Kaari Utrio (s. 1942) luki pikkutyttönä Jokamiehen maailmanhistorian ja tiesi, mitä halusi tehdä isona: hänestä tulisi historiantutkija. Kun hän valmistui historian maisteriksi, hän tahtoi kirjoittaa historiallisen romaanin työllistääkseen itsensä väliaikaisesti. Vuonna 1968 ilmestyneestä esikoisromaanista Kartanonherra ja kaunis Kirstin alkoi tuottelias ura.
Utrio on kirjoittanut kolmekymmentäseitsemän romaania ja parikymmentä populaaria tietokirjaa. Hänen ensimmäisestä tietokirjastaan Eevan tyttäristä tuli menestysteos. Hän on kirjoittanut myös tv- ja radiokäsikirjoituksia, artikkeleita ja kolumneja. Utrio on ollut ahkera yhteiskunnallinen keskustelija. Naisasianaisena hän on herättänyt railakastakin vuoropuhelua.
Kaari Utrion tarina on osa suomalaisen kirjallisuuden ja kustantamisen historiaa. Isä Untamo Utrio oli perustamassa Tammea ja äiti, toimittaja Meri Utrio, suomensi. Kaari Utrio ja hänen miehensä Kai Linnilä puolestaan perustivat Amanita-kustantamon. Utrion tarina kertoo kirjailijan työstä; sen ankaruudesta ja nautinnollisuudesta.
Kaarin elämäkerta on kuin hänen omat kirjansa. Hauska, paljon yksityiskohtia, historiaa ja romantiikkaa, mutta myös vahvan oman arvonsa tuntevan naisen tarina.
Kirja ei kiinnostanut lainkaan mutta kaipasin äänikirjaa ja tämä sattui olevan vapaana kirjaston e-kirjahyllyssä. Otin kuunteluun ja tarina vei mukanaan. Sopii loistavasti äänikirjaksi, tuskin olisin lukenut.
Kaari Utrion kirjoja en ole juurikaan lukenut, enkä hänen elämästään tai tuotannostaan tiennyt, joten kirjassa kaikki oli mulle uutta ja mielenkiintoista.
Luen todella harvoin elämäkertoja, etenkaan elossa olevista ihmisistä, mutta tästä Kaari Utrion elämäkerrasta nautin todella paljon! Haavikko luo Utrion elämästä tasapainoisen kuvauksen ottaen huomioon elämän koko kirjon kirjoittamisesta perhe-elämään ja politiikkaan. Utrion elämä yhdistyy luontevasti kulloiseenkin aikaan, ja samalla lukija saa kurkistuksen kustannusalaan sotien jälkeisistä vuosista aivan viime aikoihin asti. En ole lukenut Utrion romaaneja, vain tietokirjoja, mutta nyt heräsi kiinnostus historiallisiin viihderomaaneihinkin.
Anna-Liisa Haavikon elämäkerta historiallisen viihteen taitajasta Kaari Utriosta on paksu ja runsas ja Erja Manton lukemana kuuntelunautinto. Kirja selvittää laajalti ja kiinnostavasti myös suomalaista kustannusmailmaa ja eloisasti Linnilän pariskunnan elämää Somerniemellä. Kaupunkilaistyttö Kaari kotiutui maalle ja on puhunut paljon maaseudun puolesta. Hän on niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita, jonka tuotanto on myynyt hyvin ja joka on pystynyt elättämään itsensä kirjoittamisellaan.
Lukijat ovat rakastaneet Utrion kirjoja aina, mutta kritiikeissä niitä väheksyttiin. Utrion uran alussa viihdekirjallisuutta pidettiin vähempiarvoisena kuin ns. korkeakirjallisuutta ja häntä haukuttiin rouvaspornosta. Lunta tuli tupaan myös populaareista tietokirjoista, vaikka etenkin niistä ensimmäinen Eevan tyttäret oli suurmenestys.
