What do you think?
Rate this book
De vrouwen aan wie ik 's nachts denk
In de voetsporen van ontdekkingsreizigsters, schrijfsters en kunstenaressen
Mia Kankimäki deed wat we allemaal wel zouden willen: reizen naar alle plekken waarover je ooit hebt gelezen. Ze pakte haar koffer en volgde de voetsporen van schrijfsters, ontdekkingsreizigsters en kunstenaressen, vrouwen die deden waar hun hart vol van was. Karen Blixen, Yayoi Kusama, Artemisia Gentileschi en Alexandra David-Néel, allen toonden haar waardevolle levenslessen, zoals ‘Put kracht uit je verwondingen’ (Gentileschi), of ‘De vraag is niet welke kaarten je krijgt, maar hoe je ze speelt’ (Blixen), of ‘Volg het pad dat voor je ligt. Gebruik je retourticket niet’ (David-Néel). Zo is De vrouwen aan wie ik ’s nachts denk behalve een aanstekelijk reisverhaal ook het verhaal van hoe Mia Kankimäki haar eigen angsten overwon.
De vrouwen aan wie ik ’s nachts denk is een inspirerend boek, deels persoonlijke memoires, deels reisverhaal en deels biografie.
Mia Kankimäki deed wat we allemaal wel zouden willen: reizen naar alle plekken waarover je ooit hebt gelezen. Ze pakte haar koffer en volgde de voetsporen van schrijfsters, ontdekkingsreizigsters en kunstenaressen, vrouwen die deden waar hun hart vol van was. Karen Blixen, Yayoi Kusama, Artemisia Gentileschi en Alexandra David-Néel, allen toonden haar waardevolle levenslessen, zoals ‘Put kracht uit je verwondingen’ (Gentileschi), of ‘De vraag is niet welke kaarten je krijgt, maar hoe je ze speelt’ (Blixen), of ‘Volg het pad dat voor je ligt. Gebruik je retourticket niet’ (David-Néel). Zo is De vrouwen aan wie ik ’s nachts denk behalve een aanstekelijk reisverhaal ook het verhaal van hoe Mia Kankimäki haar eigen angsten overwon.
De vrouwen aan wie ik ’s nachts denk is een inspirerend boek, deels persoonlijke memoires, deels reisverhaal en deels biografie.
416 pages, Paperback
First published January 1, 2018
624 people are currently reading
7653 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 656 reviews
April 28, 2019
Hyvin ristiriitaisia ajatuksia herättävä, genrerajojen välillä häälyvä kirja, joka sisältää niin historiallisen tietokirjan, päiväkirjan, matkakirjallisuuden kuin fiktionkin piirteitä. Ymmärrän hyvin, miksi tätä on hehkutettu niin paljon, ja luin itsekin paikoin hurmioituneena ja innostuneena, kasvavaa matkakuumetta potien, lohtua ja innoitusta etsien. Lukemalla pääsi toteuttamaan kiinnostavia kulttuurisukelluksia vuosisatoja sitten eläneisiin, rohkeisiin naisiin, jotka olivat muun muassa tutkimusmatkailijoita ja matkakirjailijoita aikana, jolloin sitä ei pidetty naiselle soveliaana.
Moni asia jäi kuitenkin myös kaihertamaan ja vaivaamaan. Ehkä eniten se, kuinka läpeensä länsimaisen, valkoisen , etuoikeutetun katseen läpi koko maailma tässä nähdään (ja jota myös kirjan "yönaiset" enemmän tai vähemmän, lähes poikkeuksetta edustavat), ja toisaalta näinä ilmastokriiseilyn aikoina sen ajatuksen välittäminen, että yksinäisten, perheettömien ja turhautuneiden naisten lääke kaikkeen on yltiöpäinen inpiroivien, historiallisten yönaisten perässä lentely ympäri maailmaa. - Mikä todellisuudessa on mahdollista aika harvoille. Toisaalta Kankimäki itsekin tiedostaa näitä asetelmia ja myös reflektoi omaa asemaansa, joskin aika vähän, vähän ohimennen. Tätä pohdintaa olisin kaivannut vielä enemmänkin tähän kirjaan. Muutenkin minua kiinnostivat ja ihastuttivat eniten ne kohdat, joissa kirjoittaja pohtii omaa työskentelyään, suhdettaan ihailemiinsa naisiin ja toisaalta ristiriitaisuuksia näissä historiallisissa naisissa itsessään, sitä, kuinka ihminen voi olla yhtä aikaa toisaalta rohkea uranuurtaja ja lasikattojen rikkoja, toisaalta itsekäs, eettisesti tai moraalisesti kyseenalaisia valintoja tekevä ja epätäydellinen. Sellainenhan ihminen lopulta lähes aina on.
En siis missään nimessä sano, ettei tällaista kirjallisuutta saisi tehdä tai etteikö se olisi kirjallisuutena hyvää, tai etteikö sydäntään saisi seurata myös jatkuvasti matkustelemalla, mutta ristiriitaisia ajatuksia se herättää joka tapauksessa. Ristiriita tosin onkin usein juuri kiinnostavaa, mutta tällä kertaa kokemus jäi ehkä vähän liikaa häiritsevien ajatusten ja ongelmallisien asetelmien puolelle.
Moni asia jäi kuitenkin myös kaihertamaan ja vaivaamaan. Ehkä eniten se, kuinka läpeensä länsimaisen, valkoisen , etuoikeutetun katseen läpi koko maailma tässä nähdään (ja jota myös kirjan "yönaiset" enemmän tai vähemmän, lähes poikkeuksetta edustavat), ja toisaalta näinä ilmastokriiseilyn aikoina sen ajatuksen välittäminen, että yksinäisten, perheettömien ja turhautuneiden naisten lääke kaikkeen on yltiöpäinen inpiroivien, historiallisten yönaisten perässä lentely ympäri maailmaa. - Mikä todellisuudessa on mahdollista aika harvoille. Toisaalta Kankimäki itsekin tiedostaa näitä asetelmia ja myös reflektoi omaa asemaansa, joskin aika vähän, vähän ohimennen. Tätä pohdintaa olisin kaivannut vielä enemmänkin tähän kirjaan. Muutenkin minua kiinnostivat ja ihastuttivat eniten ne kohdat, joissa kirjoittaja pohtii omaa työskentelyään, suhdettaan ihailemiinsa naisiin ja toisaalta ristiriitaisuuksia näissä historiallisissa naisissa itsessään, sitä, kuinka ihminen voi olla yhtä aikaa toisaalta rohkea uranuurtaja ja lasikattojen rikkoja, toisaalta itsekäs, eettisesti tai moraalisesti kyseenalaisia valintoja tekevä ja epätäydellinen. Sellainenhan ihminen lopulta lähes aina on.
En siis missään nimessä sano, ettei tällaista kirjallisuutta saisi tehdä tai etteikö se olisi kirjallisuutena hyvää, tai etteikö sydäntään saisi seurata myös jatkuvasti matkustelemalla, mutta ristiriitaisia ajatuksia se herättää joka tapauksessa. Ristiriita tosin onkin usein juuri kiinnostavaa, mutta tällä kertaa kokemus jäi ehkä vähän liikaa häiritsevien ajatusten ja ongelmallisien asetelmien puolelle.
