Surutalo

by Matti Rönkä

Nostalgian sävyttämä romaani isästä, pojista ja rintamamiestalosta

Jukka perii rintamamiestalon ja lähtee kotiseudulle. Vuosiin sinne ei ole ollut asiaa. Perillä odottaa eri puusta veistetty isoveli Timppa sekä talo ja muistot, joissa on molemmissa kosolti korjattavaa. Samalla Jukka käy läpi yhteenottoa tyttären kanssa. Eikö oman perheen rakenteita saa kuntoon edes arkkitehti? Samalla todistuu, että heikkous on hirmuinen voima, häpeä säilyy aina.

Surutalo on lähelle tuleva romaani isien ja poikien vammoista, jotka periytyvät. Se kuvaa sodan käyneen isän kasvattamia veljeksiä, puusepänverstaalla ja tanssilavalla syttyvää nuoruuden intohimoa, opiskeluvuosia 80-luvun svengaavassa Helsingissä ja yhden miehen myrskyä kesällä 2020.

”Mies miettii, suree osaamatta. Teinkö siitäkin surutalon, synkensin valkoisen mustaksi?”

Audiobook

Published January 1, 2021

About the author

Matti Rönkä is a Finnish TV-journalist and novelist. He received the Glass Key award in 2007 for the crime novel Ystävät kaukana and the Deutscher Krimipreis third prize in 2008 for the German translation of his novel Tappajan näköinen mies (2002) (German: Der Grenzgänger). He has been the anchor of the daily news program 8:30 National Report since 2003 on YLE, thus inheriting the nickname "Suomen ääni" (English: "The Voice of Finland") from the program's old host Arvi Lind.

Reviews

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Matti Rönkä kertoo melankolisen tarinan perheestä, jonka äiti on kuollut onnettomuudessa lasten ollessa pieniä, ja sodassa arpensa saaneen isän ja kahden pojan on 1960-luvulla vain pärjättävä miten parhaiten taitavat. Nyt ollaan nykyajassa, jossa maalle jäänyt isoveli ja kaupungissa menestynyt pikkuveli joutuvat kohtaamaan toisensa ja menneisyytensä kun isästäkin on aika jättänyt.

Röngän kerronta on tarinaan sopivaa, verkkaista mutta arjen kauneuden huomioivaa. Mitään säkenöiviä viisauksia ei tarjoa, mutta osoittaa jälleen kerran sen, kuinka pitkät ovat traumojen jäljet sukupolvien ketjussa. Ihmisen saamia isoja haavoja on kovin vaikea pitää itsellään, ne vain vääjäämättä valuvat kantajastaan eteenpäin. Mutta niin kauan kuin elää, on mahdollista tehdä oivalluksia.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Ensikosketukseni uutismiehen tuotantoon, erittäin vetävä romaani.

[Heli Pekkarinen · Rating 3 out of 5]

Kirjassa oli paljon tuttuja tunteita ja se vei minut alussa hyvin lapsuus-ja nuoruusmaisemiini. Helsinkiin opiskelemaan lähtenyt ja siellä uran luonut päähenkilö palaa savolaiseen pikkukaupunkiin käymään kotitaloonsa, jonka hän on lunastanut isänsä kuoleman jälkeen. Lapsuutta varjostaa äidin kuolema ja isän ankara kasvatus, jossa ei kehuja herunut. Näitä kipeitä kohtia Rönkä kuvaa hyvin. Sen sijaan naisten kuvaus on tympeää: kaikki kirjan naiset ovat vain miehisen katseen kohteita. Heistä sanotaan lähinnä, mitä heillä on päällään ja millaiset hiukset ovat. Tapaamastaan vanhasta luokkatoveristaan ja ystävästään (!) Jukka miettii näin: "Se oli pysynyt hoikkana, vyötärö oli kapea, takamus ihan tiukan oloinen. Kun se kaatoi lisää kahvia, näin kaula-aukosta, että rinnat olivat pehmeän isot…” Muisto työnantajan vaimosta keltaisissa bikineissään saa päähenkilön "kalun nytkähtämään" vielä vuosia myöhemminkin. Hohhoijaa. Myös molempien veljesten pettäminen kuvataan ikään kuin he eivät olisi voineet sille mitään.

