Mitä tapahtui Skeltonin veljeksille, jotka katosivat isänsä luota kiitospäivänä vuonna 2010? Entä mitä on meneillään yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa Bardstownissa, jossa tapahtuvia henkirikoksia poliisi ei tunnu saavan selvitettyä?
Suomen suosituimman rikospodcastin tekijän kirja tutustuttaa kymmeneen tosielämän rikostapaukseen, joita ei ole vielä käsitelty Jäljillä-podcastissa. Mukana on sekä Suomessa tunnettuja että vähemmälle mediahuomiolle jääneitä tapauksia.
Teokseen on haastateltu myös rikollisuuden parissa työskenteleviä ammattilaisia, jotka kommentoivat ja analysoivat tapauksia ja niiden nostattamia asioita.
Jäljillä -äänikirja oli tosi hyvä! Varasin tämän myös ihan kirjakirjana, mutta lopulta kuunneltiin tämä automatkojen ja sienten putsauksen aikana.
Kirjaa pystyi kuuntelemaan kuin Jäljillä -podcastia, joka on lempi podcastini, paitsi että ”jaksot” olivat pidempiä ja vielä syvemmällä aiheessa, kuin podijaksot. Pidin!
Tapaukset olivat osa osittain tuttuja ja osa ihan ennalta vieraita. Viimeinen juttu tosin oli hieman antikliimaksi kirjalle. Aihe oli kiinnostava ja Laaksosen tapa lähestyä aihetta salaliittoteorioita pohtien hyvä, mutta se koko juttu on lähtökohtaisesti sen verran naurettava, että oikeastaan toivoin, että sen tilalla olisi lopulta ollut jotain muuta.
Mutta suosittelen ehdottomasti kaikille true crimesta kiinnostuneille.
Tämä taisi olla muuten eka kirja, jonka sain kuunneltua alusta loppuun, eli toimi, vaikka muuten nautin kirjani mieluiten lukemalla tekstiä itse.
Oli kuin pidennettyjä podcast jaksoja olisi kuunnellut putkeen, oikein hyvä! Kivasti myös yleistä fakta tietoa laista ja käytänteistä suomessa ja ulkomailla, liittyen tapauksiin. Äänikirja hyvä, sillä lukijana Tilda itse, joten podcast fiilis pysyy yllä 👌
Suomen parhaan true crime -podcastin tekijän ensimmäinen kirja on hyvä, muttei ihan yllä podcastin tasolle. Koska podcastaaja on kaverini, en koe mielekkääksi tähtiarviota.
Kirjan nimen alaotsikko on hieman harhaanjohtava, koska kirjassa on myös muutama selvitetty rikostapaus. Mua se ei haittaa, koska en ole itse niin suuri mysteeritapausten ystävä, mutta huomio jos kirjalta toivoo vain selvittämättömiä. Kirja on perusteellisesti taustoitettu ja kerrottu Laaksoselle tuttuun rauhalliseen ja kiihkottomaan tyyliin, mässäilemättä turhaan yksityiskohdilla tai kärsimyksellä. Toistoa on jonkin verran, mieleen tulee editoinnin kiire, koska ihan kaikkia toistettuja asioita ei ehkä olisi tarvinnut mainita useaan kertaan. Kirjassa on mukana oikeuspsykologin (ja ehkä jonkun muunkin ammattilaisen, mutta unohdin jo 😅) haastattelua mukana useammassa tarinassa, mikä lisäsi kiinnostavuutta ja toi lisää ’uskottavuutta.’ Hyvä kirja ja laaja valikoima erilaisia tapauksia supertunnetuista vähän tuntemattomampiin. Äänikirjan lukijana Tilda on juuri niin hyvä kuin podcastissaankin.
Yhdentekevä ja keskinkertainen teos. Näistä "selvittämättömistä" tapauksista osassa on jo annettu tuomiot, ja muutama ei välttämättä taas edes sisällä mitään muuta rikollista kuin toistuvan ontuvan spekulaation. Valikoima on todella sattumanvarainen, eikä sitä perustella.
