Talo maailman reunalla

by Satu Rämö

Kaikkea muuta kuin vuosi Provencessa!

Talo maailman reunalla on hurja ja hykerryttävä kertomus Islannin syrjäisimpään kolkkaan muuttaneen perheen ei niin tavallisesta arjesta yhden arktisen vuodenkierron aikana.

Uusi kotiseutu Länsivuonot on henkeäsalpaavan kaunis, mutta vain 6 000 ihmisen asuinpaikka. Rämön perheen kotina on ikivanha kivitalo, yhtä omintakeinen kuin seudun asukkaat. Mahtimiehet ja -naiset, jotka koputtavat ovelle, kun uudisasukkailta loppuvat konstit, ja jotka tietävät talon salaisuudet.

Suurin mahti on kuitenkin luonnolla. Kesällä aurinko nousee pohjoisesta ja aallot iskeytyvät ikkunoihin. Talvella kylää koettelee monta kertaa ófærð. Läpipääsemätön. Sää, jolloin edes iso nelivetomaasturi ei pääse tielle. Ja kerran lumi vyöryy kylään, peruuttamattomin seurauksin.

Kaupunkilaisperheen vuosi maaseudulla on yllätyksellinen, antoisa ja unohtumaton.

Satu Rämö on luova yrittäjä, kirjailija ja suosittu somevaikuttaja. Rämön islantilaista yhteiskuntaa kuvannut Islantilainen voittaa aina -teos sai Vuoden matkakirja -palkinnon. Yhteensä hän on julkaissut parisenkymmentä kirjaa eri elämänalueilta, muun muassa äitiydestä, yrittäjyydestä ja hevosvaelluksista.

Genres: Nonfiction, Audiobook, Finnish Literature, Travel, Biography, Memoir

294 pages, Hardcover

First published January 1, 2021

About the author

My name is Satu Rämö. I'm a Finnish-Icelandic author of the nordic blue crime book series called HILDUR.

Here you can find my interview in Guardian: https://www.theguardian.com/books/202...

I was born in Finland in 1980 and moved to Iceland twenty years ago and started writing books.

I have published numerous bestselling, prizewinning non-fiction titles in my native Finland, ranging from travel guides to Iceland, to inspirational memoirs and an Icelandic knitting book.

My crime fiction debut Hildur (2022) changed the game for me as an author, totally. HILDUR-series is Icelandic-Finnish nordic blue crime fiction that takes place in a small village in the Westfjords of Iceland. Nordic blue is similar to nordic noir but more human. The stories are from the darker sides of the Nordic society but they also follow how people are dealing with each other in life in general.

HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.

HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.

Finnish Take Two Studios will shoot the HILDUR series in Iceland with an Icelandic co-production.

Turku City Theather stages HILDUR on their Main Stage in autumn 2024.

I just love writing!

Hopefully you like my HILDUR books. I hope to hear from you! You can chat me your thoughts in Instagram at @satu_ramo

All the best from the Westfjords of Iceland, at the end of the road

Satu Rämö



PS:
...and here are some awards & nominations I've got so far:
Nominee BookBeat Crime Fiction Author of the Year 2024 (tba in the end of October ’24)
Winner Storytel Award 2024 (for Rosa & Björk)
Winner Nextory E-Book Prize for Fiction 2023 (for Hildur)
Winner Adlibris Award 2023 (for Rosa & Björk)
Winner Supla Audiobook of the Year 2023 (for Hildur)
Winner BookBeat Newcomer of the Year 2022
Nominee ‘Johtolanka’ Prize 2023 (for Rosa & Björk)
Nominee, ThrillZone Awards 2023/Netherlands, category best translated crime fiction debut (for Hildur)
Nominee ‘Tulenkantaja’ Finnish Literary Export Prize 2022 (for Hildur)

Reviews

[Essi · Rating 3 out of 5]

Odotukset olivat tämän kirjan kohdalla selkeesti liian korkealla, koska lukukokemus oli lievä pettymys. Pidän Satu Rämöstä tosi paljon, joten seuraan häntä instassa ja silloin tällöin luen myös blogia. Tällaiselle seuraajalle kirja ei tarjonnut kuin muutaman uniikin uuden tarinan, suurin osa kertomuksista oli joko tuttuja somesta tai niiden tarinoiden taustaa. Puolisoni kuunteli kirjan äänikirjana ja sanoi sen toimineen tosi hyvin siinä formaatissa - kenties kirjan jutusteleva sävy sopiikin paremmin äänikirjaan, kun taas perinteisenä paperiversiona kirja tuntui ajoittain vähän turhanpäiväiseltä. Lisäksi kirjassa oli sama ongelma kuin muissakin Sadun kirjoissa: yksi editointikerta lisää olisi tehnyt ihmeitä turhalle toistolle. Kuitenkin ihan mukava lukukokemus!

[Kirja Vieköön! · Rating 4 out of 5]

Islantiin kotiutuneen Satu Rämön uusin kirja Talo maailman reunalla kertoo hänen perheensä suuresta elämänmuutoksesta: he muuttivat Reykjavikin keskustasta Islannin kaukaisimpaan kolkkaan, Länsivuonoille muutaman tuhannen asukkaan kylään. Perheen kodiksi vuoden vuokra-ajalla löytyi pikkuinen kalustettu talo, ilman kylpyhuonetta! Mutta no problem: parinsadan metrin päässä on uimala saunoineen, jossa perhe käy monena iltana viikossa ja tepsuttaa yöpuvuissa kotiin valmiina nukkumaan.

Rämö kirjoittaa eloisasti arjen tapahtumista ja maalaiselämän haasteista. Länsivuonoilla luonto on satumaisen kaunis, mutta armoton. Kesälläkään ei ole liikoja lämpöasteita, mutta talven lumimyräkät lähes hautaavat talon alleen. Kirjassa on hupaisa kohtaus, jossa kouluun lähtevä tytär ei päässyt yöllä tupruttaneen lumen takia ovesta ulos. Isä heitti tyttärensä lumipenkan yli ja koululaukun perässä. Suomessakin viime talvi oli kylmä ja runsasluminen, mutta Islantiin sitä ei voi verrata, sillä joskus tiepalvelu sulkee pitkiä tiepätkiä liiallisen lumentulon takia. Ennakoimaton juttu, joka laittaa aikataulut uusiksi.

Perhe kotiutui Länsivuonoille niin hyvin, että osti vuoden kuluttua oman talon, jota nyt remontoi. Talo on merkillistä kyllä kivitalo, jonka rakennutti vuonna 1905 Helga niminen nainen. Rakennuttajanaisen elämänvaiheet kiinnostivat Rämöä sukututkijan lailla ja hän saikin kontaktin naisen lastenlapsiin ja esitti heille kyläilykutsun.

Kirja oli viihdyttävää kuunneltavaa ja avasi taas lisää islantilaista elämänmenoa. Painetussa kirjassa on kuulemma upea kuvaliite, josta jäin nyt paitsi.

[meri · Rating 4 out of 5]

3,5 ⭐️
tykkäsin ja islanti-matkakuume kasvoi. kirjastossa oli megajono eli kuuntelin äänikirjana joten missasin kuvaliitteen, mikä harmittaa. luulen että toimii tästä syystä paremmin ihan fyysisenä kirjana. lisäksi outo juttu äänikirjassa: lukija luki reseptien kohdat järjestyslukuina. ”ensimmäinen: sulata voi” kuulostaa aika epäluontevalta. kirjassa toistettiin joitain asioita aika moneen kertaan.

[Taina · Rating 3 out of 5]

Ihan kivaa ja nopealukuista tarinointia Islannista. Selkeästi liikaa toistoa. Luontokuvaukset ja -kokemukset parasta antia. Mieleen pulpahtivat myös kauhun hetket kapealla vuoristotiellä Itä-Islantiin pikkubussilla matkatessa vuonna 1992.

[Aino · Rating 3 out of 5]

Oi ihmeellinen Islanti ja suloinen Satu.

Viihdyttävä kirja Islannista, arjesta ja Länsivuonoista. Hieman liikaa toistoa omaan makuun, mutta oli aivan toimiva kokonaisuus. Reseptit hauska lisä!

Nostatti reissukuumeen, onneksi kohta pääsen Islantiin puoleksi vuodeksi keräämään omia kokemuksia (vaikkakaan ei kirjaksi asti).

