska onhan hienoa, jos kirjailija osaa tällä tavalla yllättää lukijansa, joka odottaa perinteistä tarinan kaarta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Huh, tulipas nää kolme osaa sitten luettua. Dyynin maailma on kiehtova, etenkin valtavat hiekkamadot, niistä olisin halunnut lukea enemmän. Kirjassa on mieleenpainuvia kohtauksia ja hahmoja, mutta kokonaisuutena ei nyt itselleni ollut niin järisyttävä kokemus, ihan ok. Etenkin tämän kolmannen kirjan teksti oli tosi mahtipontista ja vakavaa, välillä olo kuin lukisi raamattua. Mutta toisaalta se sopii kirjan tarinaan. Loppu oli hämmentävä. Mutta ei kirjasarja ilmeisesti lopukaan tähän. Ehkäpä vielä joskus tulee luettua näitä lisää. Nyt voisi katsoa millaisia uusimmat Dyyni-elokuvat ovat.
4,5 ⭐️⭐️⭐️⭐️ Frank Herbert osaa kyllä kirjoittaa moderneja kirjoja jos jotain. Tää sarja on hieman hankalaa ymmärtää, mutta leffat nähneenä maailman osaa kuvitella täydellisesti. Sanoisin myös että leffat on tehty TÄYSIN kirjojen mukaan, mikä on upeaa. Kaikki nämä kolme lyhyttä kirjaa ja niiden tapahtumat ovat kahdessa ensimmäisessä Dyyni-elokuvassa. Odotan innolla kolmatta elokuvaa ja Dyynin messias -kirjan lukemista!
this part of the book was very interesting in my opinion. it turned Paul from a child to a leader, showed what the freeman and Paul could do, and had a lot more action than the other sub books. Paul also gets a lot more bold doing things and making orders. the only thing that was confusing about this book is that the time periods change a lot and it threw me off a bit. overall this sub book was the the best out of them all and would recommend the book to others.
Ensimmäinen lukemani laajempi scifiseikkailu yllätti filosofisuudellaan ja tarkasti rakennetulla maailmallaan.
En tiedä, oliko tarinaan liittyvät selitykset ja sanasto tarkoituksella laitettu löydettäväksi vasta varsinaisen tarinan lukemisen jälkeen, mutta ainakin mulle se jätti kipinän lukee nopeesti uudestaan koko teos.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Loppu oli mahdottoman antiklimaattinen, eikä minua kiinnostanut osa hahmoista laisinkaan. Tarina ja hahmot meni uskomattoman sekavaksi loppua kohden mikä söi uskottavuutta ja mielenkiintoni. Madoilla ratsastamisesta tosin pisteet (se oli cool!) Taistelukohtauksetkin oli hyvin kirjoitettuja, mikä on harvinaista herkkua.
Ei jaksanu lukea pelkästää kandiin liittyviä kirjoja ni vähä vaihtelua tästä. Kandee lukee kuitenkin nää kolme kirjaa sinä uudistettuna painoksena, toimii paremmin!
Olisin halunnut pitää tästä enemmän kuin lopulta pidin. Lopetus jäi vähän antiklimaatiseksi - toki eihän tämä varsinaisesti tähän lopu. Pitääkö tässä jatkaa vielä dyynisaagaa?
Dyyni-trilogia tempasi taidokkaasti luotuun scifi-maailmaan, joka oli täynnä tarkkoja yksityiskohtia fiktiivisistä kasveista, monenlaisista materiaaleista, teknisistä laitteista ja uskonnollisista tavoista. Erityisen hienosti oli kuvattu Arrakis-planeetan ankarissa oloissa marinoitu fremen-heimo, aavikon alkuperäiskansa. Kiinnostavana lisänä se, että Herbertin kirjat ovat toimineet vahvana inspiraationa Star Warsille; yhtymäkohtia olivat mm. jedimäiset benegesseriitat, jotka hallitsivat paitsi mieltään myös lihaksiaan ja jopa veressään olevien aineiden molekyylejä, avaruusimperiumin feodaaliset suursuvut salaisine merkkikielineen ja soturikoodistoineen, sekä planeettojenvälistä liikennettä hallitseva Kilta.
Kerronnaltaan ja teemoiltaan trilogia oli kuitenkin uuvuttava: toisaalta se jyysti ja mouhotti pointtejaan, toisaalta taas jätti joka sivulla ilmaan häiritseviä aukkoja ja epäloogisuuksia. Tarina ei onnistunut perustelemaan etenemistään tai sankareidensa motiiveja, ja lukijalla oli jatkuvasti epämukava olo näiden seurassa. Hahmot olivat litteitä ja umpimielisiä, tunnelma oli itsensä-hirveän-vakavasti-ottavan jäyhä ja sataprosenttisesti huumoriton.
Plussana voi sanoa, että Herbertin teksti kohosi ehkä etenkin keskimmäisessä osassa yllättävän runolliseksi, ja vaikka suomennos oli suorastaan säälittävän epäidiomaattinen, se onnistui ihan hyvin toteuttamaan abstraktit, kielikeskeiset tajunnanlaajentumis- , ennustus- ja ajantaivutuskohtaukset.
Terminado a releitura do terceiro volume do livro Dune, uma releitura impulsionada pelo filme Denis Villeneuve. Apesar de ser uma releitura, havia muita coisa esquecida e por isso, tive bastante prazer na releitura.
Gostei bastante do livro, embora continue preferir a Fundação de Isaac Asimov. Com a memória fresca, irei continuar a saga com a leitura da sequela do Dune.
An unfullfilled ending with a way too short "final" battle and loose endings... i am aware that there are more books after these 3 but I do not know if I will ever read them.. Weird series, but intriguing nonetheless..