Kiihkeä kuvaus kapinallisen nuoren naisen matkasta nyrkkeilyn Euroopan mestariksi ja yhdenvertaisuuden lähettilääksi.
10-vuotias Ellu pelkää eikä uskalla puhua. 13-vuotiaana hän juopottelee, lentää koulusta ja ihastuu tyttöihin. 18-vuotiaana hän kantaa rautaa raksalla. Sitten hän astuu kehään.
Urheilu tuo mestaruuksia, mutta vie kaiken. Tie omaan minuuteen masennuksen ja syömishäiriön kautta on ylä- ja alamäkien taival.
Rohkaiseva kirja, josta jokainen nuori, vanhempi ja elämänsä kanssa kipuillut löytää itsensä.
Kuuntelin äänikirjana, ja kuunneltuna ainakin oli vähän sekava ja vaikeuksia pysyä tapahtumien perässä, että toistuivatko jotkut asiat, ja hypittiinkö kertomuksessa miten. Todella kiinnostava tarina, ja Ellusta tulee rehellinen, avoin, voimakas ja lämmin kuva. Olen todella iloinen, että kirja on tehty, ja se on varmasti pitkälti Ellun näköinen! Ihanaa, että kasvutarina on vienyt onnellisuuteen ja iloisuuteen.
Ehkä kirja olisi kaivannut vähän vielä jäsentämistä ja editointia, mutta Ellu on kyllä laittanut tähän, kuten kaikkeen, koko sydämensä. Kiitos siitä.
Elina Gustafsonin tarina on kiinnostava, mutta henkilökohtaisesti koin, ettei kirjaa oltu kirjoitettu tavalla, josta olisin erityisesti nauttinut. Tämän vuoksi (vain) kolme tähteä.
Kirjasta välittyy hyvin, kuinka nyrkkeilijän uran aikaan elämä on Elinalle yhtä taistelua eikä hän voi hyvin. Kun Elina sitten alkaa löytää itseään nyrkkeilyn ulkopuolelta, alkaa mielestäni todella kiinnostava uusi vaihe hänen elämässään ja hän vapautuu aivan uudella tavalla. Nyrkkeilijä-Elina ei ole se, jonka elämän suhteen olisin ollut utelias, mutta nyt kun tutustuin kirjan kautta siihen Elinaan, jollaiseksi hän alkoi kirjan aikana kasvaa kiinnostuin seuraamaan hänen elämäänsä myös sosiaalisessa mediassa.
Kirjasta käy ilmi, kuinka kovan tien Elina on saanut kulkea urheilumaailmassa ja sen ulkopuolellakin seksuaalivähemmistön edustajana ja on hienoa, että hän on uskaltanut niin rohkeasti tuoda siihen liittyviä asioita esiin. Hän on sen myötä varmasti esikuva monille ihmisille.
Kirjassa minua häiritsi paljon tapa, jolla se oli kirjoitettu. Pidin Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittamasta Kirsti Paakkasen elämäkerrasta, mutta tässä kirjoitustyyli oli sellainen, etten oikein innostunut. Oli lauseita ja toteamuksia, jotka olisivat voineet johtaa johonkin, mutta sitten niille ei annettu mitään merkitystä. Erilaisilla lauseilla yritettiin piirtää esiin monia tapahtumia erityisesti Elinan nuoruudesta ja lapsuudesta, mutta jotenkin usein tuli vain tunne, että ne olivat todella irrallisia ja seuraavassa lauseessa oltiinkinkin jo jossakin aivan muualla.
Koska en myöskään tunne nyrkkeilyä ja sen vaatimuksia liiemmin, jäi minulle monesti hieman epäselväksi, että millä tavalla asiat olivat pielessä konkreettisesti. Joitakin esimerkkejä annettiin kyllä välillä, mutta enemmän kirjassa keskityttiin kertaamaan, että tuntuu pahalta ja homma ei toimi, mutta jotenkin jäi epäselväksi usein yksityiskohdat.
Tämä kirja kertoi etupäässä Elinasta nyrkkeilijänä, mutta minusta olisi mahtavaa saada esimerkiksi viiden vuoden päästä uusi kirja Elinasta, sillä uransa lopettamisen myötä hän vaikuttaa selvästi kasvaneen aivan eri ihmiseksi.
Tässä kirjassa tuntuu kuuluvan kivasti päähenkilön ääni ja tyyli. Se ei ole siloteltu eikä yritä rakentaa brändiä. Toisaalta ainakin itselleni ei aina auennut kaikki se, mitä vastaan kirjassa oltiin - esimerkiksi kun valmennus oli huonoa ja aiheutti henkisiä ongelmia, se kävi ilmi siten, että sanottiin valmennuksen olevan huonoa ja aiheuttavan henkisiä ongelmia. No, kärjistän tietysti, mutta välillä (ilmeisesti) yksittäisten ihmisten suojelu ja tilanteiden tarkemman kuvailun siivous näkyviltä aiheutti sen, että lukija on sen varassa mitä kirjoittaja sanoo. Journalistitaustaisesta tämä tuntuu epämukavalta ja jopa epäuskottavalta, kun voimakkaiden väitteiden kohteena olevilla ei ole omaa ääntä. Sen sijaan esimerkiksi parisuhteesta kirja onnistui kertomaan tyylikkäästi niin, että toista osapuolta ei riepoteltu mutta henkilökohtainen kokemus avautui lukijalle.
