Radiomafiasta tuttu sketsihahmo Tarja Kulho palaa korsolaismarketin kassalle ja jakaa pika-analyyseja asiakkaiden tavasta elää.
Tarja Kulho on paitsi profeetta omalla kassallaan myös terapeutti ja kokemusasiantuntija, eikä hän epäröi jakaa näkemyksiään kassahihnan toisella puolella seisoville asiakkaille, halusivatpa he sitä tai eivät. Vuosien asiakaspalvelutyön tuomalla rutiinilla hän tarjoilee yksityiskohtaisia havaintoja muiden elämästä ja elintavoista, mutta vasta ilmoittauduttuaan Uusi suunta työelämälle -kurssille hän tajuaa, ettei ole koskaan pysähtynyt miettimään, mitä itse todella haluaa.
EN: Paula Noronen is finnish writer, radio presenter, TV-performer and author.
FI: Paula Karoliina Noronen (s. 1974) on suomalainen radiojuontaja, televisioesiintyjä, käsikirjoittaja ja kirjailija. Noronen tuli tunnetuksi lukuisista Radiomafiassa esiintyneistä hahmoistaan. Näitä olivat muun muassa Mirva, Tarja Kulho ja Sirkka-Liisa. Radiomafian lopettamisen jälkeen Noronen on esiintynyt televisiossa. Hän juonsi vuonna 2004 Subtv:n Suoraa huutoa! -ohjelmaa. Hän on esittänyt Sartsaa Yleisradion TV2:n Sartsa ja Timppa -sketseissä, sekä esiintynyt Subtv:n sketsiohjelmassa Pimeä puoli. Noronen opiskelee Taideteollisessa korkeakoulussa tv- ja elokuvakäsikirjoituslinjalla.
Noronen on kirjoittanut myös Kyllä Sartsa osaa! -kirjan sekä aloittanut uuden lastenkirjasarjan Emilian päiväkirja. Lisäksi hänellä on muusikko Heidi Nuutilaisen kanssa komediashow Pirjo ja kaveri.
Noronen on kotoisin Järvenpäästä ja asuu nykyisin Helsingissä. Ennen Radiomafiaa hän työskenteli Radio Iistsaidissa ja Radio Rexissä. Noronen on opiskellut Laajasalon opiston radiolinjalla.
Tarja Kulho ei ollut entuudestaan mulle tuttu. Kirjan kesto äänikirjana vain oli juuri automatkamme pituinen, joten äitini kanssa aloitettiin kuuntelemaan tätä yhdessä. Kaivattiin molemmat jotain hauskaa ja piristävää ja siihen tämä upposi hyvin! Noh, viime maanantaina sattuneista syistä äänikirja pitikin vaihtaa Ylen radiokanavalle kesken matkan. Nyt sitten kuuntelin tämän tänään yksin loppuun ja oikeastaan ei naurattanut enää ollenkaa. Tuli vain ikävä äitiä<3 :'( :D
Tämähän oli kerrassaan loistava! Tarina on kekseliäs ja jotenkin ihanan suomalainen. Rehellisen suomalainen. En ole tainnut tätä ennen lukea montaa huumorilla maustettua kirjaa, mutta tästähän oikein innostuin. Jollain oudolla tavalla jopa samaistuin Tarjaan ja ihailin sitä, kuinka tarinan niin sanottu sankari on romantisoidun, viisaan, dramaattisen ja superihanan henkilön sijaan aivan tavallinen, rempseä, hauska ja erittäin epätäydellinen muija. Toisinaan Norosen huumori on hitusen ns. "helppoa", mutta se ei juurikaan minua haittaa, sillä on ihan ok olla välillä vähän lapsenmielinen. Kokonaisuudessaan viihdyin tämän seurassa hyvin ja odotan innolla toista osaa. Mikäli räkkärimarketti olisi oikea kauppa Tarjoineen olisin jo pää kolmantena jalkana hakemassa sinne kesätöihin.
