Japanilainen kulttuuri kukoistaa Heikki Valkaman leppoisissa dekkareissa. Suomalaiskokki Riku Mäki on työntänyt lusikkansa väärään soppaan ja joutuu taas kerran tulilinjalle.
Käynnissä on järjestäytyneen rikollisuuden sisäinen sota. Johtavan ryhmittymän uuden pomon tappolistalla on muitakin kuin yakuzajohtajia: se poliisi ja suomalainen kokki.
Riku Mäki on toteuttanut unelmansa: perustanut ravintolan Tokioon. Nyt hän perehtyy Japanin 74 ruokasesonkiin, odottelee tyttöystäväänsä ja antaa treffivinkkejä ylitarkastaja Matsuzakalle, joka koettaa ottaa rennosti. Kun idylli särkyy, se räjähtää kunnolla.
Yakuzan kosto on neljäs Riku Mäki -romaani. Se on matka syvälle Japanin sydämeen, arjen kerrostumiin, joita matkaaja paikan päälläkään harvoin näkee.
Heikki Valkama työskentelee Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksessa sisältöpäällikkönä ja on entinen Imagen, Mondon ja Ylioppilaslehden päätoimittaja. Hänen esikoisromaaninsa, suomalaisen huippukokin Riku Mäen esitellyt Pallokala sai Kirja à la Carte -palkinnon, ja Suomen dekkariseura palkitsi sen vuoden esikoisdekkarina. Valkama on japanilaisen kulttuurin asiantuntija ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja.
Heikki Valkaman Riku Mäki - gastrodekkarit ovat ehtineet jo neljänteen osaansa, ja hyvä niin! Valkaman japanintuntemus vie lukijan kirjojen kautta autenttisenoloiselle matkalle ja kirjoja lukiessa tulee oppineeksi paljon japanilaisesta ruoka- ja muustakin kulttuurista.
Tämän kirjan myötä sukelletaan japanilaisen mafian yakuzan valtataisteluihin. Kirja lähtee vähän hitaasti liikkeelle, kun ensin väläytetään monen luvun verran erilaisia mafiayhteenottoja ennen kuin kirjan varsinainen juoni lähtee liikkeelle. Ehkä tässä oli haettu jotain Kummisetä-pastissia? Kirjallisessa muodossa ja varsinkaan kirjan alussa se ei oikein itselleni toiminut.
Muutenkin kirja keskittyy valitettavan paljon itse yakuzaan ja sen henkilöhahmoihin sen sijaan että kuulisimme, miten Mäellä ja hänen sympaattisella poliisiystävällään Matsuzakalla elämässään menee. Gastro-osuuskin jää tässä kirjassa vähäiselle huomiolle. Valkama kirjoittaa kyllä sujuvasti, mutta tuntuu kuin vakiohenkilöt olisivat vain kiusallisena täytteenä suunnitellussa tarinassa.
Kaiken kaikkiaan tässä kirjassa oli minun makuuni liikaa aineksia. Vähän karsimalla olisi syntynyt makoisampi soppa.
Olen tykännyt sarjan aiemmista osista mutta tämä oli osittain pettymys. Alku varsinkin takkusi ja mietin jo, jätänkö kesken kun ensimmäiset viisi lukua olivat pelkkää kuvailua tuntemattomien yakuzojen välienselvittelystä ja Riku Mäki astuu kuvaan vasta luvussa kuusi. Kiellisesti Valkama kyllä kirjoittaa pätevästi, mutta aivan liikaa oli infodumppausta yakuzasta ja siihen liittyviä henkilöitä, jotka jäivät kaikki etäisiksi. Pikku hiljaa alkaa kuitenkin tapahtua ja lopussa päästään jo edellisistä osista tuttuun action-meninkiin, mikä nosti pisteitä kolmoseen.
Luettuani kirjan ymmärrän enemmän kansityylin vaihdon, jota kummastelin (ja vähän harmittelin) etukäteen. Kirja on jatkoa kokki Riku Mäen aiemmille seikkailuille ja jopa syyt Rikun pulaan joutumiselle juontuvat aikaisemmista tapauksista, mutta kirja pyörii eri juttujen ympärillä kuin aikaisemmat, ja toimii kyllä omillaankin, sillä hahmofokus ei ole kovin suuri ja olleelliset menneet jutut kerrataan lyhyesti. Nyt pääosassa ei siis ole Mäen ruokajutut, vaan nimen mukaan yakuza. Sekä kesäinen, hemmetin kuuma Tokio, heh.
Yakuza-pomo Hatakeyama on laittanut käyntiin juonia, joilla pääsisi isommaksi tekijäksi yakuza-ryhmien joukossa. Suunnitelmaan hän on myös sisällyttänyt Riku Mäen ja poliisi Matsuzakan päästämisen päiviltä, koska nämä sotkivat pomon kuviot kerran aiemmin. Pian siis Riku ja Matsuzaka ovat vaarassa.
Tarinaa kuljetetaan todella paljon yakuza-tyyppien kautta. Läpi tekstin on ripoteltu todella paljon faktoja ja kuvauksia niin yakuzan toiminnasta, Japanin poliisista, historiasta, politiikoista kuin paljon muusta. Ja se on ehdottomasti kirjan vahvuus. Lukiessa tuntuu, että todellakin tiedetään mistä kirjoitetaan. Oli kiinnostavaa lukea, miten yakuza (tai ainakin osa ryhmistä) ujuttautuu digimaailmaan. Mitään selvitettävää tapausta ei tällä kertaa ole, joten juonellisesti kirja on heppoisampi kuin aikaisemmat. Teksti on oikein menevää.
Päähahmojen tarinat tai piirteet eivät juuri kehity suuntaan tai toiseen lukuun ottamatta sitä, että heillä on lopussa mahdollisuuksia uusiin suuntiin, mutta se ei selvästi ole ollut tarkoituskaan, joten ei suurta miinusta siitä.