Tämän tunkkaisuuden vuoksi harkitsin antavani 2 tähteä. Mutta kirja on hyvin kirjoitettu, dialogi sujuvaa ja uskottavaa. Kuuntelin tämän kokonaan Matti Röngän itsensä lukemana äänikirjana ja hyvä niin sillä, Röngän ääni erittäin miellyttävä. Ja en pysty murretta oikein lukemaan tekstinä.

[Elina · Rating 3 out of 5]

Äänikirja. Matti Rönkä lukijana on mahtava, hänen ääntään kuunteli mielellään. Kirjan tarina on sujuva ja kuljettaa miehen lapsuus- ja nuoruusmuistoissa nykypäivään peilaten. Viittaukset ja heitot sukupuolielämään olivat ehkäpä tarpeettoman runsaita.

Todentuntuinen kertomus elämän valinnoista ja siitä, mikä missäkin vaiheessa tuntuu tärkeältä.

[Hannu Pelttari · Rating 3 out of 5]

En ole lukenut yhtään Röngän kirjaa aiemmin ja siksi tartuin uteliaana Surutaloon. Kirja tuntuu kertovan Röngän kaltaisesta miehestä sillä erotuksella että kirjan päähenkilö kouluttautuu diplomi-insinööriksi ja muotoilijaksi. Mutta kirjankin päähenkilö näyttää olevan julkisuudesta tuttu kotikonnuillaan jossain Savossa. Itselleni maalta kaupunkiin köyhistä oloista muuttaneena kirjan päähenkilössä oli samaistumispintaa riittämiin. Röngällä vain tuntuu olleen paljon parempi viuhka naisten parissa kuin minulla! Naisia on tarjolla niin nuoruudessa kuin vanhuudessa joka käänteessä. No kaikkiin ei päähenkilö Jukka tartu.

Kirja on epätasainen. Siinä on esimerkiksi mainio luku nuoruuden tanssireissusta. Sitten on paljon ikäänkuin kouluainejorinaa Jukan ja veljen välillä. Minulle jää tuntuma että Rönkä on ikäänkuin vähän kirjoittanut autofiktiota mutta ei kuitenkaan ole päästänyt juttua oikein laukalle, vaan jää luennoimaan. Surutalo nimi tulee äidin kuolemasta ja isän synkkyydestä ja huonosta suhteesta Jukkaan. Tätä Jukka sitten aikuisena pähkäilee ja ikäänkuin veljensä avustuksella löytää vähän lämpöäkin edesmennestä isästään. Suhde tyttäreen, Lumi -nimi tuntuu kliseeltä muotoilijalle, on minusta aika epäuskottavasti kuvattua. Sujuvaa esimerkiksi muotoilujuttuja kuvattaessa, mutta ei sytyttävää. Annetaan sympaattiselle miehelle kuitenkin kolme tähteä.

[Christina Hietanen · Rating 3 out of 5]

En ole aiemmin lukenut tämän kirjailijan teoksia. Surutalo oli helppo ja nopea lukea. Tarina soljuu eteenpäin ja päähenkilö on mielenkiintoinen ristiriitoineen.

Ehkä vähän ennalta arvattavaa kuitenkin. Paluu juurille, oman käsityksen tuuletus lapsuuden vääryyksistä ja isoveljen kanssa keskustelut isästä ja hänen kyvyttömyydestä osoittaa, vaikka ei kuitenkaan tuntea ylpeyttä jälkikasvusta ovat jo aika tuttuja teemoja. Lopuksi tulee oivallus omasta itsekkyydestä ja seuraavaan sukupolveen kohdistuvasta isänperinnön jatkamisesta.

Enemmän olisin voinut lukea kuvausta köyhyydestä, sosiaalisesta noususta, koulutuksen tikapuista, mutta kuitenkin ulkopuolisuuden tunteesta ja siitä kohoavasta janosta menestyä.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Tämä lienee hiukan vanhanaikaisesti muotoiltu, mutta hyvin harvoin saan miesten kirjoittamista kirjoista tunnetasolla kiinni. Se ei minusta liity pelkästään kyvyttömyyteeni samaistua, koska tunneyhteys löytyy kyllä paljon suurempienkin kuilujen kuin sukupuolierojen yli, vaan väitän, että keskimääräinen miehen kirjoittama romaani on …jotenkin perustavalla tavalla toisenlainen kuin naisen.