Ainakin fyysinen opus sisältää useita kirjoitus- ja asiavirheitä, ja takakannessa luvatut asiantuntijoiden haastattelut tiivistyvät käytännössä yksittäisen oikeuspsykologin tyhjänpäiväisiin lausuntoihin. Myös kirjan taglinen sanavalintana "kutkuttava" tuntuu true crime -tapauksissa hieman mauttomalta.
Plussaa kuitenkin objektiivisuudessa pysyttelystä ja pääosin asiallisesta tyylistä. Joitakin aiheista lähestytään monelta kantilta, ja sidotaan tapauksia samalla laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Näin lyhyissä teksteissä tämä hyvä yritys jää usein silti liian pinnalliseksi. Kirja ei ole kelvoton, vaan ennemminkin vain tyhjänpäiväinen. Ehkä äänikirja-formaatti toimii tässä tapauksessa paremmin?
Oon tykännyt tän kirjan tekijän Jäljillä- podcastista, mutta tää kirja jätti vähän ristiriitaiset fiilikset. Konsepti toimii ehkä paremmin podin muodossa, ja niissä on ollut mukavan rento meininki. Mun mielestä tässä yritettiin vähän liikaa, ja jäi vaan sellainen "miksi tää kirja on olemassa" -fiilis koska tapaukset olivat niin satunnaisesti valittuja ilman mitään yhdistävää tekijää. Ehkä vielä yhtä oikolukua olisi myös kaivannut. Lukijan pitkät tauot häiritsivät.
Itse on ole kirjoittajan true crime-podcastia kuunnellut mutta kirjaa kuunnellessa huomasin, etten itse asiassa ole oikein tällaisesta kiinnostunut. Joten arvio johtuu osittain ihan siitä, ettei vaan ole minun juttuni. Mutta hiukan arviota pudotti myös toisto ja liika yksinkertaisuus. Vaikka yleensä pidän että kirjoittaja itse lukee kirjan, tässä en pitänyt lukutyylistä.
Toistoa oli niin paljon että pisti silmään. Kappaleen alussa kerrotaan aina perusfaktat keissistä ja sitten hypätään tarinan alkuun ja päädytään kertomaan samat asiat uudelleen. Ehkä äänikirjana ei olis ollut niin häiritsevää.
Tilda Laaksosen Jäljillä -kirja oli kuunneltuna useamman podcastjakson tyylinen kokonaisuus. Eli juuri sitä mitä tältä oletinkin. Laaksosen ääni ja kerronta ovat kuin synonyymi suomalaiselle tc-kulttuurille. Yhden tähden jätin pois siitä syystä, että mielestäni rikostapaukset olisivat voineet kytkeytyä jollain tavalla yhteen, jotta punainen lanka läpi kirjan olisi syntynyt ja ehkä tällöin vaikutelma olisi kallistunut enemmän kirjan, kuin podcast -käsikirjoituksen puolelle.
Oli hyvä kirja, tykkäsin 😊 moni on kritisoinu, että kirjan tapaukset ois ollu jo etukäteen liian tuttuja, mut mä en ollu tainnu kuulla näistä yhdestäkään… 🤣 eli mä olin vaan positiivisesti yllättyny!
Ehkä joissakin luvuissa ois saanu vähän karsia asiaa, joitakin asioita toistettiin useempaan kertaan ja se oli mun mielestä turhaa. Äänikirjana tää kirja toimi tosi hyvin, ihan kun ois kuunnellu podcastin jaksoja. Ja tykkään kovasti Tildan äänestä ja rauhallisesta lukutavasta 😇 aion ehdottomasti jatkaa seuraaviin kirjoihin!