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Olen fanittanut Rämöä ja hänen monipuolista tekemistään jo pitkään. Oli hienoa nähdä, että Islantia ei todella ole vielä ”tyhjennetty”, sillä tämä kirja antoi tosi paljon, vaikka muutama tarina oli somesta jo tuttu. Rämö on taitava kirjoittaja ja tätä kirjaa kantavatkin juuri tarinat sekä jonkinlainen eksotiikka, joskin vakaasti uskon, että tarinallisuus on tärkeämpää. Kirja saikin oivaltamaan, että vaikka Satun asuinympäristö varmasti on huikean jännä, mikä tahansa ”toisenlainen arki” - jopa omani! - voisi olla koukuttavaa luettavaa taitavan kirjoittajan käsissä.

[Chalthria · Rating 2 out of 5]

Ei ollut ihan sitä mitä odotin. Tämän voisi tiivistää parilla lausella: muuta landelle, jossa asuu kourallinen ihmisiä, reippaile luonnossa ja elä luonnonvoimien armoilla. Sitten vähän perheen kuvausta ja kirja valmis. Itseäni kiinnosti historiakohdat, mm. tapahtuneet lumivyöryt ja 1900-luvun alussa rakennetun talon historia - mikään muu ei niinkään. Lapsiperheen kylpyläreissut, jäätelöreissut, lasten synttärit, sukujuhlat... Kun tällaista lukee reilut 200 sivua putkeen, haluat vain saada kirjan loppumaan nopeasti, ettei sitä tarvitse enää jatkaa.

[Tytti Hirvonen · Rating 3 out of 5]

3,5 ⭐ Kepeää ja tunnelmoivaa kerrontaa Islannin länsivuonoilta.

[Jaana Angeria · Rating 3 out of 5]

Satu Rämö, Talo maailman reunalla. Vuosi Islannin maaseudulla. (Wsoy, 2021) s. 294 

Islanti maana on jo pitkään kiehtonut minua, joten nappasin Rämön uutukaisen Storytelin suosituksista. Sain pian selville, että kirjoittaja on naimisissa islantilaisen kanssa ja että hän on asustellut Islannissa yli 15 vuotta.

Kirjassa Rämön perheelle tarjoutuu mahdollisuus saada talo lainaan Länsivuonosta Ísafjörðurin kylästä. Ulkoilua rakastava perhe päättää sukeltaa seikkailuun ja muuttaa Reykjavikista maailman reunalle, paikkaan, jossa ei ole ruuhkia ja josta ei tarvitse matkustaa minnekään päästäkseen luontoon. 

Ennen muuttoa Rämö tutustuu alueen asukkaisiin, ja nainen huokaisee helpotuksesta huomatessaan, että kylässä ei ole yhtäkään selkeää pohattaa, jota kaikkien olisi kumarrettava. Pienessä maassa on omat huonot puolensa, ja yksi niistä on  nepotismi. Sukulaisia ja ystäviä suositaan sumeilematta, ja noin 350 000 asukkaan maassa kaikki ovat oikeastaan jotain kautta sukua.

Kylä ottaa uudet tulokkaat hyvin vastaan. Lapset saavat uusia kavereita ja harrastuksia, ja aikuiset tutustuvat kyläyhteisöön ja osallistuvat sen rientoihin. Seudun yhteisöllisyys tuntuu jopa satumaisilta, sillä kylän leipomot ja pitseriat eivät taistele toistensa asiakkaista vaan aukioloajoista ja ale-päivistä sovitaan yhdessä. Huomaavaisuus ei koske vain yrityksiä vaan jopa lasten syntymäpäiväjuhlia. Niitä järjestetään porukalla ja niihin oikeasti kutsutaan koko luokka. Kylässä on myös yhteispuutarha ja ties mitä kaikkea. Tulee tunne, että kylä on maanpäällinen taivas. No, yksi pahe sentään seudulla on, ja se on juoruilu. 

Luonto on Islannissa uskomattoman kaunis, mutta sääolot ovat arvaamattomat ja vaativat. ‘Þetta Reddast’ eli tämä järjestyy on islantilaisten suosikkisanonta, ja luonnon voimien kanssa kansa on oppinut elämään. Niistä ja paljosta muustakin Rämö kertoo kirjassaan.

Rämön kirjoitustapa on blogimaisen kepeä ja polveileva. Nainen retkeilee, tutustuu erilaisiin ihmisiin, tutkii kieltä, historiaa ja sukupuuta. Hän tarinoi viikingeistä, menninkäisistä ja kielihistoriasta. Hän perehtyy mm. suolatehtaisiin ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Hän kokkaa, leipoo ja tarkkailee luontoa. Myös perhepiirissä sattuu ja tapahtuu, mutta aivan kaikki tuntuu onnistuvan tai ainakin luonnistuvan parhain päin. Ei siis ole mikään juttu tehdä karjalanpiirakoita nettiohjein, eikä miehen lantion murtuminen seitsemästä kohdasta nähtävästi elämää juurikaan hetkauta. 

Kiiltokuvamaisuudesta huolimatta kirjaa oli lomalla erittäin mukava kuunnella. Lukeminen sen sijaan ei sujunut, sillä toisto ja mainosmaisuus alkoivat heti ärsyttää. Yksi editointikerta olisi tehnyt terää, ja loppusanojen jälkeen ymmärsin, miksi kirja tuntuu myyvältä: sen on tarkoitus houkutella suomalaisia turisteja Islsntiin ja pariskunnan asiakkaiksi.

Vaikka pidin kirjan kuuntelusta, pari seikkaa haittasi nautintoa. En esimerkiksi ymmärrä, miksi kirjassa luetellaan islanniksi tolkuton määrä vuonoja! Myös sinänsä kiinnostavien ruoka- ja leivontaohjeiden kuuntelu oli pitkäveteistä. Nyt jälkikäteen taas harmittaa, etten muista, missä kohdin ohjeet ovat, sillä joitain reseptejä olisi tehnyt mieli testata. Olisivatpa ohjeet liitteenä kirjan lopussa!  

Rämön kirja sopi hyvin lomailuun ja  antoi minulle paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa Islannista. Voi hyvin olla, että kuuntelen Rämön kirjoja taas joskus. Kirjan tähdet jäävät kolmeen viimeistelemättömyyden vuoksi.

Helmet 2021: 4, 6, 9, 23. 28, 34, 37, 39, 44, 45, 46 ja 49


Muutamia kiinnostavia poimintoja:

Islantilainen joulumuori on pelottava vuorenpeikko, joka nappaa joulun aikaan säkkiinsä tuhmia lapsia ja tekee näistä itselleen jouluaterian. Muorin kissakin on ihmissyöjä, ja se saalistaa joulun aikaan niitä, jotka ovat pukeutuneet likaisiin ja risaisiin vaatteisiin. 

Iso, voimakas ja turvallinen auto on Islannin oloissa tosiaankin tarpeen. 

Islannin lumivyöryt tekevät yhä tuhojaan ja hautaavat turvavalleista huolimatta taloja ja ihmisiä.

Ulko-ovet aukeavat sisäänpäin ja talvisin Länsivuonojen taloissa kuistilla on lapio. Lumi voi nimittäin vangita asukkaat kotiin, ja lumen lapioiminen on huomattavasti helpompaa oikealla lapiolla kuin rikkalapioĺla.

Lumitilanteen vuoksi hiihtoladut vedetään joka vuosi hieman eri tavoin, joten ohjetauluihin ei voi luottaa. Lamppuja ei polteta latujen varsilla turhaan, vaan viimeinen hiihtäjä sammuttaa valot.

Islanti on harvaan asuttu maa, ja yhdellä neliökilometrillä asuu keskimäärin noin kolme ihmistä, Länsivuonojen alueella vain vain 0,26. Kuitenkin koko maa halutaan pitää asuttuna, ja niinpä tie- ja lentoyhteydet ovat hyvät. Lisäksi maalla asuville tarjotaan edullisia lentolippuja! 

Islanninhevosia maassa on paljon, noin 80 000.

Islannissa pakkasta on harvoin enemmän kuin -5, mutta toisaalta ei myöskään t-paitakelejä ole. Aurinkoisenakin kesäpäivänä lämpömittari näyttää yleensä vain noin +15.

Jäätelö ei ole kesäherkku vaan sitä syödään ympäri vuoden ja se on islantilaisten lempijälkiruoka. Niinpä jokaisella huoltoasemalla on jäätelöbaari.