Kaari Utrion ahkeruutta, toimeliaisuutta ja räväkkyyttä on ihailtava. Hän on aina sanonut olevansa feministi ja tuonut esiin naisen alisteista asemaa kautta historian. Ja omasta kiinnostavimmasta historian aikakaudestaan keskiajasta hän piti kiinni, vaikka se ei ollut muodikasta. Voi vain ihmetellä (tai kauhistella) sitä valtavaa taustatyötä ja faktojen tarkistusurakkaa, joita jokainen romaani on vaatinut.
Loistava elämäkerta eräästä suosikkikirjailijastani. Kaari Utrion kirjoihin tutustuin joskus teini-ikäisenä, ja tätä elämäkertaa kuunnellessani ymmärsin, että juuri hänen kirjoittamansa teos Perhekirja: eurooppalaisen perheen historia on vaikuttanut paljon omaan käsitykseeni naiseudesta, feminismistä ja perheistä. Kyseinen kirja löytyi äitini kirjahyllystä ja sitä lukiessani näin, miten alisteisessa asemassa nainen oli ollut vuosisatojen ajan. Utrio on eräs tunnetuimmista feminismin puolestapuhujista ja ihailin elämäkerran edetessä hänen rohkeuttaan ja tietämystään, joka perustui pedanttiin selvitystyöhön. Elämäkerta näyttää myös, miten suhtautuminen naisiin sekä naisen asema ovat muuttunut ajan saatossa.
Historia on myös vahvana läsnä kirjan sivuilla ja se, miten historian tunteminen auttaa myös ymmärtämään nykyaikaa. Kiinnostavaa oli myös kuunnella, miten hänen teoksensa olivat syntyneet ja millainen vastaanotto niillä oli ollut. Monet niistä olen lukenut itsekin ja tekisi mieli aloittaa kierros tosissaan uudestaan. Olenhan kuunnellut jo Pirita, Karjalan tyttären sekä Hupsun rakkauden tässä viime aikoina.
Mikä nainen! Kaari Utrio on luonnonvoima, ja hänen elämänsä ja perheensä tarina on mieletön osa suomalaista kulttuurihistoriaa.
Nainen on siis kiinnostava kuin mikä, joten siksi on suorastaan taidetta itsessään miten puiseva kirja hänestä on tehty. Siitä puuttuu kaikki se sulavuus mitä Utrion itsensä kirjoista löytyy. Tämä ei menisi edes lehtijuttuna kovin kummoisena.
Raivostuttavaa on myös se, että saman kappaleen sisällä puhutaan Kaarista, Utriosta ja Kaari Utriosta. Sivulla 424 alkaa nyt olla AIKA SELVÄÄ kenestä kirja kertoo, vaikka sukunimeä ri mainittaisikaan.
Tämä olisi mainio pohja jollekin, joka haluaisi kirjoittaa tästä kuningattaresta verevän teoksen.
Olen Kaari Utrion kirjojen fani, joten oli ilman muuta selvää, että luen Anna-Liisa Haavikon kirjoittaman elämäkerran, joka on nimeltään Kaari. Kirjasta selviää heti alussa, että Kaari Utrio syntyi sota-aikana 1942, joten heinäkuun 28. päivä kirjailija täyttää 80 vuotta, juhlavuosi on siis menossa.
Nuori vastavalmistunut historian maisteri eli nuorikkoaikansa Vekarajärven maisemissa, sillä hänen miehensä oli töissä armeijassa. Koska lähistöltä ei löytynyt opettajan tehtäviä, jäi aikaa kirjoittamiselle. Ensimmäinen teos oli nimeltään Kartanonherra ja kaunis Kirstin. Sen jälkeen hän on kirjoittanut 37 romaania ja parikymmentä populääriä tietokirjaa.
Anna-Liisa Haavikon elämäkerta Kaari on oikea runsaudensarvi ja kuvaa hyvin ahkeraa kirjailijaa, jota olen aina ihaillut. Kirja toi hyvin esille myös sen ikävämmän puolen elämästä, sillä hänellä oli aina suru siitä, että oli joutunut jättämään poikansa isänsä hoitoon. Välit poikiin paranivat heidän aikuistuttua ja perustettuaan omat perheensä.
