What do you think?
Rate this book
Suurteoksia
Aikamme suurimmat klassikot. Kirjallisuushistorian merkkiteokset. Mitä ne ovat?
Millä perusteella ne ovat tulleet valituiksi? Onko kaanon muuttumaton, kiveen hakattu? Onko meidän hyväksyttävä, että joku on valinnut puolestamme ne teokset, jotka meidän tulisi lukea, että voisimme kutsua itseämme sivistyneiksi?
Tässä antologiassa 20 suomalaista kirjailijaa esittelee merkkiteoksensa, romaanin tai runokokoelman, joka on muuttanut heitä jollain tapaa ihmisinä ja kirjailijoina. Suurteoksia on kirjailijoidensa ja heidän valitsemiensa teosten summa. Se ei ole kirja naiskirjallisuudesta eikä kirjailijanaisista, se on kirja kirjallisuudesta, kielestä, kohtauksista, tunnelmista, sävyistä, henkilöhahmoista, vartaloista, työstä, rakkaudesta, muistoista, syntymästä ja kuolemasta.
Mukana antologiassa ovat Nura Farah, Koko Hubara, Katriina Huttunen, Helmi Kekkonen, Malin Kivelä, Anna Kortelainen, Essi Kummu, Sirpa Kähkönen, Merete Mazzarella, Meiju Niskala, Aura Nurmi, Ranya Paasonen, Riikka Pelo, Pirkko Saisio, Milja Sarkola, Helena Sinervo, Astrid Swan, Tiina Katriina Tikkanen, Saara Turunen ja Aino Vähäpesola.
Millä perusteella ne ovat tulleet valituiksi? Onko kaanon muuttumaton, kiveen hakattu? Onko meidän hyväksyttävä, että joku on valinnut puolestamme ne teokset, jotka meidän tulisi lukea, että voisimme kutsua itseämme sivistyneiksi?
Tässä antologiassa 20 suomalaista kirjailijaa esittelee merkkiteoksensa, romaanin tai runokokoelman, joka on muuttanut heitä jollain tapaa ihmisinä ja kirjailijoina. Suurteoksia on kirjailijoidensa ja heidän valitsemiensa teosten summa. Se ei ole kirja naiskirjallisuudesta eikä kirjailijanaisista, se on kirja kirjallisuudesta, kielestä, kohtauksista, tunnelmista, sävyistä, henkilöhahmoista, vartaloista, työstä, rakkaudesta, muistoista, syntymästä ja kuolemasta.
Mukana antologiassa ovat Nura Farah, Koko Hubara, Katriina Huttunen, Helmi Kekkonen, Malin Kivelä, Anna Kortelainen, Essi Kummu, Sirpa Kähkönen, Merete Mazzarella, Meiju Niskala, Aura Nurmi, Ranya Paasonen, Riikka Pelo, Pirkko Saisio, Milja Sarkola, Helena Sinervo, Astrid Swan, Tiina Katriina Tikkanen, Saara Turunen ja Aino Vähäpesola.
304 pages, Hardcover
First published May 4, 2021
27 people are currently reading
351 people want to read
About the author
Saara Turunen
20 books263 followersSaara Turunen on helsinkiläinen kirjailija ja teatterintekijä. Hänen työlleen on ominaista sukupuolen, normien ja taiteen teemojen tarkastelu. Turunen tunnetaan paitsi romaaneistaan Hyeenan päivät, Järjettömiä asioita, Sivuhenkilö ja Rakkaudenhirviö, myös työstään teatterin parissa. Turusen teoksia on käännetty lukuisille eri kielille ja esitetty ympäri maailmaa. Turunen on palkittu muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla 2015 ja Suomi-palkinnolla 2016.
Saara Turunen is an internationally acclaimed and award-winning author, playwright and director. Much of her work examines the themes of art, identity and social norms. Turunen is known for her four highly acclaimed novels, Hyena Days 2024, Irrational Things 2021, The Bystander 2018 and Love/Monster 2015, but also for her work in theatre. Her works have been translated into numerous languages and performed all around the world. Turunen was granted with Lea-Award in 2020, with Finland prize in 2016 and with Helsingin Sanomat Literature Prize in 2015, all high profile awards given in Finland.
Saara Turunen is an internationally acclaimed and award-winning author, playwright and director. Much of her work examines the themes of art, identity and social norms. Turunen is known for her four highly acclaimed novels, Hyena Days 2024, Irrational Things 2021, The Bystander 2018 and Love/Monster 2015, but also for her work in theatre. Her works have been translated into numerous languages and performed all around the world. Turunen was granted with Lea-Award in 2020, with Finland prize in 2016 and with Helsingin Sanomat Literature Prize in 2015, all high profile awards given in Finland.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 42 reviews
August 4, 2021
Tästä antologiasta pitää ilmeisesti kertoa seuraavat asiat:
1. Mikä olisi oma Suurteoksia kirja? Saara Turusen Rakkaudenhirviö (!)
2. Mitkä olivat omat lempiesseet tässä kokoelmassa? Astrid Swanin (olisin tehnyt siitä avausesseen), Koko Hubaran, Nura Farahin, Malin Kivelän, Katriina Huttusen ja Milja Sarkolan tekstit.
3. Onko fressiä tehdä antologia, jossa nais(oletetut)kirjailijat suosittelevat toisten naiskirjailijoiden kirjoja? Ehkä ei, mutta ei siitä haittakaan ole, enemmän jopa hyötyä. Lukisin toki myös mielelläni kirjailija suosittelee kirjaa -antologioita, joissa mieskirjailijat kertovat vaikuttavimmista naisten kirjoittamista kirjoista tai ei-binääriset kirjailijat suosittelevat sukupuoliin sitomatta merkityksellisimmät lukukokemuksensa. Toki lähtökohtana voi olla muukin kuin sukupuoli, mutta sekin on yksi ihan pätevä lähtökohta.
Kiinnostava joukko kirjailijoita. Rajaus on varmasti ollut hankala tehdä. Haaveissani tässä olisi ollut vielä useampi runoilija sekä esseisti.
1. Mikä olisi oma Suurteoksia kirja? Saara Turusen Rakkaudenhirviö (!)
2. Mitkä olivat omat lempiesseet tässä kokoelmassa? Astrid Swanin (olisin tehnyt siitä avausesseen), Koko Hubaran, Nura Farahin, Malin Kivelän, Katriina Huttusen ja Milja Sarkolan tekstit.
3. Onko fressiä tehdä antologia, jossa nais(oletetut)kirjailijat suosittelevat toisten naiskirjailijoiden kirjoja? Ehkä ei, mutta ei siitä haittakaan ole, enemmän jopa hyötyä. Lukisin toki myös mielelläni kirjailija suosittelee kirjaa -antologioita, joissa mieskirjailijat kertovat vaikuttavimmista naisten kirjoittamista kirjoista tai ei-binääriset kirjailijat suosittelevat sukupuoliin sitomatta merkityksellisimmät lukukokemuksensa. Toki lähtökohtana voi olla muukin kuin sukupuoli, mutta sekin on yksi ihan pätevä lähtökohta.