Rohkeudella: Elina Gustafsson kertoo hänen matkastaan lapsuudesta nyrkkeilyn Euroopan mestariksi, MM-pronssimitalin saavuttamisesta ja lopulta uran lopettamisesta. Kirja käsittelee Gustafssonin elämää raatorehellisesti syömishäiriöineen ja masennuksineen. Puhutteleva lukukokemus, jossa myös Gustafssonin ääni pääsee kuuluviin lähteenä käytettyjen äänipäiväkirjamerkintöjen kautta.
Rohkeudella: Elina Gustafsson tells her story from childhood to becoming a European boxing champion, also she got bronze on world champion games. Finally the book goes trough her decision to stop boxing and things that have happened after that. The book goes trough all the details honestly, with depression and an eating disorder. Gustafsson’s voice can be heard trough her voice dairy entries that are used as a source material. Touching and interesting reading experience.
Sain tämän lainaan kaverilta, ja ai että kuinka iloinen olen siitä, että sain. Musta on nopeasti kasvanut Ellu-fani. Ihan rehellisesti itku tuli, kun Tanssii tähtien kanssa -pudotus ilmoitettiin.
Oon lukenut aiemmin pari nyrkkeilyä sivuavaa kirjaa, ja tämä tuntuu vain vahvistavan sitä kuvaa, minkä olen lajista saanut. Paljon on tällä saralla uudistamisen varaa. Vahvoja mimmejä, ei voi muuta sanoa. Kirja tuntui raa'alta, mutta samalla pitkään kypsyneeltä. Valokuvat olivat ihania, niitä olisin enemmänkin katsellut. Vaikka kyllä tuota kansikuvaakin tapittaa ihan mielellään silmät sydäminä. En lue kovin paljon elämänkertateoksia, mutta tämä oli hyvä lukukokemus. Paavilainen on aivan huippu työssään!
Harmittavan sekavasti kirjoitettu. Elina on tyyppinä aivan ihana ja kiinnostava, ja tartuin kirjaan innostuneena, mutta pian innostus vaihtui pettymykseksi. Kirja oli rakenteeltaan ja kirjoitustavaltaan sekava, ja lukukokemus ja kuva Elinan elämästä ja tämän kokemista vaikeuksista jäivät pinnalliseksi. Lisäksi kirjoitusvirheitä löytyi jonkin verran. Ainoa hyvä asia kirjassa oli Elinan omat "päiväkirjamerkinnät", muuten kirja oli junnaava ja tylsä. Asiat toistuivat tai jäivät vaille selitystä, valmentajat menivät keskenään sekaisin ja ajankohdat tuntuivat hankalasti hahmotettavilta. Harmi, sillä Elinan elämästä olisi varmasti saanut todella syvän ja raikkaan elämäkerran, jossa olisi käsitelty sekä yhteiskunnallisia (esim. seksuaalivähemmistöjen asiat) että yksilön haasteita (esim. syömishäiriö).
Mieletön tarina huippu-urheilun ytimestä. Kuinka rankkaa on vetää nyrkkeilijänä kisasta toiseen. Kyllä osaa arvostaa kilpa-urheilijoiden omistautumista eri tavalla, kun tämmöisen tarinan lukee. Ja ihan oikeaan aikaan päätti lopettaa, vapaus on tärkeintä!
Elämäkertainnostukseni on johtanut mut lukemaan hienoja tarinoita ihmisistä joista tiedän jotain vain julkisuuden kautta. Elina Gustafssonia seuraan instassa joten tämä oli luonteva siirtymä kun huomasin että hänestä kertova kirja ilmestyi tänä vuonna. Kirja käsittelee urheilumaailmaa, sen huonoja puolia ja Gustafssonin kokemuksia oman lajinsa valmennuksessa tapahtuneita väärinkäytöksiä. Hänen tarinansa käydään läpi lapsuudesta tähän päivään. Elämä ei ole kohdellut häntä hyvin ja kovan tien kuljettuaan hän päätti uransa sen huipulla. Mielestäni parasta antia olikin se kuinka hän lopulta löysi oman tiensä ja pystyi vihdoin olemaan onnellinen ja vapaa. Monesti nuoren naisen kasvutarina kirjoissa toistaa samaa kaavaa mutta tässä näin jotain erilaista. Gustafsson puhuu suoraan ja puuttuu epäkohtiin niin oman lajinsa sisällä kuin vähemmistöjen ja muiden sorrettujen elämässä. Hän avaa sydämensä ja puhuu rohkeasti niin syömishäiriöstään kuin masennuksestaan. Tästä kirjasta on varmasti monelle samaistumispintaa ja itsekin löysin vertaisuutta moneen asiaan.