March 15, 2024
Fascinating subject matter but so very long and drawn out - tries to cover way too much ground and therefore touches each on only a surface level. It would have been completely riveting had the first section (Africa) been condensed to match the length and scope of the others, and if maybe half the female muses had been omitted.
September 30, 2018
Mitä naisia! Iltasatuja kapinallisille keski-ikäisille!
September 20, 2021
Mia Kankimäki, 40+ utan man, barn, jobb beger sig iväg på resor i historiska kvinnors spår. Kvinnorna hon tänker på om natten. Under tiden skriver hon drygt 400 förtrollande sidor om sina upplevelser, litteratur, kvinnohistoria och feminism. Nyckelordet är frihet!
”Visst, i bokstavlig mening är upptäcktsresor naturligtvis inte längre möjliga att göra, varenda vrå på hela klotet är redan genomletad, men för mig är upptäcktsresandet mer av en ståndpunkt, min egen personliga mission, ett vidgande av gränserna för min tillvaro som medelålders kvinna.”
Kvinnor jag tänker på om natten inleds med ett äventyr i Tanzania och Kenya, där Karin Blixen uppehöll sig ungefär 100 år tidigare. För läsaren blir det en angenäm mix av reseskildring och litteraturfördjupning. Jag läste Den afrikanska farmen tidigare i år och instämmer i Kankimäkis hyllningar (av Blixens mod!) och kritik (eftersom hon ju ändå var kolonisatör samt sköt mängder med lejon och andra vilda djur). Utan att varken idealisera eller dömma ger Kankimäki en bredare mer mänsklig bild av Blixen. Mycket mycket intressant!
Jag blir omedelbart stormförtjust i den introverta, kloka och roliga Kankimäki. Hur hon fäster blicken vid naturen och kulturen, att hon låter saker få vara komplexa och att hon bjuder på sina egna tillkortakommanden och självtvivel. Hon delar med sig av sådant jag vill veta och hon håller en fin balans mellan fakta och att berätta om sig själv. Hennes brinnande intresse för kultur, historia och konst överförs till mig via hennes sprudlande text.
”Vad kan en kvinna fyrtio plus utan familj göra med sitt liv när hon lämnat ifrån sig sitt hem och sitt arbete?” Denna frågeställning inkluderar ett norm- och samhällskritiskt synsätt och går som en röd tråd genom hela boken. Det tjusiga här är att Kankimäki inte bara teoretiserar kring frihet utan faktiskt också praktiserar den. Hon härmar sina kvinnliga förebilder som på 1800-talet vände ryggen åt normer och hysteridiagnoser, och som inte utan motgångar och bakslag, ändå lyckades uppfinna sig själva på nytt. Det är otroligt inspirerande läsning. Jag får en känsla av att allt går, hoppet finns, det är möjligt att vara fri.
I del två tar Kankimäki itu med upptäcktsresande 1800-talskvinnor; Isabella Bird, Mary Kingsley, Nelly Bly med flera. Och det är rent märkvärdigt spännande. De trotsade all världens motstånd och snäva normer och gav sig i väg i sina långa kjolar och korsetter. De skrattade (kanske) misstycket och dödsfaran i ansiktet, samlade in zoologiskt material och skrev sedan bästsäljande reseskildringar. Jag blir närmast euforisk av att läsa om dessa superhjältar och att få följa med på deras resor.
I sista delen behandlas nattkvinnor av typen konstnärer. Den otroliga Yayoi Kusama! Kankimäki åker till Florens och beundrar konstverk av bland annat Sofonisba Anguissola och Artemesia Gentilesci. Genom sitt feministiska filter silar hon renässansens konsthistoria och levererar den i en lättsmält och högintressant form.
Jag vill aldrig att boken ta slut. Men tyvärr gör den det och det är bara att hoppas på att Kankimäki skriver fler kvinnohistoriska skildringar. Precis som nattkvinnorna är en spruta inspiration rätt in i blodet för Kankimäki är hennes bok för mig. Hon har för mig blivit en nattkvinna.
”Visst, i bokstavlig mening är upptäcktsresor naturligtvis inte längre möjliga att göra, varenda vrå på hela klotet är redan genomletad, men för mig är upptäcktsresandet mer av en ståndpunkt, min egen personliga mission, ett vidgande av gränserna för min tillvaro som medelålders kvinna.”
Kvinnor jag tänker på om natten inleds med ett äventyr i Tanzania och Kenya, där Karin Blixen uppehöll sig ungefär 100 år tidigare. För läsaren blir det en angenäm mix av reseskildring och litteraturfördjupning. Jag läste Den afrikanska farmen tidigare i år och instämmer i Kankimäkis hyllningar (av Blixens mod!) och kritik (eftersom hon ju ändå var kolonisatör samt sköt mängder med lejon och andra vilda djur). Utan att varken idealisera eller dömma ger Kankimäki en bredare mer mänsklig bild av Blixen. Mycket mycket intressant!
Jag blir omedelbart stormförtjust i den introverta, kloka och roliga Kankimäki. Hur hon fäster blicken vid naturen och kulturen, att hon låter saker få vara komplexa och att hon bjuder på sina egna tillkortakommanden och självtvivel. Hon delar med sig av sådant jag vill veta och hon håller en fin balans mellan fakta och att berätta om sig själv. Hennes brinnande intresse för kultur, historia och konst överförs till mig via hennes sprudlande text.
”Vad kan en kvinna fyrtio plus utan familj göra med sitt liv när hon lämnat ifrån sig sitt hem och sitt arbete?” Denna frågeställning inkluderar ett norm- och samhällskritiskt synsätt och går som en röd tråd genom hela boken. Det tjusiga här är att Kankimäki inte bara teoretiserar kring frihet utan faktiskt också praktiserar den. Hon härmar sina kvinnliga förebilder som på 1800-talet vände ryggen åt normer och hysteridiagnoser, och som inte utan motgångar och bakslag, ändå lyckades uppfinna sig själva på nytt. Det är otroligt inspirerande läsning. Jag får en känsla av att allt går, hoppet finns, det är möjligt att vara fri.
I del två tar Kankimäki itu med upptäcktsresande 1800-talskvinnor; Isabella Bird, Mary Kingsley, Nelly Bly med flera. Och det är rent märkvärdigt spännande. De trotsade all världens motstånd och snäva normer och gav sig i väg i sina långa kjolar och korsetter. De skrattade (kanske) misstycket och dödsfaran i ansiktet, samlade in zoologiskt material och skrev sedan bästsäljande reseskildringar. Jag blir närmast euforisk av att läsa om dessa superhjältar och att få följa med på deras resor.
I sista delen behandlas nattkvinnor av typen konstnärer. Den otroliga Yayoi Kusama! Kankimäki åker till Florens och beundrar konstverk av bland annat Sofonisba Anguissola och Artemesia Gentilesci. Genom sitt feministiska filter silar hon renässansens konsthistoria och levererar den i en lättsmält och högintressant form.
