Kuin höyhen tuulessa

by Sofia Lundberg, Tuula Kojo (Translator)

Joskus yksi ainoa päivä voi muuttaa koko elämän.

12. elokuuta 2019 Viola saa odottamattoman puhelun Lillyltä, joka aikoinaan oli hänen paras ystävänsä. Nyt molemmat ovat kahdeksankymppisiä ja Lilly lähestyy kuolemaa. Heidän tiensä erosivat nuoruudessa, mutta he eivät koskaan lakanneet kaipaamasta toisiaan.

Sofia Lundbergin sydämeenkäyvässä romaanissa lukija saa seurata ystävysten elämänkohtaloita vuodesta toiseen aina tuona yhtenä samana päivänä, 50-luvulta nykyaikaan. Kun Viola lähtee Pariisiin tapaamaan Lillyä viimeisen kerran, saa hän viimein myös vastauksen häntä koko elämän kalvaneeseen kysymykseen. Jäähyväisten hetkellä on naisten side on vahvempi kuin koskaan.

Genres: Historical Fiction, Swedish Literature, Sweden

316 pages, Hardcover

Published April 1, 2021

About the author

Sofia Lundberg is a journalist and former magazine editor who made her debut with the word-of-mouth sensation The Red Address Book.
Lauded by critics for her ability to sweep readers off their feet and take them on journeys through time and space, love and loss, Lundberg is the shining new star of heartwarming – and heart-wrenching – Scandinavian fiction.

Reviews

[Anette Nyström · Rating 4 out of 5]

Viola och Lilly växer upp i grannhusen, och har under hela sin uppväxt sprungit som barn i huset hemma hos varandra, de är varandras bästa vänner och ”låtsassystrar”. Lilly har det fattigt med många syskon medan Viola är enda barnet och har det bättre ställt ekonomiskt. I bokens början händer något som kommer att prägla resten av Lillys och till viss del Violas liv. Händelsen inträffar den 12 augusti, och i boken får man under årens lopp följa just den dagen och vad som händer då.

Vi får följa Viola och Lilly under deras barndom och ungdom, tills en dag när Lilly plötsligt är försvunnen. I boken vävs nutid ihop med dåtid på ett sätt som gör att man inte vill sluta att läsa, utan ”bara ett kapitel till”. Viola stannar kvar i föräldrahemmet i Visby, och i den nutid som utspelas i boken är hon drygt 80 år. Lilly som flytt till Paris med sin bror får vi också följa parallellt, och slutet knyts ihop på ett väldigt fint sätt som inger hopp och värme. Sofia Lundberg har ännu en gång skrivit en fin berättelse där kärlek, relationer och vänskap står i centrum. Boken utspelar sig mestadels på Gotland. Restaurang ”Strykjärnet” som är en central plats i berättelsen har funnits på riktigt, och drevs som ett café av författarens morföräldrar.

[Ulrica Kulturladyn · Rating 4 out of 5]

Sofia Lundbergs nya roman har ett ljuvligt vackert bokomslag. Och där innanför väntar en hjärtligt värmande berättelse om två kvinnor, två livsöden och två livsval som kommer att påverka både dem och människor i deras närhet.

Sofia har skrivit en fängslande berättelse om stark vänskap, kärlek och systerskap. Det här är så bra och är en så fin berättelse. Jag skulle säga att det är en riktig bladvändare för det går inte att sluta läsa, man vill bara läsa ett kapitel till. En helt ljuvlig berättelse.

[ELENA · Rating 3 out of 5]

Prva polovina knjige sjajna, druga lose odradjena, a imala je dobar potencijal

Ono sto me je jako nerviralo je sto ne znam koliko puta je rec rezignirano ponovljena

[Siv30 · Rating 2 out of 5]

לסקירה מפורטת בעברית ואנגלית, קישור לבלוג שלי -

https://sivi-the-avid-reader.com/נוצה...

[Amina Hujdur · Rating 4 out of 5]

Za nijansu lošija od ostalih romana Sofije Lundberj. Divno dočarana atmosfera.