Kiinnostava joukko kirjailijoita. Rajaus on varmasti ollut hankala tehdä. Haaveissani tässä olisi ollut vielä useampi runoilija sekä esseisti.
June 6, 2021
Kuinka mahtava kokoelma tarinoita ja analyysejä maailman parhaista tai koskettavimmista kirjoista! Osa teksteistä kertoi enemmän kirjoittajan omasta elämästä ja siitä (usein suru-)kriisistä, johon teos heillä kolahti. Osa taas keskittyi itse teokseen ja sen analysointiin. Molemmat lähestymistavat olivat yhtäläisen kiinnostavia. Yllätyin siitä, kuinka tarkkaan kirjailijat lukevat, kuinka hyvin he näkevät lauseiden taakse ja tunnistavat tekstissä käytettyjä tekniikoita. Monelle vaikuttava teos oli siis myös kirjoittamisen opas ja inspiraation lähde.
Melkein jokaisesta esitellystä kirjasta tuli tunne, että haluan ehdottomasti lukea tämän ja heti. Maltoin kuitenkin mieleni, ja tein varauksen vain yhteen (Didion: Maagisen ajattelun aika). Niistäkin, jotka eivät kuulostaneet minun kirjoiltani, kerrottiin niin kiinnostavasti, että niidenkin arvon ymmärsi. Koska jokainen teksti oli omalla tavallaan hyvä, en pysty nostamaan joukosta kuin yhden erityisen helmen: Riikka Pelon analyysin Woolfin ihanasta Majakasta. Luin itse Majakan (ja Woolfia ylipäätään) ensimmäisen kerran tänä keväänä, ja olin aivan ällikällä lyöty sen upeudesta. Pelo ottaa käsittelyyn teoksen teemat ja rytmin. Apunaan hän käyttää Woolfin omia päiväkirjoja ajalta, jolloin Woolf kirjoitti Majakkaansa. Esseen luettuani rakastin Majakkaa vieläkin enemmän!
Suurteoksia oli siis aivan timanginen kokonaisuus. Ehkäpä kirjallisuusesseet ovat minun juttuni. Koskahan niitä ehtisi lukea lisää..
Melkein jokaisesta esitellystä kirjasta tuli tunne, että haluan ehdottomasti lukea tämän ja heti. Maltoin kuitenkin mieleni, ja tein varauksen vain yhteen (Didion: Maagisen ajattelun aika). Niistäkin, jotka eivät kuulostaneet minun kirjoiltani, kerrottiin niin kiinnostavasti, että niidenkin arvon ymmärsi. Koska jokainen teksti oli omalla tavallaan hyvä, en pysty nostamaan joukosta kuin yhden erityisen helmen: Riikka Pelon analyysin Woolfin ihanasta Majakasta. Luin itse Majakan (ja Woolfia ylipäätään) ensimmäisen kerran tänä keväänä, ja olin aivan ällikällä lyöty sen upeudesta. Pelo ottaa käsittelyyn teoksen teemat ja rytmin. Apunaan hän käyttää Woolfin omia päiväkirjoja ajalta, jolloin Woolf kirjoitti Majakkaansa. Esseen luettuani rakastin Majakkaa vieläkin enemmän!
Suurteoksia oli siis aivan timanginen kokonaisuus. Ehkäpä kirjallisuusesseet ovat minun juttuni. Koskahan niitä ehtisi lukea lisää..
June 27, 2021
Monta aivan ihanaa, pysäyttävää ja sydämeen käyvää tekstiä. Ja sitten muutama ihan ok ja jokunen samantekevä. Parhaat olivat älykkäitä ja koskettavia, jopa viisaita. Joissakin ärsytti omien saavutusten luettelu, mutta ehkä olen vain niin turhautunut omaan epätyydyttävään kohtaan seisahtuneeseen elämääni, että muiden "menestys" ottaa päähän.
Suosikkini olivat esitysjärjestyksessä Malin Kivelän, Nura Farahin, Helena Sinervon, Katriina Huttusen, Koko Hubaran, Saara Turusen ja Aura Nurmen tekstit.
Suosikkini olivat esitysjärjestyksessä Malin Kivelän, Nura Farahin, Helena Sinervon, Katriina Huttusen, Koko Hubaran, Saara Turusen ja Aura Nurmen tekstit.
July 16, 2021
Tunnustus: suhtauduin hiukan ennakkoluuloisesti Saara Turusen ja Petra Maisosen toimittamaan Suurteoksia-antologiaan (2021). Pelkäsin, että kirja on täynnä paasausta siitä, kuinka miespainotteinen länsimainen kaunokirjallisuuden kaanon on ja kuinka naisetkin ovat kautta historian kirjoittaneet hienoja teoksia, jotka ovat jääneet unohduksiin. Tämä on tietysti totta, mutta en tarvitse asiasta enää yhtään enempää paasausta. Sen sijaan tarvitsen sitä, että joku intoilee hienoista ja vaikuttavista kirjoista, jotta minäkin tajuan hankkia ne käsiini, kuten on käynyt Eeva Joenpellon ja Märta Tikkasen kohdalla. Onneksi paasaus rajoittuu lähinnä kirjan johdantoon.
Kokoelmaan kirjoittaneita kahtakymmentä kirjailijaa on pyydetty esittelemään jokin teos, joka on heille henkilökohtaisesti merkittävä. Se, että kaikki antologian kirjailijat ovat naisia ja kirjoittavat naisten kirjoittamista kirjoista, on lopulta minusta sivuseikka. Tuloksena on nimittäin syntynyt monta kiinnostavaa ja koskettavaa tekstiä. En arvannut, että pääsisin näin lähelle näitä kirjailijoita, heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan. En arvannut, millaisia ajatusprosesseja elämästä ja kirjoittamisesta tekstit minussa käynnistäisivät.
Meiju Niskala kuvaa Tove Janssonin Kesäkirjasta kertovassa tekstissään, kuinka kirja sisältää hänen merkintöjään kahden vuosikymmenen ajalta. Kirja on kulkenut hänen mukanaan surussa ja traumoissa, epätoivoisissa elämänvaiheissa. Se on saanut hänet pohtimaan esimerkiksi hyvän elämän ehtoja. Niskalan teksti oli yksi niistä, joita olisi tehnyt mieli alleviivailla huutomerkkien kera. Tämä on kirjaston kirja, eli en tietenkään tehnyt tähän merkintöjä, vaan täytynee hankkia oma kappale.
Niskalan tekstin lisäksi minulle tärkeiltä tuntuivat esimerkiksi Tiina Katriina Tikkasen essee Kreetta Onkelin Ilosesta talosta, Ranya Paasosen kirjoitus Leena Krohnin Tainaronista sekä Sirpa Kähkösen pohdinnat Marja-Leena Mikkolan Mykästä tyttärestä. Luin kirjaa muutama essee kerrallaan useamapana päivänä, eikä nopeampi lukutapa ainakaan minun kohdallani olisi ollut mahdollinen, jotta pystyin solahtamaan mukaan aina uuden teoksen esittelyyn ja pohdintaan.
