Murhattu ministeri – Heikki Ritavuoren elämä ja kuolema

by Lasse Lehtinen

Murhatun ministerin elämäkerta kuvaa kansakunnan tuhoisaa kahtiajakoa.

Joskus jääminen rintamalinjojen välille on kohtalokkaampaa kuin puolen valinta. Tämän joutui kokemaan sisäministeri Heikki Ritavuori, joka ajoi luokkasopua ja kansalliseen sovintoon tähtääviä uudistuksia.

Kansanvaltaa ja itsenäisyyttä puolustanut Ritavuori kuoli ruotsinkielisen aktivistin ampumiin luoteihin kotiovellaan Helsingissä helmikuussa 1922.

Autonomian ajasta itsenäisyytemme levottomiin alkuvuosiin ulottuva vaikuttava elämäkerta osoittaa, että suvaitsemattomuus ja vihapuhe eivät ole uusia ilmiöitä. Etenkin suhde Venäjään on jakanut kansakuntaa sukupolvien ajan.

Genres: Biography, History, Finnish Literature

512 pages, Hardcover

Published September 10, 2021

Reviews

[Pekka Mukkala · Rating 3 out of 5]

Lasse Lehtisen kirjaa kehuttiin Helsingin Sanomissa hänen parhaakseen. Tässä oli syy miksi tartuin siihen, mutta petyin varsin nopeasti. Odotin uutta tietoa Ritavuoresta, mutta lukiessani saatoin todeta, että Lehtisen uudet lähteet olivat varsin niukat ja tekstissä hän tukeutui pääosin julkaistuun kirjallisuuteen. Tästä johtuen Lasse Lehtinen kirjoittaa Ritavuoren henkilöhistoriaan mukaan tunnettuja historiallisia tapahtumia, joita hän on lähdekirjoista poiminut. Teksti on sinänsä sujuvaa, mutta sellaiselle lukijalle, joka tuntee Suomen historian hyvin, siinä ei ole kovin paljon uutta. Välilä tekstissä esiintyy enemmän Tannerin nimi kuin Ritavuori, sillä Lehtinen on muutama vuosi sitten julkaissut massiivisen elämänkerran Tannerista. Kirjan viimeisellä viidenneksellä Ritavuoren tarina lähtee kuitenkin lentoon, koska lähteitä murhasta on paljon. Tämä ei kuitenkaan pelasta kirjaa, sillä Tapani Niku on myös tehnyt 2004 aiheesta kirjan, joka kannattaa lukea. Lehtisellä on parempikin kirjoja kuin tämä,mikä tiedoksi HS:n arvostelijalle todettakoon. Pisteet 6/10.

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Lasse Lehtisen "Murhattu ministeri - Heikki Ritavuoren elämä ja kuolema" (Otava, 2021) on pitkän linjan poliitikon ja kirjailijan kehuttu teos Heikki Ritavuoresta (1880-1922), joka ammuttiin kotiovelleen Helsingin Nervanderinkadulla melko tarkalleen sata vuotta sitten. Sisäministerin murha on ainoa laatuaan Suomen poliittisessa historiassa.

Ritavuori edusti Kansallisen Edistyspuolueen vasemmistoliberaalia siipeä. Hän ajoi esimerkiksi punavankien armahduslakeja, halusi organisoida Etsivän Keskuspoliisin uudelleen, vastusti aggressiivista ulkopolitiikkaa Itä-Karjalassa ja joutui muutenkin kahnauksiin radikaalia oikeistoa edustavien aktivistien kanssa.

Sisäministerin ampui Ernst Tandefelt, aikalaistenkin mielestä vähän surullinen tapaus, joka hermostuksissaan ampui aluksi itseään jalkaan ja tuskin olisi pystynyt itse suunnittelemaan ja toteuttamaan murhaa. Salaliittoa ei kuitenkaan koskaan tutkittu niin hyvin ja kattavasti kuin olisi ollut syytä.

Kirjasta käy hyvin ilmi, että vihapuheella, maalittamisella ja samanmielisten kuplassa elämisellä on pitkät perinteet, eivätkä ne ole vain nykyajan vitsauksia. Hufvudstadsbladetissa ja muissa oikeistolehdissä hyökättiin voimakkaasti Ritavuorta vastaan ja esitettiin suorastaan valheellisia väittämiä häntä kohtaan. Merkillepantavaa on sekin, että murhaajaa pidettiin Hufvudstadsbladetin muistokirjoituksessa "yksittäisenä fanaatikkona", mikä nostaa sekin mieleen kaikuja nykypäivästä. Näinhän meillä on tapana mietiskellä nytkin.

Lehtinen kirjoittaa sinänsä hyvin, mutta maalaa kuvaansa Venäjän vallan viimeisistä vuosista ja Suomen itsenäistymisestä niin lavealla pensselillä, että Ritavuori tuntuu hetkittäin jäävän lapsipuolen asemaan omassa elämäkerrassaan. Lähinnä sen vuoksi rokotan yhden tähden, muutenhan teosta kelpaa suositella historiasta kiinnostuneille lukijoille.