Kun Paula Noronen vaihtaa Tarja Kulhon rooliin äänikirjassa, huomaan palaavani lapsuuteen niihin hetkiin kun leikin tai touhusin jotain omassa huoneessani ja kuuntelin samalla Radiomafiaa. Voi niitä aikoja! Äänikirja tarjosi kyllä monet hyvät naurut!
Yv, av, lsd. Pari kertaa naurahdin (lue: tuhahdin) ääneen, eli kai tämä sitten oli ihan hauska. Toimi äänikirjana hyvin - jos tämä olisi pitänyt lukea itse, olisi luultavasti jäänyt kesken tai sitten en olisi saanut tästä yhtään mitään irti.
Tänään 13.5.2020 sain loppuun kirjan nimeltä Tarja Kulho: räkkärimarketin kassa. Tarja Kulho: räkkärimarketin kassa oli ensimmäinen kirja jonka olen Paula Noroselta lukenut. Lukiessani kirjaa nimeltä Tarja Kulho: räkkärimarketin kassa minulle tuli sellainen tunne että Tarja Kulho olisi mielensäpahoittajan tytär. Minulle tuli todella oikein hyvä mieli. 😍❤😍❤😍
Ihan hauska, äänikirjana olisi varmaan toiminut paremmin. Välillä ihan naurattikin, Norosen huumori on aina uponnut minuun. Kevyt ja humoristinen välipalakirja.
Olen liian nuori muistaakseni Radiomafian tai Paula Norosen Tarja Kulho -hahmon, mutta Noronen on (ainakin telkkarin perusteella) niin hauska tyyppi, että otin hänen itsensä lukeman äänikirjan kuunteluun. Vähän jouduin pettymään, sillä kirja ei ollut ihan yhtä hauska kuin odotin. Pari kertaa kyllä nauroin kunnolla ääneen (esimerkiksi terveyskeskuspisteet pistivät minut melkein kaksinkerroin), mutta suurimman osan ajasta tämä oli vain "ihan kiva", eikä mikään tajuttoman hauska. Noronen kuitenkin lukee kirjan mahtavasti, siitä tykkäsin, ja oli kiva laittaa aivot narikkaan tiskatessa ja muissa puuhissa. Erityisplussa Kaija Koosta.
Kuulun siihen ihmisryhmään, joka ei kauheasti pidä komedioista eikä hauskuudesta, koska se harvoin on hauskaa. Sitten on ikävä ja myötähäpeinen ja typerä olo, jos ei nauratakaan.
Kuulun siis myös ihmisryhmään, jolle Tarja ei ole tuttu kuin yleissivistyksen sivumainintana.
Abdurdius puolestaan on mukavaa, ja Paula Noronen myös, koska Supermarsut on aidosti hauskoja ja hyviä.
Ehkä ei siis ollut yllättävää, että yllätyin iloisesti kohdatessani aikuisversion supermarsuista ja nauroin ja hymistelin kirjan läpi.
Radiomafia kuului mökkiradiosta omassa lapsuudessani ja räkkärimarketin kassalla työskentelevä Tarja Kulho oli radiolangoilta tuttu persoona myös minulle. Jotain kumman nostalgista tässä tapaamisessa painetun Kulhon kanssa on, joskin samalla Tarja on tiukasti omassa ajassaan kiinni.
Kirja tuli luettua nopeasti läpi! Osa vitseistä sai nauramaan ihan ääneen. Toivon todella, että Noronen jatkaa kirjoittamista myös aikuisille lukijoille.
Hahmo ei ollut aiemmin tuttu, kuten ei monelle muullekaan. Viihdyin hyvin ja Noronen oman kirjansa lukijana oli mainio. Nauratti moneen otteeseen eikä tuntunut väkinäiseltä kuten monet mukahauskat kirjat. Tykkäsin, vaikka olikin lyhyt äänikirja eikä korkeakirjallinen elämys, saa silti 4 tähteä hauskuudesta ja tavallisen elämän ylistyksestä.
tosi viihdyttävää luettavaa, kyllä mä varmaan luen nää muutki osat ihan muuten vaan, vaikka luin tän koulua varten. tää on just semmonen kirja millasen haluisin lukee sillon ku lukeminen ei oikein nappaa
No, menihän tämä kuunnellen kävelyllä ja kokkailessa. Luettuna olisi varmaan jäänyt kesken. Laitan kohtaan 17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi.
