What do you think?
Rate this book
Querelle-skandaali eli hegemoniataistelu LGBTQ-tähtitaivaan alla - esileikit professori Timo Airaksinen
Querelle-skandaali eli hegemoniataistelu LGBTQ-tähtaivaan alla: esileikit professori Timo Airaksinen"-kirja käsittelee pinkkipesun valhetta, petosta ja huijaamista tutkimusmenetelmänään professori Timo Airaksisen kaksi tärkeää kysymystä siitä, miten identiteetit syntyvät, mistä ne tulevat ja mihin ne menevät, sekä mitä on oikea suvaitsevaisuus? Querelle-festivaali on ehkä koko suomalaisen festariskenen suurin ja tökeröin huijausyritys. Mutta miten korruptio, taistelu Helsingistä ja kokoomus liittyvät festariin? Toimittaja Harald Olausen sai Journalistisen kulttuurin edistämissäätiöltä apurahan ottaakseen selvää mistä kaikesta tässä oikein oli kysymys.
311 pages, Paperback
Published January 1, 2020
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
June 8, 2021
Siis eihän tässä kirjassa mitään järkeä ole. Vaikka tarkoitus on syventyä Querelle-festivaalin taustoihin ja tapahtumiin, käsittelee kirjasta ehkä 35% oikeasti Querellea. Loput 300 sivusta onkin sitten sekalaista sepustusta erinäköisistä asioista. Seuraavia teemoja käsitellään: erinäköisten filosofien (mm Sokrates, Platon, Aristoteles, Kierkegaard, Hegel...) erinäköisiä teorioita erinäköisistä asioista, transaktivismia, detransitiota, queer-sanan erilaisia merkityksiä, homomiesten misogyniaa, kaikkien muiden misandriaa, kokoomuksen politiikkaa, lgbtqia+ liikkeen tilaa yleisesti, Jokeri-leffan juonianalyysiä, Jeesuksen opetuksia, Ranskan vallankumousta ...
Toki osa näistä aiheista voisi liittyä myös Querelleen ja osaa niistä käsitellään myös festivaaliin liittyen, mutta iso osa tästä kaikesta on täysin irrallista, ja punaisen langan löytäminen on vähintäänkin haastavaa. Kirjaa lukiessa on vaikea uskoa, että teksti on yhden ja saman henkilön kirjoittamaa. Mielipiteet samoista aiheista nimittäin vaihtuvat useaan otteeseen. Tässä muutama lemppariesimerkkini: transihmisten oikeudet ja aiheeseen liittyvä narratiivi on kaapannut kaiken hyvän homokulttuurissa / homokulttuuriahan ei ole olemassakaan (eikä niitä homojakaan) / transihmiset ovat vähemmistön vähemmistö ja olleet pitkään erittäin syrjittyjä, joten on hienoa että esim. Pridejen tekijäporukka on monimuotoistunut / transsukupuolisuus on vaarallinen ideologia, erityisessä vaarassa ovat tytöt / jne.
Erityisesti seuraava lainaus ilahdutti:
"Transoikeuksista on tullut hajoavan LGBTQ-korttitalon yhtenäisyyden koetinkivi ei vähiten siksi, että transaktivistit ovat aggressiivisella käytöksellään suututtaneet niin pääosin muun LGBTQ-ryhmän kuin heterotkin, jotka molemmat ovat saaneet enemmän kuin tarpeeksi jatkuvasta taistelusta pieneksi käyneellä suvaitsevaisuuden hiekkalaatikolla, ja kokevat nyt transaktivistit hiertäväksi kiveksi kengissään, joista on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä mahdollisimman pian." (s.267)
Myös kustannustoimittajalle olisi tässä ollut töitä. Kirja on täynnä eritasoisia kirjoitus- ja kielivirheitä. Kappalejako saattaa tulla kesken virkkeen. Toisinaan virke päättyy pilkkuun JA pisteeseen. Isoja kirjaimia on keskellä lausetta ilman sen suurempaa syytä. Kieli on rönsyilevää ja virkkeet mahdottoman pitkiä. Toki tällaiset asiat eivät välttämättä kaikkia ärsytä.
