What do you think?
Rate this book
Torka aldrig tårar utan handskar #1–3
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia
Suurromaani rakkaudesta, sairaudesta ja kuolemasta.
Ne miehet olivat nuoria ja nuorina he myös kuolivat. Saamarin homoruttoon. Miltei jokainen. Kärsien ja nöyryytettynä. Mutta myös rakastettuina.
Jonas Gardellin 1980-luvun Tukholmaan sijoittuva trilogia kuvaa homoyhteisöä ja sitä, miten AIDS kylvi kuolemaa näiden rakkaudennälkäisten nuorten miesten piirissä. Gardell kuvaa nuorina menehtyneitä ystäviään suurella rakkaudella. Kirjailija Karoliina Timonen kirjoitti Kirjavassa kammarissa: ''...lukeminen oli kiinnostava, ahdistava, hellyttävä, itkettävä, suututtava ja pakahduttava kokemus.''
Nämä kolme romaania muodostavat yhden suuren kertomuksen. Todellisista tapahtumista. Tunteisiin vedoten.
Ne miehet olivat nuoria ja nuorina he myös kuolivat. Saamarin homoruttoon. Miltei jokainen. Kärsien ja nöyryytettynä. Mutta myös rakastettuina.
Jonas Gardellin 1980-luvun Tukholmaan sijoittuva trilogia kuvaa homoyhteisöä ja sitä, miten AIDS kylvi kuolemaa näiden rakkaudennälkäisten nuorten miesten piirissä. Gardell kuvaa nuorina menehtyneitä ystäviään suurella rakkaudella. Kirjailija Karoliina Timonen kirjoitti Kirjavassa kammarissa: ''...lukeminen oli kiinnostava, ahdistava, hellyttävä, itkettävä, suututtava ja pakahduttava kokemus.''
Nämä kolme romaania muodostavat yhden suuren kertomuksen. Todellisista tapahtumista. Tunteisiin vedoten.
- GenresLGBT
895 pages, Paperback
Published January 1, 2021
15 people are currently reading
121 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
August 20, 2024
en halua enää ikinä nähä tätä kirjaa
January 29, 2022
Kuuntelin koko trilogian äänikirjoina yhteen putkeen. Nämä ovat olleet lukulistallani jo pitkään, mutta en ole uskaltanut aloittaa, koska pelkäsin rankkaa aihetta. Pelkäsin kirjoittajan käsitelleen aihetta liian raskaalla tavalla. Pelkäsin, että eläytyisin liikaa kipuun, suruun ja ulkopuolisuuteen, jota kirjassa väistämättä tiesin olevan, ja että en pääsisi sieltä enää pois.
Trilogia kertoo kuuden ruotsalaisen nuoren miehen tarinan aikana, jolloin heidän olemassaoloaan ei tunnusteta. He elävät kaksoiselämää, joista toisessa he ovat arvostettuja yhteiskunnan kansalaisia, tekevät töitä ja opiskelevat, mutta toinen elämä on salattava kaikilta, osin jopa itseltään. Miten sellaisessa maailmassa voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, luoda merkityksellisiä ihmissuhteita ja löytää oman paikkansa maailmassa?
Kirjan kantavia teemoja ovat yksinäisyys, eristyneisyys ja kaipaus johonkin, jota ei ehkä edes ole. Miesten inho kohdistuu välillä heihin itseensä, välillä yhteiskuntaan, ja Gardellin taitavasti muotoilema teksti saa samat tunteet heräämään lukijassakin. Se tekee tästä kirjasarjasta niin vaikuttavan.
Kirjassa menetetään paljon. Menetetään isiä, poikia, äitejä, siskoja, ystäviä ja rakastettuja. Paitsi kuolemalle, kirjoissa menetetään myös jumalalle, ahdaskatseisuudelle, suvaitsemattomuudelle, puhdasoppisuudelle, epävarmuudelle, pelolle ja sairaudelle. Kaikki menetykset koskettavat, osa kauniimmin, osa rujommin ja traagisemmin, mutta jokaisella niistä on merkitys. Ja taas herää lukijassa tunteita: surua, ikävää, myötätuntoa. Epäuskoa, pettymystä, vihaa. Pyhää vihaa epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Raivoisaa tahtoa muuttaa maailmaa paremmaksi, empaattisemmaksi ja tasavertaisemmaksi.
Merkittävin tunne, joka minulle kirjasarjan luettuani jäi, ei kuitenkaan ole mikään edellämainituista, vaan toivo. Kaikkien traagisten kohtaloiden, brutaalien yksityiskohtien ja kuvatun kärsimyksen väleihin jää tilaa, jossa toivo mahtuu elämään ja kasvamaan. Ihan ensimmäisen osan alusta trilogian viimeiselle sivulle asti toivon mukana elää tunne vapaudesta. On pieniä toivon pilkahduksia paremmasta, kun veriarvot eivät ole huonontuneet, ja on suuria, dramaattisia vapauden juhlia, kun Pride-kulkue valtaa Tukholman kadut ja "homofiilit" tulevat nähdyiksi.
Mutta suurin niistä on rakkaus.
Trilogia kertoo kuuden ruotsalaisen nuoren miehen tarinan aikana, jolloin heidän olemassaoloaan ei tunnusteta. He elävät kaksoiselämää, joista toisessa he ovat arvostettuja yhteiskunnan kansalaisia, tekevät töitä ja opiskelevat, mutta toinen elämä on salattava kaikilta, osin jopa itseltään. Miten sellaisessa maailmassa voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, luoda merkityksellisiä ihmissuhteita ja löytää oman paikkansa maailmassa?
Kirjan kantavia teemoja ovat yksinäisyys, eristyneisyys ja kaipaus johonkin, jota ei ehkä edes ole. Miesten inho kohdistuu välillä heihin itseensä, välillä yhteiskuntaan, ja Gardellin taitavasti muotoilema teksti saa samat tunteet heräämään lukijassakin. Se tekee tästä kirjasarjasta niin vaikuttavan.
Kirjassa menetetään paljon. Menetetään isiä, poikia, äitejä, siskoja, ystäviä ja rakastettuja. Paitsi kuolemalle, kirjoissa menetetään myös jumalalle, ahdaskatseisuudelle, suvaitsemattomuudelle, puhdasoppisuudelle, epävarmuudelle, pelolle ja sairaudelle. Kaikki menetykset koskettavat, osa kauniimmin, osa rujommin ja traagisemmin, mutta jokaisella niistä on merkitys. Ja taas herää lukijassa tunteita: surua, ikävää, myötätuntoa. Epäuskoa, pettymystä, vihaa. Pyhää vihaa epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Raivoisaa tahtoa muuttaa maailmaa paremmaksi, empaattisemmaksi ja tasavertaisemmaksi.
Merkittävin tunne, joka minulle kirjasarjan luettuani jäi, ei kuitenkaan ole mikään edellämainituista, vaan toivo. Kaikkien traagisten kohtaloiden, brutaalien yksityiskohtien ja kuvatun kärsimyksen väleihin jää tilaa, jossa toivo mahtuu elämään ja kasvamaan. Ihan ensimmäisen osan alusta trilogian viimeiselle sivulle asti toivon mukana elää tunne vapaudesta. On pieniä toivon pilkahduksia paremmasta, kun veriarvot eivät ole huonontuneet, ja on suuria, dramaattisia vapauden juhlia, kun Pride-kulkue valtaa Tukholman kadut ja "homofiilit" tulevat nähdyiksi.
Mutta suurin niistä on rakkaus.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews