Ei mitään maailmaa mullistavaa luettavaa. En tiedä, oliko jopa liian kevyttä minulle, mikä on vaikea uskoa. Joitain hauskoja kohtia oli, muuten aika joutavaa juttua. Tälle nauroin: ”Reijo ilmoitti, että menee päiviksi Veijon ja Keijon mökkiin. Minä en sanonut mitään, mutta kuiskasin käsivarressani olevalle paarmalle, että tuota miestä voit käydä puraisemassa. Paarma katsoi minua isoilla verkkosilmillään ja nyökkäsi.”
Vähän jäin miettimään, että tuhlasinko aikaani turhaan tähän kirjaan, mutta jos jokin saa nauramaan, niin ei kai sitten.