Kokoelmaan kirjoittaneita kahtakymmentä kirjailijaa on pyydetty esittelemään jokin teos, joka on heille henkilökohtaisesti merkittävä. Se, että kaikki antologian kirjailijat ovat naisia ja kirjoittavat naisten kirjoittamista kirjoista, on lopulta minusta sivuseikka. Tuloksena on nimittäin syntynyt monta kiinnostavaa ja koskettavaa tekstiä. En arvannut, että pääsisin näin lähelle näitä kirjailijoita, heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan. En arvannut, millaisia ajatusprosesseja elämästä ja kirjoittamisesta tekstit minussa käynnistäisivät.
Meiju Niskala kuvaa Tove Janssonin Kesäkirjasta kertovassa tekstissään, kuinka kirja sisältää hänen merkintöjään kahden vuosikymmenen ajalta. Kirja on kulkenut hänen mukanaan surussa ja traumoissa, epätoivoisissa elämänvaiheissa. Se on saanut hänet pohtimaan esimerkiksi hyvän elämän ehtoja. Niskalan teksti oli yksi niistä, joita olisi tehnyt mieli alleviivailla huutomerkkien kera. Tämä on kirjaston kirja, eli en tietenkään tehnyt tähän merkintöjä, vaan täytynee hankkia oma kappale.
Niskalan tekstin lisäksi minulle tärkeiltä tuntuivat esimerkiksi Tiina Katriina Tikkasen essee Kreetta Onkelin Ilosesta talosta, Ranya Paasosen kirjoitus Leena Krohnin Tainaronista sekä Sirpa Kähkösen pohdinnat Marja-Leena Mikkolan Mykästä tyttärestä. Luin kirjaa muutama essee kerrallaan useamapana päivänä, eikä nopeampi lukutapa ainakaan minun kohdallani olisi ollut mahdollinen, jotta pystyin solahtamaan mukaan aina uuden teoksen esittelyyn ja pohdintaan.
July 12, 2023
Tavallaan tuntuu turhalta käyttää lukemisaikaa siihen, että lukee toisten lukemisesta. En ole koskaan oikein saanut kiinni lukupiirienkään ajatuksesta - miksi käyttää aikaa lukemisesta puhumiseen sen sijaan, että lukisi lisää. Lukeminen on minulle siis perimmiltään hyvin yksityistä ja henkilökohtaista, ei sosiaalista laisinkaan.
Toisaalta toisten lukemisesta lukeminen on kiehtovaa, sillä parhaimmillaan se avaa aivan uusia näkymiä johonkin teokseen, jonka on itse lukenut ja josta on jäänyt voimakkaampi tai haileampi muistijälki. On mielenkiintoista lukea myös lukukokemuksia teoksista, joita ei ole lukenut, kiinnostua niistä, ja lukea ne vasta lukukokemuslukemisen jälkeen.
Pahimmillaan toisen lukukokemus ei lukemisesta kertovassa tekstissä avaudu lainkaan, vaan kirjoittaja käpertyy niin sisälle omaan, hänelle ehdottomasti kuuluvaan kokemukseensa, ettei se onnistu herättämään minussa mitään mielenkiintoa. Jos omista lukukokemuksistani yrittäisin kirjoittaa, niistä tulisi varmasti tällaisia ultrasubjektiivisia ketäänkiinnostamattomia vuodatuksia.
Suurteoksia on niin kuin monet useat kirjoittajan toimitetut teokset, itselleni se sisälsi kaikkia edellä kuvattuja lukukokemuksia. Osa vei mukanaan aikanaan luetun teoksen lumoihin, osa sai kiinnostumaan aikaisemmin tuntemattomista kirjoista ja kirjailijoista ja osa taas sai ärsyyntymään kirjoittajan omahyväisyydestä ja itseriittoisuudesta. Kaiken kaikkiaan sittenkin lukemisen väärti.
Toisaalta toisten lukemisesta lukeminen on kiehtovaa, sillä parhaimmillaan se avaa aivan uusia näkymiä johonkin teokseen, jonka on itse lukenut ja josta on jäänyt voimakkaampi tai haileampi muistijälki. On mielenkiintoista lukea myös lukukokemuksia teoksista, joita ei ole lukenut, kiinnostua niistä, ja lukea ne vasta lukukokemuslukemisen jälkeen.
Pahimmillaan toisen lukukokemus ei lukemisesta kertovassa tekstissä avaudu lainkaan, vaan kirjoittaja käpertyy niin sisälle omaan, hänelle ehdottomasti kuuluvaan kokemukseensa, ettei se onnistu herättämään minussa mitään mielenkiintoa. Jos omista lukukokemuksistani yrittäisin kirjoittaa, niistä tulisi varmasti tällaisia ultrasubjektiivisia ketäänkiinnostamattomia vuodatuksia.
Suurteoksia on niin kuin monet useat kirjoittajan toimitetut teokset, itselleni se sisälsi kaikkia edellä kuvattuja lukukokemuksia. Osa vei mukanaan aikanaan luetun teoksen lumoihin, osa sai kiinnostumaan aikaisemmin tuntemattomista kirjoista ja kirjailijoista ja osa taas sai ärsyyntymään kirjoittajan omahyväisyydestä ja itseriittoisuudesta. Kaiken kaikkiaan sittenkin lukemisen väärti.
Read
June 6, 2021Suurteoksia on ideana mahtava. Jo on kyllästymiseen asti luettu kirjallisia kokoomateoksia, jotka ovat täynnä miesten kirjoittamia teoksia ja joissa mukana naiskirjailijoista on korkeintaan Virginia Woolf (vrt. tunnetuimmista "kokoomateoksista" esim. Auerbachin Mimesis).
Samaan hengenvetoon on todettava, että on myös vähän kulunutta jatkaa tätä naiset ja miehet -vastakkainasettelua, vaikka toki lienee niin, että niin kauan sitä on jatkettava, että erottelu kirjailijan sukupuolen mukaan osoittaa itsensä tarpeettomaksi. Toivottavasti näin käy jo pian.
Oli kiinnostavaa kuulla, mitkä teokset ovat tehneet kirjoittajiin vaikutuksen niin henkilökohtaisella tasolla kuin motivoineet heidän omaakin kirjoittamistaan. Hieman kuitenkin petyin siihen, että useimmat Suurteoksissa mainitut teokset olivat joko suht ilmeisiä tai tunnettuja ja oikeasti vähän vanhemmat teokset olivat harvassa.
Ehdoton suosikkini oli Malin Kivelän teksti, jossa hän kirjoittaa Marlen Haushoferin teoksesta Seinä (Die Wand, 1963), josta en ollut aiemmin edes kuullut. Näemmä moni muukin innostui Seinästä, sillä Helmetissä siihen oli tehty viimeksi tarkistaessani jo 16 varausta. Oman Seinäni varasin tämän vuoksi ruotsinkielisenä ja se odottaakin minua nyt kirjastossa.
