Viihdyttävä tietokirja suomen kielen historiasta ja tarinoista sanojen takana. Tutkimus paljastaa jatkuvasti uutta ja yllättävää tietoa kielestämme.
Sana sanasta kertoo, millaisia merkityksiä, rakenteita ja tarinoita monien arkipäiväisten sanojen, nimien ja ilmausten taustalla on. Suomen kielen menneisyys on täynnä kansojen kohtaamisia ja kummallisia sattumuksia. Kieli myös paljastaa, millaisessa yhteiskunnassa ennen on eletty ja mikä milloinkin on ollut tärkeää ja sanomisen arvoista. Kieleen tulee jatkuvasti läjäpäin uusia sanoja ja rakenteita, jotka alkavat elää vanhojen rinnalla tai hautaavat ne alleen. Mitä Suomi tarkoittaa? Miksi mennään saunaan? Sana sanasta esittelee nykynäkemykset Suomen ja saunan etymologiasta sekä kertoo, miksi kieli ylipäänsä muuttuu.
Ville Elorannan ja Lotta Jalavan Sana sanasta on täydellinen herkkupala kielestä kiinnostuneille ihmisille. Siinä on käsitelty kaikkia kielen osa-alueita - sanaston alkuperää, äännemuutoksia, nimistöä, lauserakenteita, lainakerrostumia ja sukukielisyyttä - niin innostavasti, että se tulee ahmittua kuin paraskin dekkari. Tällaista yleistajuista kielitieteen julkaisua tarvitaan, oikeastaan janotaan. Onko kiinnostavampaa asiaa olemassakaan kuin kieli, sillä se on varastoinut valtavan määrän historiaa ja kulttuuria, joka on tässä nenämme edessä, päivittäisessä käytössä! Sen kun vain vähän katsoo tarkemmin.
Etymologia on aivan huippukiinnostavaa. Siksi tartun innolla kaikkiin kirjoihin, jotka pureutuvat kielen rakenteisiin ja sanojen takana piileviin selityksiin ja taustoihin. Toimittaja-kielenhuoltaja Ville Elorannan ja tutkija Lotta JalavanSana sanasta : Suomen kielen jäljillä on tällainen teos, ja miten mielenkiintoinen se onkaan!
Kirja on täynnä hyvää kansantajuista selitystä siitä, mistä ja miten suomen sanat ovat vuosituhansien aikana muotoutuneet. Suomen monimuotoiset sukulaissuhteet niin Uralin suuntaan kuin eurooppalaisiin kieliin tulevat perinpohjin selviksi. Suomi on Euroopan kielten joukossa omanlaisensa, mutta silti vahvasti kytköksissä: lainatavaraa on liikkunut molempiin suuntiin. On myös kiehtovaa, miten suomi on ollut eräänlainen pakastin, joka on säilyttänyt germaanisia lainasanoja vanhemmassa muodossaan. Esimerkiksi ruotsissa å on myöhemmin korvannut pitkän aa-vokaalin ja ö au-yhdistelmän. Niinpä ruotsin skön on säilynyt suomen sanassa kaunis lähellä alkuperäistä germaanista skauniz-muotoa ja valkosipulin toinen nimi kynsilaukka näyttää, miten lök on aiemmin ollut lauk (ja on edelleen islannissa laukr).
Sana sanasta on tulvillaan mielenkiintoisia esimerkkejä ja anekdootteja. Sain esimerkiksi selityksen sille, mistä Kangasalan Vesijärvi on äärimmäisen lattean nimensä saanut: arvellaan, että taustalla olisi kahta vesialuetta yhdistävää välijokea tarkoittava sana viksi tai veksi. Vesijärven ja Längelmäveden välissä on järviä yhdistävä lyhyt Vääksynjoki, joten ehkäpä Vesijärven alkuperäinen nimi on ollut Veksijärvi ja kun veksi-sanan merkitys on unohtunut, järven nimeksi on tullut ajan mittaan Vesijärvi. Tismalleen sama asetelma toistuu myös Asikkalassa Päijänteen ja Vesijärven välissä.
Kirjailijat ovat halunneet jakaa tuoretta, ajankohtaista tutkimustietoa suurelle yleisölle. Tämäkin on aihe, jossa sellaiselle on kysyntää, erilaisia enimmäkseen hakoteillä olevia kansanetymologioitahan on viljalti. Suomesta puuttuu onneksi englannissa tavanomainen taipumus selittää vanhoja sanoja lyhenteiksi; harmi vain, että lyhennekieli – vaikkapa sellaiset sanat kuin radar ja laser – yleistyi vasta toisen maailmansodan jälkeen ja minkään sitä vanhemman sanan selittäminen lyhenteenä on lähes varmasti väärin. Sana sanasta on enimmäkseen erinomaisen luettavaa ja kiinnostavaa tekstiä maallikollekin, kielitieteellistä asiantuntemusta ei paljoa vaadita.