Yllätyksekseni täytyy sanoa, että Olausen kirjoittaa kaiken muun sekalaisen keskellä myös välillä asiaa. Esimerkiksi LGBTQIA+ -yhteisön keskinäisen riitelyn ja huonot välit tunnistanee moni. Eri mieltä en osaa olla myöskään toisinaan aika pelottavastakin absoluuttisen totuuden kulttuurista, jossa yhdestä väärästä sanasta voi joutua ikuiseen pannaan.
No, mitä opimme tästä kaikesta, kysyy Olausen (sivulla 298).
"Emme sitten niin yhtään mitään."
Mitäpä sitä vastaankaan väittämään.
Toki osa näistä aiheista voisi liittyä myös Querelleen ja osaa niistä käsitellään myös festivaaliin liittyen, mutta iso osa tästä kaikesta on täysin irrallista, ja punaisen langan löytäminen on vähintäänkin haastavaa. Kirjaa lukiessa on vaikea uskoa, että teksti on yhden ja saman henkilön kirjoittamaa. Mielipiteet samoista aiheista nimittäin vaihtuvat useaan otteeseen. Tässä muutama lemppariesimerkkini: transihmisten oikeudet ja aiheeseen liittyvä narratiivi on kaapannut kaiken hyvän homokulttuurissa / homokulttuuriahan ei ole olemassakaan (eikä niitä homojakaan) / transihmiset ovat vähemmistön vähemmistö ja olleet pitkään erittäin syrjittyjä, joten on hienoa että esim. Pridejen tekijäporukka on monimuotoistunut / transsukupuolisuus on vaarallinen ideologia, erityisessä vaarassa ovat tytöt / jne.
Erityisesti seuraava lainaus ilahdutti:
"Transoikeuksista on tullut hajoavan LGBTQ-korttitalon yhtenäisyyden koetinkivi ei vähiten siksi, että transaktivistit ovat aggressiivisella käytöksellään suututtaneet niin pääosin muun LGBTQ-ryhmän kuin heterotkin, jotka molemmat ovat saaneet enemmän kuin tarpeeksi jatkuvasta taistelusta pieneksi käyneellä suvaitsevaisuuden hiekkalaatikolla, ja kokevat nyt transaktivistit hiertäväksi kiveksi kengissään, joista on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä mahdollisimman pian." (s.267)
Myös kustannustoimittajalle olisi tässä ollut töitä. Kirja on täynnä eritasoisia kirjoitus- ja kielivirheitä. Kappalejako saattaa tulla kesken virkkeen. Toisinaan virke päättyy pilkkuun JA pisteeseen. Isoja kirjaimia on keskellä lausetta ilman sen suurempaa syytä. Kieli on rönsyilevää ja virkkeet mahdottoman pitkiä. Toki tällaiset asiat eivät välttämättä kaikkia ärsytä.
Yllätyksekseni täytyy sanoa, että Olausen kirjoittaa kaiken muun sekalaisen keskellä myös välillä asiaa. Esimerkiksi LGBTQIA+ -yhteisön keskinäisen riitelyn ja huonot välit tunnistanee moni. Eri mieltä en osaa olla myöskään toisinaan aika pelottavastakin absoluuttisen totuuden kulttuurista, jossa yhdestä väärästä sanasta voi joutua ikuiseen pannaan.
No, mitä opimme tästä kaikesta, kysyy Olausen (sivulla 298).
"Emme sitten niin yhtään mitään."
Mitäpä sitä vastaankaan väittämään.
July 17, 2026
Olipas tässä sekavaa tekstiä. Aihe on mielenkiintoinen, mutta käytiin todella pintapuolisesti läpi. Muusta aiheista sitten kirjoitettiin lukukaupalla. Kirjan olisi voinut tiivistää 100 sivuun
Displaying 1 - 2 of 2 reviews