Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Suolantuoksuinen matkakertomus pureutuu olemassaolon suuriin kysymyksiin ja itsetutkiskeluun osana oman paikkansa löytämistä – Himari löysi sydämen satamansa Vesterålenissa sijaitsevalta pieneltä apilanmuotoiselta Gisloyan saarelta, jossa arjen luksusta on olla käyttämättä herätyskelloa. Väkevä ja tunnelmallinen luonnon kuvailu on Himarin erityisosaamista, minkä ansiosta lukijat pääsevät katsomaan Norjanmeren maisemia ja elämää sen rosoisilla rannoilla omin silmin.
Pidin kirjan kielestä paljon! Luontoa ja asioita on kuvailtu koskettavasti. Luonto on myös minun sydäntä lähellä, samoin Lappi. Kalastus ei kuitenkaan ole minun kiinnostuksenkohteita, joten jos kirjassa olisi ollut vähemmän kalastusta ja enemmän vaellusta, se olisi osunut juuri minulle enemmän nappiin.
Aluksi ajattelin, että tokkopa pitäisin tästä. Kirjan teema oli aivan todella ihana ja vetoava, mutta kirjoittajan runollinen tyyli tökki, olenhan kyyninen ja kylmä ihminen. Sitten totuin ja pääsin mukaan tarinaan, jonka kuuntelin äänikirjana ihan muutamassa päivässä. Hitsi vie olen (hyvällä tavalla) kateellinen siitä, millaista elämää kirjailija vietti Pohjois-Norjassa. Uskaltaisikohan sitä joskus itsekin.
Jaa, hmm, tuota. Kyllähän tämän kuunteli, mutta selvästi minulla oli tälle itsellenikin tiedostamaton odotushorisontti, johon tämä ei sitten yltänyt. Mielenkiintoinen tarina mielenrauhan ja kodin löytämisestä Pohjois-Norjan meren rannoilta, mutta kirjallisesti jäi jotenkin todella sekalaiseksi paketiksi vähän kaikkea.
Kaunis ja kiinnostava kuvaus oman itsen ja elämän löytämisestä. Bloggaava kirjailija-toimittaja Monni Himari löytää oman paikkansa pohjois-Norjasta meren rannalta, omavaraisen elämän ääreltä. Hän kertoo tarinaansa kuin runoa, rikkaalla ja elävällä kielellä, nautintoa lukijalle tuottaen. Vaikka tarina kertoo Monnista, oikeasti pääosassa on pohjoisen karu luonto, ennen kaikkea meri ja sen asukit. Hieno kirja, hieno elämänfilosofia
Rauhoittava ja täynnä rakkautta luontoa kohtaan oleva teos. En itse ole mitenkään kalastusihminen, joten osa asioista meni vähän ohi. Teos on kuitenkin parhaimmillaan, kun Himari uppoutuu kertomaan luonnosta ja sen kauneudesta. Sisällöltään kirja oli vähän poukkoileva, siitä syystä vain kolme tähteä, mutta silti sydäntälämmittävä teos
Rohkea, ihastuttava ja kaunisti kerrottu oma tarina. Kirja on hienosti kirjoitettu ja maisemat ja tapahtumat hienosti kuvattu. Joskus tuntui, että olin paikan päällä. Nautin lukemaan miten yksi ihminen monien mutkien kautta löysi oma paikan tässä maailmassa. Samastuin muutamaan kohtaan, esimerkiksi kun yhden pienen päätös tail valinta voi muuttaa elämän suuntaa. Monni kertoi hänen oma tarina nöyrästi ja viihdyttävästi. Tykkäsin sitä paljon, suosittelen!
Adjektiiveja luonnosta - ja elämästä. Sitä Himarin kirja edustaa kauniilla, puhuttelevilla sanoilla, jotka viipyilevät mielessä. Olisipa mahdollista kirjoittaa kunnollisia adjektiiveja tästä kirjasta, pelkään kuitenkin sen olevan mahdotonta. Kaikki palautteet kirjasta ovat vain pieni sirpale kaikesta siitä, mitä se oikeasti on. Kirja pitää elää, kokea, ja sen puoleen pitää syventyä. Sanat pitää kuulla, tuntea, oppia.
Yllättäen kirjan runollinen kieli ei oikein iskenyt, vaikka yleensä (ja itsekin kirjoittajana) nautin polveilevasta kauniista kielenkäytöstä. Tarina ei ollut täysin eheä vaan hetkittäin vähän poukkoileva, mutta pidin tunnelmasta ja arvostan rohkeutta lähteä elämään omannäköistä elämää.
