Huimia hankkeita ja kuumia käänteitä ränsistyneessä kummituskartanossa.
Aurelia on 37-vuotias työtön sinkku, jonka isoin huoli on hupeneva mahdollisuus hedelmöittyä. Hän päätyy tätinsä rapistuneeseen kartanoon jumalan selän taakse pohtimaan elämänsä vaihtoehtoja.
Valtavassa rakennuksessa on meneillään remontti, ja tädin pää on täynnä suuria suunnitelmia, joiden toteuttamiseen hän valjastaa Aureliankin. Kartanossa kortteeraa myös kaksi remonttireiskaa, joista nuorempi majailee Aurelian seinän takana. Kun kartanon kuuluisa kummitus tupsahtaa yöllä Aurelian kamariin, tämä ryntää naapurihuoneeseen turvaan. Ja tietäähän sen, kuinka siinä käy...
Nuortenkirjoistaan tuttu Nelli Hietala aloitti aikuisten viihdekirjallisuuden parissa viime vuonna oivallisella Varotoimia-romaanilla. Yhtä lailla oivallinen on tämä toinenkin kirja. Pääosassa on hieman Varotoimien Taimia muistuttava Aurelia, 37-vuotias työtön sinkku, jonka ajatukset pyörivät lähinnä sen ympärillä, miten vielä hedelmöittyä ennen kuin munasarjat vallan kuihtuvat.
Kun työt lelukaupassa loppuvat ja jättävät Aurelian vähän tyhjän päälle, on helppoa lähteä tädin luokse syrjäkylille. Tädillä on rapistunut kartano ja pää täynnä suuria suunnitelmia kartanon ja sen puutarhan kehittämiseksi. Aurelia ei oikeastaan missään nimessä haluaisi palkattomaksi keittiöapulaiseksi, mutta täti puhuu ruoanlaittoa rakastavan Aurelian kuitenkin viikoksi kokkaamaan ruokaa remonttiporukalle. Aurelia sitä paitsi huomaa yhden remonttimiehistä olevan oikein komea tapaus...
Pieneen kirjaan mahtuu sopivasti yllättäviä käänteitä, kuumottavaa romantiikkaa ja jopa kartanon kummitus, jolla on selvästi jotain tärkeää sanottavaa. Siinä sivussa Hietala kommentoi syrjäseutujen hiipumista. Koko maa haluttaisiin pitää asuttuna, mutta käytännössä kukaan ei ole henkilökohtaisesti valmis muuttamaan syrjäkylille kauas palveluista.
Maailmanlopun kahvila on nopeasti luettava, hauska, nokkela, romanttinen ja hyväntuulinen – siis juuri sellainen, mitä kepeältä viihdekirjallisuudelta odottaakin.
Pohdin aluksi, että jaksanko lukea loppuun, mutta kyllä tämä vei kuitenkin mukaansa. Samaistumisia monissa kohdissa. Genreensä sopiva kirja ja mukava lukuelämys :)
Viihdyttävää luettavaa aitojen hahmojen seurassa! Mukavan elämänmakuisesti kerrottu ja tarinakin viehättävä maalaismaisemineen. Kaipaan aina näissä romantiikkakirjoissa hieman tangomaista pakahdusta, jota tässä ei ehkä niin paljon ollut, joten tällä kertaa kolme tähteä.
Nelli Hietala osaa kuvailla varsin suorasukaisesti, mutta silti pilke silmäkulmassa, nykyajan perheen muodostamisen ongelmia ja Tinder-ilmiötä. Minä nauroin tätä kirjaa lukiessani moneen otteeseen, sillä tässä teoksessa on aivan omanlaisensa huumori. Pieneltä paikkakunnalta lähtöisin olevana tunnistin myös kuvaillut kyläreitit ja kuinka ajan hammas kohtelee ikävästi pieniä paikkakuntia.
