What do you think?
Rate this book
Sudenraudat
Kiihkeä ja kipeä tositapahtumiin perustuva romaani
Talvella 1880 Mynämäen metsissä viritetään sudenrautoja turkisrahojen toivossa. Saaliiksi jää vain yhden eläimen käpälä. Satimeen joutunut susi on purrut jalkansa poikki.
Ihminen ja susi ovat laumaeläimiä, jotka pitävät reviiristään tiukasti kiinni. Kun kintereillä vaanii nälkä ja vaa'ankielenä heiluu jälkeläisten henki, toisen kuolema on toisen elämä. Kumpi selviytyy kiivaassa jahdissa voittajana - ja kumpi kaipaa enemmän suojelua?
Sudenraudat vie lukijan 1880-luvun torppareiden, kartanonomistajien ja fennomaanien Suomeen, jota leimasi aatteellisuus ja toiminnan palo. Turun seudun traagisen tapahtumasarjan aikana yksi susi tai susipari surmasi 22 lasta.
Talvella 1880 Mynämäen metsissä viritetään sudenrautoja turkisrahojen toivossa. Saaliiksi jää vain yhden eläimen käpälä. Satimeen joutunut susi on purrut jalkansa poikki.
Ihminen ja susi ovat laumaeläimiä, jotka pitävät reviiristään tiukasti kiinni. Kun kintereillä vaanii nälkä ja vaa'ankielenä heiluu jälkeläisten henki, toisen kuolema on toisen elämä. Kumpi selviytyy kiivaassa jahdissa voittajana - ja kumpi kaipaa enemmän suojelua?
Sudenraudat vie lukijan 1880-luvun torppareiden, kartanonomistajien ja fennomaanien Suomeen, jota leimasi aatteellisuus ja toiminnan palo. Turun seudun traagisen tapahtumasarjan aikana yksi susi tai susipari surmasi 22 lasta.
408 pages, Hardcover
First published September 6, 2021
2 people are currently reading
80 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
October 1, 2021
Kirja herättää taitavasti henkiin historiallisen ajan lehtikirjoituksineen ja järkyttävine kuolemantapauksineen. Petokauhu herää lukijassakin ja kirjaa on vaikea laskea käsistään. Lasten suojelunhalu, pelko ja kunnioitus metsäneläintä kohtaan herättää ristiriitaisia tunteita. Journalismin vaikutus susivainon nostattimiseen puolestaan suututti ja siitä tuli mieleen kuinka nykyäänkin lehtilööpit vaikuttavat kiihkoiluun.
Pidin siitä, että kirjassa oli monta näkökulmaa ja teemaa, kuten naisen omavaraisuus, journalismin vaikutus kansaan, fennomaanit, taikausko ja tietenkin ne ihmissyöjäsudet.
Tämä oli loistava ja piinaavan jännittävä historiallinen teos synkästä ajanjaksosta kotimaassamme. Kirja oli viihdyttävä ja herätti vanhan ajan sekä petokauhun taitavasti henkiin. Suosittelen!
Pidin siitä, että kirjassa oli monta näkökulmaa ja teemaa, kuten naisen omavaraisuus, journalismin vaikutus kansaan, fennomaanit, taikausko ja tietenkin ne ihmissyöjäsudet.
Tämä oli loistava ja piinaavan jännittävä historiallinen teos synkästä ajanjaksosta kotimaassamme. Kirja oli viihdyttävä ja herätti vanhan ajan sekä petokauhun taitavasti henkiin. Suosittelen!
March 6, 2022
Pidin kirjan hahmoista ja sen feminismistä: jos sudenrautoihin susi voi hädissään purra tassunsa poikki päästäkseen pakoon, voiko niin tehdä myös omaan rooliinsa pakotettu nainen?
Kirjassa sivuttiin myös sen ajan kuumaa perunaa kielikysymästä ja herätettiin lukijaa miettimään susien oikeutta olla olemassa. Kun riistaa ei ole, susien on syötävä jotain muuta. Ko. lauma oli pakko hävittää lasten suojelemiseksi, mutta onko lajin sukupuuttoon tappaminen hyväksyttävää? Pitääkö koko lajia vihata? Mikä on suden paikka luonnon kiertokulussa? Pidin myös tästä tappamisen ja ihmisen herruuden kriitikistä.