Nyt kun tätä kirjoittaakseni haeskelin kirjasta tiettyjä kohtia, kirjan rakenne osoittautui aika hajanaiseksi, samanlaisista asioista puhutaan monessa eri kohdassa. Nimiä käsitellään esimerkiksi monessa kohtaa eri kanteilta, mutta missäs kohtaa siitä Vesijärvestä nyt sitten puhuttiinkaan? Sain selata kirjan läpi kolme kertaa ennen kuin löysin. Tässä kohtaa olisin kaivannut hakemistoa! Luettaessa rakenne ei kuitenkaan haitannut, ahmin kirjan innokkaasti. Vaatiihan tämä ison annoksen innostusta etymologiaan ja kieleen, mutta jos sitä löytyy, niin onhan tämä huikeaa herkkua.
Varsin kielitieteellinen retki suomen kieleen, omat yliopistotason kieliopinnot kyllä auttoivat kärryillä pysymisessä. Paljon hauskaa ja kiinnostavaa uutta tietoa, ja monta totuutena pitämääni myyttiä murrettiin (esim. nimi Suomi ei ehkä liitykään suohon). Toimi hyvin äänikirjana ja veikkaan, että tässä formaatissa kirja oli vähemmän raskas — tuntui kuin olisin ottanut osaa kiinnostavaan ja mukavaan luentosarjaan.
Bonuspisteitä siitä, että oma sukunimeni mainittiin tässä myös.
Maallikon näkökulmasta varsinainen syväsukellus suomen kielen sanojen maailmaan. Tämän kirjan luettuaan ymmärtää paitsi kielemme juuria myös sitä, miten niitä tutkitaan, ja mitä kieli kertoo kansamme (muinaisesta) historiasta. Kertakaikkisen kiehtova aihe siis!
Kielten ja sanojen kehittymisen ymmärtäminen vaatii pikkutarkkaa perehtymistä erilaisiin todisteisiin ja aihetodisteisiin ja tehtävä käy tietysti mitä hankalammaksi mitä kauemmaksi ajan hämärään mennään. Suomenkin juuret voidaan ulottaa vain noin 4000 vuoden taakse kantauraliin, vaikka kauemmashan ne toki kulkevat. Kielten yhteisestä sanastosta voidaan myös päätellä, missä elämisen oloissa kielet ovat vielä olleet tekemisissä keskenään.
Yksityiskohtiin paneutumista vaativan aiheen kirja on yksityiskohdissaan raskas lukea, siitä ei pääse mihinkään. Asiat täytyy usein selittää tavun tai kirjaime tarkkuudella, jotta argumentti - vaikka kansantajuistettunakin - tulisi selväksi. Kirjan on jäänyt myös jonkin verran toistoa, ja jostain syystä kaikkein yksityiskohtaisin ja siksi raskain luettava aihe oli sijoitettu ihan alkuun (ilman mitään varsinaista johdantoa). Sen yli pusertaminen ja koko teoksen lukeminen kuitenkin palkitsee.
Eloranta jatkaa edellisten kirjojen linjalla. Tutkittu tieto suomen ja sukukielien etymologiasta avaa taas herkullisia näkökulmia historiaan. Näitä lukisi loputtomasti.
Kuuntelin tätä kirjaa äänikirjana. Ensimmäisen parin luvun jälkeen olin ähkyssä: sanojen etymologioita luetellaan niin että hitaampaa heikottaa. Mutta sitten antauduin virran vietäväksi ja nautin joka hetkestä. En tiedä muistanko enää yhtään mitään, mutta tämä kannatti kuunnella runsaiden oivalluksen elämyksien tähden. Sanojen alkuperää ei intuitiolla helposti ymmärrä, mutta kun ymmärtää, niille löytyy syvempiä merkityksiä.
Tilasin printtiversion, että voin palata yksittäisten kirjassa mainittujen sanojen etymologiaan ja maistella niitä huolellisesti. Erityisesti kiinnostaa yksi kirjassa muutamankin kerran mainittu sana, se kun sattuu olemaan lapseni nimi.
Teoksessa käsitellään paljon mm. etymologiaa, nimistöä, historian äänteellisiä muutoksia ja sukukieliä. Yleistajuiseksi tarkoitetuksi teokseksi tässä oli melko paljon alan tieteellistä terminologiaa, jota ei kuitenkaan avattu lukijalle sen enempää, ja paikoin kontekstikaan ei lisännyt informaatiota. Itselleni tämä ei suomen kielen ammattilaisena ollut ongelma, mutta ilman yliopistotason kielitieteen opintoja teksti saattaa olla aika tiukkaa ja paikoin vaikeaselkoista kamaa. Siispä ajattelen, että ajatus yleistajuistamisesta on kannatettava, mutta toteutus ei vielä aivan yltänyt populaariksi tietokirjaksi.
