Pysähdyskoe — Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta

by Päivi Haanpää

Kun arkeen väsynyt kulttuurityöläinen antaa itselleen 40-vuotislahjaksi omakustanteisen puolen vuoden vapaan, alkaa Pysähdyskoe. Kokeen tarkoituksena ei ole matkustaa Intiaan etsimään itseä, ei laittaa koko elämää uusiksi. Tarkoituksena on vain pysähtyä, olla ja ihmetellä elämää ilman työtä.

Työorientoituneessa nykymaailmassa moni määrittelee itsensä työn kautta, työ on osa identiteettiä. Mitä tapahtuu, kun työtä ei olekaan? Mitä käy kiireelle? Miten vaikeaa on sanoa ei, kun joku tarjoaa töitä? Miten hävytöntä on sanoa ei, kun moni on ilman töitä? Muuttuuko ilman työtä kotirouvaksi, ja mitä se sitten tarkoittaa? Muuttuuko arki tylsäksi? Paljastuuko hyggen hienous? Entä kuluttaminen ja pysähtyminen, miten ne kohtaavat?

Rento, omakohtainen kirjoituskokoelma on keskustelukumppani ihmiselle, joka miettii, onko elämässä muutakin kuin työ - ja tarvitseeko olla.

Päivi Haanpää on tamperelainen kirjailija ja sanataiteen sekatyöläinen. Hän on kirjoittanut näytelmiä, tietokirjoja sanataiteesta ja sen opettamisesta sekä toimittanut novelliantologioita. Hän ei halua valita vain yhtä kirjoittamisen lajia.

Genres: Nonfiction, Self Help, Audiobook, Essays, Finnish Literature

170 pages, Hardcover

Published October 15, 2021

Reviews

[sallanvaara · Rating 4 out of 5]

Rakastan Päivi Haanpään esseitä! Haanpään ja Terhi Rannelan kirja Miksi en kirjoittaisi? oli itselleni hyvin merkittävä lukukokemus, ja tästä pidin melkein yhtä paljon! Haanpää kirjoittaa todella hauskasti ja oivaltavasti, ja hänen pohdintojaan on ilo lukea. Kirja ei tarjonnut mitään tajunnanräjäyttävää uutta oivallusta työelämästä ja vapaa-ajasta ja niiden suhteesta, mutta enpä siltä sellaista kaivannutkaan. Työhön ja ajankäyttöön liittyvät asiat ovat pyörineet mielessäni paljon viimeaikoina osa-aikaisena vuorotyöläisenä ja itsenäisenä opiskelijana, joten siinä mielessä kirja tuli itselleni hyvään saumaan.

Aivan omanlaisensa ulottuvuuden kirjaan toi toki nykyhetken perspektiivi. Vasta noin kirjan puolessa välissä tajusin ihan todella että ei jestas sentään, tässähän eletään loppuvuotta 2019, ja se toi kokemukseen aivan uudenlaisen katkeransuloisen sävyn. Teki mieli huutaa että voi Päivi, jospa olisit silloin tiennyt! Korona tuli mukaan vasta aivan viimeissä luvuissa ja heitti koko kirjan hieman erilaiseen valoon, mutta ei dominoinut lukukokemusta. Mutta tulipahan hyvä draamallinen käänne loppumetreille!

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Päivi Haanpää on sanataiteen ammattilainen, joka on valinnut freelancerin työskentelytavan. Pysähdyskokeen runkona on viiden kuukauden jakso hänen elämässään, jolloin hän päätti olla tekemättä töitä. Se kirvoitti pohtimaan laajemminkin työn merkitystä elämässä sekä sitä, kuka ja mikä meidän ihmisenä määrittelee.

Olen ehkä lukenut viime aikoina liikaa tällaista napanöyhtäkirjallisuutta, mutta en nyt jaksanut innostua siitä, että taas yksi keski-ikäinen nainen vatvoo omia elämänvalintojaan kokonaisen kirjan verran. Enemmän esseiksi kasvavat luvut esimerkiksi mindfulnessista ja taiteen merkityksestä ovat kirjan mielenkiintoisempaa antia.

Ironisesti Haanpään pysähdyskoe päättyi tammikuussa 2020 eli vain kaksi kuukautta ennen kuin koko maailma pysähtyi. Voi hyvin olla, että kun luen tätä kirjaa helmikuussa 2022 olen vain itsekin ollut pysähtyneenä vähän liian pitkään.

[Jenny Kangasvuo · Rating 5 out of 5]

Varoitus: Tämä kirja saattaa aiheuttaa akuutin tarpeen suorittaa pysähdyskoe myös omalla kohdalla.

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Pysähdyskokeen esseet... noh, pysäyttivät.

Ne ovat pohdiskelevia, arkipäiväisiä, kauniita ja rikkaita. Jäin viipyilemään niihin ja maistelin tunnelmia, leikin ajatuksilla ja nautiskelin.

Kirja haastoi lempeästi pohtimaan omaa tilannetta ja miettimään, olisiko minulle mahdollista, hyödyllistä pysähtyä tai edes kokeilla? Se antoi kulttuurivälipaloja erilaisista näyttelyistä joissa olin käynyt ja kävelystä paikoissa, jotka suunnilleen tunnen.

Kun luin Pysähdyskoetta, huomasin tulevani rauhallisemmaksi ja ajatukset keskittyivät. Tulin hyväntuulisemmaksi ja pirteämmäksi, uusia juttuja poksahteli mieleen.

Tämä kirja oli mulle joulukuun "just what the doctor ordered".

[Laura Friman]

Herttinen, mikä kateus iski. Ei pahalla tavalla, vaan lempeän inspiroiva kateus. Soma, lohdullinen, nopea lukupala!

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Täsmäkirja mulle nyt. Ei täydellinen, mutta vertaistukevana taiteena täysosuma neljänkympin korvalla ja jonkinlaisessa ammatillisessa tienhaarassa, pysähdystä kaivaten.

Erityisesti onnistunutta oli taiteen kokemisen merkityksellisyyden pohdinta (myös suhteessa kirjoittamiseen). Tämä oli myös kirjoittamaan ja syventämään kutsuva

[Inka · Rating 3 out of 5]

Ihan mukava, suhteellisen kevyt kuunneltava. Ei tarjoa mitään maatamullistavan tuoretta näkökulmaa aiheeseen, mutta kivaa pohdintaa työstä ja levosta, vapaa-ajasta ja suorittamisesta. Ehkä eniten pidin tässä siitä, että pysähtyminen ja tauon ottaminen ei poissulkenut työhön intohimoisesti suhtautumista tai työn merkitystä omalle identiteetille. Välillä näkee vastakkainasettelua, että joko voi suhtautua työhön ja uraan intohimoisesti tai hidastaa ja huolehtia hyvinvoinnista. Mielestäni tämä näkökulma, ettei näistä tarvitse valita joko tai, vaan myös sekä että on mahdollinen, oli oikein ilahduttava.

Jos tuntuu, että hidastamiseen ja työelämästä tauon ottamiseen liittyviä teemoja on tullut käsiteltyä/luettua/kuunneltua paljon, ei tämä teos ehkä tarjoa mitään uutta. Jos aihe on itselle vieraampi, niin silloin ehdottomasti lämmin suositus. Mutta miksei ihan jokaiselle muutenkin.

[Sanni · Rating 4 out of 5]

”Alan haaveilla taidehaahuilijan elämästä: olisin ihminen, joka keskittyy kokemaan erilaisia taide-elämyksiä. Taidehaahuilija kävisi kerran pari viikossa taidenäyttelyssä, konsertissa, museossa, elokuvissa, arkkitehtuurikävelyllä, teatterissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa. Lisäksi hän lukisi paljon sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Näitä kokemuksiaan hän purkaisi muistikirjoihinsa, joihin hän kirjoittaisi vaihtelevissa kahviloissa kaurajuomacappucinoa siemaillen.”

[Ansa · Rating 3 out of 5]

3,75 perhaps. Nautin tämän kuuntelemisesta, mutta tää vähän pidätteli itseään, olisin kaivannut hiukan pistävämpää analyysia työn ja levon ja taiteen merkityksestä tässä yhteiskunnassa. Ohimennen mainittiin työstäkieltäytyminen, meditointi ja kotirouvat samalla kun haahuiltiin museoissa. Soljui sulavasti ja kyllä tämä kävi muistutuksesta siitä, että saa lorvia, muttei tästä mitään radikaalia mullistusta kehkeydy. Tai ehkä se on vähän tarkoituksenakin, ettei levosta tarvitse saada mitään muuta irti kuin lepoa.

[Taina · Rating 3 out of 5]

Rentoja esseitä väliaikaisesta ilman työtä olemisen taidosta. Tykkäsin paljon kirjoitustyylistä, mutta jäin kaipaamaan jotain syvällisempää pohdintaa. Tässä mennään kepeästi pintaliidossa.

[Tuuli · Rating 3 out of 5]

Tämä oli ihan söpö, jotenkin innokkaan punaposkinen. Luulen, että jos olisin vakituisissa kokopäivätöissä oleva henkilö, niin kirja olisi voinut tuntua radikaalimmalta tai mielenkiintoisemmalta. Koska olen taidealan pätkätyöntekijä, niin eri tyyppiset pysähtymiskokeet ovat tuttuja omasta takaa. Joskus ne ovat olleet omavalintaisia, toisinaan taas työttömyyskausia. Olen ajatellut, että ajoittainen pysähtyminen ja vapaiden pitäminen suorastaan kuuluu freelancer-työn luonteeseen ja etuoikeuksiin, mutta ehkä ne kuuluvat vain laiskottelevaan luonteeseeni. Pysähdyskokeen kirjoittajan työtahti ja jopa itse pysähtymisjaksokin nimittäin tuntuivat hengästyttäviltä ja täyteenahdetuilta. Reipasta menoa. Koin, että kirja on ennemmin kuvaus silpputyön luonteesta ja aktiivisesta elämästä kuin pysähtymisestä sinänsä.

[Jemysieni · Rating 2 out of 5]

Ei varsinaisesti huono, mutta parhaat palat oli varsinaisen aiheen ohi meneviä esseen genreä arasti hipelöiviä pohdintoja (mm. taiteesta). Teos ei kuitenkaan pysynyt kasassa (olisin kaivannut vähemmän metalorvimista) eikä päässyt kovin syvälle. Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi epämääräinen hattara, jossa oli paikoin kirkkaita hetkiä.

Yllätyin positiivisesti, että kerrankin löytyi samankaltainen sekatyökombo, jota itse olen pyörittänyt useamman vuoden. Tähän liittyvät ajatukset, kokemukset ja haasteet toivat kauan kaivattua vertaistukea ja perspektiiviä, jota olisi kiinnostanut kuunnella enemmänkin.

[Anna Reta Maria]

Luin tämän juuri oikeaan aikaan. Olen miettinyt paljon nykypäivän työkulttuuria ja sitä, että aina pitäisi jaksaa enemmän. Viimeiset lähes kolme vuotta ovat olleet poikkeuksellisen raskaita, ja ole itsekin suuntaamassa eräänlaista Pysähdyskoetta kohti: en ole jättämässä kaikkea, mutta olen järjestellyt elämäni niin, ettei minulla ole ansiotöiden lisäksi juuri mitään muita velvollisuuksia.

Tunnistan itseni Haanpäästä. Hän kuvailee, että innostuu uusista projekteista, tekee töitä useille eri työnantajille sekä freelancerina. Tuttua. Ennen jaksoin, koska monista tilanteista sai samalla sosiaalisen palkinnon, ja lisäksi pystyin näkemään kavereita vapaammin ja osallistumaan tilaisuuksiin. Kaikki nämä asiat palauttivat. Viimeisen kolmen vuoden aikana korona on riisunut lähes kaiken palauttavan tekemisen.