Kirjassa sivuttiin myös sen ajan kuumaa perunaa kielikysymästä ja herätettiin lukijaa miettimään susien oikeutta olla olemassa. Kun riistaa ei ole, susien on syötävä jotain muuta. Ko. lauma oli pakko hävittää lasten suojelemiseksi, mutta onko lajin sukupuuttoon tappaminen hyväksyttävää? Pitääkö koko lajia vihata? Mikä on suden paikka luonnon kiertokulussa? Pidin myös tästä tappamisen ja ihmisen herruuden kriitikistä.
July 19, 2022
Päivi Alasalmen Sudenraudat (Gummerus, 2021) oli ensimmäinen lukemani aikuisille suunnattu romaani tänä vuonna. Se osoittautuikin varsin kiinnostavaksi historialliseksi teokseksi, jonka tapahtumat perustuvat todellisuuteen ja osalla henkilöistä on myös historiallinen esikuvansa. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppupuolelle Varsinais-Suomeen, jossa jolkotellut susilauma herätti silloin pelkoa ja kauhua ihmisissä. Parisenkymmentä lasta joutui petojen kitoihin.
Susien kanssa joutuvat tekemisiin niin 26-vuotiaana vanhapiiaksi tuomittu ja taidemaalarin urasta haaveileva Henny, kahden lapsen yksinhuoltajana toimiva haudankaivaja Matti, suurpetoja metsästämään saapuva Raimund kuin lehtimies Eetri.
"Sudenraudat" toimii myös metaforana naisten vapautumiselle yhteiskunnan ja yhteisön kahleista. Lisäksi kirjassa käsitellään muun muassa ihmisen luontosuhdetta ja kieliriitoja suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Loppupuolella kirjaa lempi leiskahtelee, mutta välttämättä en suosittelisi kirjaa historiallisen viihteen ystäville, sen verran makaabereja ovat kuvaukset lasten ruumiista.
Hyvänä taustoituksena romaanille toimi aiemmin lukemani tietokirja, Jouni Tikkasen mainio Lauma : 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa (Otava, 2019).
Susien kanssa joutuvat tekemisiin niin 26-vuotiaana vanhapiiaksi tuomittu ja taidemaalarin urasta haaveileva Henny, kahden lapsen yksinhuoltajana toimiva haudankaivaja Matti, suurpetoja metsästämään saapuva Raimund kuin lehtimies Eetri.
"Sudenraudat" toimii myös metaforana naisten vapautumiselle yhteiskunnan ja yhteisön kahleista. Lisäksi kirjassa käsitellään muun muassa ihmisen luontosuhdetta ja kieliriitoja suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Loppupuolella kirjaa lempi leiskahtelee, mutta välttämättä en suosittelisi kirjaa historiallisen viihteen ystäville, sen verran makaabereja ovat kuvaukset lasten ruumiista.
Hyvänä taustoituksena romaanille toimi aiemmin lukemani tietokirja, Jouni Tikkasen mainio Lauma : 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa (Otava, 2019).
March 5, 2022
Päivi Alasalmen Sudenraudat on toinen hänen historiallinen romaaninsa, jonka olen lukenut. Niin Riivatut kuin Sudenraudatkin olivat hyviä, todellisuuteen perustuvia lukukokemuksia! Sudenraudoissa Mynämäen tienoota piinaa susilauma, joka vie mukanaan lapsia. Lapsista ei paljon jää jäljelle susien käsittelyssä ja ihmiset ryhtyvät tekemään asialle jotakin. Asiaa käsitellään torpparien, säätyläisnaisen sekä lehtimiehen näkökulmasta.