Mannerlaattojen saumakohdassa maanjäristyksiä on usein, ja saaren vulkaanisuuden ansiosta talojen lämmittäminen on muutoin kalliissa maassa yllättävän halpaa. Uimaloita on joka kylässä, ja uinti on edullinen harrastus.

Vuodessa tiira lentää noin 70 000 kilometriä, eli vanhimmat yksilöt lentävät elämänsä aikana kolme matkaa kuuhun. Ne lentävät siis napapiirin tuntumasta eteläiseen Afrikkaan tai jopa Australiaan asti. Miksi? Luonnon sanelema pakko?  Ei ehkä siis ole ihme, että lintu tahtoo suojella omaa pesäänsä. "Kai sitä vähemmästäkin reissaamisesta muuttuisi omaa kotiaan suojelevaksi äkäpussiksi." 

Lunnit ja uskomaton uskollisuus "Vaimot" lähtevät avomerelle  kalastelenaan talveksi ja miehet jäävät vartioimaan pesiä ja odottamaan kumppaneitaan. Jos puoliso ei palaa, uros odottaa ja odottaa. Viimein tämä voi ottaa uuden puolison, mutta jos entinen vaimo tulee, uusi saa häädön.

Ammatin vaihtaminen on Islannissa luonnollista, joten juristi voi aivan hyvin  päätyä personal traineriksi ja suolatehtaan omistaja taas voi hyvin olla entinen kunnanjohtaja. Myös Rämön miehen ammattivalikoima on melkoinen, sillä hän on toiminut parin kymmenen vuoden aikana "solubiologina, valokuvaajana, toimittajana, jäätikköoppaana, moottorikelkkakuskina, maanviljelijänä, markkinointipäällikkönä ja kulttuurikeskuksen webmasterina, laivakokkina ja bussikuskina".

"Pelot perustuvat usein joko omiin kokemuksiin tai täydelliseen tietämättömyyteen." 

[Teemu Qvist · Rating 3 out of 5]

Tämä on fiiliskirja. Kirja, jossa fiilis menee kaiken muun edelle. Asioiden toistaminen ja toistuminen ärsytti ja kokonaisuus olisi kaivannut muutenkin hieman enemmän editointia.

Mietin koko ajan, millainen tämä kirja olisi, jos se kertoisi perheen muutosta Helsingistä maaseudulle. Jaksaisinko lukea sellaista kirjaa? Tuskin. Islantilaisuus onkin tämän kirjan ainoa myyntivaltti. Viimeiset 100 sivua eivät olleet yhtä mielenkiintoisia kuin sitä edeltävät sivut, sillä silloin kirjan fokus muuttuu hieman.

Tämä on fiiliskirja. Sitä lukiessa tulee hyvälle mielelle ja ajatus vaeltelee tyytyväisenä Islantiin. Suosittelen kevyeksi lukuvälipalaksi. Ainakin himo matkustaa Islantiin kasvaa entisestään.

[Alli · Rating 5 out of 5]

Ihana kirja elämästä Islannin maaseudulla, sen mukanaan tuomista kokemuksista sekä havainnoista. Näin itsekin Islannissa asuvana suomalaisena opin kirjan kautta erityisesti itselleni vielä tuntemattomista Länsivuonoista, sekä siellä sijaitsevista kylistä ja nähtävyyksistä. Sadun tyypillisellä huumorintajulla höystetty kirja on hauska ja lämmittävä lukukokemus arjesta sekä sen mukanaan tuomista pienistäkin iloista.

[Tuuli - Korpimaan lukija · Rating 2 out of 5]

Mää lopetin tän kesken. En vaan jaksanut kuunnella perhe-elämän glorifointia ja Islannin eksotisointia ja muuten sellaista "asutaan maalla tää on niin siistiä olkaa vähän kateellisia"-konseptia, johon tää kirja tahtomattaan menee. Vika on enemmän minussa kuin itse kirjassa, ei vaan soveltunut omiin tarpeisiin.

[Tuula · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä. Pidin Satu Rämön ensimmäisestä Islanti-teoksesta kovasti ja toki tämänkin kirjan myötä kasvoi tietämys islantilaisesta kulttuurista ja elämäntyylistä. Jollain tavoin höttöisemmäksi tämä kuitenkin jäi, ehkä sen vuoksi, että kirja keskittyi pääosin perheen muuttoon toiselle paikkakunnalle ja sen tuomiin käytännön asioihin. Mielenkiintoisinta oli minusta Pohjois-Islannin luontokuvaukset.