Mielenkiintosia tapauksia ja mukavasti oli tuotu esille myös sitä, miten esim. Suomessa tai yleensäkin asiat toimii. Seuraavia osia taidan kokeilla äänikirjoina, koska Jäljillä -podcastia tykkään kans kuunnella🤪
Kirjan alkupuolella olin todella innostunut kirjan mielenkiintoisista tapauksista, mutta puolivälin jälkeen tapausten taso laski ja kirjan paikoitellen jankkaava kirjoitustyyli alkoi ärsyttää. Podcastia voisi kuitenkin olla kiinnostavaa kokeilla.
3.5 Kuuntelin kirjan äänikirjana, oli kiva kun lukijana oli itse Tilda. Olen kuunnellut ehkä noin puolet podcastin jaksoista ja teksti oli hyvin samantasoista. Kirja ei päässyt kuitenkaan täysin samalle tasolle podcastin kanssa, mutta ei voi kieltää etteikö kirja olisi ollut hyvä. Itse pidän true crime -podcasteista juuri sen spekuloinnin takia, mitä ei kirjassa juurikaan esiintynyt. Oli kiva, että joitain "termejä" / rikosnimikkeitä oli selitetty auki, koska monet niistä eivät olleetkaan niin tuttuja ja yksinkertaisia kuin kuvittelin. Toisinaan jotkut asiat toistettiin tekstissä useaampaankin kertaan, mikä vähän lyttäsin muuten niin onnistunutta lukukokemusta. Mysteerien monipuolisuus oli ehkä vähän häiritsevää, mutta tavallansa myös virkistävää. Tuntui ennemminkin, kuin kuuntelisi 11 tuntia putkeen täysin eri aiheista kertovia jaksoja kuin yhtä kokonaista kirjaa. Ammattilaisten kommentit tuntuivat tekevän kirjasta paljon vakuuttavamman, mikä miellytti ainakin itseäni. Kirjassa paljon hyvää, mutta myös parannettavaa. Kokonaisuudessa kuitenkin hyvä kirja.
Kirja oli mielenkiintoinen kokonaisuus! Osa tapauksista oli minulle ainakin pääpiirteittäin ennestään tuttuja, mutta tästä huolimatta kirjaan valitut tapaukset pitivät kyllä otteessaan. Oikeuspsykologi Mäenpään kommentit toivat mielestäni kirjaan hyvän lisän. Ainoastaan viimeisessä luvussa esitelty teoria hymynaamatappajasta tuntui niin kaukaahaetulta huuhaalta, etten saanut siitä irti juuri mitään.
Suurimmalta osin kirja on hyvin helppoa ja sujuvaa luettavaa. Ainoastaan Kyynelten valtatiessä koin kerronnan joiltain osin hieman sekavasti ja siksi vaikeaksi seurata.
Kirja on ilmeisesti pyritty rakentamaan niin, että tapaukset voi lukea missä järjestyksessä vain tai luettavaksi voi poimia muutamia tapauksia, jonka vuoksi käsitteiden määrittelyssä tulee jonkin verran toistoa, kun kirjan lukee läpi kokonaisuudessaan. Olen kuunnellut podia muutaman jakson, mutta olen todennut pystyväni keskittymään paljon paremmin kirjoitettuun tekstiin kuin podcasteihin tai äänikirjoihin, joten toistosta huolimatta rikostapauksien lukeminen kirjan muodossa toimi itselleni hyvin.
Podcast on todella hyvä ja mielestäni suomenkielisten podcastien parhaimmistoa, ja pärjää vertailussa myös kansainvälisille rikospodcasteille. Odotin kirjalta samaa, ja osaksi podcastista tuttua selkeää ja johdonmukaista kerrontaa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia löytyykin tekstistä. Plussaa kirjoittajan omasta äänestä äänikirjassa.
Eniten itseäni häiritsi toisto. Kirjassa on jonkin verran kohtia joissa ennemmin tekstissä mainittuja asioita kerrotaan uudelleen, mikä häiritsi kuuntelua. Lisäksi se tuntui tarpeettomalta ja sanamäärän olisi voinut käyttää tehokkaammin. Onkohan teksti editoitu kiireellä?
Esikoiskirjaksi tämä oli ihan ok-tasoa ja jään odottamaan mielenkiinnolla lisää sisältöä tekijöiltä, miksei myös kirjojen muodossa podcastin lisäksi. Uskon että tarkemmalla editoinnilla ja ehkä vähän syvemmin yksittäisiin tapauksiin keskittyvällä otteella tulevista teoksista voisi tulla todella laadukkaita.
Aloitin äänikirjana siirtyäkseni 20 sivun jälkeen e-kirjaversioon. Lukija/kirjailija on podcastien tekijä, joten en odottanut jok'ikiselle virkkeelle kysymysnuottia... En myöskään voi sietää viimeisen vokaalin venyttämistää, etenkään joka lauseessaa.
Sitten heräsikin kysymys, onko tällä kirjalla ollut laisinkaan kustannustoimittajaa? Kieli on heikompaa kuin keskustelupalstoilla ja juorulehdissä keskimäärin, mikä kertonee käytetyistä lähteistä sekä kokoonkursimiskiireestä kaiken tarvittavan. Virkkeet ovat pahimmillaan 7 lauseen mittaisia lukuisine konjuktioineen.
Plussana kuitenkin yleisön toiveisiin vastaaminen true crimen muodossa, ja toivottavasti tämä innostaa puhekielisyyttä hipovalla helppolukuisuudellaan kirjojen pariin heitäkin, jotka muuten lukevat vähän kirjoja.
Päällimmäisenä tästä jäi kuitenkin käteen sama fiilis kuin murhainfoon viikonloppuiltaisin kirjoitettujen viestien skrollaamisesta tuntikaupalla.
Valitettavasti en ymmärrä, miksi tämä kirja on julkaistu, etenkään paperisena. Ehkä tämä jollain tavoin voisi toimia äänikirjana, jolloin kuvatut 9 tapausta olisivat kai hiukan kuin podcastia kuuntelisin. Näin tekstinä itse lukien kerronta oli kuitenkin niin kökköä etten ole vastaavaan ennen törmännyt. Mukana oli aimo annos toisteisuutta ja kirjoitusvirheitä että mietin vain, onko kustannustoimittaja edes vilkaissut tekstiin päin. Olisin myös kaivannut sen selittämistä, millä perusteella juuri nämä 9 todella randomia tapausta oli valittu mukaan. Lisäksi näin (historian-) tutkijana ärsyttää kun joku sanoo tutkineensa näitä tapauksia, kun tosiasiassa on luettu lehtiä ja kommenttipalstoja sekä katsottu dokkareita. Pidän Jäljillä-podcastista, mutta kirjana tämä ei mielestäni toiminut.
Jäljillä on toinen kuuntelemistani rikospodeista juuri Tildan asiapitoisen ja sensitiivisen kerronnan takia, ja sama elementti pysyi tässä vahvasti läsnä. Jotkut tapauksista oon kuunnellut aikaisemmin podijaksoina, mutta se ei varsinaisesti haitannut koska muisti virkistyi joka tapauksen kohdalla ja tässä päästiin tietysti paljon paremmin kiinni yksityiskohtiin. Tykkäsin, miten kirjassa oli käsitelty hyvin eri teemojen tapauksia ja viety niitä yleiselle tasolle tarkasteluun, asiantuntijoiden puheenvuorot myös tosi hyviä tukemaan eri ilmiöitä.
Satunnaiset typot tekstissä häiritsi, ja viimeinen kappale oli mielestäni vähän turhan pitkäks venytetty.
Kuuntelin äänikirjana ja ihanaa, että Tilda itse toimi lukijana. Mielenkiintoisia tapauksia, joskin melkein kaikki itselle jo entuudestaan tuttuja. Olisi ollut kiva tietää, miksi juuri nämä tapaukset oli valittu. Hämmentävää myös oli, että esim. Tampereen ihmiskauppa-tapauksesta Tilda on aikoinaan tehnyt jo jakson (joskin nyt jo poistetun). Miksi tämä oli nyt sitten valittu kirjaan? Pientä viilausta olisi tarvinnut, mutta ihan kelpo kirja.
