Valosta rakentuvat huoneet

by Pirkko Soininen

Lasikattojen murtaja

Pirkko Soinisen romaani Valosta rakentuvat huoneet kertoo arkkitehti Wivi Lönnin kamppailusta aikansa sukupuoliroolien ja läheistensä aiheuttamien paineiden ristiaallokossa.

Ikääntynyt arkkitehti saa vuosien jälkeen toimeksiannon ja tarttuu taas kynään, jolla hän on piirtänyt itsensä arkkitehtuurin historiaan. Hän alkaa muistaa elämäänsä ja uraansa, joka kukoisti Suomen taiteen kultakauden kunnian vuosina. Aikana, jolloin naisen yleensä odotettiin olevan joko äiti tai avustaja.

Olivia Mathilda Lönn (1872­–1966), tuttavallisemmin Wivi, oli ensimmäinen merkittävä suomalainen naisarkkitehti, jonka kädenjälki on nähtävissä monina merkittävinä rakennuksina eripuolilla Suomea.

Pirkko Soininen on kulkenut Wivin jalanjäljissä ja piirtää tässä romaanissa kuvan äärimmäisen lahjakkaasta, määrätietoisesta ja menestyneestä naisesta, joka ammattinsa ulkopuolella oli herkkä ja yksityisyydestään nauttiva ihminen.

Genres: Finnish Literature, Historical Fiction, Historical, Adult, Fiction

381 pages, Hardcover

First published January 1, 2021

Reviews

[Viivi / Kirjailuja · Rating 5 out of 5]

Enpä olisi koskaan uskonut, että arkkitehtuuri olisi näin mielenkiintoista!
Minä uppouduin tähän tarinaan täysillä ja nautin tosi paljon.
Tämä kirja on kirja eritoten arkkitehdista ja inspiraatiosta. Taiteellisesta työstä.
Mutta onhan tämä myös kirja naisten välisestä toveruudesta.

Tämä on kaunokirjallinen teos, vaikka onkin elämäkerrallinen. Se tuo tietysti omat haasteensa lukijalle, sillä nyt ei voi olla ihan varma, mikä on totta ja mikä kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Siksi myös omissa johtopäätöksissään ja henkilöistä luoduissa mielipiteissään pitää olla ekstravarovainen.
Kirjassa on kuitenkin kunnioitettava lähdeluettelo, joten ihan tuulesta temmattua tarina ei todellakaan ole.

Kirjailija on varovainen kuvatessaan Lönnin ja Parviaisen suhdetta. Hän viittaa kyllä rakkauteen ja syviin tunteisiin, naisparien oikeuksiin ym., mutta ei esimerkiksi vihjaa mihinkään fyysiseen. Emme voi kai varmaksi tietää, olivatko nämä kaksi "vanhaapiikaa" vain erittäin hyviä ystäviä, vai olivatko he muutakin. Olisin johtopäätösten teossa hyvin varovainen!

Moni on sanonut, että kirjan alkuosa on ollut puuduttava ja puolenvälin jälkeen (eli Hanna Parviaisen astuttua kuvaan) tarina on vasta lähtenyt liikkeelle. Minun mielestäni tämä ei pitänyt paikkaansa, sillä nautin suuresti myös alkuosan arkkitehtuurityön kuvauksesta.

Tämä on tärkeä kirja tärkeästä, liki tyystin unohdetusta henkilöstä maamme historiassa. Kyllä, pitäisi päästä näkemään hänen arkkitehtuuriaan!

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 3 out of 5]

Minusta on aina kiinnostavaa lukea uranuurtajanaisista. Naisista, jotka ovat omalta osaltaan olleet murtamassa niitä yhteiskunnan luomia kahleita, joita ajatukset, asenteet, sukupuoliroolit ja ikiaikaiset tavat ovat naisille asettaneet. Wivi Lönn oli ensimmäinen suomalainen oman yrityksen perustanut naisarkkitehti, joka oli menestynyt työssään, vaikka tuolta ajalta tunnetaan paremmin arkkitehtejä, jotka edustavat sitä toista sukupuolta. Soininen on taitavasti herättänyt Wivin elämän henkiin lukijoille, mutta hieman olisin kaivannut enemmän syvyyttä. Nyt kirja oli enemmänkin lyhyitä tuokiokuvia Wivin elämän varrelta sekä hyvin paljon arkitehtonista suunnittelua, mikä toki oli merkittävä osa tuon naisen elämää ja minuutta, mutta minusta aika tylsää luettavaa sivutolkulla.