[Ewelina · Rating 2 out of 5]

Tycker den landar på en 2,5. Spretig novell om en vänskap mellan två kvinnor från barnsben till vuxen ålder. Kul idé att följa två personer genom en dag varje år i deras liv men tycker relationen är ytlig och ensidig. Mer tid hade behövt läggas på skildra deras ”starka band” istället för att bara prata om den. Slutet kändes hastigt och stressigt, inte förankrat med resten av boken.

[Tinstamp · Rating 3 out of 5]

Sofia Lundberg erzählt in "Der Weg nach Hause" die Geschichte einer besonderen Freundschaft.
Gotland 2019. Viola sitzt in ihrem Haus am Strand und wartet auf die Rückkehr ihrer Kinder, Enkel und dem ersten Urenkerl. Während des Sommers ist das Haus voll, doch die restliche Zeit des Jahres ist Viola alleine. Sie denkt zurück an die Zeit als sie noch ein Kind war, als das Telefon läutet. Die Stimme am anderen Ende hat sie viele Jahre vermisst, jedoch nie vergessen. Lilly, ihre beste Freundin von Kindesbeinen an, teilt ihr eine Nachricht mit, die Viola's Welt aus den Angeln hebt. Gemeinsam mit ihren Kindern und Enkeln macht sie sich auf nach Paris, um Lilly noch einmal wiederzusehen....

Auf zwei Zeitebenen erzählt Sofia Lundberg die Geschichte dieser ganz besonderen Freundschaft. In Zeitsprüngen zwischen dem heute und der Kindheit erfahren wir von der besonderen Beziehung der beiden Mädchen Wir begleiten Viola und Lilly während ihrer Kindheit und Jugendzeit.
Viola, ein Einzelkind, kommt aus der gehobenen Mittelschicht, während Lilly, ihre beste Freundin, in ärmlichen Verhältnissen in einer Großfamilie aufwächst. Die beiden Mädchen sind Nachbarskinder und wachsen wie Geschwister auf. Dabei entwickelt sich eine ganz besondere Freundschaft, die niemand trennen kann. Als am 12. August 1948 die Mutter von Lilly bei der Geburt eines weiteren Kindes stirbt, wird das Leben für sie und ihre Geschwister noch härter. Viola und ihre Eltern sind für Lilly eine große Stütze. Während Viola zur Sekretärin ausgebildet wird, muss Lilly als Küchenhilfe im ortsansäßigen Restaurant arbeiten, um für den Unterhalt der Familie zu sorgen. Mit ihrer zauberhaften Stimme träumt Lilly von einer Karriere als Sängerin, denn Musik ist ihr Leben. Doch eines Tages passiert etwas Schreckliches und Lilly verliert den Job und hat weitere Konsequenzen zu fürchten. Schliesslich trennen sich die Wege der Freundinnen, doch im Innersten bleiben sie sich verbunden....

Die Jahre, die wir die beiden begleiten dürfen, sind geprägt von Freude, Trauer und einer innigen Freundschaft weit über die Grenzen Gotlands hinaus. Dabei befinden wir uns hauptsächlich in den 1950iger und 1960iger Jahren des letzten Jahrhunderts. Der 12. August wird dabei zu einem Datum, das immer wieder erwähnt wird und auch in den folgenden Jahren eine tragende Rolle spielt.
Über die Jahre hinweg blicken wir immer wieder auf diesen 12. August, der für Lilly jedes Jahr ein besonderer Tag bleibt.