Haanpään esseekokoelma haastaa pohtimaan, mitä muuta elämässä on kuin työ. Saako joskus ottaa rennosti? Saako ottaa rennosti, vaikka ei olisi ansainnut sitä ensiksi kovalla työllä? Miksi mittaamme arvoa sillä, kuinka paljon tienaa tai kuinka paljon ehtii päivässä suorittaa?

Puhuttelevan aiheen lisäksi tykkäsin Haanpään kirjoitustyylistä. Hän on hauska, nokkela ja rehellinen. Suorasanainen.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Olen lukenut useita tämätyyppisiä kirjoja ja joka kerran jään jumiin siihen ajatukseen, että onpa kauhean keski-ikäistä, keskiluokkaista ja ties mitä ensimmäistä maailmaa kuormittua siitä, mitä hyvinvoinniksikin kutsutaan. Tietysti olen ajatellut samoja ajatuksia myös itse, toteuttanutkin eri tavoin. En ole ”parempi” vaan tismalleen samassa junassa.

Kirjana tässä ei ole mitään vikaa. Pohdinnat ovat älykkäitä, paikoin suorastaan filosofisia, ja mukana on tuhdisti faktaa. Kirjoittaja on supertaitava. Kirja myös selvästi onnistuu siinä, mitä tavoittelee - saa minutkin pohtimaan pysähtymistä ja toisaalta myös koko pohdinnan mielekkyyttä.

[Elina Maarit · Rating 2 out of 5]

2,5⭐ Odotin uusia näkökulmia, mutta lähes kaikki - freelancerin työn kuvausta lukuun ottamatta - tässä kirjassa oli minulle jotenkin liian tuttua ja turvallista.

[Mimi · Rating 3 out of 5]

Lorviminen best, ja se on myös taito, jonka soisin useamman taitavan. Lukekaa tämä, jos yhtään kiinnostaa!

[Suvi L. · Rating 3 out of 5]

En oikein tiedä, miksi nappaan kirjastosta säännöllisin väliajoin työnteon vähentämisestä ja hidastamisesta ja muista "trendikkäistä" aiheista kertovia kirjoja, kun tuntuu etten kuitenkaan oikein jaksa lukea noista teemoista. Jokin niissä kiinnostaa, mutta työpäivän päätteeksi tuntuu raskaalta vielä lukea työstä. :D

Päivi Haanpää kirjoittaa hauskasti ja kekseliäästi. Ammattinsa vuoksi hän lienee lukenut paljon, mikä näkyy tekstissä. Jossain kohtaa kirjaa Haanpää kirjoittaa tajunneensa, ettei hänen teksteissään juoni ole tärkein. Niin ei ollut tässäkään kirjassa, vaikka Pysähdyskoe toki toimi näennäisenä raamina tekstille. Enemmän koin kirjan kuitenkin olevan kokoelma erilaisia ajatuksia hyvin monenlaisista teemoista, joita hän on pohtinut Pysähdyskokeen aikana. Odotin varmaankin enemmän juonellisuutta, ja kun sitä ei ollutkaan niin olin hieman yllättynyt.

Pidin kovasti Aino Huilajan Pakumatkalla-kirjasta, näen näissä kahdessa kirjassa jotain samaa. Pakumatkalla oli tapahtumarikkaampi, mikä vetosi minuun enemmän.

[Thua · Rating 3 out of 5]

Kivaa lukemista samaan vuodenaikaan kuin mistä kirja kertoo. Paljon samaistuttavaa, kuten suhde marraskuuhun, sosiaaliseen introverttiyteen ja kulttuurirakkauteen.

Ehkä olisin kaivannut vielä hiukan rohkeampaa otetta, jotain tärisyttävämpää tai uutta ja ihmeellistä. Itsestäänselvyyksistä olisi puolestaan voinut karsia ja tiivistää. Tietysti sekin vaihtelee, että mikä kenellekin on itsestäänselvää.