Tarja Kulho ei ollut miulle ennestään tuttu, joten ihan avoimin mielin läksin lukemaan kirjaa. Nopeasti luettavaa höpötystä. Ei suurempia tunteita herättänyt, mutta sopi hyvin iltalukemiseksi, kun ei enää suurempia jaksanut ajatella.
Jotain kevyttä kesään. Aluksi kesti hetken, että pääsi taas sisään Tarjan huumoriin. Mutta löytyi se huumori taas, ja sarkastinen hauskuus. Toimi äänikirjana erinomaisesti!
Tarja Kulho Radiomafialla kuului lapsuuden / nuoruuden äänimaisemaan, joten odotin kirjalta aika paljon. En ole varma, oliko tämä ratkiriemukas silloin alkujaankaan, mutta ainakin tyylilaji toimi radiossa paremmin kuin kirjassa (vaikka osittain kuuntelin tämän ääniversiona). En tiedä ajoiko aika ohi Räkkärimarketista vai mikä mätti, mutta tylsistyin. Juonentapainen ”punainen lanka” ei riittänyt kannattelemaan tarinaa, eikä vitseihin tullut kierroksia matkan varrella.
Kuuntelin Tarja Kulhoa Radiomafialta joskus teininä ja riemastuin suuresti, kun huomasin, että tämä kirja on julkaistu. Pakkohan tämä oli kuunnella Paula Norosen lukemana äänikirjana niin pääsi nauttimaan taas Tarjan äänestä. Olipa kyllä sopivaa vastalääkettä tähän covid-19 pandemian synkkyyteen. Olen kuunnellut tätä kävelylenkeillä ja tyrskähdellyt ääneen. Ihan parasta antia olivat Tarjan kirjoitustehtävät, joissa hän kertoi päättömiä tarinoita elämästään. Olisin voinut kuunnella koko kirjan verran näitä monologeja, koska dialogit kirjan muiden hahmojen kanssa eivät iskeneet minuun ihan yhtä paljon. Antaisin ehkä 3,5 tähteä tälle, mutta nostalgia-arvo pyöristää arvosanan 4 tähdeksi.
Toimi erityisesti äänikirjana itsensä Tarja Kulhon lukemana! Ehkä ei aukea, jos ei pöe aikanaan radiosta kuunnellut, musta oli hauska. Podcastia Tarjalle vaan, terse!
Tätä kirjaa odotin mielenkiinnolla kirjastosta. Pari kuukautta sai jonottaa. Paula Noronen on hauska tyyppi TV:n ohjelmissa ja saa nauraa hänen jutuilleen joten odotukset kirjaa kohtaan olivat myös korkealla.
Kirjan päähenkilö on Räkättimarketin kassa Tarja Kulho. Kirja oli kirjoitettu jänskästi vuorosanoin, mutta se ei periaatteessa häirinnyt lukemista. Tarja kertoo vuoropuheluina elämästään 2 lapsen ja miehensä kanssa, kassalla asiakkaiden ja työkavereiden kanssa tapahtuvista kohtaamisista sekä sähköpostiviestittelystä Vantaan harrasteopiston välillä. Kännipäissään Tarja oli ilmoittautunut kurssille nimeltä: Uusi suunta työelämälle.
Kirja oli omalla tavallaan hauska. Tapahtumat olivat koomisia ja Tarjan tapa suhtautua elämään ja tilanteisiin kiinnostava. En juurikaan kuuntele äänikrjoja vaan mielestäni kirja pitää lukea kirjana. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni mietin että tämä kirja olisi saattanut toimia paremmin äänikirjana kuin luettavana painoksena.