Schreibstil:
Der Schreibstil ist unaufgeregt. Die melancholische Grundstimmung passt perfekt zum Inhalt und spiegelt das Gefühlsleben der Protagonisten wider.
Die Hauptcharaktere sind sehr gut gezeichnet und ich hatte von Lilly und Viola ein gutes Bild. Trotzdem konnte ich einige Verhaltensweisen nicht richtig nachvollziehen. Die Nebenfiguren blieben mir zu oberflächlich. Von der Landschaft Gotlands habe ich ebefalls nicht wirklich viel erfahren, außer den Strandbesuchen. Das finde ich schade, vorallem wo meine Tochter erst vor kurzem diese Insel besucht und mir viele Fotos geschickt hat. Für mich war der neue Roman von Sofia Lundberg leider etwas zu ruhig und unaufgeregt, um mich richtig fesseln zu können. Die Lebenswege der Freundinnen waren mir nach ihrer Kindheit zu knapp umrissen.

Fazit:
Ein eher durchschnittlicher Roman mit leisen Tönen, der das Thema Freundschaft behandelt, aber mir zu ruhig und unaufgeregt war. Ob er in Erinnerung bleiben wird? Das kann ich noch nicht sagen, befürchte aber eher nicht. "Ein halbes Herz" hat mir wesentlich besser gefallen.

[Sladjana Kovacevic · Rating 5 out of 5]

KAO PERO NA VETRU-SOFIJA LUNDBERJ
✒"Samo je nestala iz mog života. Kao pero na vetru."
✒"Valeova deca uvek donose probleme."
👩‍🎤Knjiga nije bila moj izbor ali pošto putujem sa što manje prtljaga,čitam šta ima. U ovom slučaju je izbor odličan.
👩‍🎤Saga o prijateljstvu koje traje uprkos svim životnim nevoljama,kome ni vreme ni razdvojenost ne mogu ništa
👩‍🎤Priča o odrastanju,o porodicama i prijateljima,o želji da se u životu ostvari san i o tome šta smo sve spremni da žrtvujemo u ostvarenju tog sna.
👩‍🎤Lili je iz porodice sa puno dece,i naravno-malo novca. U Valerinoj kući ima dovoljno odraslih da obezbede siguran ako ne raskošan život,ali društvo za igru je u dvorištu pored.
👩‍🎤Roman ima dva toka priče-prvi počinje 1948 kada Lilina majka umire dok se rađa najmlađi brat u brojnoj porodici i sreće se sa pričom koja se odvija u nekoliko dana 2019,od momenta kad Valeri iznenada dobija telefonski poziv
✒"-Jesi li to stvarno ti,Lili? Bilo je...gde si?
-U Parizu. Zovem da ti kažem zbogom.
-Kako to misliš?
-Sada ću umreti. Danas je dvanaesti avgust."
👩‍🎤Autorka savršeno vodi oba narativna toka,nema praznina i nelogičnosti,sve glatko teče. Priča je napeta i uzbudljiva. Raznežiće vas,a na momente i rasplakati
👩‍🎤Posle ovog romana dovoljno sam zainteresovana da pročitam i ostala dela koja je autorka napisala. Preporuka 😊
#7sensesofabook #bookstagram #knjige #literature #readingaddict

[Pauliina Lassila · Rating 4 out of 5]

Taattua Sofia Lundbergia, jotenkin näissä on aina samanlainen pohjoismainen fiilis. Ystävyys, ei niinkään romanttinen rakkaus, on näissä pääosissa!

[Linda Söderlund · Rating 4 out of 5]