Kivelä sai minut innostumaan lisäksi myös Rauni Paalasen teoksesta Kahvilanaisia (1998) sekä Eila Pennasen esseistä. Kivelän teksti oli juuri sellainen, jota Saara Turusen ja Petra Moision toimittamalta kirjalta odotin. Se laajentaa kirjallisia maailmoja ja saa hihkumaan innostuksesta.
*
Monet kirjoittavat tuovat esiin teoksia, jotka ovat toimineet heille voimakirjoina ja/tai jotka liittyvät oman elämän käännekohtiin. Osa kirjoittajista lähinnä esittelee tietyn teoksen kirjallisen analyysin jäädessä melko kepeäksi.
Ihailin Helena Sinervon tarkkaa luentaa nobelisti Herta Müllerin teoksesta Ihminen on iso Fasaani (Der Mensch is ein grosser Fasan auf der Welt, 1986) sekä kiinnostuin itselleni uudesta tuttavuudesta, Saara Turusen esittelemästä Gun-Britt Sandströmin teoksesta Suhteista parhain (Maken - en förhållanderoman, 1976).
Siihen, miten lähelle Suurteoksissa olevat tekstit tulevat vaikuttaa sekä oma ”suhde” tekstien kirjoittajiin että heidän esittelemiinsä teoksiin. Kuuntelin kylmäväristen Aura Nurmen kuvausta Sirkka Turkan runoudesta sekä tapaamisista Turkan kanssa. Nurmen tekstistä vaikuttumista lisäsi se, että ensimmäinen minuun todella syvästi vaikuttanut suomalainen runoilija on juuri Sirkka Turkka.
”Analyysiosastolta" haluan mainita erikseen Anna Kortelaisen ja Riikka Pelon tekstit.
Kortelainen kirjoittaa A.S. Byattin teoksesta Riivaus (Possession, 1990) ja hänen tekstinsä herättää minussa oitis palavan halun lukea Byattin kirja. Käyn jopa tarkistamassa kirjahyllystäni, että onhan se varmasti minulla omana ja onhan se - sekä suomeksi että englanniksi. Kortelaisen teksti kutittelee tutkijaminääni ja ajattelen, että jos pitäisi valita uudelleen, mitä yliopistossa opiskelen olisi valintani edelleenkin yleinen kirjallisuustiede.
Unohdun pitkähköksi toviksi muistelemaan opiskeluaikojani ja erityisesti gradun kirjoittamista. Sitä ihanaa uppoamista päivä toisensa jälkeen kirjallisuuteen ja kirjallisuuden teoriaan ja miten jokainen lukemani teoriakirja viittaa toiseen ja kolmanteen ja neljänteen ja ne puolestaan viittaavat taas toisiin teoksiin ja miten syntyy polkuja, jotka johtavat yhä syvemmälle.
Parempaa ei voi olla.
Suuren vaikutuksen teki Riikka Pelon teksti, joka käsittelee Virginia Woolfin Majakkaa (To the Lighthouse, 1927). Pelo kertoo kirjoittaneensa tästä teoksesta ensimmäisen kerran yleisen kirjallisuustieteen proosa-praktikumissa ja minua alkaa polttaa, sillä olen itsekin kirjoittanut Majakasta samaisessa praktikumissa vuotta kahta myöhemmin kuin Pelo.
Majakasta kirjoittaminen on jäänyt vahvasti mieleeni, koska se oli kyseisen praktikumin viimeinen teos ja praktikumin pitäjä vapautti meidät sivumääristä ja antoi luvan kirjoittaa niin pitkän tekstin kuin haluaa. Tämän seurauksena kirjoitin Majakasta 25 sivua.
Pelon tekstiin haluan ehdottomasti palata vielä uudelleen, sillä hän tuo muun hyvän ohella esiin kiinnostavia näkemyksiä kirjallisten teosten rytmistä - asia, jota olen viimeksi pohtinut lukiessani Vigdis Hjorthin uutuusteosta Onko äiti kuollut (Er mor død, 2020). Rytmi kun muutoinkin on rakenteen lisäksi minua eniten kiinnostavia asioita kirjallisuudessa.
Voi että. Saisipa vaan tutkia kirjallisuutta sen sijaan, että on käytävä porvarillisissa töissä.
*
Suurteoksissa on tekstejä seuraavilta 20 kirjailijoilta:
Nura Farah, Koko Hubara, Katriina Huttunen, Helmi Kekkonen, Malin Kivelä, Anna Kortelainen, Essi Kummu, Sirpa Kähkönen, Merete Mazzarella, Meiju Niskala, Aura Nurmi, Ranya Paasonen, Riikka Pelo, Pirkko Saisio, Milja Sarkola, Helena Sinervo, Astrid Swan, Tiina Katriina Tikkanen, Saara Turunen ja Aino Vähäpesola.
Kirjoittajien suuri määrä on sekä hyvä että huono asia. Hyvää on se, että moni pääsee esittelemään itselleen tärkeän teoksen ja näin myös jokainen teoksen lukija voi varmasti löytää esitellyistä teoksista jonkin myös itseään kiinnostavan teoksen. Huonoa on se, että tekstit jossakin määrin syövät toisiaan, seuraava painaa edellistä unohduksiin ja tekstin pitää olla erityisen vahva, jotta se erottuu joukosta. Tämä aspekti korostuu, jos kuuntelee kirjan.
Kaikkinensa Suurteoksia juhlistaa naisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja antaa uusia näkökulmia lähestyä siinä esiteltyihin teoksiin. Ehkä kaltaistani kirjallisuuden dinosaurusta paremmin teos kuitenkin soveltuu (nuorille) lukijoille, jotka eivät kovin hyvin vielä tunne teoksissa esiteltyjä kirjoja. Ainakin löytämisen riemua on silloin enemmän.
Samaan hengenvetoon on todettava, että on myös vähän kulunutta jatkaa tätä naiset ja miehet -vastakkainasettelua, vaikka toki lienee niin, että niin kauan sitä on jatkettava, että erottelu kirjailijan sukupuolen mukaan osoittaa itsensä tarpeettomaksi. Toivottavasti näin käy jo pian.
Oli kiinnostavaa kuulla, mitkä teokset ovat tehneet kirjoittajiin vaikutuksen niin henkilökohtaisella tasolla kuin motivoineet heidän omaakin kirjoittamistaan. Hieman kuitenkin petyin siihen, että useimmat Suurteoksissa mainitut teokset olivat joko suht ilmeisiä tai tunnettuja ja oikeasti vähän vanhemmat teokset olivat harvassa.
Ehdoton suosikkini oli Malin Kivelän teksti, jossa hän kirjoittaa Marlen Haushoferin teoksesta Seinä (Die Wand, 1963), josta en ollut aiemmin edes kuullut. Näemmä moni muukin innostui Seinästä, sillä Helmetissä siihen oli tehty viimeksi tarkistaessani jo 16 varausta. Oman Seinäni varasin tämän vuoksi ruotsinkielisenä ja se odottaakin minua nyt kirjastossa.