Ehkä vähän petyin vaikka hymy olikin kasvoilla kirjan loputtua. Verkkokurssi oli omalla tavallaan hauska lisä kirjaan sillä samalla mietin itse vastauksia samoihin kysymyksiin. Ehkä olisi pitänyt kirjoittaa ne paperille? Ainakin kysymykset. Ehkä vielä teenkin sen ennen kuin palautan kirjan kirjastoon. Annan kirjalle ⭐⭐⭐ ja 1/2⭐.
Tarja Kulho ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Tämä toimi hyvin äänikirjana, Norosen itsensä lukemana. Kiva ja kevyt välipalakirja, mutta Norosen huumori ei jostain syystä minuun ihan iskenyt. Uskon kuitenkin, että tuo huumori uppoaa joihinkin ihmisiin ja tätä kirjaa lukiessa he pääsevät irtautumaan arjen pyörteistä!
Nopeasti lukaistu huumorikirja, joka nauratti muutaman kerran. Vaikka Tarja Kulhon äänen kuuli lukiessa päässään, olisi kirja todennäköisesti naurattanut enemmän kuunneltuna.
Alkuun inhosin tätä kirjaa. Tarja Kulho ei ole mulle tuttu hahmo koska en ole koskaan eläissäni kuunnellut Radio Mafiaa. Aluksi tuli sellainen olo että nyt on keksitty liuta vitsejä mutta ei tapaa yhdistää niitä toisiinsa joten kirja on sekava vitsikirja jossa ei ole päätä eikä häntää. Sitten ehkä se hännänpää löytyikin. Pidin kirjassa eniten siitä että löysin valtavasti samaistumiskohtia Tarjan kanssa.
1. Uima-altaan vesi on AINA liian kylmää. Uimaan ei voi mennä saunan kautta, koska lämpötilaero on valtava. En ole eläissäni uinut altaassa jossa olisi sopivan lämmintä vettä. Paitsi porealtaat mutta niissä ei voikaan uida.
2. Oon harrastanut kuntonyrkkeilyä vuosia. Tarja tosin vissiin vain yhden tunnin. Mutta yhteinen harrastuksemme on tuntien varaaminen ja sitten skippaaminen. Ostin joskus lähisalille kortin ja latasin ryhmätunteja kortille vain että pääsisin varaamaan niitä ja sitten perumaan. Se oli oikeasti terapeuttista. Ei tulis mieleenikään mennä jumppaamaan mihinkään julkisesti.
3. En ole käynyt Korsossa sitten Ankkarockin muuttumisen maksulliseksi ja sittemmin loppumisen kokonaan. Mutta olen kotoisin Pasilasta joka on vähän niinku Helsingin Korso.
4. Ainoa oikea valinta Ridgelle olisi ollut Taylor. Brookessa on jotain pahasti vialla. En tiedä voisinko seurustella Brooke-tyypin kanssa. Tottapuhuen en tiedä edes kumpaa tyyppiä nykyinen puolisoni edustaa. Yritin kysyä sitä watsappiviestillä mutta hän ei näemmä koe tarpeelliseksi vastata. Ei vaikka seitsemän vuotta kestäneen parisuhteemme tulevaisuus on juuri vaakalaudalla!
Loppua kohti huomasin pitäväni kirjasta muutenkin. Vaikka se vähän ärsytti niin enemmän se huvitti silti. Terse ärsytti niin paljon että se ei alkanut huvittaa missään vaiheessa. Se ärsytti niin paljon että mietin pitäiskö ottaa itse käyttöön.
Edit. Puolisoltani tuli viesti että Taylor. Huh. Parisuhe pelastettu.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Muistan aikoinaan siskoni puhuneen räkkärimarketista, mutta en tainnut itse ohjelmaa kovinkaan montaa kertaa kuulla. Mutta minusta on hilpeän hauskaa, että Korsoon liittyy tällainen paikallislegenda. (Muistan korsossa käydessäni katseellani etsineeni, että onkos täällä jossain sellainen marketti...)