Nu ska jag berätta en liten historia.
Året var 2017, jag och familjen (man och tre barn 4,6,10) hade varit i Stockholm några dagar och skulle vidare till Vimmerby och Astrid Lindgrens värld. Det var väl i runda slängar hundra år sedan senast vi åkt tåg så det var förmodligen lite stressigt. Hur som helst, prognosen spådde regn i Vimmerby och jag hade fått låna ett paraply av Stockholmskompisen. Jag är noga med att lämna tillbaka saker jag lånar.
Vi åkte tåg från Stockholm till inte vet jag, och skulle byta till tåget mot Vimmerby. Barn, man, vagn, väskor och jag själv kom ut på perrongen. Då kom jag ihåg - paraplyet! Det låg kvar på hatthyllan. Jag älgar in efter det och när jag ska ut på perrongen igen så går tågdörren inte att öppna. Tåget börjar rulla och jag tar mig inte ut. Jag ser familjens stora förvånade ögon när tåget åker iväg med mig. Jag säger till tågvärdinnan att mina barn är kvar på perrongen. "Herregud!" säger hon och tänker rusa iväg för att försöka be någon stoppa tåget, men jag lugnar henne med att barnen pappa också är på perrongen.
Så, jag fick en gratis resa till Mjölby kan man ju säga! (Under tiden bokar jag en biljett därifrån till Vimmerby och hela den grejen löste sig ju.) Väl i Mjölby tar jag några nyfikna steg, men inser att det är bäst att jag håller mig nära stationen, ovan resenär som jag är. Vid stationen fanns en Pressbyrå, jag gick in för att kolla om det fanns något kul. En pockethylla fanns och jag valde en tunn bok med Eiffeltornet på (en fetisch jag fortfarande har) och satte mig på perrongen och började läsa. Boken hette Den röda adressboken och var helt fantastisk! Jag läste och läste medan tåg svischade förbi. Fortsatte läsa på tågfärden till Vimmerby, många sidor blev vikta för det var så många finheter i den.
Läste om den 2022 och gav den en femma även då.
Jag vet inte varför det inte slagit mig att kolla upp om den författaren skrivit något mera. 2017 kanske för att jag tyckte att hennes namn var så random, tänkte väl att hon var en "one hit wonder".

Året är nu 2025 och jag börjar jobba på mitt gamla favoritjobb och pratar en dag litteratur med en favoritkollega, som undrar om jag läst Den röda adressboken, som är SÅ bra!? Jag drar förstås Mjölbyhistorien för henne och hon uppmärksammar mig på att Sofia Lundberg har skrivit fler böcker! Ja! Jag loggar genast in på V8 (biblioteken) och reserverar.

Jag får väl förlåta mig själv för att jag 2017 inte letade efter fler böcker av henne. Barnen var små och man hade inte supermycket tid ensam på en tågresa och så var det ju Lundbergs debutroman jag läste.

Nu till denna bok. Även i den får man följa personer genom hela deras liv och språket är så vackert. Det är sorgligt och fint i en vacker fläta. Viola och Lillys liv beskrivna utifrån ett enda datum, 12 augusti. Snyggt.

""Äsch, böcker tar bara upp en massa onödig tid och är fåniga. Det är inte ens sant, det som står i dem. Livet är mycket bättre. Jag har fullt upp med att leva, jag.""

"En efter en försvinner de från huset vid havet. Växer upp och flyger ut i världen."

""Vuxna bara jobbar och oroar sig för pengar, och sedan dör de.""

""Det är det vackraste ställe man kan vara på. I någons tankar...""

[Karina · Rating 4 out of 5]

Ein relativ unaufgeregtes Buch über eine Freundschaft und eine tiefe Sehnsucht über viele Jahre hinweg hat die Autorin Sofia Lundberg mit ihrem Roman 'Der Weg nach Hause' geschaffen.
Wir begleiten in zwei Zeitebenen die Freundinnen Viola und Lilly durch ihr Leben.
Beginnend am 12. August 1948 in Gotland/Schweden als fröhliche kleine Mädchen in schönen Zeiten. Es folgen auch schwierige Zeiten, einschneidende Erlebnisse, Geburten und Karrieren, bis wir im Jahr 2019 ankommen.
Die Geschichte handelt von einer starken Freundschaft, die trotz Jahren der Entfremdung bestehen bleibt.
Ich habe am liebsten über die jungen Freundinnen gelesen, es war so schön, dieser liebevollen Verbindung beizuwohnen.
Im Laufe des Buches ist Lilly mir etwas fremd geworden, und ich habe vieles nicht nachvollziehen können.
Der Roman hat jetzt nicht das Rad neu erfunden - aber das muss es auch nicht immer.
Ich bin einfach der Erzählung von Lilly und Viola gefolgt und hatte eine entspannte Lesezeit.
Der Schreibstil ist schön und klar und lässt einen nur so durch die Seiten fliegen.
Wer einfach mal etwas abschalten will und Familien- und Freundschaftserzählungen mag, der kann gerne zu diesem Buch greifen und wird nicht enttäuscht werden.