Ja miksi keskimäärin? Koska sitten on näitä poikkeuksia. Tämä oli herkkä, hienovireinen, osoittelematon - ja osui suoraan tunnehermoon. Tämä myös palautti uskoani siihen, että juonen ei tarvitse olla hillitöntä räimettä tai yltiöpäisen nokkela toimiakseen. Nautin suuresti.

[Kirsi Vatanen · Rating 3 out of 5]

Pidän Matti Röngän äänestä, ja koska tässä kirjassa murre vahvasti mukana halusin kuunnella tämän äänikirjana.
Osin vetävää tekstiä, osin kuin täytettä. Ajankuvat mm. tanssilavoilla käynnit, toimivat mainiosti.

[Anne Dahl · Rating 3 out of 5]

Parin ulkomaisen kirjan jälkeen läpeensä suomalaista kirjallisuutta. Itselleni Matti Rönkä on uusi kirjailijatuttavuus vaikkakaan Rönkä on kaikkea muuta kuin uusi kirjailija kotimaisessa kirjamaailmassa. Valitsin Röngän teoksen Surutalo, koska halusin kuullostella suomalaisen miehen tunnemaailmaa, vajota nostalgiaan ja yllätyksekseni myös pandemiakirjallisuuteen (vaikka sitä aspektia en todellakaan hakenut).

Kuuntelin alkuosan (koska nostalginen kaipuukohtaus?) ja Matti Röngän oma teksti miehensä itse lukemana oli kyllä mahtava kokemus. Röngällä on ”suomalainen” ääni ja tarina kirjassa myös oli hyvin ”suomalainen”.

Jos minun tehtäväni olisi määritellä kohderyhmää, sanoisin, että suosittelen tätä kirjaa erityisesti reilusti yli viisikymppisille, ehkä kuusissakymmenissä olisi sopiva ikä tälle kirjalle. Veikkaan, että nuorempia saattaisi ärsyttää Röngän ”setämies”-kommentit, jotka tässä iässä (tuon tyyppisen ajanjakson eläneenä) on tavallaan helpompi ”ymmärtää” tai ainakin ohittaa.
Naisen rooli teoksessa on aika kapea ja ulkokohtainen, pinnallinenkin, mutta ei niin paljon, että olisin lopettanut lukemasta, sillä tarina oli hyvin aidonoloinen, uskottava ja luontevakin.

Miehen äiti kuolee miehen ollessa vielä kouluikäinen. Äitiä jäävät suremaan pojan lisäksi veli ja jalkansa sodassa menettänyt isä, joka kokee puolinaisuutta ja sivuuttamista omalta perheeltään. Ollaan siis ylisukupolvisuuden ytimessä, sillä myös Jukka, tämä nuorempi veli kokee olleensa ulkopuolelle jätetty koko ikänsä vaikka ajan myötä menestyykin enemmän kuin keskivertoisesti.
Rönkä kuvaa hyvin nuoren Jukan helsinkiläistymistä, kaupungistumista, opiskeluaikaoja Otaniemessä, seurustelua, arkkitehdiksi valmistumista, Nokia-huumaa.
Nyt Jukka saapuu kotikonnuilleen isän kuoltua ostettuaan kotitalon ja isän jäämistön irtaimistoineen. Mies käy veljensä kanssa läpi lapsuuttaan, veljeyttä, isä-suhdetta, kaipuuta äitiin. Tapaa kotikonnuilla entisiä koulukavereitaan ja tutustuu eri näkökulmin itseensä ennen ja nyt.

Aivan kelpo kehityskertomus, löytömatka omaan menneisyyteen, ymmärrykseen omasta itsestä, prioriteeteista.
Tykkäsin.

