Poikkeuksellisen avoin omaelämänkerrallinen teos avaa kurkistusikkunan kahteen vähemmistöön ja auttaa ymmärtämään niiden sisäistä maailmaa.
Häpeä ja syyllisyys omasta miehuudesta ja seksuaalisuudesta kietovat lonkeronsa Samuel Jyringin elämän jokaiselle osa-alueelle. Hän yrittää olla oikeanlainen mies ja hyvä uskovainen, ja täyttää miehuuden vaatimukset ja uskonyhteisön ihanteet. Salaisuus, jota hänen vaimonsakaan ei tiedä, ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan, vaan ajaa lopulta romahdukseen. Peloista huolimatta on pakko paljastaa todellinen minuus. Teos haastaa pohtimaan omia asenteita ja käyttäytymistä suhteessa ympärillä oleviin ihmisiin. Et voi tietää, millainen ihminen vieressäsi istuu.
Tämän kirjan tarkoitus lienee se, että muiden samojen ristiriitojen kanssa kamppailevien olisi helpompi päästä eteenpäin ja ehkä myös se, että ulkopuoliset ymmärtäisivät paremmin. Kuulun jälkimmäiseen ryhmään, mutta koska en kuulu mihinkään uskonyhteisöön, tämän kirjan sisältöön oli tosi vaikea samaistua millään tasolla. Kerronta on todella sydämestä ammennettua ja henkilökohtaista ja monena hetkenä tajuan kyllä, miten vaikean asian kanssa kirjoittaja kamppailee. Samaan aikaan en voi olla ajattelematta, miten vaikeaksi ihmiset ovat itse (ei yksilöinä vaan kollektiivina) elämän itselleen tehneet. Miksi ihmeessä tunteista tai ajatuksista on tehty häpeän aihe? Tai miksi kieltää edes tekoja silloin kun ne eivät kirjaimellisesti ole ketään vastaan? Mikä ihme saa meidät rakentamaan ympärillemme sääntöviidakkoja (uskonnot eivät toki ole ainoita tässä kunnostautuvia), joihin sitten itse kompuroimme?
Tämä on minusta hyvin kirjoitettu kirja. Kirja ei ole kovin pitkä ja se etenee mukavasti niin, että lukeminen oli helppoa. Aihe on raskas mutta lukeminen kevyttä. Tekstissä on kauniita kielikuvia ja pidin muutenkin tekstin tyylistä. Henkilön ajatuksiin on tosi vaikea samaistua. Kirja herättää minussa paljon kysymyksiä ja ihmetystä siitä, miten vaikeaksi ihmiset elämän tekevät ja miten paljon ahdistusta sinänsä mitätön asia voi aiheuttaa. Tuli jopa aivan hämmästynyt olo siitä, että päähenkilö todellakin uskoi vaimon jotenkin järkyttyvän siitä, että hän on biseksuaali tai ehkä jopa lähtevän ja hylkäävän koko miehen. Siis ei kai? Miksi ihmeessä?
Kirjassa on tärkeä sanoma ja se on varmasti avuksi niille, jotka kamppailevat samanlaisten tunteiden kanssa. Minua ehkä välillä vähän jopa ärsytti ihan vaan siksi, että en pystynyt samaistumaan vaan ihmettelin, miksi tämän nyt pitää olla näin vaikeaa. Varmaan siksi tämä oli minulle ja monelle muullekin ihan hyvä kirja luettavaksi. Avaa silmiä.
Yhden nuoren miehen elämäkerta, jossa sekoittuvat keskenään ristiriitaisena esittäytyvät identiteetit. Kuinka olla pehmeä mies, vanhoillislestadiolainen ja biseksuaali? Kenelle voi kertoa? Onko muita kaltaisia?
Kirjan nostaa tavanomaisen yläpuolelle tekijän herkkä kielen taju. Vaikka osa metaforista ja ilmaisuista on hieman ylikäytössä, on päävaikutelma hienovireinen, tarkkanäköinen ja äärimmäisen haavoittuva. Kun sekaan kietoutuvat raamatulliset sävyt, on kirjalla yllättävää kirjallista ansiokkuutta. Arvostan myös sitä, ettei tekijä pyri kääntämään kokemustaan mallikertomukseksi, vaan on hyvin nöyrästi kirjoittanut ainoastaan omaan elämään ankkuroituvaa pohdintaa.
Jos uskonto, vähemmistöt ja miehuuden määritelmä kiinnostavat, kannattaa lukea!
Soljuvasti kirjoitettu, yhteiskunnallisesti merkittävä, tositarina siitä, miten seksuaali-identiteetti ei ole korjattavissa, koska se ei ole rikki. Miten yhteisöt, muut ihmiset ja uskonto vaikuttavat yksilöön ja hänen psyykeeseensä. Miten tärkeää on tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
Kirja kertoo ristiriidasta elää vähemmistön vähemmistössä ja pelosta tuomituksi tulemisesta sekä joukkoon kuulumattomuuden tunteesta. Häpeästä selviytymisestä.
”Minä en satuta ketään. En loukkaa ketään. Haluan vain olla oma itseni.”
Lämmin, koskettava ja erinomaisesti sanoitettu kertomus yhteisöjen ja yhteiskunnan normeista ja normaaliudesta, niiden vaikutuksesta kuulumiseen ja itsen hyväksymiseen. Samuel kuvaa henkilökohtaista matkaansa oman identiteetin ja hyväksynnän löytämisessä - yhtäältä se on kertomus universaalista kokemuksesta kuulumisen vaikeudesta silloin, kun ei täytä ympäröivän yhteisön tai yhteiskunnan odotuksia, toisaalta erityisesti kamppailua vahvan heteronormatiivisen ympäristön paineissa. Suosittelen lämpimästi.
Oman itsensä kasvu, henkinen voima ja itsensä näkyväksi ja omaksi itsekseen tuominen, oma kipuilu vanhoillislestadiolaisen yhteisön keskellä, kun ei sovikaan siihen muottiin, mihin henkilö tuntuu painettavan. Toisaalta tiedän, että se henkilömuotti voi olla osin oma mielikuvituksen tuote. Toisaalta muotista poikkeaminen saattaa aiheuttaa sen, että joudut ulkokehälle, pois yhteisöstä, hyljeksityksi henkilöksi. Rehellinen omakohtainen kertomus itsensä löytämisestä.
Kirjoittaja avautuu tuskistaan, joita kasvaminen vanhoillislestadiolaisuudessa ja kaapissa on aiheuttanut. Olisipa kirjoittanut enemmän elämästään kaapista ulos tulon jälkeen.