Aluksi tarina tuntui hieman toistavan itseään, pian puolenvälin jälkeen muuttui taas eritavalla kiinnostavaksi. Näissä todellisten henkilöiden elämiin perustuvissa fiktiivisissä kertomuksissa on toki se ongelma, ettei henkilöiden elämään voi lisätä mitään sellaista, mitä heille ei oikeasti ole tapahtunut. Wivin elämä koostui hyvin pitkälti työstä.

[Kirja Vieköön! · Rating 4 out of 5]

Suomen kultakauden arkkitehtuurista puhuttaessa kaikki tuntevat trion Gesellius-Lindgren-Saarinen, sen sijaan heidän aikalaisensa Wivi Lönn (1872-1966) on tuntemattomampi. Lönn oli arkitehtuurin alalla uranuurtajanainen: Suomen ensimmäinen omaa toimistoa pyörittänyt naisarkkitehti, joka voitti useita arkkitehtuurikilpailuita ja suunnitteli suuren joukon niin julkisia kuin yksityisiäkin rakennuksia.

Pirkko Soinisen fiktiivinen elämäkerta Valosta rakentuvat huoneet on tarkka sekä Lönnin uran että yksityiselämän suhteen. Wivi Lönnin ura ja elämä piirtyy romaanissa vuosikymmenestä toiseen ja Soininen eläytyy hienosti Lönnin suunnittelufilosofiaan ja ajankuva on aitoa ja elävää. Romaania lukiessa minulle tuli mieleen Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinan monet osat. Pirkko Soinisellakin on takana kahden vuoden tarkka perehtyminen historiallisiin faktoihin, hyvä kuvittelukyky ja ajankuvan aitous. Kirjan lopusta löytyy pitkä lähdeluettelo. Oli todella hienoa lukea tämän upean naisarkkitehdin elämästä ja töistä.

[Paula Lukkariniemi · Rating 5 out of 5]

Tänään 19.4.2021 sain loppuun kirjan nimeltä Valosta rakentuvat huoneet. Lukiessani kirjaa nimeltä Valosta rakentuvat huoneet minulle tuli sellainen tunne että olisin puhunut Wivin ja Hannan kanssa. Mielestäni Valosta rakentuvat huoneet oli mielenkiintoinen, koukuttava ja ihana kirja. Minulle tuli todella oikein hyvä mieli.
😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜

[Suvi · Rating 5 out of 5]

Oli todella mielenkiintoista tutustua pitkälti unohdettuun äärimmäisen lahjakkaaseen ja rohkeaan Wivi Lönniin sekä hänen kauttaan myös toiseen lahjakkaaseen ja rohkeaan naiseen, Hanna Partaseen. Ujo ja rauhallinen, mutta päättäväinen ja määrätietoinen Wivi rikkoo ajan normeja kouluttautumalla arkkitehdiksi ja luomalla uraa Suomen ensimmäisenä merkittävänä naisarkkitehtina. Jyväskylästä hän löytää rinnalleen vahvan ja voimakkaan Hanna, joka puolestaan rikkoo normeja luomalla uraa teollisuuden ja liiketoiminnan parissa.
Erityisen mielenkiintoista oli lukea kotikaupunkini Jyväskylän historiaa, joka vahvasti limittyy Wivin ja Hannan elämään ja työhön. Nämä kaksi historian lehdille unohtunutta naista ovat tehneet merkittävää työtä kaupungin kehittämiseksi. Suorastaan häpeällistä, että heidän panoksensa on jätetty niin pahasti miesten varjoon. Lönnin kädenjälki näkyy monessa muussakin kaupungissa Jyväskylän lisäksi. Silti häntä ei ole nostettu aikansa tunnettujen miesarkkitehtien rinnalle, vaikka hän sen todellakin ansaitsisi.
Vaikka kirja on nimetty romaaniksi Wivi Lönnistä, se on mielestäni enemmän tarina Wivi Lönnistä ja Hanna Partasesta. Soininen tuo nämä kaksi monessakin mielessä rajoja rikkonutta naista ansaitusti esiin päiväkirjamaisesti rakennetussa elämäkerrallisessa romaanissa, jossa punaisena lankana on kahden naisen välinen syvä yhteys (rakkaus vai ystävyys, sen voi jokainen tulkita itse) sekä rohkeus toteuttaa itseään ja kulkea omaa polkuaan, vaikka se olisi yleisten normien vastainen.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Wivi Lönnin hieno tarina ansaitsi tulla kerrotuksi. Tämä on kaunokirjallisessa muodossa, mutta silti vahvasti elämäkerrallinen teos. Kirjoittaja näyttää pyrkineen tarkkuuteen, vaikka onkin tietysti joutunut tekemään paljon tulkintaa - eniten Wivin ja Hannan suhdetta kuvatessaan. Kaunokirjallisilta ominaisuuksiltaan tämä ei yllä parhaimmistoon, mutta nautin kyllä kovasti paitsi Wivin tarinasta, myös huolella piirtyvästä ajankuvasta.