[Otso Laxenius · Rating 4 out of 5]

Yhtäältä surumielinen, ja toisaalta varsin arkinen kuvaus kahden aikuiseksi kasvaneen miehen hetkestä poisnukkuneen isänsä asioita hoitaessa ja elämäänsä muistellessa. Kirjailija onnistuu kuvaamaan kovin karusti ja silti kauniisti stereotyyppistä suomalaisuutta vähäsanaisuuksineen, sukupolvien välisine eroineen ja aikakuvauksineen. Rönkä käy hyvin läpi, miten ihminen eroaa edeltävästä sukupolvesta, ja silti vanhetessaan alkaa muistuttaa sitä. Kuinka tavat ja reaktiot periytyvät ja kulkeva vaivihkaa sukupolvelta toiselle, ellei niiden kanssa tee töitä, pois saadakseen. Kirjan rauhallinen tempo ja elokuvamainen kuvaus rauhoitti ja koukutti samanaikaisesti. Kielellisesti kirjassa oli varsin hauskoja käänteitä.

[Heli · Rating 3 out of 5]

Vetävästi kirjoitettu kirja 60-vuotiaalta mieheltä 60-vuotiaan miehen muistelmista muille 60-vuotiaille miehille. Tai tuollaisen kohderyhmän olin tekstistä lukevinani. Yhtä kaikki, tämän lyhytvirkkeisen ja erityissanastostaan huolimatta helposti ymmärrettävän kirjan lukaisi hetkessä. Eniten nautin takaumista. Mielenkiintoista oli myös ensimmäisen koronakesän ajankuva: mitä uskaltaa tehdä ja keitä tavata.

[Anni · Rating 3 out of 5]

3+ Kertomus siitä, millaista on tehdä tiliä oman elämänsä kanssa, lapsuudesta nykyisyyteen. Keski-ikäisen miehen tarinassa kulkevat rinnakkain yhteiskunnan muutos ja ylisukupolviset traumat sodasta häpeään. Rönkä kuvaa tätä varsin taidokkaasti, ja vaikka aikatasoissa hyppivä rakenne välillä jää vähän irrallisiksi pätkiksi, kirja oli positiivinen lukukokemus.

[Eliisa · Rating 3 out of 5]

Täydet pisteet ajankuvasta ja herkullisesta dialogista. Kirja on nostalgista luettavaa yli 60-vuotiaille sotaveteraanien lapsille ja luokkaretkeläisille, jotka muistavat hyvin, miltä tuntui muuttaa maalta kaupunkiin. Päähenkilössä, tämän isässä ja lapsessa epäuskottavat piirteet häiritsevät. Äijämeiningin ylenpalttisuus vie toisen tähden.

[Heli Vuori · Rating 4 out of 5]

Ihana kuunneltava, täydet pointsit siitä että on kirjailijan itsensä lukema. Murre on niin hersyvän autenttista että sitä makustelee pitkään. Nostalgiaa, isä-poika- ja veljessuhteen käsittelyä sekä muistelua miehen suhteista naiseen.

[Lechw · Rating 2 out of 5]

Paljon lupaavia aineksia sisarkateudesta maaltapakoon ja lapsuudenmaisemiin paluuseen. Ei kuitenkaan lähtenyt lentoon.

[Johanna · Rating 3 out of 5]

Å

[Pasi Rautio · Rating 4 out of 5]

Kirja jossa ei tapahdu mitään, mutta tapahtuu paljon. Kuinka yksinkertaisesti voi kirjoittaa monipuolisen kirjan. Pidin.

[Riitta · Rating 4 out of 5]

Symppis kirja ja murteen käyttö luontevaa. Pidin.

[Matti · Rating 3 out of 5]

Tarina ylisukupolvisesta traumasta. Sinänsä kiinnostava aihio ja hahmot, mutta lyhyehkön kirjan tarinallinen kokonaisuus jäi vähän pintapuoliseksi.

[Maija · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana Matti Röngän lukemana.

Alku oli koukuttava, kun kerrottiin päähenkilön äidin varhaisesta kuolemasta. Kerronta liikkui eri aikakausiin sijoitettuna ja se sopi juonenkulkuun.

Dialogit oli tehty taitavasti ja tarinassa kulki äidin jättämän surun ja isän väkivaltaisen käyttäytymisen varjo. Omien kokemusten jälki näkyi päähenkilön käyttäytymisessä vuosien jälkeen.

Sukupuolikohtausten kuvaus oli yksityiskohtaista ja antoi tarinalle turhan vetävän vivahteen.