Read
April 26, 2025Erilainen kirja mihin olen normaalisti tottunut. Nopea lukea ja helposti pysyi tarinassa mukana
January 9, 2022
Luin aiemmin Tikkasen Lauman ja tässä se on selvästi ollut merkittävässä osassa taustamateriaalina. Hyvä ja ajankohtainen teos nyt kun "kannanhoidollinen" sudenmetsästys pian käynnistyy. Kaukaa juontaa suomalaisen susivihan juuret! Aavistuksen vaivasi päähenkilön roolissa olleen Hennyn nykyaikaiset näkemykset asiasta, vaikka on kai se mahdollista, että tuohon aikaankin on joku saattanut noin ajatella, mutta silti ne tuntuivat hiukan liian moderneilta ollakseen uskottavia.
Lukuhaasteet:
Pori 2022, Helmet 2022
Lukuhaasteet:
Pori 2022, Helmet 2022
September 9, 2021
On tätä odotettukin! Sudenraudat on hyvin elokuvamainen romaani, näen nämä tapahtumat, torit Turuus. Kun itsekin kävelin Aurajoen vartta pitkin, linjuriautosta kohti Turun kaupunginteatteria, museoita, kirpparia, tai kirjastoa. Tämä on kertomus susivihasta 1880-luvulla, mutta myös nuoresta naisesta, Hennystä ( joka voisi olla Venny tai Fanny tai...) joka on uraa uurtava taidemaalari tai ainakin haluaa voimmakkasti olla, vaikkei nainen saa omia näyttelyitään pystyttää 1880-luvulla. Hän on myös pikakirjoitaja, joka kohtaa vastenmielistä arkipäivän seksismiä, koska osaa lukea ja kirjoittaa, ja puhuu useata kieltä, sekä suomea että ruotsia aina keskustelijan kannan mukaan. Hän kirjoittaa muistiin sihteerikkönä (hirveimpiä seksistisiä, halventavia sanoja mitä on, sitä ei toki tässä käytetä, vaan aikakautensa kieltä.)
Sanomalehtilainaukset ovat 1800-luvun lopun kieltä (kuten werestä, cuuntelee.)
Susivihaan perehdytään monelta kantilta, ensiksikin se on luokkakysymys. Tuolloin olimme selkeästi luokkayhteiskunta. Rikkailla etuoikeutetuilla joutilailla oli ruokaa ja suuret talot, rakennukset ja tilat, joiden ympärille oli helppo rakentaa susiaidat. Näin rikkaiden lapset pääsivät leikkimään kotipihallaan turvallisesti. Näin ei onnistunut köyhien ja rahvaan pihapiirissä, kun pienet harmaat tönöt sijaitsivat metsän reunalla. Metsän, joissa sudet ovat aina asuneet. Metsän, josta köyhien ja rahvaan lapset kävivät poimimassa mm marjoja nälkäänsä.
Lisäksi rikkailla miehillä oli järeät aseet. Köyhillä ei. Kaiken huipuksi rikkaat impotentit etuoikeutetut miehet olivat tappaneet huvikseen hirvet, jotka olisivat olleet susien ruokaa. Nyt susilla ei ollut ruokaa metsässä. Nyt sudet kulkivat ihmisten ilmoille.
Palatakseni Hennyyn, kirjoitin nuori nainen 26-vuotiaana, mutta tuolloin vanhapiika, koska kihlaus oli peruuntunut.
Alasalmen groteski huumori ( susipari ), tuttu, ahmaistava kieli, goottilainen miljöö, kauhuromantiikka ja kotomaan historian tuntemus, ei niin mustavalkoisena, on tässä. Toki kirja on vielä kesken, mutta himpura vie, kuinka kiehtoo.
Lisäksi kuinka kaksi turkulaista sanomalehteä kilpailee keskenään, olemme myös fennomaanien ja ruotsinmielisten väittelyssä. Lehden toimittaja ahdistuu, miten lehti pärjää. Pitää kirjoittaa vielä hirveämpiä, verisempiä sudenraatelujuttuja. Myös toreilla huutava arkkiveisaaja myy näitä mässäileviä flaijereitaan.
