Naisia Karjalasta - elämännälkää ja poikkeavia polkuja
Eeva lähetettiin sotalapsena Ruotsiin, Hilkan näyttelijäkoulutus keskeytyi. Irma purki suruaan runoihin, ja Anja etsi omaa paikkaansa maailmalta. Samanlaisia piirteitä Lotta huomaa myös itsessään - ovatko ne karjalaisuuden kaikuja evakon lapsenlapsessa?
Suuren suosion saavuttaneessa kirjassaan Papan kanssa kahvilla Lotta-Sofia Saahko vaikuttui karjalaisten naisten periksiantamattomuudesta, luovuudesta ja rohkeudesta. Papan äidin tarina on kuitenkin vain yksi monista. Nyt Lotta selvittää, millaisia teitä elämä Viipurista, Suojärveltä, Johanneksesta ja Sortavalasta lähtöisin olevia naisia kuljetti. Tarjoilivatko hekin kahvia ja karjalanpiirakoita, vai toteuttivatko he omia unelmiaan evakkotaustastaan huolimatta?
Elävästi kerrottu tarina matkaa kiehtovasti nykyajan ja menneisyyden välillä ja saa lukijan pohtimaan elämänmittaisia kysymyksiä juurista ja juurettomuudesta. Nyt on oikea hetki selvittää, miten isovanhempien surut, haaveet ja luovuus vaikuttavat seuraaviin sukupolviin.
I'm a full-time author and Instagram / Tiktok content creator. I have published four adult narrative non-fiction books, two picture books and one song book. Now I'm writing my first fictional novel, that I'm looking to submit in December. Find me as @lottiesaahko on Instagram and Tiktok!
Tänään 25.11.2021 sain loppuun kirjan nimeltä Kahvia ja karjalanpiirakoita. Kahvia ja karjalanpiirakoita oli hyvä, ihana, hauska, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Maaliskuussa luin kirjan nimeltä Papan kanssa kahvilla. Mielestäni Papan kanssa kahvilla ja Kahvia ja karjalanpiirakoita olivat hyviä, ihania, mukavia, mielenkiintoisia ja koukuttavia kirjoja Lukiessani kirjaa nimeltä Kahvia ja karjalanpiirakoita minulle tuli sellainen tunne että kirjan naiset olisivat kertoneet minulle kaiken. Minulle tuli todella oikein erittäin oikein hyvä mieli. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜
Lotan innokkuus ja päättäväisyys saada evakoiden tarinat muistiin on herttaista luettavaa. Olen itsekin ulkosuomalainen, joten samaistuin Lotan ja kirjaan haastateltujen naisten epätietoisuuteen siitä, missä se oma koti oikeastaan on. Molemmat isoäitini lähtivät Karjalasta evakkoon, joten kirjan aihe oli kiinnostava myös siltä kannalta.
Tämä meni kivasti äänikirjana taustalla Lotan itsensä lukemana. Kielenkäyttö oli välillä hieman kummallista eikä ehkä ihan aikakauteen sopivaa ja vaikka henkilökuvauksia oli kiva lukea, olisin ehkä kaivannut vähän enemmän taustatietoa tarinoihin liittyvistä sota-ajan tapahtumista.
Kirjaan haastateltujen naisten tarinat ovat kiinnostavia, mutta jostain syystä Lotta yrittää ujuttaa kirjaan myös omaa tarinaansa. Vaikka hänelläkin on ollut tapahtumarikas lapsuus ja nuoruus, sen rinnastaminen evakkoon lähteneiden naisten tarinoiden kanssa tuntui hieman ylidramaattiselta.
Arvosanaksi annoin 3,5/5. On hienoa, että näitä tarinoita kirjoitetaan muistiin, kun se vielä on mahdollista.
Aivan upea kirja! Luin sen viikossa! Mainio! Lempihahmoni oli Paula. Hän oli niin vahva ja rakastin hänen jääräpäisyyttään. Muutkin tarinat olivat niin liikuttavia, kaikki saivat minut liikuttumaan.
Tarinat olivat itsessään koskettavia, ja oli kiehtovaa, että elämänkohtaloita oli niin monenlaisia. Itsekin evakon lapsenlapsena olen tottunut siihen perinteiseen ”karjavaunulla Pohjanmaalle samaan huonoa kohtelua”-tarinaan. Kerronta ei tosin uponnut minuun. Olisin varmaankin tykännyt tästä kirjasta enemmän nuorena (tyyli oli aika lapsellinen), joten voisin siis kyllä suositella tätä kirjaa esimerkiksi yläaste- tai lukioikäisille nuorille.