Tässä teoksessa on silti ripaus toivoa, intoa ja ennen kaikkea unelmia, joita tavoitellaan ahkerasti. Kirja oli mielestäni kerrassaan hyvänmielen teos, jonka sain onnekseni lukea kesälomani ilona.
Viihdyin Maailmanlopun kahvilassa mainiosti. Henkilöhahmot olivat kaikessa aitoudessaan samaistuttavia, ja hieman itseironiaan/sarkasmiin kallellaan oleva huumori osui ja upposi. Ja kun tarinaan oli paketoitu vielä kummituskin, mitä muuta voisi enää toivoa!
Suositus kaikille, jotka kaipaavat hyväntuulista irtiottoa raikkaan humoristisen ja nopealukuisen kirjan parissa. Tykkäsin 👌🏻
Tykkäsin jo kirjailijan edellisestä romaanista Varotoimia, mutta tämä oli vielä onnistuneempi. Kevyt, hauska ja uskottava kertomus Aureliasta, jonka elämässä kaikki on vähän rempallaan, mutta biologinen kello huutaa vaativasti. En nyt ihan samaistunut Aurelian lisääntymishaaveisiin, mutta muuten Aurelia tarjosi paljonkin samaistumispintaa. Tarina oli vähän höpsö yliluonnollisine elementteineen, mutta oikein hauska ja viihdyttävä eikä kuitenkaan ihan höttöä. Hahmotkin olivat onnistuneita ja uskottavia. Kiva löytää Veera Vaahteran lisäksi toinen suomalainen viihdekirjailija, jonka kirjat ovat oikeasti sitä mitä viihdekirjalta toivon. Toivottavasti Nelli Hietala kirjoittaa näitä lisää.
Maailmassa on varmaan tuhansia kevyitä kirjoja ja Netflix-leffoja, joissa nainen päätyy syrjäseuduille, ehkä sukulaisten hoteisiin, etsii itseään ja löytää pihamaalta komean syrjäkylien poikamiehen. Sitä sarjaa on tämäkin kirja, mutta jotenkin silti tykkäsin Maailmanlopun kahvilasta kivasti! Ehkä siksi se yllätti, etten odottanut kirjalta paljoa. Toisaalta ilahduin kovasti siitä, miten kirjassa on pääjuonen ohessa kiinnostavia ja kivoja teemoja: vanhan puutarhan kunnostaminen, kasvisruoan kokkailu, ja puhutaan tässä myös hiukan tyhjenevien pikkupaikkakuntien ongelmista. Kelpo välipalakirja!
Perheetön Aurelia lähtee sukuloimaan tätinsä luokse maaseudulle, mutta vastassa on muutakin, mitä Aurelia ei osannut odottaa. Perinteiseen romcom-pohjaan perustuva juoni palveli tätä teosta hyvin ja tapahtumien käänteet viihdyttivät. Päähenkilö onnistui herättämään sympatiat eikä kukaan muukaan hahmo ollut pelkkä ärsyttävä karikatyyri, mitä vastaavankaltaisissa kirjoissa yleensä vilisee. Suosittelen kirjaa kesälukemiseksi tai kiireisen viikonlopun päätteeksi väsyneille silmille. Nopeasti luettava teksti 200-sivuisessa teoksessa tarjoaa mutkattoman lukukokemuksen.
Kirja oli hyvä ja kevyt luettava, mutta Aurelian pakollinen lisääntymistarve sai kirjan tuntumaan hieman pinnallisemmalta. Hahmoissa olisi voinut olla vielä lisää syvyyttä, ja jäin pohtimaan myös kummituksen tarinaa. Jos kirja saa jatkoa toivoisin näihin vastauksia seuraavassa osassa, mutta loppujen lopuksi mukava lukukokemus.
Lyhyt, kesäinen kirja 37-vuotiaan Aurelian elämästä maalla (+harmiton kummitustwisti). Aurelian suurimpiin murheisiin kuuluu se, ettei hän ole saanut perhettä ja biologinen kello tikittää. Voisiko hän vielä löytää jonkun?