" Klara ihmetteli. – Millä he ampuisivat, kun senaatti on kieltänyt heitä pitämästä aseita ja harjoittamasta metsästystä? Henny kysyi. – Eikö koira haukkuisi ja varoittaisi lapsosia? Miksi he eivät pidä pihallaan virkeää vahtikoiraa? Edwina tiukkasi. "
" – Juuri asetettu kahdenkymmenen markan koiravero on köyhälle liian paljon, Henny huomautti. – Eihän se ole iso raha! Pitävätkö he lapsiaan vähempiarvoisina kuin kaksikymmentä markkaa? järkyttynyt Klara kysyi. – Jospa heillä ei ole sitä kahtakymmentä markkaa? Henny totesi kuivasti. – Milläs sitten maksat? "
lainaus kirjasta, joka kertoo luokkayhteiskunnassa, jossa nämä etuoikeutetut leivoksensyöjät ovat niin kujalla miten oikeasti suomalaiset, kansa, rahvas, köyhät, maaseudunväki katokausina, vaikeina aikoina, talvisin, ja yleensäkin elää, millaisissa oloissa, ja kuinka vähin varoin. Voi hyvinkin rinnastaa nykypäivään jos lisätään vielä oikeiston ja kepun rasismin arkipäiväistyminen.
Viittaus myös Maria Antoinetteen.
Lukeminen siis kesken, yksi neljäsosaa hotkittuna, kirjoitan lisää kun luen viimeisen sivun, ja saan rauhan kirjoittaa....
Hullunkarsina on yksi surullinen kohta, ja esine, itsekin kylä- ja paikallishistoriaa oikolukenaana ja " akkojen juttuja " (joita rakastan) kuunnelleena itsekin järkytyin tästä häkistä tai karsinasta, jossa vammaista tai mielenterveydeltään järkkynyttä pidettiin - joskus jopa navetassa.
Toistuvana teemana, aaltona on taikausko versus terve järki, ja sokea usko versus tiede, kehittyminen ja sivistys. Kenellä on oikeus, varaa ja aikaa lukea, opiskella, tietää. Kenellä oikeus äänestää, päättää yhdessä. Onko vanha konsti parempi kuin papin tai kreivin pussillinen uusia tuusia? Villi luonto versus kaupungistuva Turku, koko eteläinen Suomi.
Tämä on myös luonnosta vieraantumisen tarina, kun nyt tuhotaan Suomen upeat metsät ja vesistöt avohakkuilla, ja hengenvaarallisilla kaivospisneksillä, joilla tehdään esim Lapista Suomen Kongo, ja myös Saimaa meinataan tuhota.
Lisäksi empaattista, lukutaitoista ja lähdekriittistä kansaa on järkyttänyt pienansat, joilla eläintenrääkkääjät rääkkäävät eläimiä. Kuten viimeksi äitikarhua, joka vaelsi rauta verisessä tassussaan pentujensa kanssa.
Alasalmen tarina on kuitenkin neutraali, ja lukija itse assosioi päässään.
Sekä alkuperäinen uskonto, kansanusko, suomenusko, luonnon kunnioittaminen, metsän kunnioittaminen, Tapion ja Mielikin kunnioittaminen, tasapaino, Tapion pöytä.
Toisaalta paremman väen nuori nainen oli etuoikeutettu asumaan lämpimässä huoneessa, sai aina ruokaa syödäkseen, hänen siveydestään pidettiin huolta kun hän oli kauppatavaraa. Hän ei joutunut lapsena ankaraan ruumiilliseen työhön.
Toisaalta maalla mamselli sai kirmata vapaana villikkona ilman korsettia ja tyrnyyriä, ratsastaa hevosilla ilman satulaan, korjata viljaa maalaisten kanssa.
Agitaattorien puheet enteilevät vastarintaa sortovuosien ikeen alla, kuten tulevassa Hohenthal ja Schauman tarttuvat aseisiin, tai ainakin haluavat tasa-arvoisen, vapaan Suomen.