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Oiva, tunteisiin vetoava lukuromaani elinikäisestä, kaiken kestävästä ystävyydestä ja rakkaudesta. Tullaankohan tästä joskus tekemään tv-sarja. Hyvät ainekset sellaiseen tässä on.

[Efwa · Rating 4 out of 5]

En fin bok om vänskap

[Pia Larsson · Rating 3 out of 5]

Fin historia om vänskap, kändisskap och svek. Berättelsen kändes dock förutsägbar och lyfte aldrig riktigt.

[Belma Alivuk · Rating 3 out of 5]

Zanimljiva tema, ali veoma plitko obrađena.
Najlošija od svih njenih pročitanih romana.

[Tiia Tuominen · Rating 4 out of 5]

3,5 tähtee

[Marran · Rating 5 out of 5]

Vilken bok 😍🥰 Annorlunda upplägg att man får följa personerna samma datum varje år. Jag har lite svårt för det här att nästan längta ihjäl sig och mer eller mindre låta sitt liv cirkulera efter/runt en person vare sig det är första kärleken eller som här en bästa vän...men ett är ändå en väldigt bra bok

[Gisela · Rating 5 out of 5]

Zum Inhalt

Gleich mal vorne weg: Der Tag, an dem ich die Autorin Sofia Lundberg für mich entdeckt habe, war ein guter Tag. Dies ist nun der dritte Roman, den ich von ihr förmlich inhaliert habe. Ihre Geschichten packen mich. Ihre Protagonisten kommen stets authentisch rüber. Die Handlungen könnten wirklich so passiert sein. Dieser Roman beginnt mit Viola im Jahr 2019. Schon etwas gebrechlich verbringt sie die sommerlichen Tage mit ihren beiden Töchtern und Enkeln. Da erhält sie einen Anruf aus Paris, von ihrer besten Freundin, mit der sie schon seit vielen Jahren keinen Kontakt mehr hat. Lilly verabschiedet sich von ihr. Sie wird sterben. Mit Töchtern und Enkeln im Gepäck reist Viola nach Paris.

1946: Viola und Lilliy sind beste Freundinnen und Nachbarn. Während Lilliy mehrere Geschwister hat, wächst Viola als Einzelkind auf. Sagt man Einzelkindern nach sie wären egoistisch und verwöhnt, so belehrt uns Viola eines Besseren. Zusammen mit Lilly und deren Geschwistern verbringt sie viele schöne Sommer auf einer Insel auf Gotland. Es war wieder so ein wunderschöner Sommertag. Viola hat mit Lilly und deren Geschwistern in den Gärten getollt. Die Sonne scheint. Da stirbt Lillys Mutter nach der Geburt ihres Sohnes. Lilly und Viola entwickeln Rituale, um mit dem Verlust fertig zu werden. Während Viola wohlbehütet aufwächst, muss Lilly in einem Restaurant Geld verdienen. Lilly hat eine wunderbare Stimme. Sie erhält von ihrem Chef die Erlaubnis im Lokal zu singen. Doch dann passieren Dinge, mit denen keiner gerechnet hat. Von einem Tag auf den anderen verlässt Lilly Schweden.