Myös rakkausliitto Kai Linnilän kanssa koki omat myötä- ja vastamäkensä. Vastamäkiä löytyi puolison alkoholismista, josta voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Vastamäkiä löytyi myös viihdekirjallisuuden kriitikoista ja tutkijoista. Kaari Utrio ei ole jäänyt hiljaiseksi, vaan on puolustanut vahvasti kirjoittamaansa tekstiä ja kirjoja. Hänestä löytyy myös yhteiskunnallinen vaikuttaja ja tiedottaja, joista kertovat hänen runsaat luottamustoimensa.
Anna-Liisa Haavikon Kaari kertoo sanavalmiin Kaari Utrion kirjailijan urasta iloineen ja suruineen.
Elämäkerta elävästä ihmisestä on vähän hankala konsepti, mutta kun luin tätä pitkänä ja perusteellisena haastatteluna, sain siitä paljon irti. Utrion elämä ja ura nivoutuu moniin lähihistorian tapahtumiin ja käännekohtiin. Kirja avaa kiinnostavia yhteiskunnallisia ja kirjallisuuskeskusteluun liittyviä näkökulmia.
Ensimmäinen muistikuvani Kaari Utrion kirjoista on ruusulaakso, jota äitini luki, muistan miettineeni että kansi on todella ruma, että pitää varmaankin kirjoittaa todella hyvin että voi noin rumaa kirjaa lukea. Ottaen huomioon että olen viisi vuotiaana oppinut lukemaan ja olin jo siis ”kokenut lukija” on kannen täytynyt olla tosi kauhea.
Se olikin Kaarin ainoa nykyaikaan sijoittunut romaani, mikä on tavallaan harmi, sillä vaikka rakastankin hänen historiallisia romaaneitaan, olisi ollut jännää lukea hänen kirjoittamansa dekkari, tai muu vastaava.
Kuten suurin osa suomalaisnaisista jotka lukevat, on minullakin useampi Kaarin kirjoittama teos, joita olen lukenut muutamia kertoja, eli ne kestävät hyvin useita lukukertoja. Eniten silti minuun, historia-intoilijaan on vaikuttanut Eevan Tyttäret, kirja jonka sain joululahjaksi 1984 ollessani siis 12 vuotias, muutaman päivän kuluttua 13. SE kirja jos mikään teki minusta lopullisesti feministisesti ajattelevan, kun näki ja luki millaisesta ryönästä naiset olivat vuosisadasta toiseen selviytyneet. Kirjastahan nousi kohu, väärin kirjoitettu jne Asiasta on kirjoitettu Eeva Karvisen Pro Gradu, Debytantti pidoissa ja pannassa joka kannattaa myös lukaista
Tämän luettuani suorastaan laukkasin kirjastoon lukemaan kaiken muunkin, ja onnekseni , viisas äitini ostikin aina uusimman kirjan minulle joulu tai synttärilahjaksi. Olen lukenut myös Kaarin miehen Kai Linnilän kirjoja, joten sekin puoli oli hallussa.
Elämänkerta kertoo koskettavasti ja kauniisti Kaarin elämästä, ja tuo esiin sen että aina ei ole helppoa olla menestyvä kirjailija suomessa, eikä menestys tarkoita aina taloudellista turvaa. Elämä ei aina suju suunitelman mukaan, eikä kaikesta selvitä kolhuitta.
Eli kirjoittaessa ei epäröity tuoda negatiivisiakaan piirteitä esiin, ja vääriä tai sellaisilta tuntuvia valintoja päästiin näkemään aika läheltäkin.
Kirjan luettuani arvostuksen Kaari Utriota kohtaan kyllä nousi jälleen
Suosittelen, etenkin elämänkertojen ystäville.
#helmetlukuhaaste2022 #helmet2022 ☆☆☆☆☆
3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana 5. Kirjassa sairastutaan vakavasti 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija 7. Kirja kertoo ystävyydestä 14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta 15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää 16. Kirjan luvuilla on nimet 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa 21. Kirja liittyy lapsuuteesi 26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin 31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää 32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja 36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
Parhaita elämäkertoja, joita olen lukenut. Inspiroiva, kiinnostava ja erittäin hyvin kirjoitettu. Lähteet ja hakemistot niin kuin pitääkin. Hyvä elämäkerta on samalla myös katsaus aikakauteen, kulttuuriin, yhteiskuntaan, joko riveillä tai rivien välissä.
Valtavasti on Kaari Utrio kirjoittanut, osallistunut, vaikuttanut, monessa asiassa. Olen lukenut ainoastaan Eevan tyttäret, ehkä nyt voisi kokeilla jonkin romaanin lukemista, vaikka en suuri historiallisten romaanien ystävä olekaan... aika jännää kirjallisuuden suurkuluttajalta ja historiasta kiinnostuneelta.
"Kaari" ei ole pelkkä Utrion elämäkerta, vaan se tarjoaa valtavan määrän kiinnostavaa tietoa mm. Suomen kustannusmaailmasta, politiikan lähihistoriasta ja tietenkin Utrion kirjoittamien kirjojen ajasta. Kirjaa voi lukea myös kirjoittamisen oppaana, niin paljon siinä avataan Utrion tapaa työskennellä ja tehdä taustatyötä. Anna-Liisa Haavikon teksti on sujuvaa ja mukaansa tempaavaa ja hän on loistavasti koonnut suuresta materiaalista ja erilaisista asioista koherentin kokonaisuuden. Pientä toisteisuutta on paikka paikoin, mutta ehkä lukijaa pitääkin muistutella tietyistä asioista.
Jos elämäkerta saa aikaan suorastaan pakottavan tarpeen uppoutua kirjoittajan tuotantoon, se on onnistunut tehtävässään. Itse olen lukenut jokusia Utrion kirjoja, mutta nyt on varmaan aika ahmia loputkin. Lukuinnon sytyttämisen lisäksi tämä teos onnistuu erittäin kiinnostavalla ja inspiroivalla tavalla rakentamaan kuvan monipuolisesta taiteilijasta syyllistymättä silti glorifiointiin. Arki on arkea, rakkaus palavaa ja välillä polttavaa, politiikkakin mahtuu mukaan ja koko ajan kirjan pito on erinomainen.
"Kaari" ei ole pelkkä Utrion elämäkerta, vaan se tarjoaa valtavan määrän kiinnostavaa tietoa mm. Suomen kustannusmaailmasta, politiikan lähihistoriasta ja tietenkin Utrion kirjoittamien kirjojen ajasta. Kirjaa voi lukea myös kirjoittamisen oppaana, niin paljon siinä avataan Utrion tapaa työskennellä ja tehdä taustatyötä. Anna-Liisa Haavikon teksti on sujuvaa ja mukaansa tempaavaa ja hän on loistavasti koonnut suuresta materiaalista ja erilaisista asioista koherentin kokonaisuuden. Pientä toisteisuutta on paikka paikoin, mutta ehkä lukijaa pitääkin muistutella tietyistä asioista.
Muistan, kun luin ensimmãisen Kaari Utrion kirjan teini-ikäisenä. Olin historiasta kiinnostunut, kirjat tempasivat mukaansa, tarjosivat seikkailuja ja romantiikkaa. Olipa upea kirja Kaari Utrion kirjailijan urasta. Kai se niin on, että ei tuollaisia kirjoja pysty kirjoittamaan ilman raakoja menetyksiä ja tragediota omassa elämässä.
Perinpohjaiseen taustatutkimukseen perustuva ja paljas elämäkerta suomalaisen kirjallisuuden voimanaisesta. Kaari Utriolle ei oikein ole vertailukohtaa, hän on ollut edelläkävijä monella tapaa ja kirjallisen tuotansa osalta sekä uskomattoman tuottelias että ainoa laatuaan. Kaarin elämä ja ura on ansainnut tämän kirjan.
Outo kokemus. Leppoista kuunneltavaa, mutta elämäkerta yhteistyössä itse henkilön kanssa on hassu konsepti. Tuli vähän sellainen olo, kuin olisi sanonut jollekulle, että "kerro kaikki elämästäsi juuri niin kuin haluat ihmisten sinut muistavan".
