Itke minulle taivas

by Maiju Voutilainen

Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu. Suositun tubettajan riipaisevia runoja ja mietteitä.

Miltä tuntuu, kun on elettävä pelkällä murheella ja kaaoksella? Kun alakulo valtaa mielen niin että hajoaminen on jo lähellä. Lukija pääsee kirjoittajan ihon alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa hiljakseen pisaroida valoa.
Nämä runot ja mietteet on kirjoitettu sydänverellä.

Videoblogissaan Mansikkka on kertonut avoimesti masennuksestaan ja ahdistushäiriöstään. Hän haluaa valaa kohtalotovereihinsa itsetuntoa ja rohkaista heitä pyytämään apua. Jokainen meistä on arvokas.

Genres: Poetry, Mental Health, Young Adult, Finnish Literature, Audiobook

Audiobook

First published January 1, 2017

Reviews

[lottareadsbooks · Rating 4 out of 5]

Hyvä minä. Taisi olla ensimmäinen runokirja minkä koskaan oon lukenut kokonaan. Tästä oli hyvä aloittaa! Osa runoista oli todella hyviä, osa sellaisia keskivertoisia ja osa sellaisia joita olisin itsekin voinut kirjoittaa. Minuun nämä iskivät. Ja uskon, että tästä kirjasta moni muukin saa ensikosketuksensa runoihin. Toivonkin, että moni nuori aikuinen tähän tarttuisi.

[Mintti · Rating 1 out of 5]

Nuorisolaisten runokirja tunnetulta tubettajalta. Oli tosi heppoinen ja aikalailla SinäMinä-lehden tasoisia runoja.

[Jaana V · Rating 2 out of 5]

On hyvä, jos tunnetun tubettajan teos antaa tukea ja helpottaa pahasta olosta puhumista nuorten keskuudessa, mutta kaunokirjallisuutena tämä ei minus kyllä puhutellut, harmi!

[Sanni Ylimartimo · Rating 3 out of 5]

Äänikirjana tää oli ihanan rentouttavaa kuunneltavaa ja osasta runoista tykkäsin paljonkin.

[Heidi]

En ihan päässyt tähän sisään. Nämä tuntuivat enemmän runon aihioilta, kuin loppuun asti työstetyiltä runoilta. Toisteinen kokonaisuus oli hyvin minäkeskeinen.
Toisaalta, ehkä olen vain liian vanha tähän.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 2 out of 5]

Ei mitenkään kummoisia runoja, osa ihan ajatuksia herättäviä ja samaistuttavia, mutta ehkä oon jo liian vanha tämmöisille.

[Mira · Rating 1 out of 5]

Nämä muistuttavat kovasti runoja, joita kirjoitin itsekin teininä. Nykyään tahdon unohtaa ne enkä laittaa kansien väliin.

Tässä tuntui olevan kolme runoa kerrottuna uudestaan ja uudestaan hieman eri sanoin (joskus puolet sanoista oli samoja). Aiheet vaihtuivat itsetuhoisuudesta rakkauteen yhtäkkiä hyvin hämmentävästi.

[Elina · Rating 2 out of 5]

Ei tehnyt vaikutusta minuun, mutta uskon, että toimii nuorille lukijoille ja heitä varmasti puhuttelee. Äänikirjassa mukava lisä on se, että kirjoittajan itse lukee runot.

[Sara · Rating 2 out of 5]

idea ja aiheet sinänsä hyviä mutta mulle nää runot jäi aika latteiks eikä herättäny mitään erityisiä tunteita. joku kommentoi hyvin että moni näistä ei tuntunu runolta vaan pelkältä ajatuksenjuoksulta mistä oon samaa mieltä. ehkä kaks oli semmosia mistä oikeesti tykkäsin.

[Outi · Rating 3 out of 5]

Kokoelmaan oli ilmeisesti koottu runoja pitemmältä ajanjaksolta, Voutilaisen (s. 1996) teinivuosista tähän päivään asti. Osa näistä oli samanlaisia angstisia vuodatuksia, mitä joka toinen kirjoittanee päiväkirjoihinsa, osa sellaisia, jotka ihaillen luki uudestaan. Voi hyvinkin puhutella Voutilaisen vlogin seuraajia, sillä aiheet runoissa koskettavat puheenaiheita eniten huomiota saaneissa videoissa. Ja hyvä niin, aina on jees jos nuoriso lukee runoja ja miksei lukis.

Hyvä avaus siis, ääni kehittynee vielä lisää.

