Juhannusjuhlat saaressa Helsingin edustalla katkeavat murhaan. Mysteerin voi ratkaista vain veitsenterävä Karl Axel Björk.
Ryhmä varakkaiden helsinkiläisperheiden vesoja on lähtenyt juhlimaan juhannusta Helsingin itäpuolella sijaitsevaan saareen. Meno on railakasta, sillä yksi vieraista on ottanut mukaansa kokaiinia. Aamu tuo tullessaan kaksi ruumista. Rantalaiturin vieressä veneessä makaa ammuttu nuorukainen, kivikosta toiselta puolen saarta löytyy nuori kuollut nainen, kaikesta päätellen hukutettuna. Liittyvätkö kaksi tapausta yhteen? Sen selvittämiseksi Björkin on lähdettävä vaarallisille vesille, missä murhaajan lisäksi liikkuvat myös trokaripomo Keisarin häikäilemättömät joukot.
Björk ei kyllä petä kesälukemisena taaskaan! Tämä jäi kuitenkin itselleni hieman vaisuksi, onko sitten syynä iso joukko hahmoja, joiden nimiä en meinannut millään muistaa vai jotenkin kiirehtiväinen olemus koko kirjan lävitse. Björk on kuitenkin yksi lempihahmoistani ikinä, ja vanhan Helsingin kuvailu on edelleen aivan upeaa, joten ei se oikeastaan haittaa, vaikka tutkittava tapaus jäikin vähän laimeaksi.
Tähän kirjaan latasin paljon odotuksia. Perinteinen eristetyn tilan mysteeri ja rajattu määrä epäiltyjä. Murha(t) tehdään saarella jossa vietetään kosteita juhannusjuhlia. Aamulla paljastuu kaksi kuollutta juhlijaa. Toinen on hukkunut/hukutettu ja toinen ammuttu. Nainen - Lusse Borg ja mies - Werner Riihivaara olivat kaiken lisäksi riitelevät rakastavaiset. Yksi juhlijoista on Björkin serkun Karstenin ystävä ja tämä suosittelee Björkiä yksityisetsiväksi. Rikoksia tutkii tietenkin myös komisario Martti Ekman, Björkin ystävä. Hyvin pian selviää että saarella on käytetty runsaasti alkoholia - kieltolaista huolimatta - sekä huumausaineita. Kaikki vannovat olleensa nukkumassa murhan tapahtuessa mutta selvästikin joku valehtelee. Lisäksi kaksi asetta on kateissa, Lusse Borgin omistama Browning ja juhlien järjestäjän Klas Almqvistin Luger. Suhteita ja ihastuksia ystäväporukassa on ristiin rastiin ja on vaikea päätellä kuka on ollut rakastunut kehenkin. Kuulusteluissa Marttia kyllästyttää rikkaan nuorison käytös ja välinpitämätön suhtautuminen kuolemiin. Lisäksi Klas Almqvistin serkku Einar Hellman jonka olisi vanhimpana henkilönä pitänyt toimia nuorten esiliinana, on tuonut saarelle pullollisen nestemäistä laudanumia. Saaren lähistöllä liikkuvat myös viinatrokarit ja Björk menee henkensä uhalla tapaamaan trokaripomo Keisaria selvittääkseen tietääkö tämä jotain tärkeää saaren tapahtumista. Vähitellen kuvio selkenee Björkille ja hän selvittää tapauksen. Kirjan alussa olisi ollut aineksia vaikka mihin. Kun poliisit ja Björk saapuivat saarelle, olisi voinut tapahtua lisää murhia, saari olisi voinut joutua myrskyn vuoksi eristyksiin, sähköt olisivat voineet katketa ja poliisit ja Björk olisivat voineet joutua viettämään yön huvilassa murhasta epäiltyjen kanssa. SE olisi ollut todellinen painajainen. Nyt rikosta selvitellään melko laimeasti ja ensimmäinen ihminen jota epäilin, osoittautuikin syylliseksi. Pari juonikuviota joita aavistelin kehkeytyväksi, toteutuivat mutta se oli laiha lohtu. Lisäksi kirjassa ei seikkaillut lainkaan Ida Helander, nuori nainen joka on aikaisemmissa romaaneissa avustanut Björkiä hänen tutkimuksissaan. Murhasta epäiltyjä oli myöskin aivan liikaa ( 17! ). Nimissä ja persoonallisuuksissa meni välillä pahasti sekaisin ja kuulustelut olivat hieman tylsää luettavaa kun samoja asioita toisteltiin. On vaikea luoda liuta henkilöitä jotka jokainen erottuisivat omana itsenään niin että lukija kiinnostuisi. Väkisinkin joutuu keskittymään toisiin enemmän kuin toisiin ja loput jäävät sitten pelkiksi taustahenkilöiksi. Taattua Björk-tyyliä mutta tästä olisi voinut saada paremmankin.