Meine Meinung

Abwechselnd entführt uns Frau Lund in die 40er, 60er und das Jahr 2019. Aus der Sicht von Viola erleben wir die große Freundschaft von zwei Frauen, die abrupt beendet wurde. Für Viola und ihre Eltern hatte ich eine besonders große Sympathie. Sie ließen ihre Nachbarn nie im Stich. Waren für die Kinder nach dem Tod der Mutter da. Besonders um Lilly haben sich Viola und ihre Mutter stets gekümmert. So hat es mich als Leserin etwas verärgert, wie Lilly sich gegenüber Viola verhalten hat. Ich verstand die Umstände, die Lilly dazu bewegt haben Schweden zu verlassen. Aber sie hätte den Kontakt nicht gänzlich zu Viola abbrechen müssen. Ihre Beweggründe dafür sind durchaus dramatisch. Dennoch hätte Viola die Wahrheit verdient. Der ältere Bruder von Lilly spielt ein große Rolle in ihrem Leben. Mit seinem Verhalten konnte ich mich überhaupt nicht anfreunden. Vieles entstand aus der Not heraus. Dennoch hatte ich das Gefühl, er nutzt Lilly schamlos aus. Lässt ihr keine Luft mehr zum Atmen. Lest das Buch bitte selber. Mehr verraten geht einfach nicht. Ich würde Euch den Lesespaß verderben.

Fazit

Eine wunderschöne Familiengeschichte hat mich von Schweden nach Paris entführt. Ich habe mich oft geärgert über das Verhalten mancher Protagonisten. Konnte ihr Handeln nicht nachvollziehen. Aber wie sagt man so schön:

Nur wenn du in meinen Schuhen gelaufen bist, dann kannst du über mich urteilen.

Ich bin in meinen eigenen Schuhen ein Stück weit mit Viola und Lilly mitgelaufen. Es war schön, dramatisch und absolut spannend.

Danke Sofia Lundberg. Ich war gerne in Schweden und Paris.

[Erika Sääksvuori · Rating 3 out of 5]

Raskaasti kirjoitettu juoni. Kuitenkin ihan kohtalaisen kiinnostava tarina. Ei kuitenkaan mikään helmi. Perushyvä.

[_verweiledoch · Rating 2 out of 5]

Sofia Lundbergs Roman „Der Weg nach Hause“ ist – aber irgendwie auch im positiven Sinne – an Kitsch kaum zu überbieten. Die beiden Freundinnen Viola und Lilly teilen eine Bilderbuchkindheit auf Gotland der 40er und 50er Jahre miteinander, verlieren jedoch nach einem einschneidenden Ereignis den Draht zueinander, sodass sich ihre Leben in unterschiedliche Richtungen entwickeln. Als die Geheimnisse zu groß für die kleine und enge Welt auf Gotland werden und Lilly die Insel verlässt, bricht der Kontakt schließlich gänzlich ab. Dann Jahrzehnte lang keine Besuche, keine Briefe, keine Telefonate – bis Viola im August 2019 einen Anruf erhält und erstarrt, als sie die Stimme der großen Lilly Wallin am anderen Ende erkennt.
Die zwei sich einander annähernden Erzählstränge kennt man von Lundberg und auch der Erzählstil erinnert ab der ersten Seite sehr an „Das rote Adressbuch“. Leider fand ich „Der Weg nach Hause“ im Vergleich um einiges flacher und vorhersehbarer. Auch die Atmosphäre von den Kontrastorten Schweden und Paris gelingt der Autorin nicht so gut wie in ihrem ersten Roman, wo mir die Paris-Kulisse sehr positiv in Erinnerung geblieben ist. Gerade die Handlung in der Erzählgegenwart hat mich zum Ende des Buches sogar richtig gestört: Zu aufgesetzt und unrealistisch waren die Dialoge und zu aalglatt die Figuren. Zwar las sich der Roman leicht weg, aber insgesamt ist das einfach besonders zum Ende hin ein krasser rosaroter Kitsch-Overload gewesen. „Das rote Adressbuch“ hat mich viel viel mehr abgeholt und damals (2020, lol) sogar zu Tränen gerührt. Greift lieber zu diesem Roman ist meine Empfehlung und ich gebe – 2/5 Eselsohren!

[Terhi · Rating 3 out of 5]

Varakkaan perheen Viola ja köyhä Lilly ovat lapsuudessa sydänystäviä, joiden tiet eroavat nuorina aikuisina. Lillystä tulee maailmankuulu laulaja, joka ei enää pidä mitään yhteyttä lapsuudenystäväänsä. Vanhuksina he vihdoin kohtaavat ja salaisuudet selviävät. Kirja oli ihan ok kesäluettava, mutta odotin siltä enemmän. Vastakohdat ovat liian kärjistettyjä ja tarina menee koko ajan epäuskottavammaksi.