[Katariina Torvinen · Rating 4 out of 5]

Hyväntuulista, miellyttävää luettavaa. Täydellistä kesäpäivään. Samalla pääsee matkalle upeaan Islantiin.

[Tomi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen tarina Islannista ja siellä asumisesta. Satu Rämö kertoo hauskasti sekä Islannin kielestä että kulttuurista. Kuuntelimme kirjan kesälomamatkalla @Päivin kanssa ja pidimme tarinasta.

[Emilia · Rating 3 out of 5]

Mukavan leppoista ja hyväntuulista Islantifiilistelyä.

[Mari Ruuska · Rating 3 out of 5]

Kirja tarjoaa mielenkiintoisen sukelluksen islantilaiseen kulttuuriin. Pääasiassa pidin kovasti. Toisinaan kirja kuitenkin tuntui vähän liian "päiväkirjamaiselta" siinä mielessä, että siinä oli minun makuuni vähän turhia ja tylsiä kohtia. Kohtia, jotka itsestä on kiva lukea jälkikäteen omasta päiväkirjasta, mutta joista ulkopuoliset eivät jaksaisi kiinnostua. Kirjassa oli mukana myös jonkun verran reseptejä. Näistä jäi vähän kaksjakoinen fiilis. Tosi kiva ja piristävä juttu heille, jotka haluavat niitä kokeilla. Reseptit olisi ehkä kuitenkin ollut parempi sijoittaa kirjan loppuun omaksi osiokseen. Itse koin turhauttavaksi selata näitä kohtia ohi ja voin vain kuvitella millaista niitä on kuunnella äänikirjana.

[Veera Riikonen · Rating 4 out of 5]

Hyväntuulista ja kepeää luettavaa islantilaisesta elämänmenosta. Satu Rämö kirjoittaa hauskasti ja eläväisesti. Kirjan myötä haluan itsekin retkille ympäri Islantia ja kuumavesialtaisiin lillumaan ja rentoutumaan. 😃

[Elina Mäkitalo · Rating 3 out of 5]

Pidin jossain määrin kirjasta. Paikkana Islanti on aika eksottinen itselle ja ei niin tuttu (esim.kirjallisuudesta tmv.) kuin monet muut paikat. Luonnon ja ympäristön kuvaus ja arjen haasteet ja ilot olivatkin parasta osuutta kirjassa. Jossain määrin tekninen kirjoittaminen oli ainakin aluksi hieman jäykähköä mutta kuten mainitsinkin sisältö oli hyvää. Reseptit olisi voinut jättää pois. Varsinkin kun kuuntelin kirjaa, ne vain tylsistyttävät ja ajatukset karkaavat tekstistä. Moni näistä resepteistä oli vielä melko pitkiä. Lukiessa ne olisi voinut hypätä yli (vaikka en pidä siitäkään, että joutuisin ohittamaan kirjoitettua tekstiä) ja jatkaa tarinaa sen jälkeen. Olisi sen tietysti voinut kuunneltaessakin hypätä yli mutta sitä olisi joutunut edes takas säätämään kun ei olisi tietänyt missä kohtaa resepti loppuu ja missä taas muu teksti jatkuu. Jos reseptejä haluaa laittaa kirjaan (jota en kyllä nää niin tarpeelliseksi ellei ole keittokirja) niin mielellään kirjan loppuun liitteeksi tmv.

Kirja menee Helmet- lukuhaasteessa 2024 kohtaan numero 33. Kirjassa muutetaan maalle.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Vaikka kirjallisessa mielessä voiskin sanoa lukevansa pitkitettyä blogikirjoitusten sarjaa, ei se haittaa ollenkaan. Näin matkustamttoman koronavuoden keskellä on ihanaa tulla tempaistuksi tavalliseen arkeen eksoottisissa, mutta silti täysin tunnistettavissa arkisissa ympyröissä.

