Samuli – Pimeydestä valoon

by Johannes Lahtela

Samuli Edelmannin koskettava ja avoin tarina vie kuoleman porteilta takaisin elämään.

Taiteilijaperheen vilkkaasta vesasta kasvaa monilahjakas näyttelijä ja laulaja. Hän toteuttaa määrätietoisesti kunnianhimoisia unelmiaan ja menestyy. Karismaattinen ulkokuori kätkee kuitenkin taakseen pimeyttä, jota on lopulta mahdotonta päästä pakoon.

Millainen on mies, joka on tuttu julkisuuden valokeilasta, menestyksekkäistä elokuvarooleistaan ja lukuisista hittibiiseistään?

Ravisuttava teos on syntynyt kahden elämää nähneen miehen keskusteluiden pohjalta.

Genres: Nonfiction, Audiobook, Finnish Literature, Biography

272 pages, Hardcover

First published September 1, 2021

Reviews

[Kirsi · Rating 2 out of 5]

Odotin niin paljon, lopulta jäi vaan hämmennys.
Hyvä kuvaus alkoholismista. Olisin toivonut, että kirja olisi kirjoitettu minä muodossa. Minua häiritsi se jatkuva Samuli sitä, Samuli tätä. Olisin kaivannut vielä enemmän, vielä syvemmin, vielä laajemmin. Kirja oli vain pintaraapaisu. Ja vaikka ymmärrän, että uskonto on tarinassa tärkeässä roolissa, niin silti vähempi määrä sivuja olisi asiasta riittänyt. En kaivannut revittelyä, en skandaaleja, mutta jotain jäin kaipaamaan.

[Tomi Metsäniemi · Rating 2 out of 5]

Alkoholismi on sairaus. Se tästä kirjasta käy selville.

Kirja kertoo Samuli Edelmannin pitkästä tiestä Porista Helsinkiin ja alkoholismiin. Tapahtumia on paljon, mutta pirstaleisesti kerrottuna. Irti on saatu hienoja kuvauksia pään sisällä olevista juoppohulluuskohtauksista, muutamia yksittäisiä tapahtumia alkoholin viedessä miestä. Mielenkiintoista ja mieltä kutkuttavaa tämä osio.

Sitten viimeinen tunti(kuuntelin kirjan) onkin Johannes Lahtelan monologia jumalien ja ortodoksikirkon pelastavasta voimasta. Heikko lopetus, jossa ei enää ole mitään tekemistä Samulin elämänkerran kanssa, vaan lähinnä paasaamista kuinka uskomukset korjasivat miehen. En pitänyt.

[Readerwhy]

Heti tuoreeltaan ’Samulin’ kuunneltuani pari ajatusta.



Miksi kuunnella kolmisen tuntia sitä, kun kuvataan miten Samuli ryyppää kellon ympäri? En tiedä. Useampiakin kertoja olin jättämässä kirjan kuuntelun kesken, mutta jatkoin siinä toivossa, että teoksen lopussa olisi jotain kiinnostavampaa.



Niin kävikin. 

Kirjan kirjoittaja Johannes Lahtela on Markku Lahtelan poika ja häntä ja Samulia yhdistää paitsi alkoholismi myös samantapaisen perhetausta. Kummankin isä oli viinaanmeneviä taiteilijoita, joiden tärkeysjärjestyksessä perhe ei tullut ensimmäisenä. Lahtela nostaa esiin myös kiinnostavan kysymyksen siitä, että 1970-luvulla erityisesti taiteilijaperheissä suosiossa ollut vapaa kasvatus on myöhemmin johtanut vapaan kasvatuksen kohteiden mielenterveysongelmiin.



Välillä tuntui siltä, että kyseessä on maskuliininen sankaritarina, jossa lopussa ritari (Samuli) voittaa miekallaan lohikäärmeen (alkoholismin). Tämä olisi kuitenkin jyrkkä yksinkertaistus.

Lahtela käsittelee alkoholismille altistavia tekijöitä ja painottaa itsekkyyden merkitystä. Kaikki alkoholistien läheiset tietävät alkoholistin olevan itsekäs, mutta ajatus siitä, että itsekkyys ei ole pelkästään alkoholismin mukanaan tuomaa, vaan sitä edeltävä tekijä oli mulle uusi ajatus.



Kirjassa kuvataan myös hyvin, miten se hetki, kun alkoholisti lopettaa juomisen on todellakin vasta ihan alku ja miten raitistunut alkoholisti käyttää samoja psyykkisiä ja lähipiiriä yhtä lailla kuormittavia mekanismeja selviytyäkseen kuin joiden avulla hän on aiemmin oikeuttanut juomisensa.
Tämä osa kirjasta oli tosi mielenkiintoinen ja sen myötä aloin ymmärtää paremmin joitakin elämässä vastaani tulleita alkoholisteja ja heidän käyttäytymistään.



