Paljas ja alkuvoimainen kuvaus elämänjanosta ja kuolemanpelosta.
Kun 38-vuotias kirjailija saa tietää, että hänen aivovaltimoistaan on löydetty kolme hengenvaarallista pullistumaa, hän istuu alas ja alkaa kirjoittaa. Syntyy vimmainen tarina, jossa omakohtaiset kokemukset elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta vuorottelevat pysäyttävien faktojen kanssa.
Romaani käsittelee koskettavasti menettämisen pelkoa sekä vanhempia ja lapsia yhdistäviä näkymättömiä siteitä. Tarkoista havainnoista syntyy lahjakkaan kirjoittajan käsissä vetävä kokonaisuus, jonka alkupisteessä on diagnoosi ja loppupisteessä vaarallinen leikkaus. Keskellä virtaa elämä, jolle on nyt asetettu mahdollinen viimeinen päivämäärä.
Hengästyttävä teos. Aloitin lukemisen eilen ja oli pakko valvoa yhteen yöllä, että sain luettua koko kirjan loppuun yhdellä kertaa. Tätä ei halua laskea käsistään, kun on kerran aloittanut. Välillä nauroin (mm. kertojan työkaverille, joka pettyy kertojaan ihmisenä, koska tämä sattuu suosittelemaan Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin-kirjaa :-D ) ja välillä liikutuin (mm. kertojan isäkuvaukset ja isän itsemurhaan liittyvät kirjoitukset). Tässä käsitellään kuolemaa kaikilta mahdollisilta suunnilta ja joillekin kirjan sisältö saattaa olla hyvinkin raskas. Itse kuitenkin koin kuolemasta lukemisen suorastaan voimauttavana. Erityisesti mieleen jäi jonkun terapeutin toteamus siitä, miten mielisairaalaan tuoduilla ihmisillä on yhteistä yksi asia: he eivät osaa surra. Miten sitä sellaista voisi tässä kulttuurissa oppia?
Kaiken lisäksi kirja oli myös todella hyvin kirjoitettu. Lukekaa!
Ihminen kuolemankysymsten äärellä. Tosi hienosti, arkisesti ja suoraan, kirjoitettu omaelämäkerrallinen teos. Muistutti, että jokainen kuollut on joskus elänyt. Pisti miettimään, miksi itse haluan elää. Ja sitä, mitä haluaisin ajatella ihan viimeisenä hetkenäni, jos se olisi päätettävissäni.
Pidin kirjasta kovasti, kuolemaa käsiteltiin tavalla joka herätti ajatuksia olematta liian ahdistavaa. Kirjallisuuteen ja taiteeseen viittaaminen tuntui luontevalta, samaan aikaan ajatuksenvirtamaiselta ja kuitenkin viimeistellyltä ja loppuun asti ajatellulta. Ainoa harmitukseni oli että kirjan loputtua tuntui että jotain alussa luvattua jäi puuttumaan. Odotin enemmän pohdintaa ja tietoa siitä, miltä näyttää ja tuntuu suku jossa moni on kuollut nuorena samasta syystä. Toivoin syvempää paneutumista suvun historiaan ja nykyisyyteen, mutta alun jälkeen fokus siirtyikin enemmän kirjailijan omiin ja hänen ystäviensä kokemuksiin - mistä pidin myös, mutta toivoin melkein viimeisille sivuille asti että ylisukupolvisuuden teemaan olisi palattu.
Kepeä ja silti syvällinen kirja kuoleman läheisyydestä. Yllätyin, että tämä oli hyvin nautinnollista luettavaa. Upeasti kirjoitettu kirja, jonka arkinen huumori ja sinne tänne ripautellut viisaudet pitivät otteessaan viimeisille sivuille asti!