Kivelä sai minut innostumaan lisäksi myös Rauni Paalasen teoksesta Kahvilanaisia (1998) sekä Eila Pennasen esseistä. Kivelän teksti oli juuri sellainen, jota Saara Turusen ja Petra Moision toimittamalta kirjalta odotin. Se laajentaa kirjallisia maailmoja ja saa hihkumaan innostuksesta.
*
Monet kirjoittavat tuovat esiin teoksia, jotka ovat toimineet heille voimakirjoina ja/tai jotka liittyvät oman elämän käännekohtiin. Osa kirjoittajista lähinnä esittelee tietyn teoksen kirjallisen analyysin jäädessä melko kepeäksi.
Ihailin Helena Sinervon tarkkaa luentaa nobelisti Herta Müllerin teoksesta Ihminen on iso Fasaani (Der Mensch is ein grosser Fasan auf der Welt, 1986) sekä kiinnostuin itselleni uudesta tuttavuudesta, Saara Turusen esittelemästä Gun-Britt Sandströmin teoksesta Suhteista parhain (Maken - en förhållanderoman, 1976).
Siihen, miten lähelle Suurteoksissa olevat tekstit tulevat vaikuttaa sekä oma ”suhde” tekstien kirjoittajiin että heidän esittelemiinsä teoksiin. Kuuntelin kylmäväristen Aura Nurmen kuvausta Sirkka Turkan runoudesta sekä tapaamisista Turkan kanssa. Nurmen tekstistä vaikuttumista lisäsi se, että ensimmäinen minuun todella syvästi vaikuttanut suomalainen runoilija on juuri Sirkka Turkka.
”Analyysiosastolta" haluan mainita erikseen Anna Kortelaisen ja Riikka Pelon tekstit.
Kortelainen kirjoittaa A.S. Byattin teoksesta Riivaus (Possession, 1990) ja hänen tekstinsä herättää minussa oitis palavan halun lukea Byattin kirja. Käyn jopa tarkistamassa kirjahyllystäni, että onhan se varmasti minulla omana ja onhan se - sekä suomeksi että englanniksi. Kortelaisen teksti kutittelee tutkijaminääni ja ajattelen, että jos pitäisi valita uudelleen, mitä yliopistossa opiskelen olisi valintani edelleenkin yleinen kirjallisuustiede.
Unohdun pitkähköksi toviksi muistelemaan opiskeluaikojani ja erityisesti gradun kirjoittamista. Sitä ihanaa uppoamista päivä toisensa jälkeen kirjallisuuteen ja kirjallisuuden teoriaan ja miten jokainen lukemani teoriakirja viittaa toiseen ja kolmanteen ja neljänteen ja ne puolestaan viittaavat taas toisiin teoksiin ja miten syntyy polkuja, jotka johtavat yhä syvemmälle.
Parempaa ei voi olla.
Suuren vaikutuksen teki Riikka Pelon teksti, joka käsittelee Virginia Woolfin Majakkaa (To the Lighthouse, 1927). Pelo kertoo kirjoittaneensa tästä teoksesta ensimmäisen kerran yleisen kirjallisuustieteen proosa-praktikumissa ja minua alkaa polttaa, sillä olen itsekin kirjoittanut Majakasta samaisessa praktikumissa vuotta kahta myöhemmin kuin Pelo.
Majakasta kirjoittaminen on jäänyt vahvasti mieleeni, koska se oli kyseisen praktikumin viimeinen teos ja praktikumin pitäjä vapautti meidät sivumääristä ja antoi luvan kirjoittaa niin pitkän tekstin kuin haluaa. Tämän seurauksena kirjoitin Majakasta 25 sivua.
Pelon tekstiin haluan ehdottomasti palata vielä uudelleen, sillä hän tuo muun hyvän ohella esiin kiinnostavia näkemyksiä kirjallisten teosten rytmistä - asia, jota olen viimeksi pohtinut lukiessani Vigdis Hjorthin uutuusteosta Onko äiti kuollut (Er mor død, 2020). Rytmi kun muutoinkin on rakenteen lisäksi minua eniten kiinnostavia asioita kirjallisuudessa.
Voi että. Saisipa vaan tutkia kirjallisuutta sen sijaan, että on käytävä porvarillisissa töissä.
*
Suurteoksissa on tekstejä seuraavilta 20 kirjailijoilta:
Nura Farah, Koko Hubara, Katriina Huttunen, Helmi Kekkonen, Malin Kivelä, Anna Kortelainen, Essi Kummu, Sirpa Kähkönen, Merete Mazzarella, Meiju Niskala, Aura Nurmi, Ranya Paasonen, Riikka Pelo, Pirkko Saisio, Milja Sarkola, Helena Sinervo, Astrid Swan, Tiina Katriina Tikkanen, Saara Turunen ja Aino Vähäpesola.
Kirjoittajien suuri määrä on sekä hyvä että huono asia. Hyvää on se, että moni pääsee esittelemään itselleen tärkeän teoksen ja näin myös jokainen teoksen lukija voi varmasti löytää esitellyistä teoksista jonkin myös itseään kiinnostavan teoksen. Huonoa on se, että tekstit jossakin määrin syövät toisiaan, seuraava painaa edellistä unohduksiin ja tekstin pitää olla erityisen vahva, jotta se erottuu joukosta. Tämä aspekti korostuu, jos kuuntelee kirjan.
Kaikkinensa Suurteoksia juhlistaa naisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja antaa uusia näkökulmia lähestyä siinä esiteltyihin teoksiin. Ehkä kaltaistani kirjallisuuden dinosaurusta paremmin teos kuitenkin soveltuu (nuorille) lukijoille, jotka eivät kovin hyvin vielä tunne teoksissa esiteltyjä kirjoja. Ainakin löytämisen riemua on silloin enemmän.
July 6, 2021
Kirjailijat ovat intohimoisia kirjojen suhteen. Omista teoksista puhuminen ei aina kiinnosta tai ole kiinnostavaa, joten siksi on mielenkiintoista, että Suurteoksia-kirjassa kirjailija Saara Turunen ja Tammen kustannuspäällikkö Petra Maisonen ovat saaneet joukon kirjailijoita puhumaan itselleen merkityksellisistä muiden kirjoittamista kirjoista.
Kirjan taustalla on myös Saara Turusen ärtymystä usein esiteltyjä kirjalistoja ja perinteistä klassikkokaanonia kohtaan. Tässä antologiassa kaikki mukana olevat kirjailijat ovat naisia ja samoin esiteltävien kirjojen kirjoittajat. Se ei liene sattumaa, eikä lähtökohtana ihan täysin ongelmaton, mutta niin paljon perinteisestä kaanonista on miehiä kehumassa toisten miesten kirjoja, joten tämä sallittakoon – etenkin kun Suurteoksia lukiessa ei tule lainkaan olo kiintiöiden äärellä olemisesta, vaan siitä, kuinka kiinnostavat kirjoittajat kertovat itselleen merkityksellisistä kirjoista. Kirjan nimi on yhtä kaikki herkullisen uhmakas.