Kotimaista hyvän mielen kirjallisuutta. Ei herättänyt mitään suuria tunteita, vaikka tykkäsin miljööstä ja aidoista henkilöhahmoista. Myös yliluonnollinen sivujuonne oli mukavaa plussaa. Sellainen kahvin kanssa nautittava lämmin ja makea välipalakirja.
Aurelia on jumissa, hän on työtön ja miehetön 36-vuotias nainen, joka haluaisi kovasti edes lapsen. Hän lähtee selvittelemään ajatuksiaan tätinsä kartanoon maalle. Yllättäen sieltä saattaa löytyä ratkaisu molempiin ongelmiin. Kepeää viihdettä, muutama osuva ajatuskin joukossa.
Ihan mukava, kevyt luettava, jonka parissa viihdyin muutamana iltana. Pidin kirjan maalaismiljööstä, mutta kummitukset jäivät kyllä aika vähiin… ihan kelpo kirja tämä silti on, lisääntymiskeskeistä viihdettä ja romantiikkaa, jonka lukee nopsasti.
Päähenkilö on elämäänsä etsivä, jonka ajatuksia ohjaavat hormoonit. Sattuma vie hänet lapsuuden maisemiin ja muutaman sattumuksen kautta elämä saa uuden suunnan. Kirja oli kevyttä luettavaa ja kivan romanttinen.
Oli tarina,joka oli nopealukuinen ja ihan mukava juoni tarinassa.Tykkäsin kyllä odottamaani paremmin.Kevyttä luettavaa ja sisälsi mukavia henkilöhahmoja.Ristiriitaisuuksiakin löytyi hahmojen elämästä,mutta se teki tästä mielenkiintoisemman luettavan.Suosittelen lukemaan teoksen!
3,5 tähteä Ihan viihdyttävä kirja, mutta odotin enemmän kohtaamista kummituksen kanssa. Yllättävän paljon tarina pyöri päähenkilön halun ympärillä saada lapsi.
Ihan hyvä SYKSYN lukemisten aloitukselle.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kirjan päähenkilö Aurelia on työttömäksi jäänyt sinkku, jota stressaa iän myötä hupeneva mahdollisuus tulla raskaaksi. Serkkunsa suosituksesta hän päättää muuttaa kesäksi tätinsä luo maalle lepäämään ja puntaroimaan tulevaisuuttaan. Levon sijaan tädillä onkin mielessä kokin töitä ruuanlaittoa rakastavalle Aurelialle, joka tarttuu tarjoukseen pitkin hampain. Onhan kyseessä sentään vain muutaman hengen remonttiporukan muonitus. Yllättäen luvassa onkin romantiikantäyteinen kesä ja myös kartanon kummitus näyttäytyy suuntaansa etsivälle nuorelle naiselle. Pidin kirjan romanttisesta ja ränsistyneestä miljööstä, puutarhan salaisuuksista ja traagisesta aaveesta. Päähenkilön aikeet huijata satunnainen treffikumppani saattamaan hänet raskaaksi ärsyttivät, mutta toisaalta viat tekevät hahmosta inhimillisemmän. Maailmanlopun kahvila on mukavan kevyttä kesälukemista.
Ihana kirja! Usein en tällaisiin tartu, mutta kirjan kansi sai minut siihen tarttumaan enkä kadu.
Aurelia on samaistuttava hahmo, hyvin inhimillinen ja päättäväinen. Kirja tarjosi tarpeeksi romantiikkaa minun makuuni, sekä lyhyehköönkin kirjaan mahtui yllättävän paljon juonenkäänteitä esimerkiksi liittyen kartanoon ja työhön!
Suosittelen kirjaa kaikille jotka eivät tiedä mitä seuraavaksi lukisi: tarpeeksi pitkä, pitää mielenkiinnon yllä ja lopetus lämmittää mieltä🥰