Luin poikkeuksellisesti ensin kirjoittajan haastattelun lehdestä ja vaikka yleensä varon tätä, koska haluan muodostaa itse omat näkemykseni, nyt haastattelu antoi mukavasti lisää syvyyttä kirjaan.

[Susanna Otakari · Rating 4 out of 5]

Kaunis teos. Taiteellisena ihmisenä nautin tästä taiteen luomisesta, mutta arkkitehdiksi minusta ei kyllä olisi. Aika pitkä, olisi voinut olla lyhyempikin. Olisi pitänyt pitää taukoja lukemisessa niin jotkin asiat eivät olisi tuntuneet ihan niin toistolta. Ystäväni opiskelee arkkitehdiksi ja se on yksi niistä syistä, miksi halusin lukea tämän kirjan ja kannatti. Ei ihan oma mielikuvitus riittänyt kuvittelemaan rakennuksia, mutta ehkä ystäväni pystyisi tähän...no mutta täytyy perehtyä enemmän Wivin töihin.

[Airi Forssell · Rating 3 out of 5]

Äänikirjana tämä jäi kyllä minulta kesken, koska lukija tökkii pahasti. Puoliväliin suunnilleen jaksoin, mutta en halunnut kuluttaa vielä viittä kuutta tuntia lisää ärsyttävää lukijaa kuunnellen. Kerta toisensa jälkeen joutuu huomaamaan, miten suuri merkitys lukijalla on, ja miten tärkeää on, että lukija olisi valmistautunut tehtäväänsä. Tässä tökkii kautta linjan, joka lauseessa lähes, että lukija painottaa yhdyssanoja kummallisesti, laittamalla painon sanan jälkimmäiselle osalle tai molemmille osille, kun luontevassa ja sujuvassa suomen kielessä paino on ensimmäisellä tavulla. Tavallisessa puheessa ei ole työnJOHtajia eikä siemenPErunoita, miksi sitten luettaessa? En enempää tökkimisselityksiä tähän laita.

Ehkä palaan tähän teokseen joskus, ja luen ihan itse.

[Siiri · Rating 3 out of 5]

Wivi Lönnin elämä kiehtoo, ei vähiten, koska asun hänen huudeillaan ja hän oli rohkea feministi.

Tämä kronologinen romaani on varsin uskollinen Wivin elämälle ja valaisee jokaista hänen suunnittelemaansa rakennusta vuosiluku kerrallaan. Asia on kiinnostavaa, mutta koin lyhyet, eri vuosilla merkityt katkelmat rasittavina. Mihinkään hetkeen ei ehtinyt upota, kun jo tarjottiin uusi. Teksti on toisteista ja siitä olisi voinut reilusti editoida pois ja syvemmäksi. Puolivälin jälkeen päästään asiaan.

Vaikka Wivin elämä ja hänen ihmisensä ovat erityisiä, tässä romaanissa he jäivät melko yksiulotteisiksi. Saattaa olla, että vertailin hahmoja ja kerrontaa liikaa loistavaan Rouva C:hen, jossa selkeästi valittiin yksi ajanjakso Canthin elämästä käsiteltäväksi. Se olisi saattanut olla tässäkin hyvä ratkaisu?