kaikin puolin täysin ellun näkönen kirja. tyyli ei ollut itselle ehkä kaikista mielekkäin, mutta ellu on mulle suuri idoli joten tän lukeminen merkkas mulle paljon.
teki pahaa lukea kaikesta vääryydestä mitä ellu, monien muiden urheilijoiden tapaan, on joutunut kokemaan. miten kilpaurheilu kaikessa upeudessaan on rikkonut häntä. ellun mielenterveyskamppailut ja erityisesti kuvaukset masennuksesta kolahtivat itselle. myös se kuinka nyrkkeily tuhosi hänen ruoka- ja kehosuhteen on todella raastavaa ja pystyin tuntemaan itsekin sen saman olontilan, jota ellu kuvaili päiväkirjamerkinnöissään.
urheilu-uran loppumisen tuottamasta vapaudesta ja elämästä oli iloa lukea. pidin kovasti tästä!
2,5 ⭐ Fanitan Ellua valtavasti mutta kirja oli pettymys. Kirjassa oli paljon kiinnostavia kohtia ja kuvausta Elinan nyrkkeilyuran ja ihmissuhteiden haasteista, mutta kerrontatapa ontui, teksti vaikutti kaipaavan lisää editointia ja välillä lukijana olin ihan kujalla aikajanasta ja henkilöistä. Kirjassa oli paljon toistoa ja luettelomaista kerrontaa matseista. Olisin toivonut, että välillä oltaisiin pysähdytty asioiden äärelle, sillä nyt teksti tuntui kiirehtivältä. Elinan päiväkirjamerkinnät ja kuvat olivat kiva lisä. Jostain syystä odotin, että Ellun sateenkaarisukat, joita hän käytti joissain matseissa, mainitaan mutta niin ei tapahtunutkaan :D
Hieno kasvutarina, joka avasi Elinan elämäntarinaa oikein kattavasti. Aluksi tuntui aika poukkoilevalta ja välillä oli vaikea pysyä mukana. Vuodet ja paikat menivät mulla koko ajan sekaisin, ne olisi ehkä voinut merkitä vähän selkeämmin. Kirjasta välittyi vahvasti urheilijan arki sekä totuus huippu-urheilun taustalla. Teos antoi mielestäni hyvin kokonaisvaltaisen kuvan Ellusta ja tämän kamppailuista itsensä ja maailman kanssa. Oli jännä myös lukea sellun pohdintaa seksuaalisuudesta ja sukupuolesta, ne kun ovat aina ajankohtaisia.
En tiennyt Gustaffsonista oikeastaan mitään ennen tämän syksyn Tanssii Tähtien kanssa -ohjelmaa, jossa hän oli mukana. Kiinnostuin kuitenkin niin paljon, että tartuin heti tähän kirjaan sen ilmestyessä. Kirja on raa'an rehellinen, ja kuvaa synkkiä aikoja koskettavasti. Hieno kirja, ja tarjoaa varmasti tärkeää samaistumispintaa monille. Kannen sateenkaaren väreissä kiiltävä "rohkeudella" on lempiasioitani hetkeen.
Odotettu elämäkerta kirjansa ansainneesta huippu-urheilijasta. Lopussa oli kirjallinen kirsikka kakun päällä, mutta matkan varrella kaipasin hieman kuvailevampaa ja tunnetasolla syvemmälle menevämpää kerrontaa, koska kuvatut asiat olivat niin tosi isoja. Sama fiilis jäi kuin Linkolan elämäkerrasta, että kirjassa ei vain kertakaikkiaan päästy ihan yhtä diipille tasolle kuin kuvattava kohde itse on elämässä päässyt. Lukemisen arvoinen ❤️
Kuuntelin äänikirjana, ja osittain Elinan itsensä lukemana, mikä toi omakohtaisuutta ja teki kirjasta kiinnostavaa kuunneltavaa. Uskon, että luettuna lukukokemus olisi ollut erilainen eikä arvio olisi välttämättä yltänyt kolmeen tähteen. Erityisen mielenkiintoista olivat kuvailut seksuaalivähemmistöön kuuluvana naisena urheilumaailmassa kasvamisesta sekä syömishäiriön kanssa kamppailemisesta.
Luin tämän Helmet-haasteen kohtaan "Kirja kertoo urheilijasta". Minulla oli haasteita kyseisen kohdan kanssa, koska pidän urheilua aika tylsänä aiheena kirjalle. En usko, että olisin lukenut tätä kirjaa muuten,joten hyvä, että haasteen kautta tartuin tähän, sillä kirja käsitteli muitakin tärkeitä teemoja.