Kuten odottaa saattaa, useampi kirjoista herätti akuuttia kirjastovaraustarvetta. Marlen Haushoferin Seinä lienee saanut kirjoista kaikista eniten nostetta, sen verran kiinnostavasti Malin Kivelä siitä kirjoittaa ja sen verran tyystin unohdettu se on ollut. Harmillisesti koko Piki-kirjastojen alueella Seinää on yksi kappale Sastamalassa... Jo heti ensimmäinen teksti, Anna Kortelaisen kirjoitus A. S. Byattin Riivauksesta on kiehtova.
Monissa teksteissä on paljon henkilökohtaista, kirjat toisaan nivoutuvat ihmisten elämään monin tavoin. Henkilökohtaisuus on tässä hyve ja tekee näistä kirjoituksista kiinnostavia. Ne eivät ole vain kirjasuosituksia, eivätkä ne ole mikään yleinen totuus hyvästä kirjallisuudesta. Ne ovat kuvauksia kirjoista, jotka ovat koskettaneet lukijoidensa elämää vahvasti, syystä tai toisesta, ja sellainen merkityksellisyys on hyvää ja tärkeää.
Kirjan taustalla on myös Saara Turusen ärtymystä usein esiteltyjä kirjalistoja ja perinteistä klassikkokaanonia kohtaan. Tässä antologiassa kaikki mukana olevat kirjailijat ovat naisia ja samoin esiteltävien kirjojen kirjoittajat. Se ei liene sattumaa, eikä lähtökohtana ihan täysin ongelmaton, mutta niin paljon perinteisestä kaanonista on miehiä kehumassa toisten miesten kirjoja, joten tämä sallittakoon – etenkin kun Suurteoksia lukiessa ei tule lainkaan olo kiintiöiden äärellä olemisesta, vaan siitä, kuinka kiinnostavat kirjoittajat kertovat itselleen merkityksellisistä kirjoista. Kirjan nimi on yhtä kaikki herkullisen uhmakas.
Kuten odottaa saattaa, useampi kirjoista herätti akuuttia kirjastovaraustarvetta. Marlen Haushoferin Seinä lienee saanut kirjoista kaikista eniten nostetta, sen verran kiinnostavasti Malin Kivelä siitä kirjoittaa ja sen verran tyystin unohdettu se on ollut. Harmillisesti koko Piki-kirjastojen alueella Seinää on yksi kappale Sastamalassa... Jo heti ensimmäinen teksti, Anna Kortelaisen kirjoitus A. S. Byattin Riivauksesta on kiehtova.
Monissa teksteissä on paljon henkilökohtaista, kirjat toisaan nivoutuvat ihmisten elämään monin tavoin. Henkilökohtaisuus on tässä hyve ja tekee näistä kirjoituksista kiinnostavia. Ne eivät ole vain kirjasuosituksia, eivätkä ne ole mikään yleinen totuus hyvästä kirjallisuudesta. Ne ovat kuvauksia kirjoista, jotka ovat koskettaneet lukijoidensa elämää vahvasti, syystä tai toisesta, ja sellainen merkityksellisyys on hyvää ja tärkeää.
September 26, 2021
Kiitos tästä kirjasta ❤️ Sykähdyttäviä ja syvällisiä esseitä ja analyyseja kirjoista ja kirjojen tärkeydestä.
January 26, 2023
En ole kovin ystävällisissä väleissä esseen kanssa, joten tänä vuonna yritän laajentaa lukemista myös tähän suuntaan. Suurteoksia oli hyvä teos aloittaa, joskin into hieman kärsi antologian epätasaisuudesta. Suomalaisia naisia on silti mukava kuunnella lukien ja Suurteoksia II löysi tiensä varauslistalle odottamaan ilmestymistään.
June 11, 2021
Kuuntelin äänikirjamuodossa ja siksi esseet sekoittuivat kauniisti keskenään, täytyy lukea uudestaan myöhemmin paperisena kaikki kauniit ja ajatuksia herättävät sitaatit talteen keräten. Jätin viime kesänä Tove Janssonin Kesäkirjan kesken, siihen pitänee tämän pohjalta tarttua uudestaan ja Aura Nurmen esseen pohjalta lennän oitis lukemaan Sirkka Turkkaa! Palaan tähän toiste, mutta minusta tämä oli kiinnostava kattaus tuttuja ja tuntemattomampia kirjoittajia ja teoksia. Ja onhan se nyt kiehtovaa lukea esimerkiksi tänä keväänä jo lukemani Turusen Järjettömien asioiden syntyprosessista.
September 14, 2023
Luin ja kuuntelin hybridinä Saara Turusen ja Petra Maisosen Suurteoksia, josta en meinannut saada tarpeekseni. Naiskirjailijoiden kirjoittamat esseet naiskirjailijoiden teoksista on jo ideana voimaannuttava, ja kun esseet on kirjoitettu elämän tärkeistä kirjoista sydänverellä ja taidokkaasti, en voi kuin ahmia sanoja.
Lukulistani kasvoi lukiessani ja kirjastoon lähti muutamakin varaus vetämään. Juuri näin tehdään naisten kirjoittamaa kirjallisuutta näkyväksi ja uudistetaan kaanonia.
Lukulistani kasvoi lukiessani ja kirjastoon lähti muutamakin varaus vetämään. Juuri näin tehdään naisten kirjoittamaa kirjallisuutta näkyväksi ja uudistetaan kaanonia.
October 25, 2021
Kirja (naisten kirjoittamista) kirjoista. Mikä voisi olla parempaa. Saara Turunen ja Petra Maisonen ovat tehneet hienon työn joka ravistelee klassikkokaanonia. Parikymmentä kirjoittajaa nostaa esille itselleen tärkeän kirjan ja kertoo, kuinka se on vaikuttanut lukijaansa. Jokainen luku herättää halun, suorastaan pakon, lukea. Vanhat tutut kirjat uudelleen uusien silmälasien läpi, ja uudet tuttavuudet. Erityisen hieno oli Riikka Pelon analyysi Virginia Woolfin Majakasta. Ja samoin Astrid Swanin teksti Anais Ninin Henry and Junesta, jota heti rupesin lukemaan mutta se ei heti auennut ja vaikutti lähinnä kypsymättömältä teinisekoilulta...
December 19, 2021
Melkeinpä itse kirjoja kiinnostavampaa tässä oli kirjoittajien tavat tehdä esseistään henkilökohtaisia.
Jotkut osasi sen huikean hyvin, jotkut kertoivat ihan liikaa (kirjallisuuden) opinnoistaan. Eniten jäin miettimään Ranya Paasosen esseetä Leena Krohnin Tainaronista.
Jotkut osasi sen huikean hyvin, jotkut kertoivat ihan liikaa (kirjallisuuden) opinnoistaan. Eniten jäin miettimään Ranya Paasosen esseetä Leena Krohnin Tainaronista.
June 7, 2021
Suunnittelin etukäteen lukevani tämän essee kerrallaan rauhalliseen tahtiin, mutta tietysti tämä olikin niin hyvä, että menikin nopeasti. Tein muistiinpanoja melkein joka tekstin kohdalla.