[Helena · Rating 4 out of 5]

Aika paljon tämä kulki elämänkerrallisia polkuja, vaikka fiktiivinen romaani onkin. Kirjassa oli tuttuja aineksia, kun olin lukenut tuon Wivi ja Hanna -kirjan, mutta pidin tästäkin. Lönn on kyllä ollut monella tavoin edelläkävijä suomalaisessa lähihistoriassa ja on nämä kirjat ansainnut.

[Kirsikan kirjapino · Rating 4 out of 5]

Ihana tarina uraauurtavan arkkitehti Wiwi Lönnin elämästä, työstä ja rakkaudesta. Soininen herättää Wiwin upeasti henkiin, vaikka ilmeisesti fiktiolla on kirjassa kuitenkin iso osuus. Taustatyötä on kuitenkin tehty tarkasti ja sen päälle rakentuu vahva kuva määrätietoisesta mutta herkästä ihmisestä, joka rohkeasti elää omanlaistaan elämää.

Uudehkona tamperelaisena kirja tarjoaa hienosti taustaa kaupungin arkkitehtuurille. Täällähän Wiwin työt edelleen ovat osa arkipäivää.

[Katja]

Valosta rakentuvat huoneet on nopealukuinen mutta perusteellinen, kaunis romaani. Soininen on tehnyt ihailtavan laajaa taustatutkimusta romaaniaan varten. Teoksen mittava lähdeluettelo sekä kaikki Lönnin jäljille vievät keskustelut ja matkat vakuuttavat.

[Tiina Leinonen · Rating 4 out of 5]

Arkkitehti Wivi Lönnin elämäkertaromaani keskittyy kuten arvata saattaa arkkitehtuuritöihin ja Wivin ja kauppaneuvos Hanna Parviaisen suhteeseen. Opiskellessaan arkkitehdiksi Wivi mursi lasikattoja ja herätti vastustusta ja paheksuntaa voittaessaan monia kilpailutöitä joista kilpailivat myös miespuoliset arkkitehdit. Eräs suunnittelutyö jopa otettiin häneltä pois ja annettiin miespuoliselle arkkitehdille toteutettavaksi vaikka Lönnin suunnitelma oli todettu selkeästi parhaaksi. Tampereella syntyneenä Wivi suunnitteli sinne paljon kouluja, yksityishuviloita ja jopa paloaseman. Koska Wivin veljet asuivat Jyväskylässä, Wivi muutti sinne äitinsä kanssa itse suunnittelemaansa huvilaan. Jyväskylässä Wivi tapasi tulevan kauppaneuvoksen ja vaneritehtailijan Hanna Parviaisen. Naiset ihastuivat heti toisiinsa ja viettivät paljon aikaa yhdessä, mikä ei ilahduttanut kummankaan äitiä. Hannan perhe omisti vaneritehtaan Säynätsalossa ja Wivi sai tehtäväkseen suunnitella sinne kaikenlaista, vanhainkodin, sairaalan ja työväen asuntoja. Wivin äiti halusi Hannasta eroon ja painosti Wivin muuttamaan huvila-alueelle Kulosaareen. Kulosaaressa asui mm. Armas Lindgren, joka oli Wivin hyvä ystävä arkkitehtikouluajoilta. Wivi ja Armas olivat suunnitelleet yhdessä Estonia-teatterin Tallinnaan. Mutta Wivi ja Hanna pysyivät yhdessä ja matkustelivat maailmalla, jopa hankkivat asunnon Pariisista joksikin aikaa. Hannan veljien menehdyttyä sydänkohtauksiin Hanna sai tehtaat yksin hoidettavakseen ja presidentti Relander myönsi hänelle kauppaneuvoksen arvonimen. Hanna myös rakensi observatorion yksityiskotiinsa ja osti auton, Marmonin ja ajoi sitä itse. Hannan mieltymys ylelliseen elämään ja pula-aika yhdessä johtivat siihen että pankit ottivat lopulta haltuunsa tehtaat ja niiden toiminnan mikä oli Hannalle kova isku. Hän koki pettäneensä työntekijänsä. Wivikin luopui suunnittelusta koska ajatteli olevansa vanhanaikainen eikä jaksanut enää omaksua uusia tuulia ja virtauksia. Naiset matkustelivat edelleen ja asuivat yhteisessä kodissa, työurien loputtua heillä oli vihdoinkin aikaa toisilleen. Kirja perustuu historiallisiin tosiseikkoihin mutta on kirjoitettu romaanin muotoon kuten nykyisin on tapana. Tässä kirjassa muoto toimii ja tuo historialliset henkilöt lähelle lukijaa ja tekee heistä kuin vanhoja tuttuja. Kirja myös aiheuttaa kuumeisen matkustushalun mennä tutustumaan kaikkiin niihin rakennuksiin jotka Wivi on suunnitellut. Koska muutenkin matkustelen kesäisin Jyväskylässä, aion jossain vaiheessa toteuttaa Lönnin kierroksen. Oli mielenkiintoista huomata ettei Jyväskylä olekaan pelkkää Alvar Aaltoa.