Koska en tekisi mieluummin mitään muuta kuin saunoisin ja uisin, kiinnityin erityisesti kuvauksiin islantilaisesta uimahallipoliikasta. Näkemykseni siitä, että kylä ilman uimahallia on ankea, köyhä ja ihmisasumukseksi kelpaamaton, vahvistuu - ja että jos jokainen perhe noudattaisi Rämön reseptiä uimahallikeikasta perheen kesken noin viidesti viikossa, kenelläkään ei olisi aikaa olla stressaantunut, hapan tai alamaissa.

Kuunneltu yhdessä puolison kanssa äänikirjana Saariston rengastiellä + kaakkois-Suomessa.

[Suvi · Rating 4 out of 5]

Olen lukenut Rämön aiemmatkin Islanti-aiheiset kirjat ja ihastuin niiden kautta Islantiin ja islantilaiseen elämäntyyliin. Tämä kirja yllätti silti positiivisesti. Kerronta on sopivan kepeää ja mukaansatempaavaa olematta kuitenkaan pinnallista. Arkikuvauksen lisäksi mukaan oli tuotu paljon historiaa, tarinoita ja yksityiskohtia, jotka miellyttävällä tavalla syvensivät lukukokemusta ja näkemystä islantilaiseen elämään. Rämön perheen elämä ja välillä hurjatkin seikkailut Islannin syrjäseuduilla luonnon armoilla näyttäytyvät lukijalle sadunomaisina, mutta samalla rehellisen arkisina. Kaikesta paistaa rento ja positiivinen elämänasenne. "Kaikki järjestyy" niin kuin islantilaisten motto kuuluu. Jälleen kerran lukijana mieleen jäi kaipuu päästä itse näkemään tuo karun kaunis saari.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Satu Rämön tietokirjassa Talo maailman reunalla pääsin tutustumaan Islantiin ja varsinkin maaseudulle, sillä Rämön nelihenkinen perhe muutti asumaan korkeiden vuorten keskellä olevaan kylään, aluksi vain vuokralle, mutta miten sitten kävikään.

Talo maailman reunalla sisältää kolmekymmentä nimettyä kappaletta, jotka alkoivat Kohtalokkaasta kesälomamatkasta heinäkuussa 2018 ja päättyi kappaleeseen Meri näyttää tänään tummansiniseltä lokakuussa 2020.

Satu Rämön Talo maailman laidalla on omakohtainen kertomus perhe-elämästä Islannin maaseudulla mahtavan vuoristoisen luonnon keskellä. Kirja on hauska ja sisältää paljon tietoa islantilaisesta elämästä, ihmisistä, tavoista, luonnosta ja kulttuurista.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Aihe on lähtökohtaisesti kiinnostava: suomalais-islantilainen perhe muuttaa vuodeksi Islannin maaseudulle vilkkaaseen kyläyhteisöön.

Seuraan Satu Rämöä Instagramissa, joten perhe ja heidän tekemisensä olivat entuudestaan jo vähän tuttuja.

Mutta kirja on vähän tylsä. Sisältö oli isoksi osaksi melko arkista ja mitäänsanomatonta. Eniten pidin kappaleista, joissa kerrottiin luonnon armoille joutumisesta, kuten ajomatkasta sakeassa lumipyryssä, aamusta, jolloin lumi oli kinostunut tukkimaan ulko-oven kokonaan tai kylmän sateisesta vaellusreissusta. Islantilaiset reseptit oli hauska lisä (ehkä pitää kokeilla jotain?). Mutta kyläläisten nimien ja ammattien luetteleminen sekä illanvietot heidän kanssaan eivät jaksaneet kiinnostaa yhtä paljon.

Ihan leppoisaa, harmitonta luettavaa kuitenkin.

[Anni-Mari · Rating 3 out of 5]

Takakannessa lukee "Jotain ihan muuta kuin vuosi Provencessa". Satuin juuri lukemaan kyseisen kirjan ja Talo maailman reunalla oli mielestäni hyvin samanlainen uusien asukkaiden uuteen ympäristöön asettumistarina. Tässäkin oli remontointia ja byrokratiaa, ruokajuttuja, ympäristön kauneutta, paikallisia tapoja ja juhlia, erikoisia naapureita, kylmiä säitä ja runsaasti vieraanvaraisuutta sekä tulokkaiden lämmin vastaanotto. Eli klassista mukavaa nojatuolimatkailua. Joskin Vuosi Provencessa oli minusta ehkä hieman syvempi ja luettavana koukuttavampi, ei ollut ihan näin irrallisia tarinanpätkiä ja sivuhenkilöitä.