[Arja-täti · Rating 3 out of 5]

Runoista löysin jotain todella tuttua. Vimmaista ja nuorta. Mutta ei ehkä sellainen kokonaisuus johon palaisin uudelleen. Mutta ilmiönä hyvä. Tähän kirjaan varmasti tarttuu monet jotka eivät muuten runoja kuluta. Ja näistä asioista pitää puhua.

Sitä paitsi kirja näyttää hyvältä.

[Anu-vinkkari · Rating 2 out of 5]

Se tunne kun teinit haluaa varata runokirjaa.
Kyllä tämä varmasti paikkansa kirjaston hyllyssä ansaitsee, vaikka itse luojan kiitos, olen päässyt jo noin suurien tunteiden ulottumattomiin.

*Helpotuksen huokaus*

Jään mielenkiinnolla odottamaan nuorison mielipiteitä.

[Naava · Rating 3 out of 5]

Ihan osuvia runoja. Valitettavan keskeneräisen oloisia valtaosa. Niissä oli ideaa, mutta toteutus ontui. Höh.

[Minja · Rating 4 out of 5]

osuu ja uppoo

[Cecilia Ollikainen · Rating 4 out of 5]

kuvat oli kauniita. runoissa käytiin syvällä ja moniin pystyin samaistumaan. oli kuitenkin helpottavaa huomata, että samaistumispinta oli ehkä enemmän omassa menneisyydessä. jos olisin lukenut tän vaikka vuosi tai puolitoista vuotta sitten, olisin itkenyt. nyt noi ajatukset tuntuu jo kaukaisemmilta.
helposti lähestyttävä runokirja. en hirveesti ole runoja lukenut, joten tää oli hyvä aloitus runojen maailmassa.

[Kiki · Rating 4 out of 5]

Kauniita runoja, vaikka monien aiheet kulkivat syvissä vesissä. Tästä voi varmastikin saada vertaistukea ja apua.
Hienointa on kuitenkin se, jos runojen kirjoittaminen on auttanut itse kirjoittajaa.
Lempirunoni oli Tänään päivä oli kaunis.
Tykkäsin kauniista kuvituksesta, on jotenkin kiva kun runokirjoissa on muutakin kuin vain runot!

[CosmicDancer · Rating 1 out of 5]

1,5 tähteä. Tässä oli muutamia ihan hyviä oivalluksia, mutta päällimmäisenä runot tuntuivat liian alleviivavilta ja vertauskuvat kuluneilta. Vanha täti ei oikein enää pystynyt tällaiseen samaistumaan.

[daniela · Rating 3 out of 5]

osa runoista ihan tosi kauniita ja kosketti mua paljon. osa taas tuntu jääneen vähän kesken, ne oli aloitettu hyvin muttei tuntunut viimeistellyiltä. jokatapauksessa tykkäsin tästä teoksesta :)

[Hanna]

Maiju Voutilaisen runot avaavat nuoren ihmisen sielunmaisemaa: henkistä ja fyysistä kipua, omien rajojen hakemista, kurkottelua toista kohti, pelkoa satutetuksi tulemisesta...

Olen tähän ensilukemalla hiukan pettynyt. Olisin toivonut runoilta jotenkin enemmän: sellaista kerroksellisuutta ja kielen tasoja, joista runoissa pidän. Vaikka minä ehkä pääsinkin takakannen sanojen mukaan kirjoittajan ihon alle, runot eivät erityisemmin menneet minun ihoni alle. Uskon silti, että monelle tämä runokirja tarjoaa samastumisen tunteita - ja ehkä ylipäätään kosketuksen runoihin, sillä luulen, että kirjaan tarttuvat monet mansikkka-nimellä vloggaavan Voutilaisen 160 000 seuraajasta.

[Neo · Rating 3 out of 5]

Toisella lukukerralla tekijän lukemana äänikirjana neljän tähden arvoinen. Tuntuu riippuvan tosi paljon lukemisen kontekstista, sillä kovakantista lukiessa pidin tästä huomattavasti vähemmän. Suosittelen testaamaan äänikirjaversiota!

[Maarit · Rating 3 out of 5]

Muutama runo oli ihan kiva, mutta kokonaisuutena melkoisen tasapaksua tavaraa. En ole kyllä oikeaa kohderyhmääkään tälle teokselle, liekkö siitä sitten kiinni tähän teokseen samaistuminen.