Jag vill aldrig att boken ta slut. Men tyvärr gör den det och det är bara att hoppas på att Kankimäki skriver fler kvinnohistoriska skildringar. Precis som nattkvinnorna är en spruta inspiration rätt in i blodet för Kankimäki är hennes bok för mig. Hon har för mig blivit en nattkvinna.
May 14, 2021
My problem with this book is partially that it’s really two books: a fairly interesting travelogue in the footsteps of famed (or forgotten) women explorers and artists, people whose appeal it’s easy to understand... and a weird fetishization of Karen Blixen and her “courage” in confronting “Africa,” a monolith. Unfortch, the focus on Karen Blixen makes up the entire first third of the book, but by the end of those 130 pages I still had no clue as to the author’s emotional connection with her, or indeed why we as readers should care.
Much more troubling are the racial dimensions of the portion on Blixen. At one point, the author says she knows she’s going to get in trouble as a white woman writing about Africa... but like, lol babe, naming your white liberal guilt doesn’t actually expiate it?! Maybe think about the humility with which your end note says you were to write about Africa (again, a monolith), and maybe somewhere in your 130 page paean attempt to explain why the fuck a colonizer like Blixen is worthy of not only your regard, but your readers’??? Finally, God I hope this is a translation error from the Finnish to the English edition, but just wanna note that at one point the author refers to the two Black men who are facilitating her safari as “the boys” (as in, “the boys slept in a different tent” — only one among many indications of her gaze on The Other, but worth noting on its own).
Much more troubling are the racial dimensions of the portion on Blixen. At one point, the author says she knows she’s going to get in trouble as a white woman writing about Africa... but like, lol babe, naming your white liberal guilt doesn’t actually expiate it?! Maybe think about the humility with which your end note says you were to write about Africa (again, a monolith), and maybe somewhere in your 130 page paean attempt to explain why the fuck a colonizer like Blixen is worthy of not only your regard, but your readers’??? Finally, God I hope this is a translation error from the Finnish to the English edition, but just wanna note that at one point the author refers to the two Black men who are facilitating her safari as “the boys” (as in, “the boys slept in a different tent” — only one among many indications of her gaze on The Other, but worth noting on its own).
October 11, 2018
Kankimäki ajattelee öisin harvinaisen hurjia naisia. Suurimmasta osasta en ollut koskaan kuullutkaan, ja se taisi olla kirjoittajan pointtikin. Kuinka tällaiset rajoja rikkoneet ja suuria saavuttaneet naiset on voitu niin täysin unohtaa kymmeniksi, jopa sadoiksi vuosiksi? Vasta viime vuonna esimerkiksi satoja vuosia varastojen nurkissa lojuneet renessanssin naismaalarien upeat teokset on tuotu esille. Vasta nyt ne kiinnostavat! Vasta nyt niitä vaaditaan näytille!
Kirja jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen, Afrikka, on täysin varattu Karen Blixenille ja Kankimäen omalle Afrikan matkalle safareineen kaikkineen. Seuraavassa osassa keskitytään 1800-luvun naistutkimusmatkailijoihin, jotka tekivät varsin hurjapäisiä matkoja ympäri maailman aivan yksin, ja kirjoittivat niistä suuren suosion saaneita matkakirjoja. Nämä matkat he tekivät tietenkin vasta +40-vuotiaina, kun ensin oli miehet, lapset, omat vanhemmat ja muut sairaalloiset sukulaiset hoidettu joko hautaan tai avioon. Tässä osassa niin kirjailija kuin lukijakin kiehuivat välillä kiukusta näiden naisten kohtaamasta väheksynnästä ja paheksunnasta.
Kirjan kolmas osa käsitteli naisen elämää 1500-luvun Italiassa sekä kolmea tuolloin elänytta menestynyttä naistaiteilijaa. Naisellahan oli tuolloin elämässään herkulliset kolme vaihtoehtoa: tulla vangituksi aviomiehensä kotiin n. 13-vuotiaana ja synnyttää lapsia sarjatulella kunnes kuolee (yleensä nuorena), sulkeutua nunnaluostariin tai alkaa tienata prostituoituna. Valinnan teki tytön isä tai muu miespuolinen sukulainen. Nämä kolme isää kuitenkin päättivät syystä tai toisesta toisin, ja tyttäret onnistuivat luomaan huikean uran taiteilijoina, joskin heidät pian unohdettiin sadoiksi vuosiksi.
Tämän jälkeen Kankimäen yönaiset alkavat olla koossa, ja keskiöön nousee kirjoitusprosessin suunnaton vaikeus. Tämä mustalla huumorilla ryyditetty surkeudessa rypeminen toi muuten mieleeni Turusen Sivuhenkilön. Kankimäki yrittää ammentaa voimaa yönaisistaan, kokeilla erilaisia kirjoitussulkeisia eri maissa, mutta siitä huolimatta projekti polkee pitkään paikallaan. Tässä vaiheessa lukijakin ehtii jo hiukan tuskastua, mutta tuleepahan selväksi, kuinka paljon epävarmuutta, epäonnistumisen pelkoa, omien kykyjen epäilyä mestariteoksen synnyttäminen voi edeltää, kuten myös pennin venytystä, rahan keruuta ja kerjäystä. Lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan arvoinen, kuin Favilin Iltasatuja kapinallisille tytöille aikuisille tehtynä, viihdyttävä, kiihdyttävä ja todella kiinnostava. Kaikki palkinnot tästä Kankimäelle, kiitos.
Kirja jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen, Afrikka, on täysin varattu Karen Blixenille ja Kankimäen omalle Afrikan matkalle safareineen kaikkineen. Seuraavassa osassa keskitytään 1800-luvun naistutkimusmatkailijoihin, jotka tekivät varsin hurjapäisiä matkoja ympäri maailman aivan yksin, ja kirjoittivat niistä suuren suosion saaneita matkakirjoja. Nämä matkat he tekivät tietenkin vasta +40-vuotiaina, kun ensin oli miehet, lapset, omat vanhemmat ja muut sairaalloiset sukulaiset hoidettu joko hautaan tai avioon. Tässä osassa niin kirjailija kuin lukijakin kiehuivat välillä kiukusta näiden naisten kohtaamasta väheksynnästä ja paheksunnasta.
Kirjan kolmas osa käsitteli naisen elämää 1500-luvun Italiassa sekä kolmea tuolloin elänytta menestynyttä naistaiteilijaa. Naisellahan oli tuolloin elämässään herkulliset kolme vaihtoehtoa: tulla vangituksi aviomiehensä kotiin n. 13-vuotiaana ja synnyttää lapsia sarjatulella kunnes kuolee (yleensä nuorena), sulkeutua nunnaluostariin tai alkaa tienata prostituoituna. Valinnan teki tytön isä tai muu miespuolinen sukulainen. Nämä kolme isää kuitenkin päättivät syystä tai toisesta toisin, ja tyttäret onnistuivat luomaan huikean uran taiteilijoina, joskin heidät pian unohdettiin sadoiksi vuosiksi.