Luultavasti kuitenkin tämän jälkeen luen muutaman Utrion teoksista. Se (-kin/kuitenkin) kertonee jotain.
Elämänkerraksi hyvä. En siltikään ole edelleenkään vankkumaton elämänkerta-fani, niissä yleensä jonkin osa-alue saa liuan pikkutarkan käsittelyn. Tässä Utrion kirjojen kuvailu ome tämä pikkutarkkuuden kohde: kuin olisi lukenut kirjojen laajennettuja takakansia. Mutta kokonaisuuteena tämä kirja oli hyvä, luettava, hyvin kirjoutettu.
Olen hyvin nuoresta (oikeastaan lapsesta) saakka lukenut Kaari Utrion kirjoja ja olen ihaillut häntä sekä kirjailijana että rohkeana naisena. Tässä elämäkerrassa oli paljon uutta tietoa, ihailen häntä nyt vieläkin enemmän. Kirjasta sai lämminhenkisen kuvan hänen ja Kai Linnilän elämästä.
Pitänee alkaa lukea vanhoja Utrion kirjoja uudelleen. Niitä piisaa omassa ja äidin kirjahyllyssä.
Loistavasti koottu ja kirjoitettu elämäkerta, jonka tekstiä varten materiaalin on tarjonnut kirjailijan oma, erittäin kattava arkisto. Lisäksi teos nostaa esiin - jollakin tavalla kaarimaisesti - lähihistorian tapahtumia, asenteita ja mikrohistoriallisia yksityiskohtia. Kirjoittajalle ja kirjailijan urasta haaveilevalle teos on oikeastaan must. Kustannusmaailmakin avautuu siinä sivussa.
En tiennyt Kaari Utriosta etukäteen käytännössä mitään, enkä usein tartu elämäkertoihin. Mutta Kaari! Tiesin jo kansikuvasta, että tämä. Mahtava kirja, jonka sulattelin noin vuosikymmen kerrallaan. Mahtava nainen, joka on ollut monessa mukana.
Yksi parhaista lukemistani elämänkerroista: sujuva, jäsennelty ja mielenkiintoinen. Toimi itsekin ikäänkuin historiallisena romaanina ja kuvasi mielenkiintoisesti aikakausia, joina kirjailija (ja me muutkin) on eletty.
Runsas elämäkerta, joka jättää hyvälle mielelle. Olin vaikuttunut siitä itsevarmuudesta, jolla Kaari Utrio on puhunut viihdekirjallisuuden puolesta uransa alkuvaiheista saakka.
Minusta tuli tämän kirjan myötä Kaari Utrio -fani. Olen hänen kirjojaan lukenut ja tiennyt sivistyneeksi ihmiseksi, mutta kirjan myötä avautui kuva humaanista, työteliäästä ja äärimmäisen älykkäästä ja sivistyneestä naisesta, joka ei ole pelännyt ottaa kantaa kiperiinkään kysymyksiin. Samalla kirja oli läpileikkaus ajankuvaan monella tapaa 1940-2020-luvuilla.
Kaari Utrio on yksi lempikirjailijoistani ja oli todella mielenkiintoista päästä tutustumaan Facebook-päivitysten takaa löytyvään kirjailijaan myös tuotantoa syvemmin. Hauskoja pieniä yksityiskohtia ja yllättäviä kohtaamisia. Olisin toivonut, että 2000- ja 2010-luvun kuvat olisivat olleet värikuvia, mutta kuvat ylipäätään lisäsivät kerroksia tekstiin. Utrion ura on pitkä, yli 40 vuotta ja suosittelen ehdottomasti tarttumaan hänen teoksiinsa.
Kaari Utrio is one of my favourite authors and it was very interesting to get to know the author behind her Facebook posts and books. Fun small details and suprising contacts with people in general and also in politics. I wished that the pictures used in 2000 and 2010 parts would have been coloured pictures but otherwise they brought more depth into the text. Utrio’s career is long, over 40 years and I most definetly recommend to read her books.