Odotin uutta Björkiä innolla. Olen kuunnellut aiemmat äänikirjoina ja niin tämänkin. Petyin aika paljon. Ainakin äänikirjana tuntui siltä, että liki koko romaanin olisi haastateltu epäiltyjä paikassa jos toisessa ja lueteltu, mistä syystä kukakin voisi olla syyllinen. Björkin elämää ei juuri seurattu, eikä se edennyt. Ikävää, sillä juuri tasapainottelu Björkin yksityiselämän ja rikosten ratkaisun välillä on ollut mukavaa luettavaa. Nimet ja lempinimet menivät jatkuvasti mielessä sekaisin ja lopusta jäi mitäänsanomaton tunne. Ajankuva ja Björk olivat edelleen parahultaisia.
Luetut kirjat 30/2024: Virpi Hämeen-Anttila: Juhannusyön painajainen, Otava, 2021⭐⭐⭐. Suomalainen plus palvelusta sähkökirjana. Tämä on vasta ensimmäinen lukemani Karl Axel Björk -seikkailu, mutta ovela ja huomaavainen kirjailija on pistänyt ihan alkuun muutaman vihjeen, missä ajanjaksossa ollaan. Kirja alkaa hengästyttävällä pakolla, eikä tiedä, olemmeko uhrin vai rikollisen päässä. Björk-sarjassa on komeat, rauhalliset ja yhteneväiset kannet. Ostin jonkin hyllyyn mutten ole vielä ehtinyt lukea.
Koska on juhannus, niin luen juhannuskirjoja. Moni on kesken. Mutta hyvää juhannusta ja hyviä kirjoja! 25.06.2021. #virpihämeenanttila #juhannusyönpainajainen #juhannus
Itse asiassa jäin miltei ilman juhannusruokia 2021 kun kauppaan mennessäni tilillä oli rahaa, mutta maksaessani mansikoita ja uusia perunoita, niin puolet ostoksista piti jättää kauppaan kun vartissa oli tililtä lähtenyt 16,95€ Suomalaisen Kirjakaupan lukupalveluihin kuukausimaksua. Jonka olin jo aiemmin, ajoissa perunut. Kyllä hieman v*tutti. Lopetin tuon palvelun käytön. Muitakin on.
Varsinainen juhannusaaton painajainen indeed.
Mutta syy siihen ei ole tämä kirja, johon palaan nyt. Kun ei tarvi ostaa juhannusruokia. Vai olikohan se vappu.
Mukavia murhia, ts dekkari jossa ollaan turvallisella alueella, ei triggeröi. #Cosycrime. Turvallisen tilan jännärit.
Etuoikeutettu, fiini nuorisojoukko viettää juhannusta tyyliin sex & drugs & rock'n roll. Tai ainakin huumeet ovat käytössä, kokaiini ja laudanium. Olemme wanhassa ajassa, 1. ms jälkeen. Kenties kieltolaissa. Saarta kiertää myös viinatrokarit, ehkä. On iloinen 20-luku joka on kohtaamassa fasistisen 30-luvun diktaattoreineen. Kieli on maukasta, siinä on svetisismiä, ja englannista johdettuja sanoja, kuten natsionalismi. Pojat lukevat Nietzscheä.
Mieleen tuli Maria Langin 50-luvun juhannuksenviettoon liittyvän tarinan filmatisointi, josta todella pidin eli Birger Larsenin ohjaama Maria Lang: Murhaaja ei valehtele yksinään (2013). Sekä Jenni Toivoniemen mainio leffa Seurapeli (2020) nykyajan aikuisten juhannuksenvietosta. Strindbergiin asti en mene! Enkä Shakespeareen. #kirjavuoReni2021
Käsillä oli tällä kertaa Agatha Christie-tyylinen "locked-room mystery", jossa kaksi nuorta löydetään kuolleena saaresta juhannusjuhlien jälkeisenä aamuna. Rajatun tapahtumapaikan vuoksi kirjassa on vähemmän Björk-tyylistä takaa-ajoa Helsingin kaduilla ja enemmän täsmällisen aikajanan selvittelyä juhlavieraiden haastattelujen pohjalta. Tämän tyyliset dekkarit on yleensä minun makuun, mutta tuntui kuin Hämeen-Anttilalla ei olisi ollut tarpeeksi materiaalia ja samat asiat keskusteltiin läpi useaan kertaan. Juonta oli myös hankala seurata varsinkin äänikirjana, koska jokaisesta epäillystä käytettiin vuorotellen kolmea eri nimeä: etunimeä, sukunimeä tai lempinimeä. Joukossa oli myös useita sisaruksia ja henkilöitä, joilla oli samankaltaiset nimet, ja kun kaikki olivat vielä suurinpiirtein samanikäisiä, oli hankalaa muistaa, kuka oli kuka.