[Mira · Rating 3 out of 5]

Tämä oli hieman outo sekoitus faktaa ja fiktiota. Kirjailija oli halunnut tuoda mukaan omaa tulkintaansa ja kuvaili paljon Wivin ja Hannan suhdetta. Kuitenkin samalla hän tuntui hieman arastelevan liikoja tulkintoja, joten kaikki jäi hyvin etäiseksi. Wivin ajatukset toistivat itseään ja hän tuntui Hannan suhteen aina ajattelevan samoja asioita, eikä heidän suhteensa tuntunut kehittyvän mihinkään.

Kirja pyöri muutenkin makuuni liikaa vain heidän suhteensa ympärillä. Toki tämä suhde olisi hyvin mielenkiintoinen aihe, jos siitä olisi ollut enemmän konkreettista sanottavaa. Tuntui kummalliselta kirjan loppupuolella, kun Wivi totesi että vihdoin heillä on aikaa toisilleen. Lukijan näkökulmasta ei tuntunut, että heillä oli oikein mitään muuta ollutkaan kuin suhteensa viimeiset parikymmentä vuotta.

Kirja kärsi ehkä siitä, että se yritti säntillisesti kuvata koko Wivin ja Hannan yhteisen matkan, vaikka kaikki siinä ei millään tavalla ollut kiinnostavaa. Olisin itse mieluummin tinkinyt siitä, että jokainen vuosi tulee kuvattua ja keskittynyt vain niihin vuosiin, jolloin tapahtui merkittäviä asioita.

Aihe on hurjan kiinnostava ja olin hieman harmissani siitä, että tämä kirja oli lopulta niin pitkäveteinen. Lönn on hyvin kiinnostava ja inspiroiva henkilö ja mielestäni on upeaa että hänestä kirjoitetaan! Hän on ehdottomasti suuri esimerkki naisille ja hän on luonut polun, joka on mahdollistanut naisten asemaa korkeakouluissa.

[Hannele · Rating 4 out of 5]

Taas yksi kiinnostava nainen, Wivi Lönn, ja sitä myötä kiinnostava teos. Faktan ja fiktion rajoilla mennään, mutta kokonaisuutena ote pitää. Tykkäsin erityisesti alun pikku Wivin kuvauksista ja lopun Hanna Parviainen -jaksoista, joissa kirjoittaja oli mielestäni osannut sopivalla lailla mennä kuvattavansa nahkoihin. Hienoa oli myös se, että ei keskitytty rakentamaan naisarkkitehdista uhria mutta ei myöskään sankaria. Kerrottiin toki vastoinkäymisistä ja väheksynnästä, mutta osoitettiin myös millaista tukea Wivi sai ystäviltään ja kollegoiltaan. Kirjan keskivaiheilla mennään hitusen töiden luetteloinnin puolelle. Monet rakennukset ovat itse asiassa - ainakin ulkoa - tuttuja, ja oli hauska lukea niiden arkkitehtonisista ratkaisuista. Wivi oli aikaansa edellä koulusuunnittelijana ja esimerkiksi itselle tuttu Puistokoulu Jyväskylässä todistaa myös juuri tästä. Plussaa siitä, että mukana on luettelo kirjan taustamateriaalina käytetystä kirjallisuudesta (vaikka kustantaja kirjan romaaniksi luokitteleekin).

[Leena · Rating 4 out of 5]

Kauniisti kirjoitettu kirja aikanaan aliarvostetusta uranuurtajasta. Päivittäin kävelen Wivi Lönnin kuuluisimman työn (Tampereen paloasema) ohitse. Jo ennen kirjan lukemista tuli kierreltyä Jyväskylässä alueella, jonne Lönn suunnitteli huviloita ja jossa on myös hänen Jyväskylän kotinsa. Todella kiinnostavan oloinen talo ja pihapiiri ihan ulkopuoleltakin katsottuna.

Vaikka lähdeluettelo on kirjassa melko pitkä, se ei mistään selvinnyt, onko kirjoittaja päässyt käsiksi esim. Lönnin kirjeisiin tai päiväkirjoihin. Tai Hanna Pakarisen kirjeisiin. Kirja kertoo myös kauppaneuvos Hanna Pakarisesta, joka olikin melkoinen tarmonpesä. Monin tavoin mielenkiintoinen ja onnistunut kirja.

[Tiina Mahlamäki · Rating 2 out of 5]

On hienoa, että ainakin itselleni tuntematon naisarkkitehti Wivi Lönn nousee biofiktion päähenkilöksi yhdessä naisystävänsä, kauppaneuvos Hanna Parviaisen kanssa. He ansaitsisivat ehdottomasti elämäkerrat tai kaksoiselämäkerran. Aihe on siis tärkeä ja on kiinnostavaa lukea kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden jälkeen siitä, miten arkkitehti muotoilee, muovaa ja kuvittelee talot. Lönnille erityisesti valo oli erittäin tärkeä, mikä näkyy romaanin nimestäkin. Romaani etenee kronologisesti, välillä hitaammin, välillä nopeasti eteenpäin hypellen.

[Heini | lokikirjoituksia · Rating 3 out of 5]

3.5 tähteä. Pidän kovasti Soinisen tavasta lähteä tutustumaan historiallisiin henkilöihin ja kuinka hän etsii heidän ääntään ja tapaansa nähdä maailma. Kipulinnussa se onnistuu erinomaisesti ja riisuttu tarina toimii. Tässäkin oli paljon sellaista, mistä pidin ja Wivin elämä ja etenkin rakkaus arkkitehtuurin yksityiskohtia, mitä yksi rakennus voi oleskelijoilleen/asujilleen antaa, tulee hienosti esiin. Tarina tuntuu olevan kuitenkin vähän epätasapainossa ja venyy pitkäksi: alussa vuosien läpi juostaan, lopussa viipyillään turhankin kauan. Ihastuttava lukukokemus siitä huolimatta!

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 3 out of 5]

Alussa itseään toistava (Wivi voitti suunnittelukilpailun, Wivi voitti seuraavan suunnittelukilpailun) tarina pääsi vauhtiin kun Wivin elämään ilmestyi Hanna Parviainen. Hiukanhan nämä todellisiin henkilöihin perustuvat fiktiiviset romaanit kärsivät siitä, että juonellisesti henkilöille ei voi laittaa tapahtumaan asioita joita ei tapahtunut, mutta kirjan loppupuoliskolla oli jopa näitä tapahtumia. Erityisesti nautin Wivin ulkomaanmatkoista.

[Aapo · Rating 3 out of 5]

Kirja luo varsin pätevän ja uskottavan tuntuisen kuvan Wivi Lönnistä. Luvut ovat lyhyitä ja tuokiokuvamaisia, mikä välillä tekee tekstistä luettelomaisen. Rajaus toimii kuitenkin enimmäkseen hyvin. Tosin hieman mietityttää se, että kirja päättyy vuoteen 1932 ja Wivi kuolee vasta 1966. Ehkä nuo viimeiset kolmekymmentä vuotta olivat niin hiljaista eloa, että niistä ei romaanikirjailijakaan keksinyt kirjoitettavaa?

[nurjajonna · Rating 4 out of 5]

Wivi Lönn (1872-1966) oli suomalaisen naisarkkitehtuurin uranuurtajanainen.
Pirkko Soininen valottaa virtaavien tuokiokuvien avuin kuvaa Wivin elämästä vuosikymmenestä toiseen. Kirja keskittyy Lönnin elämään, maailmanhistorialliset tapahtuman ohitetaan tarinassa sivulausein, mikä vahvistaa lukijan tunnetta siitä, että kysymyksessä on nimenomaan kirja Wivi Lönnistä.

[Eija Miettunen · Rating 4 out of 5]

Oli kiinnostavaa luettavaa, loppupuolella jotenkin hiipui, ja olisin kyllä halunnut tietää hänen elämästään myös viimeisinä vuosikymmeninä, eihän hän nyt ollut vain suunnittelemansa rakennukset... Melkein toivoin pientä kuvaliitettä suunnitelluista rakennuksista, muutama oli pakko googlata. Vähän olin myös hämmentynyt kuinka vähän maailmanmeno ja tapahtumat näkyivät kirjassa.

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Elämäkertaromaani suosikkiarkkitehdistäni Wivi Lönnistä. Wivin elämänkaari voisi olla kenen tahansa. Alussa valtavat suunnitelmat ja tahdonvoimaa päästä päämääräänsä. Taistelua perinteistä naisen elämänkulkua vastaan. Miesten tai ylipäätään ihmisten traditionaalisia asenteita naisen roolia kohtaan. Työntäyteinen elämä ja lopussa vanhuus sekä toteamus, että riittää kun on hyvä olla.

[Johanna · Rating 4 out of 5]

Neljä tähteä sille, että Wivi Lönn ansaitsi kirjansa ehdottamasti! Arkkitehdiksi kouluttautumista ja työskentelyä oli kiinnostava seurata, kuten myös elämää yhdessä Hannan kanssa. Rohkea ja taitava nainen kertakaikkiaan. Jos jotain lisää, niin olisin kaivannut kirjaan mukaan kuvia näistä rakennuksista. Ja ehkä kirjan lopussa Hannan elämä vei hieman liikaa tilaa Wivin tarinalta.

[Mervi Rauhala · Rating 4 out of 5]

Entisen työkaverin hieno kirja Wivi Lönnistä. Kuvaukset Wivin kunnianhimosta, työnteosta ja arkkitehtonisesta ajattelusta olivat kiinnostavaa ja sytyttävää luettavaa. Rohkea, lahjakas ja ihailtava nainen, joka jaksoi raivata uraa muille ja rakentaa itselleen oman näköisenä elämän aikana, jolloin se ei todellakaan ollut naiselle helppoa!

[Liisa · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen kirja arkkitehti Wivi Lönnin elämästä. Monesta lähteestä poimitut faktat ja vähän junnaava kerronta tekivät kirjasta vähän yksitoikkoisen, mutta elämänkaari kyllä kävi selväksi ja tuli opittua yhtä ja toista.

[Iira · Rating 4 out of 5]

Hallittu, valoisa ja taidokas biofiktio. Wivi jäi henkilönä kiinnostamaan ja se on varmaan onnistuneen biofiktion avain, tarvitaan lukijalleen tarpeeksi tuntematon päähenkilö, jotta jaksaa jatkaa perehtymistä myös romaanimuodon ulkopuolella.

[Koalanen]

Kirja vei Wivi Lönnin (tuttuihinkin!) rakennuksiin. Teki mieli lähteä potkukelkalla Seminaarinmäelle! Kiinnostava tarina, mutta vähän erikoisen hyppivä rakenne. Kuuntelin tämän, ja lukija oli vähän jäykkä...

[Maija · Rating 3 out of 5]

Kauniisti kirjoitettu teos minulle tuntemattomasta arkkitehdistä. Hänen vaatimattomuutensa ja herkkyytensä löysi vastaparin tarmokkaasta ja energisestä Hanna Parviaisesta. Heidän rakkauskertomus oli omanlainen ja aikakauden arvoja rikkova.

[Hilkka · Rating 3 out of 5]

Tosi mielenkiintonen! Kirjana vähän turhan hätäinen ja kiireisen oloinen. Koko ajan pompittiin hirveää vauhtia eteenpäin kun yritettiin mahduttaa kaikki asiat. Välillä tuli Enni Mustos-fiiliksiä!