Kun Punainen viiva, Lauma, Tappajahai ( kun paha tulee ulkoa, metsästä, muualta, miten pahan torjumiseen suhtaudutaan, mistäkin positiosta ja vinkkelistä ) ja Guy de Maupassantin novellit ahneudesta, törpöistä valinnoista, sattumien oikuista kolahtavat, ne voivat myös risteillä tässä.
Jännitys tihenee tihenemistään puolen välin jälkeen, ja ajatukset sompailevat kahtaalle, ja karsinoiden ylikin.
Miksi Hennyn äiti jarruttaa kaikkea persoonallista. Ei niin kuin Elisabeth Bennetin mutsi raakkuvan räikeästi, vaan hiljaisen beigesti.
131. tänä vuonna lukemani kirja 2021.
Sanomalehtilainaukset ovat 1800-luvun lopun kieltä (kuten werestä, cuuntelee.)
Susivihaan perehdytään monelta kantilta, ensiksikin se on luokkakysymys. Tuolloin olimme selkeästi luokkayhteiskunta. Rikkailla etuoikeutetuilla joutilailla oli ruokaa ja suuret talot, rakennukset ja tilat, joiden ympärille oli helppo rakentaa susiaidat. Näin rikkaiden lapset pääsivät leikkimään kotipihallaan turvallisesti. Näin ei onnistunut köyhien ja rahvaan pihapiirissä, kun pienet harmaat tönöt sijaitsivat metsän reunalla. Metsän, joissa sudet ovat aina asuneet. Metsän, josta köyhien ja rahvaan lapset kävivät poimimassa mm marjoja nälkäänsä.
Lisäksi rikkailla miehillä oli järeät aseet. Köyhillä ei. Kaiken huipuksi rikkaat impotentit etuoikeutetut miehet olivat tappaneet huvikseen hirvet, jotka olisivat olleet susien ruokaa. Nyt susilla ei ollut ruokaa metsässä. Nyt sudet kulkivat ihmisten ilmoille.
Palatakseni Hennyyn, kirjoitin nuori nainen 26-vuotiaana, mutta tuolloin vanhapiika, koska kihlaus oli peruuntunut.
Alasalmen groteski huumori ( susipari ), tuttu, ahmaistava kieli, goottilainen miljöö, kauhuromantiikka ja kotomaan historian tuntemus, ei niin mustavalkoisena, on tässä. Toki kirja on vielä kesken, mutta himpura vie, kuinka kiehtoo.
Lisäksi kuinka kaksi turkulaista sanomalehteä kilpailee keskenään, olemme myös fennomaanien ja ruotsinmielisten väittelyssä. Lehden toimittaja ahdistuu, miten lehti pärjää. Pitää kirjoittaa vielä hirveämpiä, verisempiä sudenraatelujuttuja. Myös toreilla huutava arkkiveisaaja myy näitä mässäileviä flaijereitaan.
" Klara ihmetteli. – Millä he ampuisivat, kun senaatti on kieltänyt heitä pitämästä aseita ja harjoittamasta metsästystä? Henny kysyi. – Eikö koira haukkuisi ja varoittaisi lapsosia? Miksi he eivät pidä pihallaan virkeää vahtikoiraa? Edwina tiukkasi. "
" – Juuri asetettu kahdenkymmenen markan koiravero on köyhälle liian paljon, Henny huomautti. – Eihän se ole iso raha! Pitävätkö he lapsiaan vähempiarvoisina kuin kaksikymmentä markkaa? järkyttynyt Klara kysyi. – Jospa heillä ei ole sitä kahtakymmentä markkaa? Henny totesi kuivasti. – Milläs sitten maksat? "
lainaus kirjasta, joka kertoo luokkayhteiskunnassa, jossa nämä etuoikeutetut leivoksensyöjät ovat niin kujalla miten oikeasti suomalaiset, kansa, rahvas, köyhät, maaseudunväki katokausina, vaikeina aikoina, talvisin, ja yleensäkin elää, millaisissa oloissa, ja kuinka vähin varoin. Voi hyvinkin rinnastaa nykypäivään jos lisätään vielä oikeiston ja kepun rasismin arkipäiväistyminen.