Loppupuolella kirjaa Lahtela kuvaa ortodoksiuskon merkitystä niin itselleen kuin Samuelillekin ja kertoo Kalle Holmbergin vaikutuksesta osana omaa toipumisprosessiaan.

Kokonaisuuden kannalta hieman outoa on, että teoksen loppuosassa ei enää puhuta Samulista, vaan kyse on Lahtelan omista ajatuksista.

[Emmi · Rating 3 out of 5]

Odotukset olivat kovat ja vähän kyllä petyin. Lopun hengellinen lätinä ei oikein uponnut. Olisi voinut olla kaksikin tähteä, mutta vanhana fanina en raaskinut antaa niin huonoa arvostelua.

[Milla Periaatteen Nainen · Rating 2 out of 5]

Ei niin kamala kuin pelkäsin, mutta ei mikään iloinen yllätyskään; 2/3 kirjasta on SinäMinä-tason kuvailua Samulin juopottelusta, taiteilijantuskista, deliriumhallusinaatioista ja naisseikkailuista, loput sitten ihan pätevää pohdiskelua hengellisyyden ja alkoholismin suhteesta. En ollut kohderyhmää, mutta en ihan tiedä kuka on – paitsi ehkä alkoholistit ja entiset sellaiset, joille teos toivottavasti antaa enemmän. Samulin suuret fanit joutunevat pettymään.

[Tytti Hirvonen · Rating 2 out of 5]

Melko hämmentävä kokonaisuus. Enemmän alkoholismin kuvausta kuin elämänkerta, eikä se oikein jaksanut kiinnostaa. Monet elämän tärkeät käännekohdat ohitettiin sivumennen, kun taas alkoholismissa ja uskonasioissa ryvettiin huolella. Lopussa oli kirjan kirjoittajan ajatuksia. Ehkä näiden kahden päähenkilön välinen kirjeenvaihto olisi toiminut paremmin, jos molempien tarinat tai ajatukset haluttiin tuoda julki.

[Taru · Rating 1 out of 5]

Odotin Samuli Edelmannin elämäkertaa, sain kummallisen sekasikiön Kalle Lähteen Happotestiä/Loppuluisua ja uskonnon parantavan voiman ylistystä. Samulin elämän/uran käsittely jäi lapsuutta lukuun ottamatta todella pinnalliseksi. Lisäksi Lahtela ei ole kaksinen kirjoittaja.

[Juha Viitanen · Rating 2 out of 5]

Kontrasti edelliseen lukemaani kirjaan (Saija Kuusela: Katse) on varsin suuri. Kuusela osaa kirjoittaa, Lahtela ei. Epäilen, että tuskin mikään kustantamo olisi ottanut tätä kirjaa julkaistavaksi, jos päähenkilö ei olisi ollut julkkis (tässä Samuli Edelmann).

Lähdin lukemaan sillä ajatuksella, että kerrataanpa vähän, mitä Edelmann onkaan tehnyt. Samalla olisi ollut mielenkiintoista lukea päihderiippuvuudesta toipumisesta. Hyvän kirjan tästä olisikin saanut, jos olisi ollut osaava kirjoittaja. Lahtelan lauseet ovat tyyliin: "Samuli/mies/taitelija/näyttelijä (kyllä, noita sanoja vaihdellaan niin, että kaikki esiintyvät joka neljännessä lausessa, olisiko ollut vielä joku viideskin sana?) tekee sitä ja tätä. Kaikkia henkilöitä (lähinnä toiset taitelijat) joita Samuli tapaa, kuvataan näin: "Samuli ystävystyi X:n kanssa ja molemmat kunnioittivat toisiaan ja toisen tekemisiä." Tämä toistuu joka ikinen kerta. Teksti on niin pinnallista kuin olla ja voi.

Mistä siis edes nuo kaksi tähteä? Lahtela kertoo, että on ottanut pieniä "taiteellisia vapauksia" kertoessaan Samulin päänsisäisiä tuntoja siitä, miksi alkoholisti juo. Lahtela on itsekin alkoholisti, joten varmasti tietää mistä kertoo. Nuo muutamat kuvaukset ovat osuvia ja silmiä avaavia. Lisäksi Lahtela on ortodoksipappi (näin ymmärsin) ja kohdat, jossa kuvataan hengellisyyttä, ovat myös aika onnistuneita. Noista ensimmäinen tähti. Toinen tähti tulee niistä parista sivusta, jossa kerrotaan, millaista Samulilla oli Teatterikorkeakoulussa Jussi Parviaisen oppilaana. Eli lähinnä kerrotaan Parviaisen opetusmetodeista. Minulla on Parviaisen elämäkerta "Jumalan rakastaja" lukulistalla ja näiden parin sivun seurauksena Parviaisen elämäkerta nousi lukulistallani usean pykälän.

Ei kannata hukata aikaa tähän kirjaan. Katsokaa Wikipediasta, mitä kaikkea Samuli Edelmann onkaan tehnyt (paljon ja aika vaikuttavaa työhistoriaa).

[Heidi · Rating 3 out of 5]

3+

Ihan mielenkiintoinen selonteko alkoholismista Samuli Edelmannin kokemana. Ensimmäinen puolisko keskittyi enemmän tähden uran kehittymiseen, mutta koska alkoholi kulki koko ajan mukana ja alkoi näyttää koko ajan yhä suurempaa roolia, oli sille toki perusteensa. Kirjan alussa kun Samuli ja kirjoittaja kävivät keskustelua siitä, että tämän kirjan tulisi olla kirja Samulin alkoholismista, ei pelkkä elämäkerta.

Karua luettavaa, ei voi muuta sanoa. Yksityiskohdilla ei kuitenkaan liikaa herkuteltu. Hiukan jäi yksipuoliseksi näkökulmaksi kuitenkin, sillä asiat kerrotaan lähinnä Edelmannin näkökulmasta. Lopussa kirjoittaja ja Edelmannin ystävä Johannes Lahtela luonnehtii raitistutta Edelmannia melko suorin sanankääntein. Vaikka alkoholisti jättää viinan, hän on aina alkoholisti. Addiktio korvautuu helposti toisella. Alkoholistin luonne on usein tietynlainen, ja nämä piirteet nousee esiin entistä enemmän, kun juominen jää. Samuli kuulostaa olleen hyvin rasittava ihminen kontrollifriikkeilynein raitistumisen jälkeisinä vuosina, ja tätä kirjoittaja kuvaa rehellisesti.

Loppu jäi vähän ortodoksiuskovaisen blaah-henkistelyksi. En pidä siitä, addiktio korvataan uskonnolla. Tiedän, se on hyvä tapa päästä alkoholismista, mutta ei kyllä voi olla ainoa tapa, kuten kirjassa hekumoidaan. Yhdenlainen addiktio ja pakkomielle uskontokin on.

[Pia · Rating 4 out of 5]

Illan ja aamun ahmaisu, eli nopealukuinen kurkistus Samuli Edelmannin elämään. Mie tykkäsin ainakin kahesta syystä: tiesin jo etukäteen, että kirja ei varsinaisesti oo elämäkerta, vaikka sitä sellaisena myydäänkin (ja meillä kirjastossa se elämäkertahyllystä löytyy).

Alkoholismikuvaushan tää on, ja siksi minnuu kiinnostaakin. Samoin kiinnostaa ortodoksisuus, joka on toinen kirjan isoista teemoista. Aika erikoinen yhistelmä, mutta minnuun upposi. Pidin myös kirjoittajan tyylistä, vaikka välillä vertauskuvakiintiö tulikin täyteen. Addiktiota teos peilaa miun silmään hyvin. Mutta jos on kiinnostunut Vintiöistä tai musaurasta, niin sitä tässä vain liipataan. Tykkään siitä, että kirjassa on selkeä näkökulma.

Minusta kirja on tosiaan myös kurkistus, tuokiokuva. Ei sellainen, jossa summattaisiin koko elämä. Samuli Edelmannista varmasti kirjoitetaan myös muunlaisia kirjoja vielä.

[Olli Lukkari · Rating 4 out of 5]

An intimate and very vulnerable portrait into of the most shining musicians and actors of Finland. Samuli achieved fame beyond his wildest dreams, making fortunes, hit songs and movies right after each other.

All this was shadowed by Samuli's alcoholism and inability to ask for help for a long time and the illness almost cost him his own life. Through support groups, friends/mentors and turning into Orthodox fame, Samuli slowly started turning another page in his life leaving behind alcohol for good.

A captivatingly written intimate book tells Samuli's up-to-until-now life story all the way throughout his childhood to adult years.

[Sohvi · Rating 2 out of 5]

Mitäs tästä nyt sanoisi. Jäi vähän hassu olo koko kirjasta.

Samuli Edelmann on tuttu kasvo suomalaisille, hänen äänensä on ollut sekä Muumeissa, radiossa kuin Spotifyssakin. Mutta kuka on Samuli Edelmann?

Pidin Samuli-kirjan alusta. Pieni poika on innoissaan teatterista, hänen suurin intohimonsa on tulla näyttelijäksi. Hymyillen luin pienen Samulin touhuista.

Yli puolet kirjasta käsittelee kuitenkin Edelmannin alkoholiongelmia. Luvusta toiseen seuraamme päihtyneen ja itsetuhoisen miehen elämää. Onneksi kaikki tiedämme, että lopussa kiitos seisoo ja pirusta itsestään, alkoholista, päästään eroon.

Samuli Edelmann jää edelleen hieman mysteeriksi minulle. Kuka on mies ongelmien ja ”angstin” takana? Teksti oli myös paikoittain tökkivää ja itseään toistavaa, mikä ajoittain turhautti.

Lopussa oli hyvin valittuja valokuvia, joita katselin monta kertaa kirjaa lukiessa.

[Saija · Rating 3 out of 5]

Tykkäsin kirjan alusta, jossa käytiin läpi Samulin lapsuutta. Aikuisuusaika keskittyi lähinnä alkoholismiin joten jäi kuitenkin kovin pinnalliseksi. Myös paljon kirjoittajan omia kokemuksia ja lopussa erityisesti paljon uskontoasiaa. Olisin ehkä jättänyt niitä vähemmälle ja lukenut mielummin lisää Samulista ja hänen elämästään.

[Vilma · Rating 4 out of 5]

Neljäs tähti taisi tulla silkasta fanituksesta, vaikka osuvan synkkä tarina alkoholisti(e)n Jaakobin painista olikin.

[Jussi Huhtala · Rating 3 out of 5]

Juoppohullun päiväkirja meets Loiri-elämäkerta

[Maria Ahokas · Rating 3 out of 5]

Rankka lukukokemus, jonka myötä uskon tietäväni alkoholismista paljon enemmän. Se lienee tämän kirjan tarkoituskin, eli valistaa siitä minkälainen helvetti alkoholismi on. Ryyppyputkien kuvaus oli kirjassa suuremmassa roolissa kuin raitistumisen. Olisin toivonut asetelman olevan toisinpäin.

Olisin toivonut myös, että näkökulma kirjassa olisi ollut alusta loppuun Samulin. Oli jokseenkin hämmentävää, että lopussa näkökulma vaihtui kirjoittajan kokemuksiin, ja nekin liittyivät lähinnä ortodoksiseen uskoon. Miksei uskosta kerrottu Samulin kokemana?

[Karoliina · Rating 2 out of 5]

Olen itse ollut lapsi 1990-luvulla, joten en Samulin sen aikaisesta elämästä mitään ole keltaisen lehdistön pohjalta tiennyt. Samuli Edelmann on aina ollut vain se mies joka ääninäytteli Niiskua ja lauloi siilin päälle ajamisesta. En oikein tiedä mitä odotin, mutta kirja oli kuin olisin lukenut suomalaista versiota Mikael Persbrandtin elämäkerrasta. Paitsi että Mikaelin kirja oli paljon paremmin kirjoitettu ja mielenkiintoisempi. Samuli - pimeydestä valoon, sisältää kehnoa kieltä ja lukukokemuksena oli tylsä ja tympeä.

[Ida · Rating 3 out of 5]

Mielestäni tarina olisi saanut enemmän syvyyttä, jos kirja olisi kirjoitettu minä-muodossa, eikä kolmannessa persoonassa. Kolmannessa persoonassa kirjoitettuna kirja kuulosti (kuuntelin kirjan) jonkun Samulin fanin hehkutukselta siitä, miten jännä ja mahtava tyyppi Samuli oli. Toki kyseessä on elämäkerta, jolloin kirja kertoo, no, henkilöstä itsestään, jonka takia toisaalta en halua kritisoida kirjan Samuli-keskeisyyttä.

Pidin kuitenkin kirjassa siitä, miten alkoholistin tunne-elämään syvennytään, ja nimenomaan sen jälkeen kun alkoholisti raitostuu. Monesti tarinat raitistuneista ihmisistä jäävät sille "jes hän lopetti nyt päihteet kaikki on taas hyvin", koska totuus on yleensä hyvin toisenlainen. Arvostan myös Samulin rehellisyyttä siitä, millaista hänen kanssaan on ollut elää, ja miten se on vaikuttanut läheisiin.