August 23, 2022
Tämä kirja ylitti odotukseni. Useimmiten esseekokoelmien eri tekstien kiinnostavuus vaihtelee suuresti, mutta tässä kirjassa perusajatus oli niin hyvä, että lähes kaikki esseet olivat tavalla tai toisella antoisia.
Joskus sanotaan, että jaettu kokemus voi saada ihmisiä tuntemaan enemmän yhteyttä toisiinsa kuin suora kohtaaminen, eli katsotaan yhdessä jotain sen sijaan että katsotaan suoraan kohti toisiamme. Jotenkin tällä tapaa koin tämän kirjan. Esimerkiksi Katriina Huttusen suru, tai Koko Hubaran toiseuden tunne avautui minulle syystä tai toisesta tällaisen epäsuoran lähestysmistavan kautta paremmin kuin heidän samoja aiheita käsittelevistä haastatteluistaan. Kaikissa esseissä sekä kirjoittajat että kohteina olevat kirjat pääsivät oikeuksiinsa.
Kokonaisuutena pidin eniten Malin Kivelän ja Helena Sinervon esseistä. Myös Aura Nurmen ja Riikka Pelon tekstit olivat kiinnostavia erityisesti siltä kannalta, miten kirjailija tai runoilija lukee toisen tekstiä.
Milja Sarkolan essee Poikani Kevin-kirjasta oli minulle henkilökohtaisesti puhuttelevin. Olen lukenut kirjan ja nähnyt elokuvan silloin kuin ne ilmestyivät suomeksi, 10-15 vuotta sitten. Ajattelen kirjaa edelleen silloin tällöin, ja huomaan olevani samanlainen (liiallisen) syyllisyyden taakan kantaja kuin Sarkola. Miettivätköhän muut näin usein sitä, miten eri tavoin he saattavat pilata oman ja muiden elämän, ja sitten joutua elämään asian kanssa loppuelämänsä?
Joskus sanotaan, että jaettu kokemus voi saada ihmisiä tuntemaan enemmän yhteyttä toisiinsa kuin suora kohtaaminen, eli katsotaan yhdessä jotain sen sijaan että katsotaan suoraan kohti toisiamme. Jotenkin tällä tapaa koin tämän kirjan. Esimerkiksi Katriina Huttusen suru, tai Koko Hubaran toiseuden tunne avautui minulle syystä tai toisesta tällaisen epäsuoran lähestysmistavan kautta paremmin kuin heidän samoja aiheita käsittelevistä haastatteluistaan. Kaikissa esseissä sekä kirjoittajat että kohteina olevat kirjat pääsivät oikeuksiinsa.
Kokonaisuutena pidin eniten Malin Kivelän ja Helena Sinervon esseistä. Myös Aura Nurmen ja Riikka Pelon tekstit olivat kiinnostavia erityisesti siltä kannalta, miten kirjailija tai runoilija lukee toisen tekstiä.
Milja Sarkolan essee Poikani Kevin-kirjasta oli minulle henkilökohtaisesti puhuttelevin. Olen lukenut kirjan ja nähnyt elokuvan silloin kuin ne ilmestyivät suomeksi, 10-15 vuotta sitten. Ajattelen kirjaa edelleen silloin tällöin, ja huomaan olevani samanlainen (liiallisen) syyllisyyden taakan kantaja kuin Sarkola. Miettivätköhän muut näin usein sitä, miten eri tavoin he saattavat pilata oman ja muiden elämän, ja sitten joutua elämään asian kanssa loppuelämänsä?
June 1, 2022
Kirjallisuudenopiskelijan unelmateos! Vaikka esseet olivat toisistaan erillisiä ja irrannaisia niin tyyliltään kuin sisällöltään, aihe kuitenkin teki kokoelmasta yhtenäisen. Oi, kumpa antologioita kirjoitettaisiin enemmänkin, sillä taisin löytää uuden kirjallisuuslempparini.
Onneksi tää on mulla nyt omana hyllyssä, tähän voi palata aina uudelleen ja uudelleen.
Onneksi tää on mulla nyt omana hyllyssä, tähän voi palata aina uudelleen ja uudelleen.
May 21, 2021
Ihanasti toisistaan poikkeavia tekstejä hyvin erilaisista teoksista. Pidin todella paljon siitä, miten eri tavoin kaikki nämä kävivät läpi samaa teemaa. Osa oli analyyttisia, osa enemmän henkilökohtaisia ja avasivat kirjoittajaansa sellaisilla tavoilla, että toistaiseksi tuntemattomat kirjailijat todellakin alkoivat kiinnostaa. Älykäs!
Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan sitä, mikä olisi oma kirjavalintani tällaiseen esseekokoelmaan. Täytyy varmaan kirjoittaa aiheesta.
Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan sitä, mikä olisi oma kirjavalintani tällaiseen esseekokoelmaan. Täytyy varmaan kirjoittaa aiheesta.
July 1, 2021
Loistava idea: kirjailijat kirjoittavat kirjoista, jotka ovat tavalla tai toisella heille merkittäviä. Pidin erityisesti Kivelän, Farahin, Vähäpesolan, Huttusen, Swanin, Sarkolan, Hubaran ja Turusen teksteistä.
March 27, 2022
Mielenkiintoisia tekstejä. Lemppari: Astrid Swanin ajatukset Anais Ninistä (joka meni lukulistalle) ja itsestään. Woolfin Majakka tuli haettua esiin hyllystä tämän innostamana.
August 24, 2022
tunnen etten osaa lukea oikein kun nämä esseet ovat niin suuria ja syviä. upea kirja, rakastin tätä vaikka esseet olivatkin epätasaisia. 4,5 tähteä.
August 14, 2021
On paikoin aika raskasta luettavaa kun kirjailijat alkavat ruotia eri teosten kirjallisia ansioita...osa pystyy kirjoittamaan niin että tavallistakin talliaista kiinnostaa mutta ei todellakaan kaikki.
September 8, 2021
Upea kirja! Tekee mieli alleviivata täyteen, hyvä lähde kirjasuosituksille ja lukuinspiraatiolle
October 2, 2022
Suurteoksia on mahtava tutkimusmatka tuttuun ja tuntemattomaan kirjallisuuteen. Vetävästi kirjoitetut, jokaisen kirjoittajan omaääniset esseet vievät mukanaan - vaikka kirjaa ei tosiaan tarvitsisi lukea kerralla. Teos on hyvä vertailukohta verkosta löytyville (erittäin miehisille) suomalaisille ja kansainvälisille klassikkolistoille. Se osoittaa, että klassikoista ja kaanoneista kannattaa puhua, eivätkä ne ole kiveen hakattuja (vaikka sitä ehkä toivotaankin). 2020-luvun kattaus on liikuttava ja kiinnostava. Suurteokset herättävät yhtäältä halun lukea lisää ja toisaalta: ehkä essee kirjasta xx riitti tältä erää. Jossain lehdessä julkaistussa arviossa kysyttiin, ketä kiinnostaa tällaiset subjektiiviset (naisten) pohdinnat. Pöh - todellakin kiinnostavat!