Tämän jälkeen Kankimäen yönaiset alkavat olla koossa, ja keskiöön nousee kirjoitusprosessin suunnaton vaikeus. Tämä mustalla huumorilla ryyditetty surkeudessa rypeminen toi muuten mieleeni Turusen Sivuhenkilön. Kankimäki yrittää ammentaa voimaa yönaisistaan, kokeilla erilaisia kirjoitussulkeisia eri maissa, mutta siitä huolimatta projekti polkee pitkään paikallaan. Tässä vaiheessa lukijakin ehtii jo hiukan tuskastua, mutta tuleepahan selväksi, kuinka paljon epävarmuutta, epäonnistumisen pelkoa, omien kykyjen epäilyä mestariteoksen synnyttäminen voi edeltää, kuten myös pennin venytystä, rahan keruuta ja kerjäystä. Lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan arvoinen, kuin Favilin Iltasatuja kapinallisille tytöille aikuisille tehtynä, viihdyttävä, kiihdyttävä ja todella kiinnostava. Kaikki palkinnot tästä Kankimäelle, kiitos.
June 4, 2019
Hmmm. Kirjan yönaiset ovat kiinnostavia, Kankimäen sinkoilu melko sattumanvaraisesti ympäri maailmaa pitkäveteistä ja jopa vähän myötähäpeän tunteita nostattavaa. Kiusallinen valkoisen länsimaalaisen katse (jota ei ehkä voi täysin välttää mutta kyseenalaistaa kyllä voi), nelikymppisen yksin (mutta unelmiaan) elävän naisen itsesurkuttelu ja täysin kritiikitön suhtautuminen jatkuvaan lentelyyn maailmankolkasta toiseen oli aika raskas yhdistelmä ja jätti valitettavasti ne muut naiset pahasti varjoonsa.
August 9, 2021
Älskade! Att den inte får full pott beror på att jag hade velat ha biiiildeeer!
January 26, 2019
Ajatuksia joita ajattelin lukiessani tätä kirjaa:
1) on positiivinen asia, että historiasta nostetaan esiin monenlaisten naisten tarinoita lähes buuminomaisesti nyt. Tää oli vähän niin kuin aikuisten Iltasatuja kapinallisille tytöille - ei sillä etteikö aikuisetkin voisi lukea niitäkin.
2) ilmastokriisin aikana meidän pitää rakentaa uusi narratiivi matkustamisen suhteen. Pitää olla muitakin tapoja paeta arkea, etsiä itseään ja elää vaihtoehtoisesti kuin lennellä ympäri maailmaa. Tai sitten meidän pitää lyhentää työaikaa niin paljon, että itsetutkiskelumatkoja on aikaa tehdä maata pitkin (mitä toki kannatan). Kirjan lukukokemukseen vaikutti itselläni ahdistuksen tunteet siitä, kuinka kirjoittaja osteli omaan ahdistukseensa lentolippuja ja maailmanympärimatkoja ihasteltiin kirjassa. Olen itsekin käyttänyt matkustamista pakokeinona ja mielenterveyden hoitamiseen, mutta näinä aikoina on keksittävä jotain muuta.
1) on positiivinen asia, että historiasta nostetaan esiin monenlaisten naisten tarinoita lähes buuminomaisesti nyt. Tää oli vähän niin kuin aikuisten Iltasatuja kapinallisille tytöille - ei sillä etteikö aikuisetkin voisi lukea niitäkin.
2) ilmastokriisin aikana meidän pitää rakentaa uusi narratiivi matkustamisen suhteen. Pitää olla muitakin tapoja paeta arkea, etsiä itseään ja elää vaihtoehtoisesti kuin lennellä ympäri maailmaa. Tai sitten meidän pitää lyhentää työaikaa niin paljon, että itsetutkiskelumatkoja on aikaa tehdä maata pitkin (mitä toki kannatan). Kirjan lukukokemukseen vaikutti itselläni ahdistuksen tunteet siitä, kuinka kirjoittaja osteli omaan ahdistukseensa lentolippuja ja maailmanympärimatkoja ihasteltiin kirjassa. Olen itsekin käyttänyt matkustamista pakokeinona ja mielenterveyden hoitamiseen, mutta näinä aikoina on keksittävä jotain muuta.
December 17, 2020
A collection of mini-biographies of female artists, travelers and writers, with lots of self-reflection and whimsical touches, but this mostly falls flat. The author always remains a tourist in her travels, she never really immerses herself in the place or the experience. She also does the bare minimum to distance herself from colonialist attitudes and naïve orientalism. Made me wish I was reading Anna Badkhen instead, who really immerses herself in her travels and blends in personal narrative seamlessly. I still enjoyed the mini-biographies though.
November 30, 2018
Kankimäki kirjoittaa rytmikkäästi ja koukuttavan kauniisti. Yönaisten esittelyt ovat tavattoman mielenkiintoisia ja yksityiskohtaisia. Etenkin viktoriaanisen ajan tutkimusmatkat ovat hämmentäviä ja mielettömiä!
Koin kirjan parissa hyvin ristiriitaisia tunteita. Kankimäki kirjoittaa hyvin henkilökohtaisesti ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Meidän luonteenpiirteet eivät kuitenkaan kohdanneet ja välillä oli hyvin vaikea sietää kertojaa, joka on niin erilainen...
Pääsin onneksi useinmiten ärsytyskynnyksistä yli ja nautin suuresti rikkaasta kerronnasta ja kuvailusta, minkä Kankimäki taitaa loistavasti! Puolen välin tienoilla tuntui kuitenkin että vahvasti alkanut tunnelma rupesi murenemaan ja loppuosa tuntui jo sitten täysin eri kirjalta.
Mikä harmi!
Tunnelma hajosi ja kokonaisfiilis muuttui huikeasta vain keskinkertaiseksi. Viimeisten Yönaisten kuvaukset suppenivat ja kerronta keskittyi enemmän kirjailijaan itseensä. Kirja menetti otteensa minuun.
Parasta antia oli ehdottomasti Karen Blixen ja Afrikan matkailu. Sen sijaan en täysin ymmärtänyt kertojan Kioton ja Firenzen matkoja. Ne tuntuivat niin irrallisilta ja irrelevanteilta reissuilta Yönaisten vaikeiden vaellusten jälkeen. Tuntui tylsältä lukea jonkun matkapäiväkirjaa kulttuurimatkasta, kun juuri olin lukenut mielettömistä matkoista mitä hankalimmissa olosuhteissa! Odotin kait että kertoja lähtisi itse taas kulkemaan Yönaisten jalanjäljissä edes johonkin pisteeseen asti.
Tämä kannattaa kuitenkin lukea ihan vain niiden muutamien mielettömien Yönaisten takia!
Koin kirjan parissa hyvin ristiriitaisia tunteita. Kankimäki kirjoittaa hyvin henkilökohtaisesti ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Meidän luonteenpiirteet eivät kuitenkaan kohdanneet ja välillä oli hyvin vaikea sietää kertojaa, joka on niin erilainen...
Pääsin onneksi useinmiten ärsytyskynnyksistä yli ja nautin suuresti rikkaasta kerronnasta ja kuvailusta, minkä Kankimäki taitaa loistavasti! Puolen välin tienoilla tuntui kuitenkin että vahvasti alkanut tunnelma rupesi murenemaan ja loppuosa tuntui jo sitten täysin eri kirjalta.