Kuuntelin teoksen äänikirjana, jolloin rakenteelliset ongelmat kenties korostuivat. Teoksesta oli vaikea löytää punaista lankaa, vaikka yksittäiset osiot ja knoppitiedot olivatkin mielenkiintoisia. Olisin kuitenkin kaivannut enemmän metatekstiä eri osioiden ja osioiden sisällä puhtaan asiatykityksen väliin. Suuri osa sisällöstä oli tuttua opinnoista (ja S2-opettajan arkipäivää), mutta paljon tuli myös palautettua mieleen ja opittua jotain uuttakin.
Suositus erityisesti fennisteille ja muille kielestä kiinnostuneille, jos kaipaa kielihistoriajännää!
Suosittelen vahvasti kirjaa asiasta jo valmiiksi kiinnostuneille lukijoille. Vaikka teksti oli itsessään kansantajuista, edellyttää sanojen alkuperää jäljittävän salapoliisityön seuraaminen melko huolellista lukemista. Toisaalta humoristisemmat huomautukset kevensivät tunnelmaa ja lukukokemusta onnistuneesti.
Selkeämmin erotettu esipuhe tai johdanto olisi voinut tehdä hyvää kirjan rakenteelle. Nyt alkumetreiltä asti lukijalle annetaan valtavasti esimerkkisanoja, mutta ei yleiskatsausta käsillä olevan teoksen tarkoituksesta ja sisällöstä.
Kannen graafinen suunnittelu ja tekstin taitto ansaitsivat oman näkemykseni mukaan 10/10 pistettä. Tämä kirja on varsin kaunis esine omistaa hyllyssään.
Suomen kielestä kiinnostuneelle (eli minulle) oikein sopiva kirja. Pidin erityisesti sanojen alkuperää käsittelevistä pohdinnoista. Sen sijaan erilaiset kielioppia tai äänteiden muuntumista käsittelevät osat olivat minulle mielenkiintoisuudestaan huolimatta liian monimutkaisia kuunneltavaksi. Kirja olisikin näiltä osin vaatinut hieman tarkempaa perehtymistä ja todennäköisesti ihan konkreettisen kirjan lukemista alleviivauksineen ja muistiinpanoineen.
Kiinnostava, ja joitakin erittäin hyviä kohtia oli, mutta esimerkkejä lueteltiin sitä tahtia, että yksityiskohtia ei voinut muistaa ja kokonaiskuvaa oli vaikea muodostaa. Ihmisten ja paikkojen nimiin palataan myös yhä uudestaan ja uudestaan, ja kyllästyin siihen.
Huh, hengästyttävä teos! Tietomäärää ja sen yksityiskohtaisuutta ei voi kuin ihailla, mutta samalla aivot ovat ihan ähkyssä. Onneksi kirjasta ei ollut varauksia ja ehdin uusia lainan, en olisi mitenkään saanut tätä kirjaa luettua yhtään nopeammin. Parhaimmillaan kirja olisi varmasti muutama sivu kerrallaan makustellen.
Eloranta ja Jalava kertovat suomen kielen synnystä ja muutoksista yksittäisten sanojen ja nimien kautta. Sanat ovat matkanneet entisaikojen ihmisten mukana maasta maahan, kielialueelta toiselle ja yhteiselon myötä sanat ovat jääneet elämään myös muissa kielissä. Oli opettavaista lukea, miten paljon lainasanoja on käytössä yhä tänäkin päivänä. Kirja sisältää myös jonkin verran kuivakkaa huumoria ja kiinnostavia tarinoita muidenkin kuin lainasanojen alkuperästä. Nimetkään eivät aina ole sitä miltä näyttävät.
Hieno teos. Toivottavasti jotain jää muistiinkin tämän ähkyn jälkeen.
Välillä aika syvällistäkin erittelyä sanojen historiasta ja kehityksestä, mutta sopii hyvin kielistä tai kielestä kiinnostuneelle ihmiselle! Opin paljon suomen kielestä ja sen suhteista muihin kieliin. Sopii erityisen hyvin luettavaksi Elorannan & Leinon teoksen Sanaiset kansiot jälkeen, kirjat täydentävät toisiaan hyvin ja antavat hyvän kuvan suomen kielestä.
Kolme ja puoli tähteä. Oli kiva päivittää suomea koskevat hatarat muistikuvat nykyaikaan, mutta olisin kaivannut kansantajuistamiseen tähtäävään kirjaan vahvempaa punaista lankaa lukujen välille. Puolestani ykkösluvun olisi voinut sijoittaa myöhemmäksi kirjaan, mutta toisaalta oma kiinnostukseni painottuu juuri viimeiseksi jätettyyn muodonmuutos-lukuun.
Vahvasti kielitieteellinen kirja, joka löytyi myös äänikirjana. Äänikirjana kirja meni nopeasti makustellen, mutta järeämpää tietoa kirjasta saa, kun lukee sen paperikirjana.
Mielenkiintoinen kirja kielen historiasta ja synnystä, joka ei äkkiseltään aiheena kuulosta kovin mielenkiintoiselta. Helppo lukuinen ja sopivan syvällinen ainakin tällaiselle maallikolle.