May 8, 2021
A very nice collection of literature essays, written about female writers by female writers (read: written about writers about writers). I had the honor to be a part of this in a tiny, tiny way by reading and commenting on one of these essays along the way (the one about Argonauts) and I'm very proud of it. This was a wonderful collection of thoughts and insights by super smart people. Got a lot of insight on writing and life and especially writers – my list of books to read just keeps expanding.
Recommended to just about anyone. It's a wonderful cluster bomb that will take you to multiple, wonderful directions if you are up for it.
Recommended to just about anyone. It's a wonderful cluster bomb that will take you to multiple, wonderful directions if you are up for it.
July 30, 2021
Kirjan idea on aivan loistava. Pidin myös siitä, että kirjailijoille oli annettu vapauksia sen suhteen, millä tavalla kirja oli heille merkityksellinen ja millä tavalla sitä lähestyttiin. Tai näinhän sen täytyykin olla. Oli mielenkiintoista lukea sekä niitä tekstejä, joissa kirja oli vaikuttanut kirjailijan kirjalliseen ilmaisuun, mutta myös niitä, joissa kirja oli vain muulla tavalla merkityksellinen.
Luin kirjaa aluksi kevään ja kesän mittaan sekaisin aina valiten sinä päivänä kiinnostavan tekstin, ja jotkut tekstit ovat jääneet pyörimään mielessäni pidemmäksi ajaksi. Näistä mainittakoon Koko Hubara, Malin Kivelä, Anna Kortelainen, Katriina Huttunen ja Aura Nurmi.
Yhden tähden pudotin sen vuoksi, että ahdistuin lukiessani 72-128 sivujen tekstejä. Olisi varmaan pitänyt jatkaa lukutekniikkaa, jossa valitsen yhden yksittäisen esseen sopivalle päivälle? Nämä luin peräkkäin. Olihan Huttusen ja varmasti monen muunkin tekstissäkin ahdistavia asioita (kuten Tikkasen), mutta jotenkin juutuin pahasti syviin vesiin noiden neljän mainituille sivunumeroille osuvien esseiden kanssa lukiessani ne peräkkäin.
Luin kirjaa aluksi kevään ja kesän mittaan sekaisin aina valiten sinä päivänä kiinnostavan tekstin, ja jotkut tekstit ovat jääneet pyörimään mielessäni pidemmäksi ajaksi. Näistä mainittakoon Koko Hubara, Malin Kivelä, Anna Kortelainen, Katriina Huttunen ja Aura Nurmi.
Yhden tähden pudotin sen vuoksi, että ahdistuin lukiessani 72-128 sivujen tekstejä. Olisi varmaan pitänyt jatkaa lukutekniikkaa, jossa valitsen yhden yksittäisen esseen sopivalle päivälle? Nämä luin peräkkäin. Olihan Huttusen ja varmasti monen muunkin tekstissäkin ahdistavia asioita (kuten Tikkasen), mutta jotenkin juutuin pahasti syviin vesiin noiden neljän mainituille sivunumeroille osuvien esseiden kanssa lukiessani ne peräkkäin.
dnf
September 20, 2025 Jäi kesken sivulla 130, mutta toivottavasti vain toistaiseksi.
Suurteoksia on sukellus kirjailijoiden omiin lempikirjoihin. Osa esseistä on mahtavia, ja osaan niistä oli vaikea löytää kiinnostusta jatkaa loppuun asti. Jokaisesta hohkaa kuitenkin kirjojen lumo ja se kuinka joillain opuksilla on voima muuttaa ajattelua ja käyttäytymistämme.
Kirja jäi minulta kuitenkin kesken. Suurteoksia on kirja, joka toimisi minulle parhaiten teoksena, josta luen yhden esseen silloin tällöin, raahaten kirjaa keskeneräisenä vuodesta toiseen. Valitettavasti en voi kuitenkaan omia kirjaston kopiota Suurteoksista tällä tavalla, joten on aika myöntää, että Suurteosten aika tulee ehkä myöhemmin. Kun vihdoin osun tähän teokseen taas, saatan jatkaa sivulta 130 aivan kuin hetkeäkään ei olisi kulunut.
Suurteoksia on sukellus kirjailijoiden omiin lempikirjoihin. Osa esseistä on mahtavia, ja osaan niistä oli vaikea löytää kiinnostusta jatkaa loppuun asti. Jokaisesta hohkaa kuitenkin kirjojen lumo ja se kuinka joillain opuksilla on voima muuttaa ajattelua ja käyttäytymistämme.
Kirja jäi minulta kuitenkin kesken. Suurteoksia on kirja, joka toimisi minulle parhaiten teoksena, josta luen yhden esseen silloin tällöin, raahaten kirjaa keskeneräisenä vuodesta toiseen. Valitettavasti en voi kuitenkaan omia kirjaston kopiota Suurteoksista tällä tavalla, joten on aika myöntää, että Suurteosten aika tulee ehkä myöhemmin. Kun vihdoin osun tähän teokseen taas, saatan jatkaa sivulta 130 aivan kuin hetkeäkään ei olisi kulunut.
July 26, 2022
Lukijalle nautinnollista luettavaa! Ajattelin ensin takakannen esittelyn perusteella, että kyseessä olisi kirjallisuustieteellinen teos, jossa kritisoitaisiin kirjallisuuskaanonin suppeutta ja esitettäisiin vaihtoehtoisia kaanoneita. Kuitenkin teos ei lähtenyt rakentamaan uutta kaanonia, vaan kirjassa kirjoittavat kirjailijat esittelevät omia lempiteoksiaan ja kaikkien perustelut ovat toinen toistaan erilaisempia - ei ole tarvetta luoda uutta kaanonia, vaan kaikki saavat nauttia juuri sellaisesta kirjallisuudesta kuin haluaa, eri syistä ja eri tavoin. Huolestuin myös, että tulisiko lukulistalleni heti 20 uutta kirjaa, mutta itselleni antologia toimi enemmän lukemisen ylistyksenä kuin juuri näiden nimenomaisten teosten ylistyksenä. Saan edelleen itse valita, mitä haluan lukea.
November 3, 2023
Kirjan idea hyvä, mutta lopputulos ei ihan täsmännyt. Osa teksteistä innostavia, osa suorastaan puuduttavia. Malin Kivelän kuvaus Seinästä innostutti ja sen lisäsin omalle lukulistalleni. Lopussa olevan kirjailijaesittelyn jälkeen mietin, että mahtaako Helsingin rajojen toisella puolella edes olla kirjailijoita ;)
May 19, 2021
Tykkäsin tästä äänikirjana kovasti, ja lukija (Vilma Melasniemi) oli myös hyvä. Parasta antia ehdottomasti ne kirjoittajat, jotka toivat esiin itselleni tuntemattomia teoksia — ja tässä onneksi olikin laaja kattaus erilaisia, ehkä vähemmän tunnettuja kirjoja.
Displaying 1 - 30 of 42 reviews