[Henri Telkki · Rating 1 out of 5]

Blah.

Joutavia yksityiskohtia raportoiva jokseenkin itseriittoinen tusina elämäntapa-/matkablogi venytettynä kaupalliseksi kirjaksi.

Ei herätä tunteita, luovuus puuttuu, kieli on geneeristä ja yksiulotteista, tarina ei kehity, islantilaisia henkilöhahmoja ei varsinaisesti ole ... Kuin olisi pakotettu kuuntelemaan tunteja tuttavan kertomusta perheen lomamatkasta, joka ei kiinnosta muita kuin kertojaa itseään. Näin siitä huolimatta, että Rämö on asunut Islannissa monta monta vuotta!

Älä lue tätä 'kirjaa' vaan koe Islanti itse!

[Kaija · Rating 5 out of 5]

Oikeinkin mukavaa luettavaa. Päiväkirjamaiseen tyyliin kirjoitettu muutosta pieneen islantilaiseen kylään ja elämästä siellä. Pidin siitä, että vaikka sainkin kunnon pläjäyksen tietoa Islannin historiasta ja nykypäivän menosta, sävy pysyi kepeänä, eikä muuttunut tietokirjamaiseksi. Muutamat reseptit olivat mukava lisä, pannukakkua aion tehdäkin. Koska pidin kaikesta tässä, mainitsen vain hienosti kuvaillut islantilaisten tavat, lumiolosuhteet ja maisemat, jotka saivat pohtimaan matkaa Islantiin (sitten joskus).

[Tinker · Rating 4 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2021
44. Kirjassa on reseptejä

Tekisipä mieli pakata kamat ja karata Islantiin! Kirja kertoo vuodesta, jolloin Satu Rämö perheineen jättää pääkaupungin taakseen ja muuttaa maalle harvaan asutuille Länsivuonoille. Kätevästi ollaan kuitenkin lähellä palveluita ja kylän asukkaat kuulostavatkin kerrassaan kiinnostavilta tapauksesilta. Satu Rämö kirjoittaa rennosti ja keveästi. Kirja vie oikein mukavalle nojatuolimatkalle.


 

[Vickyn Kirjat · Rating 1 out of 5]

Kuuntelin tämän äänikirjana ja se varmasti vaikutti kokemukseen. Lukija oli puiseva, robottimainen ja äänestä kuuli ajoittain väkisin pakotettu hymy. Lisäksi muutamat lauseet toistuivat. Toisaalta en pitänyt myöskään jatkuvien islantilaisten sanojen opettamisesta luettelona. Ei minua kiinnosta kuulla joka pirun vuonon nimeä, eikä jokaisen nimeltä mainitun naapurin asioita. Olisin kaivannut enemmän AITOA tunnetta.

[Pauliina · Rating 4 out of 5]

Päiväkirjamainen matkakertomus elämästä Islannissa. Herätti kaikenlaisia tunteita: halua päästä Islantiin (tai no mihin vaan kylpylämaahan), ahdistusta, iloa, kauhua, surua,... Mietinpä, että jos suunnitelmissa olisi muuttaa Islantiin, haluaisiko sitä tietää näin paljon, kosla tämä teos saattaisi paljastaa maasta liikaa ja ehkä pilata seikkailun. Mutta kun sellaisia suunnitelmia ei ole, Rämön kirjan parissa pääsee kivasti nojatuolimatkalle, eikä tarvitse kastua.

[Rusina · Rating 5 out of 5]

Kaikki alkoi siitä kun jossain otin käteen pöydällä olleen kirjan, jonka kannessa punaiseen hameeseen pukeutunut nainen kävelee rannalla. Luin siitä pätkiä satunnaisotannalla ystävän luona, kahvilassa, kirjakaupassa ja kirjastossa. Lopulta käytin siihen kirjalahjakortin ja ostin omaksi. Se sopii välipalalukemiseksi ja on yhä edelleen yöpöydälläni keskeneräisenä. 

Ja kaikkeen liittyy Forssan seutu, josta Satu on kotoisin ja jossa minä olen pyörinyt kakarasta alkaen.