Kun sarjaseurustelija opettelee elämään yksin, muutama harha-askel kuulunee asiaan?
Herkullisen samaistuttava hyvän mielen romaani parisuhteen päättymisestä, yksin elämisen sankarillisesta taidosta ja itsensä uudelleen löytämisestä.
Unnalla on aina ollut paikka jonkun kainalossa. Jerestä erottuaan hän on ensi kertaa omillaan, ja se sattuu. Parasta eroamisessa on se, ettei sitä tarvitse tehdä uudestaan!
Sinkun arjessa riittää opettelemista vannoutuneelle parisuhdeihmiselle, mutta Unna on päättänyt pärjätä. Jos yksinäinen loppuelämä tuntuukin ajatuksena liian pelottavalta, eikö kuka tahansa aikuinen nainen sentään kykene viettämään hetken itsekseen? Kun kukaan ei ole katsomassa, saa syödä, sisustaa ja somettaa niin kuin tahtoo. Mikä tärkeintä, on kerrankin aikaa käsitellä eron nostattamat tunteet ennen kuin rakkaus vie taas mukanaan.
Vaihteeksi vapaalla kertoo naisen elämän kipeistäkin käänteistä vastustamattoman hauskasti ja lämpimästi.
Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa Vanhatalo kirjoittaa komediallisia lemmentarinoita Jane Austenin, Hilja Valtosen ja Bridget Jonesin luoneen Helen Fieldingin jalanjäljillä.
Höttöä. Unna aikoo todistaa kaikille, että hän pärjää yksin sinkkuna eron jälkeen, vaikka aikaisempien suhteiden päättyminen on aina johtanut kohtuullisen nopeasti/melkein heti uuden suhteen alkuun. Esille nousevat myös työkuviot päiväkodissa ja työkaverin "ikisinkkuus". Lisäksi taustalla hääräävät ylihuolehtivat vanhemmat, jotka ovat pahoillaan siitä, että Unna erosi heidän unelmien vävyehdokkaastaan.
Tarinassa oli monia ärsyttäviä piirteitä. Unnan suhdehistorian läpikäyminen eron jälkeen on tylsää luettavaa ja antaa kuvan siitä, että hän ei pärjää itsenäisesti, vaikka toisin yritetään todistella. Myös kaikki kliseiset hahmot ovat edustettuina: komea, nuori baaripano, hössöttävät vanhemmat, sovinistinen mieshahmo (eihän nainen itse osaa sänkyä kuljettaa, vaan tarvii miehen apua, höhhöh) ja sukupuoliasioista pihalla olevat isovanhemmat. Kahlasin kirjan lävitse lähinnä partapapan ja hänen lapsenlapsensa Oliverin takia, muuten tarina oli puuduttavan tylsää luettavaa eivätkä hauskat kohdat olleet mitenkään erityisen hauskoja. 2 tähteä.
Mukavaa lukea semmoinen ihmissuhderomaani, jossa päähenkilö eroaa, tuskailee kun yhtäkkiä pitääkin opetella elämään yksin, ja lopuksi . Vaahtera kirjoittaa hauskan keveästi, ja pidin tästä romaanista enemmän kuin hänen aikaisemmista teoksistaan - jotka muistaakseni olen lukenut - Kevyesti kipsissä ja Sopivasti sekaisin. Unnan hahmo on mielestäni symppis, ja tuo itse asiassa mieleen yhden ystäväni, mutta syy saattaa olla pelkästään heidän yhtenevissä ammateissaan sekä tavastaan syödä paljon karkkia.
Vaihteeksi vapaalla oli tuttua Veera Vaahteraa: todenmakuista arjen "viihdekirjallisuutta", jossa kommelluksiltakaan ei vältytä. Päähenkilö Unna on aina seurustellut - mitä tapahtuu, kun pitkä suhde päättyy ja hän yrittääkin olla ainakin vähän aikaa sinkku? Kirjassa on mainioita hahmoja (tosin niitä Unnan exiä oli niin paljon, että menin niissä sekaisin), mutta toisaalta kirjan miltei jokaisen käänteen kyllä arvasi jo ennen kirjan lukemista. Ihan kiva.
Kirjoitan arviota muutama päivä kirjan lukemisen jälkeen, ja täytyy sanoa, että en muista kirjasta juuri mitään, mikä kertoo kirjasta tai itsestäni aika paljon. Kirja oli itselleni kevyttä viihdettä, nopea välipala, mutta mihinkään isompiin elämän merkityksellisyyttä koskeviin ajatuksiin se ei itseäni johdattanut.
Parasta suomalaista chick litiä tällä hetkellä. Koko "seurusteluikänsä" parisuhteissa roikkunut keski-ikäistyvä nainen tajuaa viimeisimmän eron jälkeen vihdoinkin kääntää katseen itseensä. Ennalta-arvattava ja harmiton, mutta kuplivan kutkuttava sinkkuelämän vapaus tavoitetaan minusta aika hyvin.
Tykkäsin tästä paljon, sinänsä kepeästi etenevän tekstin taustalla oli tosi tärkeää asiaa yksin olemisen kyvyn tärkeästä merkityksestä. Tulin kirjan loppua kohti iloiseksi päähenkilön, Unnan, puolesta. Pidin myös Epestä sekä näiden naisten keskinäisen suhteen kuvauksesta. Hyvää viihdettä!
Sopivan kevyttä ja hauskaa, vaikka vakavampiakin juttuja oli seassa. Täydellinen välipalakirja silloin kun lukeminen ei oikein meinaa lähteä liikkeelle ja kaipaa jotain kepeää.
(2021 Liian kevyttä, jätin kesken. Mielenkiintoisinta oli kuvaus päiväkodin opettajien arjesta. Vähemmän mielenkiintoista kuulla, kuinka sama ruoka ei maistu viikkoa putkeen syötynä.
Pauliina Vanhatalon chick lit -kirjallisuutta tuottavan alter egon uusin romaani. Vaahteran naispäähenkilöt ovat usein itsenäisiä ja itsellisiä, vähän feministejäkin. Tässä osassa parisuhteisiin sitoutunut nainen kokeilee elämää sinkkuna, rakentaa itselleen uutta ja itsenäistä, parisuhteista riippumatonta identiteettiä naisten tukemana.