Mikä harmi!
Tunnelma hajosi ja kokonaisfiilis muuttui huikeasta vain keskinkertaiseksi. Viimeisten Yönaisten kuvaukset suppenivat ja kerronta keskittyi enemmän kirjailijaan itseensä. Kirja menetti otteensa minuun.
Parasta antia oli ehdottomasti Karen Blixen ja Afrikan matkailu. Sen sijaan en täysin ymmärtänyt kertojan Kioton ja Firenzen matkoja. Ne tuntuivat niin irrallisilta ja irrelevanteilta reissuilta Yönaisten vaikeiden vaellusten jälkeen. Tuntui tylsältä lukea jonkun matkapäiväkirjaa kulttuurimatkasta, kun juuri olin lukenut mielettömistä matkoista mitä hankalimmissa olosuhteissa! Odotin kait että kertoja lähtisi itse taas kulkemaan Yönaisten jalanjäljissä edes johonkin pisteeseen asti.
Tämä kannattaa kuitenkin lukea ihan vain niiden muutamien mielettömien Yönaisten takia!
This entire review has been hidden because of spoilers.
June 13, 2021
Pesonīgi man par daudz tās daļas, kurā autore aparaksta savus ceļojumus, jo manās acīs viņa nudien nav tik pat interesnta kā viņas "nakts sievietes". TieĪsie sieviešu 19./20. gs mijas ceļotāju un renesanses mākslinieču dzīves apskati gan sanākuši ļoti interesanti.
February 26, 2021
The coolest thing about this book is its title. The original stories of these heroic women were amazing, but, damn, if the author ruined most of them with her (useless) commentary.
August 14, 2022
I really wanted to enjoy this book and feel inspired by the amazing women in our history. But to read about a rich coloniser like Karen Blixen and her awful hunting escapades in East Africa for sport, was an absolute disappointment. I still did not understand why this woman was being celebrated by the author. People like her caused so many of these amazing wild animals to be driven close to extinction and we are supposed to overlook this and the colonialism and celebrate her life? There are so many more inspiring women in history, it felt like a poor choice.
December 28, 2021
Ļoti pretrunīgas izjūtas. No vienas puses, aizrāvos ar domu, ka jānosauc vārdā sievietes, kuras mani uzmundrina, ka man vajag pašai savu "neredzamu vēsturisko sieviešu gvardi - sargeņģeļus, kas izgaismo ceļa turpinājumu", tādēļ ar baudu lasīju raito stāstījumu par dāmām - galvenokārt ceļotājām un māksliniecēm -, kuras iedvesmo autori, un piekrītoši māju pie prātojumiem par ceļošanas labvēlīgo ietekmi uz fizisko, garīgo un emocionālo veselību. Daudz informācijas, daudz interesantu faktu par Kārenu Bliksenu, pirmo Karaliskajā ģeogrāfijas biedrībā uzņemto 19.gs vecmeitu-ceļotāju Izabellu Bērdu, Nelliju Blai, kura 1889.gadā 72 dienās apceļo pasauli, lai pārbaudītu Žila Verna radītā literārā tēla Fileasa Fogta ceļojuma ticamību, 16.gs gleznotāju Sofonisbu Angvisolu, kura mācījusies pie Mikelandželo. Daudz kārdinošu ceļojumu, muzeju, grāmatu aprakstu, kas jebkuru grāmatu padarītu man pievilcīgu.
No otras puses, šaušalīgi kaitināja autores gaudulīgais, bērnišķīgais, brīžam izlutināti naivais un vienlaikus arogantais tonis un uzstājīgais 21.gs-centrisms. Turklāt nepameta sajūta, ka autore jūtas ļoti slikti un tādēļ meklē iespēju arī savu varoņu dzīvēs izcelt slimības, egoismu, melus, vārgumu un vājumu. Galīgi negribu cukursaldrožainu un realitātei neatbilstošu pasaciņu, bet neesmu sajūsmā, ja citu neveiksmes, trūkumi un kļūdas tiek apspriestas ar acīmredzamu pārākuma sajūtu. Priecājos, ka izlasīju šo grāmatu, bet citus šīs autores darbus nemeklēšu.
Nakts sieviešu padomi
Ja ciet no depresijas, frustrācijas vai galvassāpēm, dodies ceļā.
/../
Ceļošanai nevajag iemeslu.
/../
Pavaicā sev, vai gribi ceļot. Ja gribi, piešķir sev atļauju.
/../
Pārbaudījumus uztver kā dāvanas. Itin viss ir pārejošs.
No otras puses, šaušalīgi kaitināja autores gaudulīgais, bērnišķīgais, brīžam izlutināti naivais un vienlaikus arogantais tonis un uzstājīgais 21.gs-centrisms. Turklāt nepameta sajūta, ka autore jūtas ļoti slikti un tādēļ meklē iespēju arī savu varoņu dzīvēs izcelt slimības, egoismu, melus, vārgumu un vājumu. Galīgi negribu cukursaldrožainu un realitātei neatbilstošu pasaciņu, bet neesmu sajūsmā, ja citu neveiksmes, trūkumi un kļūdas tiek apspriestas ar acīmredzamu pārākuma sajūtu. Priecājos, ka izlasīju šo grāmatu, bet citus šīs autores darbus nemeklēšu.
Nakts sieviešu padomi
Ja ciet no depresijas, frustrācijas vai galvassāpēm, dodies ceļā.
/../
Ceļošanai nevajag iemeslu.
/../
Pavaicā sev, vai gribi ceļot. Ja gribi, piešķir sev atļauju.
/../
Pārbaudījumus uztver kā dāvanas. Itin viss ir pārejošs.
August 15, 2024
Dzirkstoša grāmatas sākuma daļa par Tanzāniju - dabas, zvaigžņu, karstuma, putekļu, Āfrikas šodienas un vakardienas smejošs dzīves kokteilis. Izbaudīju to kā labāko šīsvasaras grāmatu.
Turpmākais stāstījums bija simpātisks, bet ne tik saistošs. Nedaudz atkal iedzirkstījās stāsts par Florences Sofonisbu, bet tas viss. Kopumā - man pietiktu ar Āfriku 😊
Turpmākais stāstījums bija simpātisks, bet ne tik saistošs. Nedaudz atkal iedzirkstījās stāsts par Florences Sofonisbu, bet tas viss. Kopumā - man pietiktu ar Āfriku 😊
July 21, 2024
Były tu rzeczy, które mi się podobały, ale te złe są za duże i zbyt problematyczne, chyba zawód roku
July 24, 2024
ciekawy pomysł na książkę, bardzo fajny sposób na poznanie życiorysów inspirujących kobiet z historii, ale główna bohaterka jest tak antypatyczna. im dalej w las, tym mniej interesowało mnie, co ona sama ma do powiedzenia.
edit: zmieniam z 3 na 2, credits to Tala
edit: zmieniam z 3 na 2, credits to Tala
January 3, 2019
Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin teos on matkapäiväkirja, historiallinen kirja, kaunokirja, tietokirja, ylipäätään sekoitus eri kirjatyypeistä. Kirjailija on laittanut itsensä likoon ja esiintyy kirjan päähenkilönä, tutkivana kirjailijana, joka kulkee kirjan henkilöiden maisemissa. Ensimmäiseksi Mia Kankimäki lensi Nairobiin kirjailija Karen Blixenin jalanjäljissä. Kirja avaa Karenin elämää, mutta samalla myös hänen kirjailijauraansa ja kirjoja.