[J. Saloheimo · Rating 3 out of 5]

Parhaimmillaan yksinkertaisuudessaan kaunista ja pahimmillaan keskeneräisiä alkuja.

Moni arvio on maininnut kirjoittajan tubettaja urasta, mutta minusta se antaa kirjasta vääränlaisen odotuksen. Se ei ole laadultaan niiden julkkisten runokirjojen tasolla, jotka ovat viime vuosina herättänyt paljon pahennusta.

Teos on tyyliltään Instagram runoutta, kuvineen ja suppeine kielen käyttöineen. Kyseinen runouden alalaji näyttäytyy monelle pinnallisena (ja kenties se välillä sitä onkin), mutta se on mielestäni tärkeä osa terveen runokentän kirjoa. Se on helppo lukuista runoutta. Juuri tähän kenttään verraten, esimerkiksi Rupi Kauriin, Voutilaisen runo on oikeasti kiinnostavaa.

Osa tämän kirjan runoista tuntuu hyvältä ideoilta, josta ei ole otettu kunnolla irti. Syntyy vaikutelma keskeneräisyydestä, sillä useasta runosta on helppo nähdä miten uudelleen kirjoituksella ja hiomisella tekstit olisivat voineet upota paremmin kokeneemmallekin lukijalle. Tekstien kieli on suureksi osaksi arkista, runolle mahdollista kielen leikittelyä ole juuri käytetty. Tämä yhdistelmä luo kokoelman, jossa tekstien taso vaihtelee paljon. Osa teksteistä kuitenkin osuu ja lähtöideat ovat aidosti kiinnostavia. Valitettavasti vain osa.

Jos pidät Instagram runoudesta, tämä kirja on genrelle tyypillinen ja paikoin oivaltava kokonaisuus. Muille en voi suositella valitettavasti.

[syksy · Rating 1 out of 5]

Muistaakseni tätä ensimmäistä kertaa lukiessani silloin kolmisen vuotta sitten pidin tästä, en kovasti mutta pidin kuitenkin. Nyt uudelleen tähän palatessani äänikirjan muodossa koin lähinnä myötähäpeää, kun mieleen palasi kaikki ne omat teinivuosien samankaltaiset angstirunoni. Tämän kirjan julkaisun aikaan elin vielä niitä aikoja ja sen vuoksi nämä runot silloin varmastikin paremmin kolahtivatkin, mutta nyt kun on kasvanut jo ainakin melkein aikuiseksi ja on hyvin pitkällä mielenterveysongelmista kuntoutumisessa näiden runojen kuunteleminen tuntui kivuliaan nololta. Tuntuu hieman pahalta antaa vain yksi tähti sillä kovasti Maijusta pidän ja häntä arvostan, mutta enhän minä häntä tässä onneksi arvostelekaan. Olen kyllä kiitollinen runoudesta selviytymyskeinona (ja ylipäätään tietysti myös) ja siitä että siitä on ollut myös Maijulle apua samalla tavalla kuin siitä on ollut apua minulle, mutta olen kieltämättä myös kiitollinen siitä ettei oman masentuneen ja ahdistuneen teinimieleni tuotoksia löydy yksienkään kansien välistä.

[Samu · Rating 1 out of 5]

Tuntuu melkein pahalta antaa tälle kirjalle tähtiä.

Disclaimer: rakastan runoutta, mutta en suomeksi. En ymmärrä sitä suomeksi, yhtään enkä koskaan. (Paitsi Risto Rasasta tykkään, don't ask.) Mun ei siis ehkä pitäis edes arvioida suomenkielisiä runoteoksia, koska en vaan tajua, mistä on kyse ja mitä ne yrittävät minulle sanoa. Joku kielimuuriongelma, en ole koskaan oikein jaksanut miettiä tarkemmin.

Tästäkään en siis pitänyt. Perusteiniangstia. Arvostan ja kunnioitan teiniangstia ja sillä on aikansa ja paikkansa (teinivuodet) ja uskonkin, että tämä kyllä resonoi kohderyhmässä ainakin tietylle porukalle. Mulle resonoi kaksi säettä sivulla 40, muusta en saanut irti oikein mitään. Mutta tätä nyt tosiaan ei minua varten olekaan kirjoitettu. Kaksi tähteä vaikka sitten siitä. Hmm. Tai ehkä puolitoista.