[Boktyckaren Carita · Rating 4 out of 5]

Viola och Lilly bor grannar, och är nästan som systrar, särskilt starkt är det för Viola som är ensambarn. Lilly har en hel hop med riktiga syskon. De två gör allt tillsammans och tänker göra det hela livet.
Men, flickorna växer upp och livet blir inte som de har planerat. Lillys vackra röst tar henne till de fina salongerna i Paris och Viola blir kvar på caféet i Visby.
📚
Många år senare ringer telefonen hemma hos Viola. Det är den 12e augusti 2019. I andra ändan av linjen är Lilly. Hon säger att hon vill ta farväl, att hon nu ska dö.
📚
”Som en fjäder i vinden” är en roman om vänskap, kärlek, besvikelser, hemligheter och sorg. Den berättas i två parallella historier, en i nutid och en i dåtid, men hela tiden den 12e augusti, som är ett centralt datum i berättelsen. Ett lite annorlunda, men intressant sätt.
Har tyckt om författarens tidigare böcker, och då särskilt ”Och eken står där än”, och jag tyckte om denna. Lite lugnare tempo ibland, men den tog sig mot slutet.
Tack för att jag fick läsa 🙏🏼
📕📗📘📙av 5📚
Älskar utseendet på dina böcker, de är så vackra!
#somenfjäderivinden @sofialundberg_ @bokforlagetforum #caritasläsning2021 #20 #älskarattläsasvenskt
Caféet i boken finns på riktigt och har drivits av författarens mormor och morfar 💕 @creperielogi

[Branka · Rating 5 out of 5]

Divna knjiga o pravom prijateljstvu i ljubavi.

Sa jedne strane pratimo desavanja od 12.8.1948. Dana kad je Lilina mama umrla, izmucena posle devetog porodjaja. Lili ostaje sa 8 brace i sestara, svi imaju svoja zaduzenja i obaveze da bi porodica prezivela. U komsijskoj kuci pak zivi Viola, Lilina najbolja drugarica. Jedino dete u kuci te zivi skoro pa luksuzno u osnosu na Lili. Lili joj je kao sestra, sve deli sa njom, i vreme, i hranu i odecu.
Ubuduce Lili i Viola ovaj dan ce obelezavati ujedno kao dan smrti i dan rodjenja. Kroz poglavlja pratimo uvek 12. avgust a godine se povecavaju.

Sa druge strane je danasnje vreme, 12.8.2019. Viola dobija poziv, od Lili, koja joj saopstava da danas umire i da zeli reci zbogom.

Kako su tekli zivoti ove dve najbolje drugarice? Sta ih je sprecilo da budu jedna uz drugu? Sta znaci pravo prijateljstvo?

[Efrat · Rating 3 out of 5]

אולי הגעתי מלאת ציפיות והן לא עמדו ברף.
הספר הזה היה לי קצת איטי, ניחשתי פרטים שיתגלו בהמשך ולא חשתי צביטה בלב כפי שקורה בספרים שאני מתחברת לדמות ונפרדת ממנה בסוף הספר.
הספר עומד באופנה של זיגזג בין תקופות- ההווה- קיץ 2019, העבר המספר על תאריך מיוחד שבכל שנה אני מלווה את אחת מהחברות ויולה ולילי מאז היו בנות 9 בקיץ 1948 בשוודיה ובתאריך המדובר קרה אירוע משמעותי.
הספר מתחיל בקיץ 2019, בדיוק בתאריך המיוחד של השתיים, בשיחת טלפון שויולה עונה לה. ויולה כבר ��ישה מבוגרת, בנותיה, נכדתה ואפילו נינתה נמצאות אצלה ובאמצע האירוח שיחת הטלפון משנה את כל תכניותיהן. בשיחת הטלפון הקצרה הייתה לילי שביקשה להיפרד מחברתה אך ויולה סירבה להיפרד כך. היא נשאבת לזכרונותיה במטרה לקבל רמזים למקום בו לילי נמצאת על מנת להגיע אליה כמה שיותר מהר.
ויולה ובנות משפחתה יוצאות למסע משותף לפריז ולאט לאט הסיפור של שתי החברות הותיקות מתגלה לבנות ולקורא.