Hieman erilainen Björk tällä kertaa ja tykkäsin, mutta idean toteutus olisi voinut olla parempi.
1920-luvun Helsinkiin ja erityisesti juhannuksen aikaan sijoittuvaa Björk-dekkaria oli kiva lukea juhannuksena. Sääli vaan, että se ei nyt ihan vienyt mukanaan. Hyväosaisten nuorten aikuisten yli kymmenpäinen ryhmä viettää juhannusta Helsingin edustan saarella, ja aamulla kaksi heistä löytyy kuolleena. Ainakin tämän lukijan kannalta näitä juhlijoita oli ihan liikaa, he olivat keskenään liian samanlaisia ja kutakin kutsuttiin vuorotella sukunimellä, etunimellä ja lempinimellä. Jossain vaiheessa lukemista päätin, että ookoo en erota näitä ihmisiä toisistaan, luetaan tätä nyt kirjana etsivä Björkistä eikä rikoksesta. Meni se niinkin.
Björk-sarjan kahdeksas osa. Alku oli aika raskas ja pitkäveteinen, kun keskityttiin sivukaupalla monien tapaukseen liittyvien ihmisten kuulusteluun. Tuntuu, että tarina pääsi alkuun vasta tämän jälkeen ja palattiin tavanomaiseen Björk-sarjan tarinankerrontaan. Koska kuulusteiluiden kuvailu vei niin suuren osan kirjasta, syyllisen löytyminen tuntui tapahtuvan tavanomaista helpommin. Ei mielestäni sarjan paras osa, mutta miellyttävä lukukokemus kuitenkin.
Sopivaa juhannuslukemista. Onneksi oli aikaa lukea pitkiä pätkiä kerrallaan, pysyin henkilöissä jotenkin selvillä. Vähän marmatin, ettei listaa alussa henkilöistä, sopisi hyvin kirjan tyyliin. Ja kas, kun pääsin kirjan loppuun, sieltä se henkilölistaus löytyikin viimeisiltä sivuilta. Ehkä muistan seuraavan osan kohdalla katsoa heti loppuun.
Kahdeksas osa Björk-sarjaa. Björk saa käsiinsä hankala tapauksen, jossa juhannusjuhlien jälkeen saarelta löytyy kaksi ruumista. Epäiltyjä on toistakymmentä ja kaikki puhuvat krapuloissaan toisistaan ristiin. Ei parhaita Björkejä, mutta kannatti lukea.
Odotin paljon edellisten osien perusteella, mutta hieman petyin. Liikaa ihmisiä, jotta olisin heitä oppinut tuntemaan. Toivottavasti tämä osa Kallen seikkailuja jää poikkeukseksi joka vahvistaa säännön.
Helsingin Hercule Poirot on jälleen fiksumpi kuin poliisit. Tämä kirja on Christie-tyyppinen kertomus. Paljon yläluokkaisia epäiltyjä, joiden todistuksia tietoineen (ja kertomatta jätettyine asioineen) Björk yhdistelee ja ratkaisee jutun.
En pysynyt äänikirjassa epäillyissä (joita oli paljon) kartalla, mutta fyysinen kirja oli helppolukuisempi. Pidän edelleen kovasti päähenkilö Karl-Axelista ja tässä osassa avattiin mukavasti myös hänen ajatusmaailmaansa.
Christiemäinen suljetun paikan mysteeri. Asetelma ja rytmi hieman erilaiset kuin Björkeissä yleensä; henkilöhahmoja ja epäiltyjä oli paljon ja kärryillä pysyminen oli haastavaa ja ajoittain tylsääkin. Loppuratkaisu hyvä.
Carl Axel Björkin tarina jatkuu! Björk uppoaa aina, mutta Juhannsyön painajainen ei ole Björk-sarjan parhaimmistoa, vaikka mysteeri säilyi loppumetreille saakka ja 1920-luvun ajankuvasta nautti