Kirjeiden lumo

by Terhi Rannela

Viisas, kulttuurihistoriaa luotaava teos puhuu hitaan, yksityisen kirjoittamisen puolesta. Onko kaiken nykyisin oltava julkista?

Kirjailija Terhi Rannela on kirjoittanut kirjeitä ja päiväkirjaa niin kauan kuin muistaa. Rannela nauttii vanhanaikaisesta käsin kirjoittamisesta ja vertaa sitä mindfulnessiin. Kirjassaan hän punoo omakohtaiset kokemukset kiinnostavasti historiallisiin anekdootteihin Jackie Kennedyn saamista surunvalitteluviesteistä Sofia Tolstajan päiväkirjamerkintöihin. Millainen on ollut kynän voima eri aikoina? Innostava hyvän mielen kirja kutsuu viihtymään ja sivistymään.

Genres: Nonfiction

168 pages, Hardcover

Published January 1, 2021

Reviews

[Helena]

Lukiessani en innostunut tästä tavattomasti, mutta olipa mielenkiintoista, kuinka paljon tämä kirja sitten lukemisen aktivoi muistelemaan omien kirjeiden ja päiväkirjojen historiaa. Huomasin paitsi ajattelevani kirjoittamista, myös haluavani puhua ihmisten kanssa kirjoittamisen tärkeydestä. Sain kirjasta pari ideaa kirjoittamiseen liittyen, jotka selvästi hakevat väylää toteutuakseen. Kaunis kansi tässä kirjassa, mieheni luuli sen perusteella minun lukevan runokirjaa :)

[Juuso]

Terhi Rannelan Kirjeiden lumo on kiehtova kirja kirjeenvaihdosta ja päiväkirjan pitämisestä. Kirjan takakannessa mainitaan, kuinka kirja yhdistelee Rannelan omia kokemuksia ja kulttuurihistoriaa, mutta ei kirjassa kyllä paljoa omista kokemuksista ollut. Ei, sillä etteikö kulttuurihistoria olisi ollut mielenkiintoista, sillä sitä se todellakin oli, mutta takakansi on hieman harhaanjohtava.

Kieli on välillä hieman raskasta luettavaa ja minulla oli välillä vaikeuksia sen kanssa. Hieman ehkä liikaa "silloin kun minä olin nuori"- tyyppistä tekstiä, joka käy hieman tylsähköksi. Muutenkin hieman yksitoikkoinen ja ei otettu aina välttämättä huomioon erilaisia kirjeenkirjoittajia. Terhi Rannelan kertomat tarinat olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja olisi ihana tutustua paremmin joihinkin lähteenä käytettyihin teksteihin/kirjoihin!

[Minna]

Pieni mutta painokas teos käsinkirjoittamisen puolesta. Kiehtovia anekdootteja ja tarinoita kirjoittamisen historiasta, kaunokirjoituksesta, päiväkirjoista ja kirjojen kirjoittamisesta – ja tietenkin kirjeistä. Suosittelen jokaiselle, joka kaipaa elämäänsä lisää kirjoitusmeditaatiota (inspiraatiosta puhumattakaan). Minut tämä ainakin innosti kirjoittamaan enemmän käsin. Rakastan myös kirjeitä, ja haaveilen, että vielä joskus innostuisimme taas kirjoittamaan enemmän kuulumisia ja terveisiä toisillemme – henkilökohtaisesti.

[Deca]

2.5*

Tämä kirja ei täysin vastannut nimeään. Kirjassa puhuttiin kyllä esseemäisissä puheenvuoroissa kirjeiden kirjoittamisesta, mutta myös päiväkirjoista ja kirjoittamisesta ylipäätään.

Olisin odottanut kirjan nimen perusteella jotakin erilaista, kenties kirjoittajan ajatuksia kirjeenvaihtonsa muuttumisesta lapsesta aikuisuuteen, pohdintaa kirjeiden sisällöistä ja harrastuksesta ylipäätään, kenties jotain oivaltavaa ja uutta aiheesta? Ehkä kuvia kirjeistä tai kirjekuorista, pientä opasta aiheeseen?

Tällaisena kirja oli kyllä mukava luettava, mutta jäi hivenen tyhjäksi.

[Elina P.]

Niin jotain ihanaa tässä on! Historiaa, tärkeä aihe ja omat muistot. Vähän ehkä jäi silti vajaaksi...