[Veera · Rating 4 out of 5]

3,5⭐ Pyöristän neljään.

Kuin höyhen tuulessa on kauniisti kirjoitettu romaani, joka koskettaa erityisesti lapsuuden ja ystävyyden kuvauksillaan. Kirjan vahvinta antia on päähenkilön lapsuusjakso, jossa Lundberg onnistuu luomaan herkän ja lämminhenkisen tunnelman.

Aikuisuuteen siirtyessä tarinan ote kuitenkin hieman herpaantuu. Vaikka tapahtumat ovat edelleen ihan kiinnostavia, aikuisuuden osio ei kanna aivan samalla tavalla kuin lapsuus. Kokonaisuutena tarina on kuitenkin keskivertoa parempi lukukokemus, ei mullistanut maailmaa mutta kaunis kieli ja koskettavat teemat tekivät tästä lukemisen arvoisen.

[Erin · Rating 4 out of 5]

Ihana!!!!
Tykkäsin tosi paljon tästä aikakausien ja näkökulmien vaihtelusta, toimi tosi hyvin tässä teoksessa. Päähenkilöistä Viola oli ehdottomasti enemmän mun mieleen ja Lilly kävi välillä vähän hermoille, samoin kuin Alvin. Visby ja Pariisi miljöinä niin mielenkiintoisia, olisin mielelläni lukenut niistä lisää. Koko tarinan idea oli mutta hyvä ja joku tässä vaan sulatti mun sydämen. Ja oikeesti ihanat hahmot on aina plussaa <3 toki miinusta tulee siitä, että loppuratkaisu kävi tavallaan liian helposti, mutta toisaalta pidin siitä juuri noin, ei se muulla tavalla olisi ollut yhtä hyvä

[Reija Haapanen · Rating 3 out of 5]

Varmasti omassa genressään ihan kelpo kirja, mutta genre ei ole minun teekuppini. Kirja tuli Kirjakerhon kuukaudenkirjapaketin toisena, toisesta olin kiinnostunut (Swärdin Jackie). Ajattelin lukaista pois ja menihän tämä noin vuorokauden sisään. Motkotan sivussa myös siitä, että Kirjakerho ei ikuisuuksiin ole laittanut tarjolle sellaista kuukaudenkirjaa, jonka olisin voinut ostaa, vaan ovat siirtyneet pelkästään höttöromaaneihin.

[Sven · Rating 3 out of 5]

Första halvan av boken är bra, riktigt bra i sin berättelse om två flickor som behåller en stark vänskap trots väldigt olika liv. De skiljs åt i typ 20-årsåldern. Andra halva handlar om återseende fler decennier senare. Den berättelsen känns osannolik, skruvad. En gåta med ett hittebarn avslöjas på slutet, fast den har läsarna förstått sedan barnet kom in i berättelsen.

[Наташа Алексовска]

Виола со соседи Лили и Алвин се најдобри пријатели. Иако, пријателство помеѓу Виола и Алвин ќе прерасне и во љубов, хм... Но, што ќе се случи со нивните животи, откако Лили и Алвин ќе заминат во Париз? Дали ќе се сретнат повторно заедно, без разлика колку години ќе поминат? Каква вистина крие Лили?

[angela wall · Rating 4 out of 5]

Viola o Lilly växer upp på Gotland. Den ena blir kvar på ön med man o två barn. Lilly flyr till Paris o sjunger o blir en stor stjärna. Dom försöker hålla kontakten. Men det fungerar så där. Detta är en bok om hur en vänskap kan finnas hela livet. En underbar bok!