Viittaus myös Maria Antoinetteen.
Lukeminen siis kesken, yksi neljäsosaa hotkittuna, kirjoitan lisää kun luen viimeisen sivun, ja saan rauhan kirjoittaa....
Hullunkarsina on yksi surullinen kohta, ja esine, itsekin kylä- ja paikallishistoriaa oikolukenaana ja " akkojen juttuja " (joita rakastan) kuunnelleena itsekin järkytyin tästä häkistä tai karsinasta, jossa vammaista tai mielenterveydeltään järkkynyttä pidettiin - joskus jopa navetassa.
Toistuvana teemana, aaltona on taikausko versus terve järki, ja sokea usko versus tiede, kehittyminen ja sivistys. Kenellä on oikeus, varaa ja aikaa lukea, opiskella, tietää. Kenellä oikeus äänestää, päättää yhdessä. Onko vanha konsti parempi kuin papin tai kreivin pussillinen uusia tuusia? Villi luonto versus kaupungistuva Turku, koko eteläinen Suomi.
Tämä on myös luonnosta vieraantumisen tarina, kun nyt tuhotaan Suomen upeat metsät ja vesistöt avohakkuilla, ja hengenvaarallisilla kaivospisneksillä, joilla tehdään esim Lapista Suomen Kongo, ja myös Saimaa meinataan tuhota.
Lisäksi empaattista, lukutaitoista ja lähdekriittistä kansaa on järkyttänyt pienansat, joilla eläintenrääkkääjät rääkkäävät eläimiä. Kuten viimeksi äitikarhua, joka vaelsi rauta verisessä tassussaan pentujensa kanssa.
Alasalmen tarina on kuitenkin neutraali, ja lukija itse assosioi päässään.
Sekä alkuperäinen uskonto, kansanusko, suomenusko, luonnon kunnioittaminen, metsän kunnioittaminen, Tapion ja Mielikin kunnioittaminen, tasapaino, Tapion pöytä.
Toisaalta paremman väen nuori nainen oli etuoikeutettu asumaan lämpimässä huoneessa, sai aina ruokaa syödäkseen, hänen siveydestään pidettiin huolta kun hän oli kauppatavaraa. Hän ei joutunut lapsena ankaraan ruumiilliseen työhön.
Toisaalta maalla mamselli sai kirmata vapaana villikkona ilman korsettia ja tyrnyyriä, ratsastaa hevosilla ilman satulaan, korjata viljaa maalaisten kanssa.
Agitaattorien puheet enteilevät vastarintaa sortovuosien ikeen alla, kuten tulevassa Hohenthal ja Schauman tarttuvat aseisiin, tai ainakin haluavat tasa-arvoisen, vapaan Suomen.
Kun Punainen viiva, Lauma, Tappajahai ( kun paha tulee ulkoa, metsästä, muualta, miten pahan torjumiseen suhtaudutaan, mistäkin positiosta ja vinkkelistä ) ja Guy de Maupassantin novellit ahneudesta, törpöistä valinnoista, sattumien oikuista kolahtavat, ne voivat myös risteillä tässä.
Jännitys tihenee tihenemistään puolen välin jälkeen, ja ajatukset sompailevat kahtaalle, ja karsinoiden ylikin.
Miksi Hennyn äiti jarruttaa kaikkea persoonallista. Ei niin kuin Elisabeth Bennetin mutsi raakkuvan räikeästi, vaan hiljaisen beigesti.
131. tänä vuonna lukemani kirja 2021.
This entire review has been hidden because of spoilers.
November 14, 2021
Päivi Alasalmen historiallinen teos Sudenraudat kertoi vuosien 1880-1882 ikävistä tapahtumista, kun sudet tappoivat ja söivät 22 lasta Varsinais-Suomessa.
Susille on tänä päivänä kuitenkin runsaasti riistaa, kun peura- ja kaurispopulaatio on lisääntynyt runsaasti. Toista se oli 1800-luvun loppupuolella, kun riistaa ei ollut Varsinais-Suomessa. Lapsista tuli siksi helppo kohde susille. Köyhillä asukkailla ei ollut myöskään aseita puolustukseen ja riistan ampuminen oli sallittua vain rikkaille porvareille ja aatelisille.