Ainoa tänä päivänä elossa oleva yönainen kirjassa on japanilainen taiteilija Yayoi Kusama. Kusama valikoitui yönaiseksi, koska Mia ihastui jo nuorena Kusaman taiteeseen. Kusama löytyy kirjan viimeisestä kappaleesta Taiteilijat. Muut taiteilijat ovat keskiajalla vaikuttaneet taidemaalarit Sofonisba Anguissola, Lavinia Fontana ja Artemisia Gentileschi. Nämä kolme naista onnistuivat luomaan taiteilijauransa aikana, jolloin uran olisi luullut olevan täysi mahdottomuus. Hyvin valitut yönaiset, joista löytyy kuvia kirjan takaosasta.
Miaa innostavia yönaisia ja varhaisia matkakirjojen kirjoittajia, jotka matkustivat yksin vaikeissa olosuhteissa ovat Isabella Bird, Ida Pfeiffer, Mary Kingsley, Alexandra David-Néel ja Nellie Bly. Ei voi kuin ihailla heidän intoaan ja rohkeuttaan matkustella 1800-1900-luvun alkupuolella.
Olen valtavan ihastunut tähän kirjaan ja yönaisiin.
Ainoa tänä päivänä elossa oleva yönainen kirjassa on japanilainen taiteilija Yayoi Kusama. Kusama valikoitui yönaiseksi, koska Mia ihastui jo nuorena Kusaman taiteeseen. Kusama löytyy kirjan viimeisestä kappaleesta Taiteilijat. Muut taiteilijat ovat keskiajalla vaikuttaneet taidemaalarit Sofonisba Anguissola, Lavinia Fontana ja Artemisia Gentileschi. Nämä kolme naista onnistuivat luomaan taiteilijauransa aikana, jolloin uran olisi luullut olevan täysi mahdottomuus. Hyvin valitut yönaiset, joista löytyy kuvia kirjan takaosasta.
Miaa innostavia yönaisia ja varhaisia matkakirjojen kirjoittajia, jotka matkustivat yksin vaikeissa olosuhteissa ovat Isabella Bird, Ida Pfeiffer, Mary Kingsley, Alexandra David-Néel ja Nellie Bly. Ei voi kuin ihailla heidän intoaan ja rohkeuttaan matkustella 1800-1900-luvun alkupuolella.
Olen valtavan ihastunut tähän kirjaan ja yönaisiin.
March 26, 2019
Täydellinen kirja. Ihastuttava, inspiroiva, aito, lohduttava - täynnä naisia.
April 24, 2024
Die Nachtfrauen
An einem zweiten Buch zu schreiben, ist garnicht so einfach. Das erste war ein Erfolg, was es auch nicht einfacher macht. Vielleicht sollte sie über die Frauen schreiben, an die sie nachts denkt. Als erstes unternimmt Mia eine Reise nach Afrika. Auf den Spuren von Karen Blixen will sie wandeln, nicht nur nachts an ihr Vorbild denken, sondern auf ihren Spuren wandeln. Was soll sie mitnehmen in eine Privatunterkunft. Welche Orte soll sie besuchen? Wird sie das Klima ertragen? Zum Glück reist es sich heute leichter als zu Blixens Zeiten. Wenn sie daran denkt, mit welchem Tross sich Karen auf den Weg gemacht hat.
Mit was für Frauen beschäftigt sich die Autorin. Viele, die sie gerne kennengelernt hätte, die aber leider nicht mehr leben. Da sind die reisenden Frauen. Sie haben sich teils alleine auf den Weg gemacht, um die Welt zu entdecken. In vorigen Jahrhunderten, in denen so etwas überhaupt nicht üblich war. Wie haben die Frauen es geschafft, die Nase in den Wind zu halten und gleichzeitig den Konventionen zu genügen. Und dann gibt es die Künstlerinnen, die malten, noch viel früher als die, die sich in die Welt wagten. Auch die Malerinnen waren ihrer Zeit voraus und haben große Werke geschaffen, die nicht gebührend gewürdigt wurden.
Im Laden könnte das Buch wegen seiner ansprechenden Umschlaggestaltung auffallen. Und der Inhalt wird dem Cover durchaus gerecht. Wie Mia ihre eigenen Erlebnisse mit denen der Frauen verknüpft, an die sie denkt. Frauen, die bedenkenswert sind, aber leider doch bis auf Karen Blicken weitgehend unbekannt. Es gefällt zu lesen, mit welcher unerschöpflichen Energie die Frauen ihrer Bestimmung folgten, egal, was ihre Umgebung dazu zu sagen hatte. Ein liebevolles Denkmal setzt die Autorin ihren Nachtfrauen. Auch wenn man sonst eher fiktionalen Stories zugeneigt ist, so dieses Werk so locker und lebendig geschrieben, dass man selbst beginnt, sich für die beschriebenen Frauen zu interessieren. Ein empfehlenswertes Buch, das mal einen Ausflug in ein anderes Genre bietet.
An einem zweiten Buch zu schreiben, ist garnicht so einfach. Das erste war ein Erfolg, was es auch nicht einfacher macht. Vielleicht sollte sie über die Frauen schreiben, an die sie nachts denkt. Als erstes unternimmt Mia eine Reise nach Afrika. Auf den Spuren von Karen Blixen will sie wandeln, nicht nur nachts an ihr Vorbild denken, sondern auf ihren Spuren wandeln. Was soll sie mitnehmen in eine Privatunterkunft. Welche Orte soll sie besuchen? Wird sie das Klima ertragen? Zum Glück reist es sich heute leichter als zu Blixens Zeiten. Wenn sie daran denkt, mit welchem Tross sich Karen auf den Weg gemacht hat.
Mit was für Frauen beschäftigt sich die Autorin. Viele, die sie gerne kennengelernt hätte, die aber leider nicht mehr leben. Da sind die reisenden Frauen. Sie haben sich teils alleine auf den Weg gemacht, um die Welt zu entdecken. In vorigen Jahrhunderten, in denen so etwas überhaupt nicht üblich war. Wie haben die Frauen es geschafft, die Nase in den Wind zu halten und gleichzeitig den Konventionen zu genügen. Und dann gibt es die Künstlerinnen, die malten, noch viel früher als die, die sich in die Welt wagten. Auch die Malerinnen waren ihrer Zeit voraus und haben große Werke geschaffen, die nicht gebührend gewürdigt wurden.
Im Laden könnte das Buch wegen seiner ansprechenden Umschlaggestaltung auffallen. Und der Inhalt wird dem Cover durchaus gerecht. Wie Mia ihre eigenen Erlebnisse mit denen der Frauen verknüpft, an die sie denkt. Frauen, die bedenkenswert sind, aber leider doch bis auf Karen Blicken weitgehend unbekannt. Es gefällt zu lesen, mit welcher unerschöpflichen Energie die Frauen ihrer Bestimmung folgten, egal, was ihre Umgebung dazu zu sagen hatte. Ein liebevolles Denkmal setzt die Autorin ihren Nachtfrauen. Auch wenn man sonst eher fiktionalen Stories zugeneigt ist, so dieses Werk so locker und lebendig geschrieben, dass man selbst beginnt, sich für die beschriebenen Frauen zu interessieren. Ein empfehlenswertes Buch, das mal einen Ausflug in ein anderes Genre bietet.
May 18, 2021
While I loved the premise (woman goes out exploring in the path of her heros) fascinating, I found the execution lacking. I think part of it is simply the author - she is such a character in her own book that if you find her personality grating (as I did), the rest of the book will naturally suffer. The farther into the book you get the more of a role the author takes, as it becomes less about the women in whose footsteps she’s ostensibly following and more about her struggle to write the very book we’re reading. While I have compassion for the struggle of any artist to set down and actually work on their art, it’s not something I want to pay money to read about, especially when I’m seeking out a book on interesting women.
It’s with these women though that the book shines. Several were new to me, others were not, but each provided more biographical detail and were fleshed out more humanely than the passing mentions I’ve encountered before. I do wish the author would have set with Karen Blixen’s colonialism a bit longer, which she seems to skim over without truly wrestling with. Overall though, it is the lives of these women that show me that there is no one path to a well-lived life, no prescriptions or “shoulds” you can follow to achieve one - it must be lived on your terms and earned by your merit.
It’s the portraits of the women (some more intimate than others), that keeps me from giving the book two stars. The at times mundane writing (perhaps a product of translation), sometimes choppy organization, and the author’s own insertion all count against it (although, again, if you find like author likable and not tedious, that very well my count in the books favor). I’d only recommend to someone if I truly thought they may appreciate the author herself, otherwise I’d imagine there must be other books about interesting women I can read.
It’s with these women though that the book shines. Several were new to me, others were not, but each provided more biographical detail and were fleshed out more humanely than the passing mentions I’ve encountered before. I do wish the author would have set with Karen Blixen’s colonialism a bit longer, which she seems to skim over without truly wrestling with. Overall though, it is the lives of these women that show me that there is no one path to a well-lived life, no prescriptions or “shoulds” you can follow to achieve one - it must be lived on your terms and earned by your merit.
It’s the portraits of the women (some more intimate than others), that keeps me from giving the book two stars. The at times mundane writing (perhaps a product of translation), sometimes choppy organization, and the author’s own insertion all count against it (although, again, if you find like author likable and not tedious, that very well my count in the books favor). I’d only recommend to someone if I truly thought they may appreciate the author herself, otherwise I’d imagine there must be other books about interesting women I can read.
April 20, 2021
This book! I spent about a week immersed in this book. I needed to take long breaks to look up more information about these inspiring women explorers and artists and look up their works.
The first part of the book was a bit tedious to read, as it was a bit colonialist, but it was still interesting to read about Karen Blixen's life. The most interesting part for me was about the Renaissance female artists and Nellie Bly. Nelley Bly, an investigative journalist, traveled around the world in 72 days. In 1887, at the age of 23, she committed herself to a Blackwell's Island Insane Asylum to uncover injustices and abuse of patients.
Now, the female artists of the Renaissance: there is so much I want to write about them, their challenges as female artists, their extraordinary works, but instead I want to urge you to look them up yourself and read about their lives and look up their works.
They are: Plautilla Nelli, the only female artist to paint the last supper, Artemisia Gentileschi, Lavinia Fontana, and Sofonisba Anguissola.
Mia Kankimäki writes with passion about these women. I am left with thirst to learn more about these women's lives. There's a book I want to read but is currently unavailable. Invisible Women: Forgotten Artists of Florence. If you have any book recommendations on Italian female artists during the Renaissance period, please let me know.
The first part of the book was a bit tedious to read, as it was a bit colonialist, but it was still interesting to read about Karen Blixen's life. The most interesting part for me was about the Renaissance female artists and Nellie Bly. Nelley Bly, an investigative journalist, traveled around the world in 72 days. In 1887, at the age of 23, she committed herself to a Blackwell's Island Insane Asylum to uncover injustices and abuse of patients.
Now, the female artists of the Renaissance: there is so much I want to write about them, their challenges as female artists, their extraordinary works, but instead I want to urge you to look them up yourself and read about their lives and look up their works.
They are: Plautilla Nelli, the only female artist to paint the last supper, Artemisia Gentileschi, Lavinia Fontana, and Sofonisba Anguissola.
Mia Kankimäki writes with passion about these women. I am left with thirst to learn more about these women's lives. There's a book I want to read but is currently unavailable. Invisible Women: Forgotten Artists of Florence. If you have any book recommendations on Italian female artists during the Renaissance period, please let me know.
August 24, 2020
Kniha fínskej autorky sa mi páčila a je zvoleným autorským prístupom k téme zaujímavo spracovaná. odhalila mi bližšie život niekoľkých žien- umelkýň či cestovateliek, ktoré som pozanla, aj ktorých mená som počula a videla po prvýkrát. Poznáte napr. autorku cestopisov a svetobežníčku Idu Pfeifferovú? Ja do prečítania tejto knihy nie. Na druhej strane musím povedať, že to, čo sa mi v prvej časti knihy zdalo veľmi zaujímavé- a to osobný prístup autorky ku každej opísanej žene, ma druhej časti a najmä ku koncu knihy trocha iritoval. Autorka začína byť rozvláčna, trocha patetická, ale stále veľmi oceňujem jej prežívanie a vnorenie sa do témy, ktoré je čitateľsky pomerne nákazlivé. Kniha má veľmi peknú grafickú úpravu a obálku a pri čítaní som pomerne dosť závidela autorke jej investovaný čas, možnosti a financie na cestu po stopách žien, ktoré sa stali, ako ona sama hovorí " jej nočnými ženami", nad ktorými uvažovala a ktoré ju inšpirovali.
July 15, 2021
grāmata kā slavas dziesma Bliksenai un, tā starp citu, arī citām drosmīgām un zinātkārām sievietēm. man gan ar šo visu bija diezgan grūti, iespējams, ka cerēju no šī darba sagaidīt to, kas tas nemaz nav.
sākums pat bija baigi labs, līdz brīdim, kad sapratu, ka esmu jau pusē, bet joprojām nesaprotu autores jokus, joprojām viss grozās tikai ap Bliksenu un joprojām autore pārāk daudz cenšas uzsvērt arī pašas nozīmību visā šo ceļojošo un drosmīgo sieviešu kompānijā. un tad, kad beidzot parādījās arī citas grāmatas varones, man jau bija tik ļoti apnicis, ka neinteresēja.
potenciāls bija, bet izzuda pārāk lielā centībā, man šķiet.
sākums pat bija baigi labs, līdz brīdim, kad sapratu, ka esmu jau pusē, bet joprojām nesaprotu autores jokus, joprojām viss grozās tikai ap Bliksenu un joprojām autore pārāk daudz cenšas uzsvērt arī pašas nozīmību visā šo ceļojošo un drosmīgo sieviešu kompānijā. un tad, kad beidzot parādījās arī citas grāmatas varones, man jau bija tik ļoti apnicis, ka neinteresēja.
potenciāls bija, bet izzuda pārāk lielā centībā, man šķiet.
