Petra Olli, Painija menee urheilijakertomuksissa parempaan päähän suorasukaisuudessaan. Toki kirja olisi varmaan seestynyt, jos etäisyyttä uraan olisi ollut enemmän. No ehkä veresliha on sitten tuoreempaa.
Kirja on yhtä lailla nuoren tytön ja naisen tunnekuohua kuin painiuraa. Ehdoton plussa Kekäläiselle siitä, että tässä on äänessä sekä kirjoittaja että päähenkilö. Liian moni tuore urheilukirja on ollut vain urheilijan sanelemaa, ilman kirjoittajan kritiikkiä. Kekäläinen kyllä pilaa tekstiä liiallisilla kielikuvilla, joskus ne onnistuvat, mutta jatkuvana virtana ne rasittavat tekstiä, tai ainakin lukijaa. Joskus yritys menee pahasti hapoille "päivät valuivat kuin hapan maito Petran odotellessa."
Koska tunnekuohut pohjalaisen painin sisällä, Ollin perheen sisällä sekä valmentaja Ahto Raskan ja Petran välillä ovat iso osa kirjaa, ei siinä sitten Petran harjoittelun sisällöstä sanota oikeastaan mitään. Kuullaan vain että milloin treenattiin kovaa ja milloin vielä kovempaa. Normikansalaisten silmin Pohjanmaan painin ja Ollin perheen dynamiikka on ollut vinksahtanutta ellei sairasta. Paini on taatusti yksi kaikkein kovimmista urheilulajeista. Petra on tullut erittäin tosikkomaisen ja armottoman urheilun sydämestä ja tämä tosikkomainen urheileminen nousi vielä ihan sfääreihin kun neuvostokulttuurin tuote, virolainen Raska, tuli Petran valmentajaksi. Tähän tosikkouteen Petra sitten uupui ja sairastui masennukseen. Siinä selitys uran äkkilopulle.
Petra Olli ehti saavuttaa paljon ja sai paikan Suomen naispainin pysyvänä ikonina. Se ei ole vähän se. Mutta kirja ei kyllä houkuta ketään painin pariin. Raskas laji, raskaat huvit. Viina on maistunut Petrallekin aika nuoresta alkaen. Nuoren naisen rakkaus- tai ensin seksihuolia kirjassa käsitellään urheilukirjaksi harvinaisen avoimesti. Lopulta pelastajaksi tulee monen hapuilun jälkeen virolainen, tietysti painitaustainen rakennusmies, Indrek. Kirjan turhat detaljijaksot liian monesta yksittäisestä ottelusta sekä hänen vimmansa hakea jatkuvia "kuin" -kielikuvia tekstin elävöittämiseen veisi arvion kolmeen tähteen, mutta kirjan raikkaat ja rohkeat piirteet nostavat saldon neljään tähteen.