Kirja oli todella nopea lukea, meni muutamassa illassa. Aihe sinällään on mielenkiintoinen, samoin kuin kirjan naisten kohtalot. Kirjan alkupuolen elämäntarinat olivat minusta intensiivisemmin kerrottu kuin viimeiset, eniten minua viehätti kuitenkin Hilkka. Se päättäväisyys millä hän lapsesta lähtien tavoitteli päämääräänsä ja lopulta toteutti unelmansa.
Joissakin kohdissa minua häiritsi, että jo sota-aikana kirjan henkilöt käyttivät joitakin ilmaisuja ja sanontoja, joita tuskin on siihen aikaan vielä keksittykään. Sodan käyneet isovanhempani tuskin vielä tänä päivänäkään sanoisivat jonkun asian olevan helppo nakki!
Evakoista kirjoitettaessa karjalaiset ovat se väestön osa, josta on kirjoitettu ehkä eniten. Vastaava kirja olisi mielenkiintoista lukea myös Lapissa kotinsa menettäneiden elämäntarinoista. Siinäpä jollekin tutkimusaihe!
Pidän elämäntarinoiden lukemisesta, etenkin ns. tavallisten ihmisten. Näiden tarinoiden kokoaja ei ole tyytynyt haastattelemiensa ihmisten kertomiin asioihin, vaan on jostain syystä lisännyt omiaan joukkoon. Mielestäni aika uskallettua, vaikka haastatellut olisivatkin antaneet luvan. Useimmat heistä kun lienevät helposti tunnistettavissa (muutkin kuin Hilkka Kinnunen). Kirjaa ei siis kannata lukea sellaisen, joka haluaa tietää enemmän kirjan henkilöistä esim. sukututkimuksen takia. Kirjan asiavirheet voinee toki laittaa haastateltujen huonon muistin syyksi; onhan kerrotuista tapahtumista jo monta vuosikymmentä. Talvi- ja jatkosodan evakkotarinat olisi kuitenkin voinut erottaa paremmin toisistaan, ja todella paha asiavirhe hyppää silmille jo heti ensimmäisessä tarinassa (V ä l i r a u h a Karjalassa).
Luin viime syksynä Lotta-Sofia Saahkon esikoiskirjan Papan kanssa kahvilla ja viihdyin kirjan äärellä niin hyvin, että toivoin Lotan jatkavan kirjoittamista. Kirja kertoi Lotan oman, Jorma-papan evakkotarinan. Millaista oli pienenä poikana jättää koti ja elää lapsuusvuodet evakkona? Vakavistakin aiheestaan huolimatta kirja oli myös ihanan helposti lähestyttävä ja sydämellisellä tavalla sympaattinen. Ja myös samalla linjalla jatkoi Kahvia ja karjalanpiirakoita, jossa Lotta kertoo lisää suomalaisia evakkotarinoita.
Suositus kaikille tositarinoista pitäville, ja erityisesti Suomen historiasta kiinnostuneille. Upeita naisia ja tärkeitä tarinoita kerrottavaksi, kiitos jälleen Lotta-Sofia Saahko tarinoiden dokumentoimisesta 😍
Lotan tarinoilla on sellainen hieno ominaisuus, että kun kirjan ottaa käteen niin sitä ei raaskisi millään laskea alas. Minusta oli kiehtovaa lukea näistä upeista karjalaisista naisista, jotka hirvittävistä kokemuksista huolimatta tekivät elämässään niin paljon ja niin hyvää. Sekä Papan kanssa kahvilla että Kahvia ja karjalanpiirakoita kuvaavat Karjalaa niin kauniisti, että jopa minä, jonka sukujuuret eivät siltä suunnalta ole, aloin haaveilla Karjalan omenapuista, järvimaisemista ja piirakoista. ❤️
Rakastin tän kirjan tunnelmaa ja kaikkia eri tarinoita!! Kirjoitustyyli oli jälleen kerran upeaa ja tarinat onnistuivat inspiroimaan ja samalla herättämään monenlaisia tunteita! Paljon sydämiä Lotalle ja kirjan naisille🫶🫶❤️❤️