May 26, 2019
Oi miten fantastinen kirja! Maaginen sekoitus nykypäivän matkailua ja sykähdyttävää elämäkerrontaa häpeämättömällä fanituksella ryyditettynä. Kankimäki kertoo historian naisista, jotka ovat häntä itseään inspiroineet, ja millä tavalla! Luulen, että luin ensimmäisen Karen Blixenistä kertovat reilun satasivuisen jakson kertaakaan liikahtamatta. Myös 1800-luvun maailmanmatkaajanaisista ja renessanssiajan naistaiteilijoista kertovat jaksot olivat kerrassaan vastustamattomia! Hieno, hieno voimakirja, joka kaikkien naisten pitäisi lukea!
May 8, 2019
Somewhat anachronistic and naively orientalistic, but the language is engaging and beautiful. Wouldn't recommend, but I'm not ashamed of having read it.
June 7, 2020
Mia, kas tead...
teeme pealt-neljakümneste naiste klubi
kes tunnevad, et nad on elus, kui on taas lennus
kelle lemmik-hetk on olla pealpool pilvi
olla koos lennukitäie inimestega ihuüksi
olla teel oma pagasiga:
1. küsimused - kaasas
2. avatus üllatustele - kaasas
3. lugemus - kaasas
4. lemmiktee või must leib - kaasas
5. reisidokumendid - vist said pakitud
Ja ma võin Sulle õpetada, kuidas
päriselt pakkida kaasa seda, mida vaja.
Mia, kas tead...
teeme pealt-neljakümneste naiste klubi
kes teavad, mis tunne on, kui päeva suurim saavutus
on leida jaksu voodist välja ronida
kes teavad, mis tunne "nüüd ongi pool elu möödas vä?"
kes teavad, mis on petturisündroom ja kirjutamisblokk.
Ja ma võin Sulle öelda, et
Sa oled tegelikult kuradi hea.
Mia, kas tead...
teeme pealt-neljakümneste naiste klubi
kes teavad, mis tunne on olla teejoodik
ja olla truu kindlale brändile
ja öelda seda ka julgelt välja
ja riskida seeläbi olla väheke snoob.
Aga me võime olla kohtudes viisakad
pakkuda üksteisele teed teadmises
et teine ei soovi (tal on oma lemmik)
ja nii jääb endale rohkem.
Mia, kas tead...
teeme pealt-neljakümneste naiste klubi
kes on liiga palju lugenud
rassismi ja postkolonialismi
feminismi ja šovinismi
poststrukturalismi ja postmodernismi
rohkem kui nende aju ja emakas lubavad.
Sinu öönaised võtame postuumselt või elavalt
auliikmeteks.
teeme pealt-neljakümneste naiste klubi
kes tunnevad, et nad on elus, kui on taas lennus
kelle lemmik-hetk on olla pealpool pilvi
olla koos lennukitäie inimestega ihuüksi
olla teel oma pagasiga:
1. küsimused - kaasas
2. avatus üllatustele - kaasas
3. lugemus - kaasas
4. lemmiktee või must leib - kaasas
5. reisidokumendid - vist said pakitud
Ja ma võin Sulle õpetada, kuidas
päriselt pakkida kaasa seda, mida vaja.
Mia, kas tead...
teeme pealt-neljakümneste naiste klubi
kes teavad, mis tunne on, kui päeva suurim saavutus
on leida jaksu voodist välja ronida
kes teavad, mis tunne "nüüd ongi pool elu möödas vä?"
kes teavad, mis on petturisündroom ja kirjutamisblokk.
Ja ma võin Sulle öelda, et
Sa oled tegelikult kuradi hea.
Mia, kas tead...
teeme pealt-neljakümneste naiste klubi
kes teavad, mis tunne on olla teejoodik
ja olla truu kindlale brändile
ja öelda seda ka julgelt välja
ja riskida seeläbi olla väheke snoob.
Aga me võime olla kohtudes viisakad
pakkuda üksteisele teed teadmises
et teine ei soovi (tal on oma lemmik)
ja nii jääb endale rohkem.
Mia, kas tead...
teeme pealt-neljakümneste naiste klubi
kes on liiga palju lugenud
rassismi ja postkolonialismi
feminismi ja šovinismi
poststrukturalismi ja postmodernismi
rohkem kui nende aju ja emakas lubavad.
Sinu öönaised võtame postuumselt või elavalt
auliikmeteks.
March 24, 2022
Для меня один из главных источников мотивации - истории сильных и бесстрашных людей, которые готовы рисковать, преодолевать страхи, идти вперед и верить в удачу.
Так что для меня эта книга - как упаковка таблеток от неуверенности, лени, ограниченности.
Миа Канкимяки в первой части рассказывает удивительные истории о необычных, восхитительных женщинах, которые смогли выйти из предписанной им территории, уехали в далекие и опасные путешествия, где увидели другой мир. Невозможно представить бытовые детали их путешествий, которые даже сегодня мало кто рискнет повторить.
Потом рассказ перейдет к женщинам - художницам, степень их отчаянности и готовности к риску, на мой взгляд, чуть меньше. Но, конечно, каждая из героинь книги - личность уникальная, достойная того, чтобы мы ее помнили и уважали.
Эту книгу можно читать понемногу, дозированно, чтобы продлить ее мотивирующее действие. А потом хорошо бы почитать подробнее про героинь - спасибо автору, список литературы большой!
Так что для меня эта книга - как упаковка таблеток от неуверенности, лени, ограниченности.
Миа Канкимяки в первой части рассказывает удивительные истории о необычных, восхитительных женщинах, которые смогли выйти из предписанной им территории, уехали в далекие и опасные путешествия, где увидели другой мир. Невозможно представить бытовые детали их путешествий, которые даже сегодня мало кто рискнет повторить.
Потом рассказ перейдет к женщинам - художницам, степень их отчаянности и готовности к риску, на мой взгляд, чуть меньше. Но, конечно, каждая из героинь книги - личность уникальная, достойная того, чтобы мы ее помнили и уважали.
Эту книгу можно читать понемногу, дозированно, чтобы продлить ее мотивирующее действие. А потом хорошо бы почитать подробнее про героинь - спасибо автору, список литературы большой!
October 28, 2019
Erityisesti kirjan alkuosassa ilmenevä rasismi, eurosentrisyys ja kolonialismin ihannointi sekä kirjailijan toistuvasti viljelemät rasistiset sanavalinnat, stereotypiat ja asenteet kuvottivat. Ei riitä, että kirjailija yhdellä sivulla myöntää, että tietää kyllä katsovansa asioita hyvin eurosentrisestä näkökulmasta, jos hän sitten jatkaa kuitenkin aivan samaan malliin. Kirjailijan mielestä osan hänen ihailemiensa henkilöiden rasistisuus on "kiusallista". Kiusallista? Rasismi ei ole kiusallista vaan väärin ja tuomittavaa.
Displaying 1 - 30 of 656 reviews