Leppoisa kaupunkiloma vaihtuu yllättäen epäilyttävään metsäleiriin. Alkukevään ankea työmatka viekin mystiseen mummonmökkiin. Kolmenkymmenen vuoden takaiset kirjeet johdattelevat takaisin nuoruudenrakkauden jäljille.
Novellikokoelma Karkumatkoja kertoo matkanteosta, kaukokaipuusta ja varaslähdöistä vapauden eri vyöhykkeille. Maagisella realismilla maustetut tarinat kuljettavat kolisevin raitein ja rikkoutuvin renkain keskelle tulvivia vesiä ja sademetsän syliä. Toisinaan törmäillään laulaviin vuohiin tai kompuroidaan vieraita kehoja vasten.
Maria Oinosen esikoisteoksen novelleissa arki katkeaa yllättäen, ja matka vie harvoin sinne, minne oli aluksi tarkoitus. Kerronnassa risteilevät hikiset harhapolut, kaukaisten luolien kaiut ja kirpeänmakeat kohtaamiset.
Kertakaikkisen hurmaava novellikokoelma, lahjakkaan kirjoittajan esikoisteos, joka imaisi mukaansa. Novelli Sinisilmä ja Natsuki oli koskettavinta, mitä olen lukenut pitkään aikaan. Kun kertoja tarttuu tällä tavoin lukijaa kädestä ja johdattaa omille poluilleen, edes pienen pienet kauneusvirheet eivät haittaa lukuelämystä. Mahtavaa aloittaa kirjallinen vuosi 2022 tällä tavoin!
valitettavan epätasainen kokoelma. erityisesti ekat novellit olivat tosi hyviä, osa puolestaan selkeästi heikompia. olen tottunut novelleihin joissa on ’kunnon’ nimet, ja tällaiset etunimillä nimetyt novellit tuntuivat vähän sekavalta, kuin kirjan luvuilta joissa on eri kertoja. alitajuisesti ehkä siis hain novelleista yhtymäkohtia liikaakin. useammassa novellissa loput olivat erikoisia ja avoimia, joten kysymyksiä jäi paljon. kieli on kaunista ja matkallaolon tunnelman aistii. paikkojen kuvailu on kirjan parasta antia!
Maria Oinosen novellikokoelma Karkumatkoja sisältää maagisella realismilla maustettuja novelleja matkanteosta ja kaukokaipuusta. Ja totta: novelleissa maaginen realismi sekoittaa lukijan pään ja vie kauan selvittää, mihin tässä päädytään. Kukin seitsemästä novellista on sisällöltään hyvin tiivis ja yksityiskohtainen, siksi suosittelenkin niiden lukemista novelli kerrallaan. Peräjälkeen luettuna eri maailmat sekoittuvat helposti ja keskittyminen herpautuu.
Novelli Herman ja Ana kertoo kauniista rakkaustarinasta ehkä jossain Sumatran sademetsässä, missä gibbonit "laulavat korkeiden puiden latvoissa kuin valaat." Kolmekymmentä vuotta sitten he rakastivat siellä toisiaan, mutta sitten tiet erosivat. Nyt Herman on palannut toivoen tapaavansa uudestaan Anan. Tarina on koskettava, mutta tässäkin on paljon maagisrealistisia piirteitä. Oliko Hermanin luolassa näkemä hahmo Ana vai vain muiston kuvajainen?
Kokoelman novelleihin oli ladattu ehkä liikaa todellisuuden ylittäviä tapahtumia. Myös runsaat ja yksityiskohtaisesti kerrotut käänteet tekivät lukemisen minulle haastavaksi. Jos novellikohtaisesti tekstiä olisi maltettu hiukan ilmavoittaa (juonenkäänteitä karsia), teksti olisi ollut vetävämpää.
Novellien sijoittuminen maailman eri kolkkiin ja kulttuureihin oli kiinnostavaa ja kirjailija kuvailee ympäristöjä ne omakohtaisesti kokeneen silmin. Matkustamisen ollessa rajoitettua, voi matkustaa näinkin. Mitään matkakertomuksia novellit eivät kuitenkaan ole, vaan niiden keskiössä ovat henkilötarinat. Jokaisella heistä on omat syynsä lähtemiseen tai matkaan: puuduttavan rutiinielämän rikkominen, työ, rakkaus tai vain levoton sielu.