[Hilkka · Rating 3 out of 5]

Kirja on ennen muuta kuvaus sairaudesta nimeltä alkoholismi. Se ei mielestäni ole elämäkerta tai faneille suunnattu paljastuskirja, vaan kuvaus tuskaisasta taiteilijaelämästä, jossa sairaus on voimallisesti läsnä.

Kirja tarjoaa vertaistukea sairauden kanssa taisteleville ja heidän läheisilleen. Sairaudesta voi olla mahdollista toipua, mutta se vaatii - ihmeen.
Monelle sairaalle toipuminen ei onnistu. Kirjan kaksi henkilöä onnistuvat saamaan uuden mahdollisuuden, kiitos läheisten kärsivällisyyden ja erilaisten psyykkisten ym resurssien.

Teksti on omakohtaista, mutta väliin hieman ontuvaa. Siksi kolme tähteä.

Toivon,että kirjan sisältö antaa toivoa ja voimia tämän suomessa niin valtavan yleisen sairauden kanssa kamppaileville ja heidän lähipiirilleen.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Jos lukija odottaa tarttuvansa elämänkertaan, tämä kirja on pettymys, mutta tämä oli ihan puhutteleva kuvaus alkoholismista ja siitä, kuinka alkoholisti on tavallaan aina alkoholisti, vaikka juomisen saisi loppumaankin. AA:n tärkeä rooli toipumisen tiellä tuli hyvin esiin, ja kirjassa kuvattiin monen muunkin alkoholistin kokemusta siitä, että viinan sijalle tarvitsee tulla jotain muuta - kirjoittajan ja Samulin kohdalla viinan korvikkeeksi tuli hengellisyys. Luettuani jäin miettimään, että tämä voisi ehkä toimia vertaistukena alkoholiongelmaiselle lukijalle, joka yrittää löytää tietä raittiuteen.

[Taija · Rating 2 out of 5]

Vähemmälläkin olisin tajunnut, että mies joi liikaa. Koko tyypistä tehtiin aika vastenmielinen; ensin häirikkölapsi, sitten omasta menestyksestään hurmaantunut rapajuoppo ja raitistumisen jälkeen hankala ja itsekeskeinen. Kunnes tuli usko ja pelasti. Kirjoittajan tyyli pisti hymyilyttämään huonolla tavalla. Nuoren Samulin tekemiset on kuvattu kuin jossain vanhahtavassa nuortenromaanissa.

[Maria · Rating 2 out of 5]

Njaa. On toki inhimillisesti kiinnostavaa muistaa, että meillä kaikilla on taakkamme, myös julkisuudessa menestyvillä ja sädehtivillä. Alkoholismin kuvaus oli pimeää ja kauheaa, kuten odottaa saattaa, raitistumisen jälkeisen elämän kuvaus vain hieman fanipostilta tuntuvia tuokiokuvia sieltä täältä, elämänkerrallisuus hävisi.

[Tinssu · Rating 2 out of 5]

Luettu e-kirjana. Nopeesti luettu melkeen yhellä kertaa. Yli sata sivua e-kirjaa jäljellä ja tuli jo kirjailijan kiitokset, loppuun oli lueteltu Edelmannin levyt ja leffat ja valokuvia. Nyt tekee mieli kattoo Häjyt pitkästä aikaa.

[Erja Linnonmaa · Rating 2 out of 5]

Huoh. Kummallinen sekoitus namesdroppingia ja peiteltyä sankaritarinaa yhdistettynä hyvään kuvaukseen alkoholismista ja hengellisyyden voimasta.

[Jenny Laine · Rating 3 out of 5]

Kirjan ensimmäinen kolmannes oikein mielenkiintoinen. Lopussa tarinaan sekoittui kirjailijan kokemukset mukaan, jolloin aihe vähän harhautui ja tarina kärsi.

[Pasi Rautio · Rating 3 out of 5]

Elämänkertakirjana tämä saa kaksi tähteä. Kuvauksena alkoholismista, addiktioista ja mielenterveydestä kolme, ehkä jopa neljän arvoisesti.

Tämän kirjan pitäisi jokaisen alkoholisin yrittää lukea.

[Heidi Malmgren · Rating 3 out of 5]

Moni luulee lukevansa elämäkertaa, mutta itselleni jo kirjan nimi ja kirjan alustus antoi ymmärtää, että alkoholismi on pääasia.
Itseään toistavaa, mutta hyviä oivalluksiakin.

[Peter K. · Rating 2 out of 5]

Kirjasta ei voi sanoa onko se kertomus Samulista, alkoholismista vai uskonnosta. Mistään se ei kerro laajemmin tai kattavasti.

[Noora · Rating 4 out of 5]

Kirja alkoholismista julkisuudessa