Olen kuunnellut Jäljillä-podcastia jo pari vuotta, joten kuuntelin sitten tämänkin. Jos podcastista pitää, pitää varmasti tästäkin: ainakin äänikirjaversio oli tuttua, perusvarmaa true crime -tarinointia. Tapaukset olivat kylläkin enimmäkseen melko tunnettuja ja pääosin pohjoisamerikkalaisia. Kuulisin mieluusti enemmän tapauksia Suomesta ja muualta maailmasta. Podcastista juuri kotimaiset tapaukset ovat jääneet parhaiten mieleen!
Kirjoittaja toistaa itseään jonkin verran - ei sinänsä ihme, kun kyse on alunperin podcastia tehneestä - ja toimitus olisi saanut olla aavistuksen tiukempaa (vai puhutaanko meillä oikeasti "victim blaimingista"?), mutta valikoidut tapaukset ovat ihan mielenkiintoisia.
Tosin jos olet justiinsa kuunnellut Huorapuutarhan loppuun, puolet on entuudestaan tuttuja. Hups.
Erittäin laadukas kirja! Tapaukset käsitellään monelta eri kantilta ja osapuolia kunnioittaen. Oikeuspsykologin kommentit ovat erittäin mielenkiintoinen lisä ja ite opin niiden kautta myös paljon uutta.
Oikeastaan kaikki kirjan tapaukset oli mulle uusia ja tää varmasti vaikuttaa lukukokemukseen. Jos true crime ja sellanen sopiva jännitys kiinnostaa, niin suosittelen tätä ihan ehdottomasti!
Suosittelen kaikille Jäljillä-podcastin kuuntelijoille ja muille true crimesta kiinnostuneille. Kirjassa on tuttuun Tildalle tyypilliseen tapaan kirjoitettu tapauksista uhreja kunnioittaen ja lisäksi haastateltu asiantuntijoita, joka oli hyvä lisä kirjan kokonaisuutta ajatellen.
Tätä olisi pitänyt editoida rankalla kädellä. Liikaa toistoa - sanojen, asiayhteyksien, tapahtumien. Asiantuntijan kommentit tuntuivat päälle liimatuilta ja paikoin hieman irrallisilta. Jäljillä-podcastin jaksot ovat valitettavasti paljon laadukkaammin tehtyjä kuin tämä kirja.
Lukiessa En päässyt Kirjassa kovinkaan pitkälle ja sen takia meni ikuisuus tässä. Mutta heti kun rupesin kuuntelemaan äänikirjaa niin oli huomattavasti kiinnostavampi. Luultavasti kirjoitustyyli ei siis vetänyt lukiessa mutta puhuessa kyllä. Eli podcastin vaikutus näkyi.
Olin ensin vähän ennakkoluuloinen Tildan kirjalle, kun luulin että se on podcast kirjan muodossa. Vaan eipä ollut. Kirjan parasta antia oli juttuihin nivoutuva asiatieto ja käyttäytymistieteelliset näkökohdat, erittäin mielenkiintoista.
Kuin olisi kuunnellut putkeen muutaman podcast-jakson. Ehkä kirja-kirjaan kaivattaisiin vähän enemmän tekijältä omaa inputtia tai asiantuntemusta, tai ehkä kokonaisuus kaipaisi jotain yhdistävää teemaa? Ei oikein välittynyt, että että miksi tämä on tehty kirjan muotoon.
Takakannessa puhutaan kymmenestä tapauksesta ja itse kirjassa käsitellään yhdeksän...
Tämä toimii varmasti äänikirjana, mutta e-kirjana tämä voisi olla ihan kenen tahansa kirjoittama. Muutama tapaus oli varmasti monelle hyvinkin tuttu keissi jos vähänkin oli katsellut/kuunnellut true crimea.