Eniten hämmensi kirjailijan fiksoituminen työnteon moraaliin: että ikään kuin minkäänlainen tauottaminen ei olisi suotavaa. Kateutta tunsin puolestaan siitä, että osa meistä todella tekee työtä intohimosta siihen. Omalla kohdalla kun vain satunnaiset sivutyöt ovat tuossa asemassa ja arki on peruspuurtamista alalla, jota en ole itse varsinaisesti valinnut. Ajatuksia herättävä kirja siis joka tapauksessa!

[Anna-Kaisa · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja sellaisena se oli mukava. Ei liian radikaaleja tai vaikeatajuisia ajatuksia, joita olisi pitänyt pysähtyä pohtimaan, mutta silti aiheeltaan kiinnostava ja tyyliltään ihan hauska. Vähän tylsistyin, kun kaikki kirjassa linkittyi niin vahvasti palkkatyöhön, vaikka ideana piti olla työstä irtaantuminen. Muutenkin kirjassa oli vähän suorituskeskeinen sävy, joka vain vahvistui lopun "pysähdyskoe lukuina" -listaukseen. Kirjassa pysähdyskoettakin suoritettiin to do -tyyppisen listan avulla tai ainakin haettiin inspiraatiota siitä. Varsinkin nyt, koronan hetkeksi pysäyttämässä maailmassa, olisin kaivannut jotain muutakin kuin jaottelun mustavalkoisesti tavoitteelliseen suorittamiseen ja lorvimiseen.

[Ville Verkkapuro · Rating 3 out of 5]

Somehow I was a bit disappointed, but it doesn't make this at all bad. This was a good one, very entertaining and also thought-provoking. But the last zing was somehow missing a bit. Felt a little repetitive, don't know why. But at the same time there was a kind of lightness that fits the subject really well and which kept the whole thing very approachable and entertaining.
I like Haanpää very much and appreciate what she does. Miksi en kirjoittaisi was a great one!
Definitely recommended, anyways. But not mind-blowing.

[Sanna (tekstuureja) · Rating 3 out of 5]

Tämä on lempeä teksti, jonka äärelle oli, no, mukava pysähtyä. Matkalle mahtui herkullisia kohtia ja pohdintoja, mutta huomasin odottavani, että teksti menisi syvemmälle, lähtisi lentoon. Ehkä minua vain puhuttelee enemmän sellainen esseistinen ote, joka laajenee kirjoittajan kokemuksista laajemmin esseistiseksi minäksi. Koen kuitenkin tärkeäksi, että pysähtymisestä, erityisesti näin työelämän näkökulmasta, kirjoitetaan.

[Minni · Rating 4 out of 5]

"Sillä on vaan lorvikatarri" sanottiin meillä ennen noista näennäisesti haahuilijoista, jotka oikeasti tekevät tärkeää ajatustyötä. Miten ihanasti resonoikaan tämä sanataiteilijan pätkäjoutilaisuuden kuvaus näin oman vuorotteluvapaan loppuun. Siispä pysähdy oikeasti äläkä varsinkaan suunnittele ja aikatauluta, jos työelämäsi aikana saat tämän ehkä ainutkertaisen mahdollisuuden.

[Iira · Rating 4 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2022: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana

Lorviminen kiinnostaa.

[Tiia · Rating 3 out of 5]

Ajankohtainen.

[Pirkko Schildt · Rating 2 out of 5]

Haahuileva? Pandemia-aika lopussa toi hiukan draamaa juttuun.

[Sinikka]

Helmet-lukuhaaste
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

[Emilia · Rating 3 out of 5]

Tärkeä aihe. Polveilevaa ajatuksenjuoksua sen ympäriltä.

[Viivi Mattila · Rating 4 out of 5]

varoitus tämä kirja omaan suhdetta työhön.