Päivi Alasalmen Sudenraudat toi esille hyytävän tapahtumaketjun, joka piti pelossa kaikkia Varsinais-Suomen asukkaita vuosina 1880-1882. Kirjassa kuvataan susiaihetta useamman henkilön näkökulmasta, mikä toi aiheeseen syvyyttä ja monipuolisuutta. Kiinnostava aihepiiri, kun asun itsekin Varsinais-Suomessa ja susi on näkynyt jopa saarella sijaitsevan mökkimme riistakamerasta.
Kiehtova historiallinen tarina, taidokas teksti ja kiinnostavat henkilöhahmot sekä pelottava susi.
Susille on tänä päivänä kuitenkin runsaasti riistaa, kun peura- ja kaurispopulaatio on lisääntynyt runsaasti. Toista se oli 1800-luvun loppupuolella, kun riistaa ei ollut Varsinais-Suomessa. Lapsista tuli siksi helppo kohde susille. Köyhillä asukkailla ei ollut myöskään aseita puolustukseen ja riistan ampuminen oli sallittua vain rikkaille porvareille ja aatelisille.
Päivi Alasalmen Sudenraudat toi esille hyytävän tapahtumaketjun, joka piti pelossa kaikkia Varsinais-Suomen asukkaita vuosina 1880-1882. Kirjassa kuvataan susiaihetta useamman henkilön näkökulmasta, mikä toi aiheeseen syvyyttä ja monipuolisuutta. Kiinnostava aihepiiri, kun asun itsekin Varsinais-Suomessa ja susi on näkynyt jopa saarella sijaitsevan mökkimme riistakamerasta.
Kiehtova historiallinen tarina, taidokas teksti ja kiinnostavat henkilöhahmot sekä pelottava susi.
July 21, 2025
Tämä oli pitkään lukulistallani. Tykkään historiallisista romaaneista, joissa kirjailija on käyttänyt oikeita tapauksia pohjana ja ottanut kuitenkin vapauksia luoda oman tarinansa.
Tarinahan oli mielenkiintoinen - 1880-luvulla Varsinais-Suomessa tapahtuneet suden tiedettävästi viimeiset ihmisten kimppuun käymiset ja kuolenat sen seurauksena. Mökkini on varsin lähellä ja kotiseutumuseo Sagalundissakin oli esillä materiaalia susihyökkäyksen varalle.
jotenkin siitä huolimatta kirjailija ei ollut ihan onnistunut luomaan hahmoista niin eläviä kuin toivoin. Henny oli ainoa, johon sain edes jotain tarttumapintaa, muut jäivät etäisiksi ja yksiulotteisiksi. Ehkä kerrontaakin olisi voinut vielä dramatisoida enemmän? Niin tai n��in, nopealukuinen kirja, jolla oli hyvät hetkensä.
Tarinahan oli mielenkiintoinen - 1880-luvulla Varsinais-Suomessa tapahtuneet suden tiedettävästi viimeiset ihmisten kimppuun käymiset ja kuolenat sen seurauksena. Mökkini on varsin lähellä ja kotiseutumuseo Sagalundissakin oli esillä materiaalia susihyökkäyksen varalle.
jotenkin siitä huolimatta kirjailija ei ollut ihan onnistunut luomaan hahmoista niin eläviä kuin toivoin. Henny oli ainoa, johon sain edes jotain tarttumapintaa, muut jäivät etäisiksi ja yksiulotteisiksi. Ehkä kerrontaakin olisi voinut vielä dramatisoida enemmän? Niin tai n��in, nopealukuinen kirja, jolla oli hyvät hetkensä.
September 12, 2023
Alkoi lupaavasti, mutta vähän lässähti romanttisen viihderomaanin suuntaan.
January 20, 2024
Wolves meet Virginia Woolf
September 17, 2022
Teksti johon oli helppo uppoutua.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews