Viimeinen siirto - Suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään

by Teemu Vaarakallio (Editor)

Aikaa ei ole hukattavaksi hetkeäkään. Hiilidioksidimäärä, jonka voimme ilmakehään vielä nykymenolla päästää, on käytetty noin seitsemässä vuodessa. Muuten tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen ei onnistu.

Viimeinen siirto kertoo, mikä on suomalaisen ympäristöliikkeen tila juuri nyt. Mitkä ovat monenkirjavan liikkeen yhteiset tavoitteet ja keskeiset ristiriidat? Miten tavoitteista tärkeimpään eli ilmastokriisin ja elonkirjon pienemisen ehkäisemiseen voidaan päästä? Suunnataanko katse poliitikoihin, kansalaisjärjestöihin, lakkoileviin koululaisiin vai suurimpiin saastuttajiin?

Viimeinen siirto innostaa, provosoi, valistaa, saarnaa ja kannustaa - se herättelee meitä kaikkia toimintaan. Kirjan tavoitteena on tehdä tyhjäksi kaikki tekosyyt, joita keksimme oikeuttaaksemme sivustaseuraamisen.Teemu Vaarakallio on vapaa kirjoittaja ja aktivisti, joka kirjoittaa ja toimii suoraan erityisesti ihmisoikeuksien ja ympäristöoikeudenmukaisuuden puolesta. Kirjassa ovat mukana Leo Stranius, Sini Harkki, Teppo Eskelinen, Sanna Ryynänen, Maija Li Raudaskoski, Tuulia Reponen, Sonja Nielsen, Eleonoora Karttunen, Amos Wallgren ja Toni Ruuska.

Genres: Nonfiction

331 pages, Paperback

Published April 1, 2021

Reviews

[Armi Harmit]

Se, että aktivistien omia ääniä nostavalle, kaikkea muuta kuin kädenlämpöiselle kokoelmalle on löytynyt kustannus ja rahoitusta on upeaa. Teoksen toimittaja Vaarakallion korostama "hitaus", dialogisuus eri näkökulmasta ja vallan teoriasta tulevien (vaikkakin karkeasti saman päämäärän jakavien) liikkeiden välillä nähdäkseni toteutuu loistavasti - samalla kirjan julkaisuajankohta osuu juuri sellaiseen saumaan, jossa etenkin Elokapinan aktion vuoksi ilmasto ja aktivismi teemoina ovat olleet agendalla päivä- tai viikkokausia. Päivänpolttava aihe lyö kättä periksiantamattoman tarkkanäköisten, valtavan määrän kokemusta sisällyttävien näkökulmien kanssa, jos kirjan saa luettavakseen nyt, kuten minä onnekseni sain. Puheenvuorot myös nojaavat käytännössä kautta linjan hyvin vahvasti omakohtaiseen kokemukseen ympäristö- ja ilmastoliikkeiden toiminnasta ja pitkäjänteisestä työstä, mikä on mielestäni yksinomaan ansio - vaikka lähteitäkin teksteissä käytetään, juuri aktivismin myötä kehittyvä asiantuntijuus teoksessa puhuttelee ja tulee iholle. Yhdistelmä ilmastoliikkeen historiaa ja kansalaisvaikuttamisen teorioita, otteita ilmastotieteestä ja ympäristöaktivismin kokemuksen eri puolista todella toimii. Kauttaaltaan laadukkaita tekstejä, joista Vaarakallion kunnioittava toimitustyö on ilmiselvästi luonut kokonaisuuden, ei tekstien nivaskaa. Tämä kannattaa lukea.

[Laura Walin · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen artikkelikokoelma kotimaisen ympäristönsuojelun uusimman - ehkä viimeisen - aallon eri suuntauksista. Kirjan yhdeksän kirjoittajaa sekä toimittaja osoittavat, kuinka monella eri tavalla Suomessa voi tänä päivänä ympäristönsuojeluun osallistua, ja valottavat myös onnistuneesti, minkälaisia ihmis- ja luontokäsityksiä eri toimintatapojen taustalla vaikuttaa.

Monet suuntaukset lähtevät siitä, että nykymuotoinen yhteiskuntarakenne ja toimintatavat hyväksytään. Kirja on taitavasti koottu niin, että nämä konventionaalisemmat tavat kuten politiikkaan osallistuminen, yrityskonsultointi ja tutkimus esitellään ensin. Ne luettuaan ja nykypäivän omaan todellisuuttaan peilattuaan on nimittäin helppo liukua hyväksymään radikaalimpien suuntauksien argumentaatiota siitä, että nykykehikossa todellista muutosta ei saada aikaseksi.

Kirjan parasta antia ovatkin juuri loppuosan ilmasto-oikeudenmukaisuutta, ekoanarkismia ja syväekologiaa esittelevät artikkelit, jotka pakottavat näkemään myös oman, ihmiskeskeisyyteen jumittuneen ajattelumallini. Asian perillemenoa auttaa vielä se, että tekstit ovat oivallisesti kirjoitettuja. Ainoastaan toimittajan ja tutkijoiden tekstit tahtovat sortua ylipitkiin lauseisiin ja turhan hienostuneeseen akateemiseen kikkailuun.

[Hanna Huovinen · Rating 4 out of 5]

Tämä täydensi mielenkiintoisella tavalla juuri ennen lukemaani Holmbergin Halla Helle -romaania, mm. Sini Harkin kokemuksilla Inarin saamelaispaliskunnan tukemisesta metsäkiistassa ja syväekologisilla pohdinnoilla "uusalkuperäiskansaistumisesta". Keskenään ristiriitainenkin moniäänisyys ja aktivistien henkilökohtaiset kokemukset loivat hienon moninaisen kuvan ympäristöliikkeestä. Jossain määrin liikuttavaa lukea, kuinka innoissaan vanhemman polven aktivistit siitä, miten ympäristöhuoli on valtavirtaistunut verrattuna heidän kokemaansa vihaan, väkivaltaan ja vähättelyyn. Toisaalta nousee nuorempien turhautuminen, miten tästä kehityksestä huolimatta tapahtuu niin vähän.

[Sami Eerola · Rating 5 out of 5]

Hyvä kokoelma eri ideologioita ja ryhmittymiä edustavien suomalaisten ympäristöaktivistien artikkeleita, joissa pohditaan oman ideologian meriittejä, sen historiaa ja käyttämiä taktiikkoja. Tekstit ovatkin joskus ristiriitaisia tai toisiaan arvostelevia. Syntyy mielikuva eri aktivistien vuoropuhelusta, jossa lukija pääsee tutustumaan eri tapoihin suojella ympäristöä.

Itselleni oli mielenkiintoista oli kontreasti parlamentaaristen reformistien vihreitten ja vallankumouksellisten ekoanarkistien ja syväekologien välillä. Yllättävä kyllä Elokapina ei edusta ympäristöakvitismin äärimmäisintä laitaa.