Koska en muista miltä ohjelma kuulosti, en nyt oikein osaa verrata, tavoittaako kirja alkuperäisen tunnelman. Se oli nopeasti luettava ja ihan hauska kirja, joskin hieman sellainen kevyt paahtoleipä, josta ei oikein löytynyt mitään täyttävää pihviä välistä. Luin perinteisen paperikirjan, mutta juuri nyt tajusin, että tällaisessa tapauksessa, jossa alkuperäinen ideakin on audio-show, on itse kirjoittajan lukema äänikirja varmasti se autenttisin vaihtoehto.
Suurimmaksi osin tykkäsin kirjasta, joskin jotkut hahmot eivät vaikuttaneet ollenkaan uskottavilta, esim. teinimäisesti kiroileva mummeli saunassa. Vaikka eipä kai tämän kuvitteellisen korsouniversumin asukkaiden oletetakaan puhuvan ihan normaalisti.
Kyllä tämä sen verran hassunhauska tapaus oli, että toi hymyn huulille. Aion kyllä lukea seuraavankin osan - tai kenties kuunnella tällä kertaa.
Kuuntelin tämän BookBeatista ja samalla menetin neitsyyteni äänikirjoille. Ei tämä ihan niin kovaa tykitystä ollut, mitä odotukset tämän osalta olivat, mutta ei mitenkään huonokaan. Ehdottomasti parasta tässä audioversiossa oli se, että se oli kirjailija Paula Norosen itse lukema ja Tarja Kulhon omat repliikit oli luettu päähahmon äänellä.
Kirjana en välttämättä olisi jaksanutkaan tätä lukea kokonaan ja siksi äänikirjavaihtoehto oli hyvä tähän. Kirjeenvaihto aikuisopiston kanssa oli ehdottomasti parasta antia. Muut sketsit tässä kirjassa eivät toimineet niin hyvin.
Viihdyttävää kamaa ja toivottavasti lähinnä lastenkirjailijana mainetta tähän asti niittänyt Noronen kirjoittaa jatkossa lisää jotain vastaavaa aikuiseenkin makuun. Olen suuri Paula Norosen ja hänen huumorinsa fani ja mielenkiinnolla seuraan, mihin hän seuraavaksi tarttuu. Lastenkirjoihinsa en ole tutustunut, koska itselläni ei ole lapsia.
Kaikki hahmot olivat liian toistensa kaltaisia. Mikäli he käyttävät kaikki samaa sanavarastoa, niin se olisi pitänyt kirjoittaa eritavalla, eli kuinka Tarja Kulho muistelee tai selostaa, mitä kukin on sanonut. Ainoa, jolla oli vähänkään omaääni oli opiston "automaattivastaaja". Kirjasta olisi tullut todella mielenkiintoinen, jos nämä kaksi henkilöä olisivat olleet kirjan ainoat todelliset henkilöt ja kaikki muut Tarjan elämässä vaikuttavat henkilöt olisivat puhuneet vain Tarjan kautta. Tällaisella toteutuksella en voi antaa suurempia pisteitä, vaikka potentiaalia olisi ollut.
Paula Norosen Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa sijoittuu huumorikirjojen osastolle. Kirjan luettuani mietin, että tämä Tarjan tarina olisi varmasti parempi kuunnella äänikirjana, sillä päähenkilö on sen verran erikoinen ja suorapuheinen korsolaisasukas, että suupielet vetivät pakostakin ylöspäin, ja jopa nauroin ääneen parhaimmissa kohdissa.
Paula Norosen Tarja Kulho, Räkkärimarketin kassa on oikea hyväntuulen kirja, joka hassuttelee ja ilakoi arkipäivän ajatuksille ja sattumuksille.
Voi että, kun palasin 2000-luvun alkuun kun koulumatkoilla kuuntelin aina korvalappustereoista Radiomafiaa, koska Juuuuuuso, Peltsi ja Tarja Kulho.
No, rakastan Paula Norosta, mutta ei tää romaanimuodossa nyt kuitenkaan ottanut tulta alleen. Hymyilytti välillä, mutta juoneksi ei kovin nostattavana toiminut Vantaan aikuisopiston tehtävänantoihin vastaaminen.