[Sara · Rating 3 out of 5]

Saattaa olla, että olen vain väärässä pisteessä elämässäni, mutta nämä runot eivät puhutelleet kovin syvästi. Välillä olisin käyttänyt myös erilaista sanajärjestystä tai sanavalintaa. Hienoa kuitenkin, jos tämä saa nuoret lukemaan runoja ja jotkut löytävät siitä lohtua. En sano, että runot eivät olisi olleet ihan hyviä, mutta ehkä ne vain olivat juuri sitä - ihan hyviä ja kivoja. Pidin eniten runosta, josta kirja on saanut nimensä. Ihan ok lukukokemus, mutta en usko, että palaan tämän ääreen enää uudestaan.

[Laura]

Jos olisin lukenut kirjan jo joskus aikaisemmin, olisin varmasti pitänyt näistä runoista enemmän. Pystyin välillä tunnistamaan ne tunteet ja sen ahdistuksen, jota runoissa kuvattiin, mutta jotenkin runot jäivät melko kaukaisiksi. En varmasti ole kirjan kohderyhmää, joten sinänsä en ihmettele. Nuorille varmasti hyvä kirja, samaistuttavaa tunteiden aallokkoa ja melko matalan kynnyksen runoteos.

Itse kyllä tätä lukiessani usein unohdin lukevani runoja, enemmänkin tuntui joltain proosalliselta päiväkirjalta.

Todella vaikea miettiä tähtien määrää, jätän toistaiseksi arvioimatta.

[Jenny · Rating 5 out of 5]

Olen joskus aiemmin lainannut mutta en ole saanut luettua, koska kuvittelin runokirjojen olevan sellaisia, joita ei voi lukea. Kun tajusin runokirjojen olevan sellaisia, joita voi lukea niin se oli mullistavaa.

Maiju osasi kuvata hyvin sitä mitä voisin kuvitella kun on todella paha olla. Olen itsekin aikanaan pohtinut saman tyyppisiä teemoja mutta ei noin vahvasti. Koen, että tämä voisi auttaa mielenterveydestä kärsiviä ihmisiä jotka kokee olevansa kelpaamattomia yhteiskunnalle, vaikka todellisuudessa he ovat niin tärkeitä ihmisiä heidän omaisilleen.

[jennu 🦦✨🫶🏻 · Rating 3 out of 5]

ihan kiva. tässä oli paljon teemoja jotka on ja koskettaa edelleen itseä, mut ehkä nään ne jo jotenki objektiivisesti kun ei kosketa niin paljon. oisin rakastanu tätä joskus teinivuosien keskellä kun kaikki oli jotenki niin suurta ja kamalaa.

2,5*, kuvitukset oli hienot. en koe ehkä lukevani tätä uudestaan paitsi jos joku teema nousee pinnalle tulevaisuudessa. nään että tää on hyvä samaistuminen ehkä ihmiselle joka pyörii vähän tummemmissa vesissä. mutta ei tältä silti ihan kauheesti mitään kannata odottaa.

[nykkylpöhisee (verna) · Rating 1 out of 5]

Nyt oli kyllä sen tason kakkaa ettei mitään rajaa. Tässä oli noin 5 lausetta joista pidin mutta mitkään niistä eivät olleet samassa runossa tai "mietteessä". Sanavarasto oli niin köyhä ja aihepiiri niin rajattu että ajoittain luulin lukevani samaa hyvin yksipuolista runoa vain huomatakseni että olin itseasiassa lukenut neljä. Tuntui siltä että runollisen taidon puutetta yritettiin korvata syvällisillä ihmiskokemuksilla mutta synkimmätkin runot tuntui hyvin pintaa raapaisevilta, vaikka maijulla varmasti on syvyyksiä. Ois ehkä kannattanut aloittaa proosasta jos oli pakko aloittaa ollenkaan.

[Lise · Rating 2 out of 5]

Ymmärrän, jos nuoret löytävät tästä runokirjasta samaistumisen aiheita, mutta ei tämä tyyli minuun oikein napannut.

Runot olivat lyhyitä ja puolikkaan tuntuisia. Osa runoista sisälsi ristiriitaisen sanoman. Tässä runoteoksessa oli sellaista väkinäisen "syvällisyyden" hakua, mikä ei myöskään minusta toiminut.

Runojen minäkeskeisyys alkoi ärsyttämään. Olisin toivonnut runoilta enemmän heijastelua ja ongelmien pohtimista tai aitoa toiveikkuutta.

En ollut tämän runokirjan kohdeyleisöä, ja minusta teos tuntui keskeneräiseltä, ikään kuin runokirjan luonnokselta.

2/5