Nopealukuinen ja leppoisa matkakirja, joka kertoo siitä, miten kirjoittaja löytää itsensä, oman eläntapansa ja rakkautensa. Vaikka yleensä pidän kuvailevasta kirjoitustyylistä, jokin nyt tyylissä häiritsi. Näin oli siitä huolimatta, että Himari on erittäin taitava kirjoittaja.
Toisaalta teos on kirjoittajan esikoisteos ja selätin kirjan helposti. Rämön ensimmäinen matkakirja minulla jäi kesken, mutta Talo maailman reunalla taas koukutti. Eiköhän Himariltakin ole tulossa lisää, kun asuinpaikkakin lopussa sopivasti vaihtuu. Jään odottelemaan uutta kirjaa mutta toivon, ettei se keskity liiaksi kalastukseen eikä saa minua tuntemaan itseäni ulkopuoliseksi tirkistelijäksi.
Kirjassa on upeita kuvia, mutta e-kirjassa ne eivät pääse oikeuksiinsa. Lisäksi minusta olisi aina parempi, jos kuvat nivoutuisivat asiayhteyteen eivätkä olisi erillisinä pläjäyksinä.
Monni Himari on taitava kirjoittaja, minkä tosin tiesin ennalta hänen "Kaukokaipuu"-bloginsa perusteella. Kirja kertoo elämänmuutoksesta: Himari jättää pääkaupunkiseudun ja työpaikkansa ja muuttaa pienelle pohjoisnorjalaiselle saarelle. Kirjan elävät luonto- ja kalastuskuvaukset saavat hetkeksi minutkin haaveilemaan samasta, vaikka toisaalta tiedän, ettei moinen elämä ole minua varten. Mukana on myös rakkaustarina ja sellaista itsepohdiskelua, jota perinteisestä eräkirjallisuudesta varmaan puuttuu. Aloitin kuuntelemisen sairastaessani koronaa, mutta parannuttuani unohdin lukea tämän loppuun ennen kuin nyt. Pidin kirjasta, mutta keskeneräisyys ei haitannut sen kohdalla.
Olipa mukava kuunneltava lumisissa maisemissa kulkiessa. Kertomus elämänmuutoksesta ja uuden elämän löytämisestä toisessa maassa, tässä tapauksessa Norjassa. En kalasta, mutta loistavasti ja yllättävän mielenkiintoisesti nekin kuvaukset tässä soljuivat muun tarinan ohella.
Vähän erilainen kirja luettavaksi, mutta ihastuttavaa luettavaa niille jotka rakastavat merta. Juuri tämä, rakkaus mereen sai minut tarttumaan tähän kirjaan. Hienosti kirjoitettu, upeasti kuvailtu asioita ja tapahtumia luonnossa. Paljon uutta mielenkiintoista tietoa, ja kauniita ajatuksia sekä oivalluksia elämästä yleensä.
Lämminhenkinen ja kiireetön kirja paikkansa etsimisestä ja luontosuhteesta. Himarin itsensä lukemaa kirjaa kuunteli mielellään. Teoksesta jäi hyvä fiilis. Suosittelen, vaikkei kalastus, vaeltaminen, tai edes rakastuminenkaan, kuuluisi elämääsi.
Rakastan kirjoja, joiden rikas luontokuvaus vie minut matkalle. Tämä kirja oli nyt sellainen. Ehkä loppua kohden aika imelä, mutta ei kuitenkaan niin, että vierailu Norjan rannalla olisi siitä kärsinyt. Kalastamisesta olisi näin ei-kalastavana lukenut mielellään enemmänkin, se on kiehtovaa.
Tämä olisi varmasti ollut parempi hitaasti lukien. Itse kuuntelin tämän. En oikeen päässy sisään tähän. Joo hyviä pohdintoja kuluttamiskulttuurista ja siitä poistumisesta hidastaen, mutta muuten ei ollut hirveän kiinnostava.
Erittäin mukavaa ja rentoa luettavaa. Kirjan ääressä on helppo viettää aikaa, eikä aivoja tarvitse liiemmin vaivata. Pidän paljon tämäntyylisestä tarinankerronnasta, sekä kirjan tilanteet ja miljööt on todella kauniisti kuvattu ja niihin on helppo eläytyä mukaan.
loppuosan kuuntelin äänikirjana kirjailijan lukemana ja pidin siitä. Kauniit kuvat olivat iloinen yllätys. En ihan päässyt tähän sisään etenkään alussa, mutta kuvaukset arkielämästä, valasmatkoista ja muistakin eläimistä olivat mielenkiintoisia.