[Taneli Repo · Rating 3 out of 5]

Heikki Ritavuoren (1880-1922) elämäkerta kartoittaa mainiosti Suomen itsenäistymisajan tapahtumia. Lehtinen on löytänyt runsaasti materiaalia Ritavuoren nuoruudesta ja sisäministerin murhastakin aineistoa on melko hyvin. Sitä vastoin muutamalta vuodelta ennen kuolemaa materiaalia on ilmeisesti ollut liian vähän, koska tarina lipsuu hieman aiheen viereen, ja selostaa pitkällisesti ja sinänsä toki mielenkiintoisesti mm. Väinö Tannerin ja muiden aikakauden poliitikkojen toimia. Ritavuoresta mainitaan mm. että tämä määrättiin toukokuussa 1918 "sotavankien tutkintotuomariksi", mutta tästä sinänsä mielenkiintoisesta elämänvaiheesta ei kerrota yhtään enempää, vaan siirrytään suoraan Mannerheimin voitonparaatiin.

Lehtisellä on selvät sympatiat politiikan keskitien kulkijoille, joihin hän lukee Väinö Tannerin kaltaiset oikeistodemarit ja Ritavuoren tapaiset vasemmistoporvarit. Lehtisen arvion mukaan sisällissodasta oli lähinnä haittaa vasemmiston tavoitteille, koska ilman sitä hyvinvointivaltion rakentaminen olisi voitu aloittaa jo 1920-luvulla. Lehtinen lienee oikeilla jäljillä.

Murhattu ministeri ei ole mikään mullistava klassikko, mutta kylläkin lukemisen arvoinen kirja.

[Simo · Rating 4 out of 5]

Yksityiskohtainen eepos Suomen itsenäistymisen yhteiskunnallisista vaikutuksista ja yksilöstä tapahtumien keskipisteessä. Murhattu ministeri täydentää kokonaiskuvaa kiivaista ja väkivaltaisista 1910-20 taitteen vuosista Suomessa ja Euroopassa. Uhri oli vahva suomalaisuuden ja kansallistunteen edistäjä ja kenties juuri sovittelevuutensa vuoksi joutui nationalistisempien uhriksi. Henkilön elämänvaiheet ja teot perataan tarkasti ja kontekstoidaan. Kirjan jälkimmäisellä puoliskolla herättää ajoittain ihmetystä aikalaisen Väinö Tannerin tekojen selostaminen, joka ei ole kaikilta osin relevanttia ja saa pohtimaan kuka olikaan kirjan päähenkilö.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 3 out of 5]

En ole varma, oliko tämä Ritavuoren elämäkerta vai ansiokas katsaus Suomen itsenäisyyttä edeltäneeseen aikaan ja itsenäisyyden ensimmäisiin vuosiin, jossa kuriositeettina esiteltiin myös Ritavuoren elämää.

[Jarno Mehtiö · Rating 4 out of 5]

Paras Lehtisen kirjoittama kirja. Teos käsittelee murhattua sisäministeri Ritavuorea, mutta ennnen kaikkea se on kuvaus Ritavuoren ajasta. Tämän Lehtinen itsekin kertoi tavoitteeksi haastattelussa, koska hänen mielestään nykylukijan voi muuten olla vaikea päästä käsiksi hahmoon. Taustaa käsitellään niin kattavasti, että välillä Ritavuori veinaa jäädä sen taakse piiloon. Idea on loistava, mutta onnistuakseen täysin, kirjan olisi pitänyt olla tuplaten pidempi. Tällöin mukana olisi ollut sekä henkilöhahmoa että taustaa. Toki moinen Goodwinin lähestyminen vaatii paljon aikaa, rahaa ja varmaan myös apulaisia.

Kirjassa hahmotetaan, miten jo 1800-luvulla oli aktivisteja. Vuosisadan alun murhatapaukset tiedetään, samaten kuin sisällissodan tapahtumat. 1920-luvlla oli siis jo olemassa useamman polven aktivisteja, joille väkivalta oli ihan pätevä ratkaisukeino.

Samaan aikaan lehdet viljelivät surutta vääristeleviä uutisia. Aikakaudella, jolloin lehtiä oli paljon, mutta pääasiaksi luettiin omaa suuntaa kannattavia lehtiä, saatiin aikaiseksi turvallinen kaikukoppa.

Ritavuori lähti vastustamaan heimoaatteen kannattajia, jossa hän sai vastaan sekä aktivistit että lehdet. Tämän johdettua Suomen viimeiseen poliittiseen murhaan jäi tutkinta pahasti kesken. Poliisit eivät ilmeisesti nähneet järkeväksi katsella kuinka korkealle suojeluskuntiin tai armeijaa tai muualle yläilmoihin jäljet johtaisivat.

Kirjassa olisi kyllä saanut käsitellä hieman enemmän Ritavuoren vaikutusta Suomen valtiomuotoon sekä torpparivapautukseen. Nämä ovat teemoja, jotka olisivat vaatineet sekä laajempaa taustoista itse teemasta että Ritavuoresta. Mutta kyllä noin gradun kokoisia teemoja mahtuu hyvää kirjaan useita. Samalla olisi voinut pohtia vielä painokkaammin Ritavuoren osuutta liberaaleissa piireissä, jotka eivät tuohon aikaan olleet kovinkaan isot. Yhteys Tanneriin nostetaan esiin, koska Lehtinen. Mutta Ritavuoren kohdalla kyllä oikeutetusti, toimihan Heikki eräiden punaisten asianajajana sisällissodan jälkeen.

Kannattaa lukea kuvauksena ajasta ja hengestä.

[Kaj Roihio]

Suomessa on itsenäisyyden aikana murhattu onneksi vain yksi huomionarvoinen poliitikko, sisäministeri Heikki Ritavuori. Lasse Lehtinen on kirjoittanut aiheesta hyvinkin kiitettävän kirjan, joka valaisee murhan taustoja yksityiskohtaisesti ja huolellisesti. Uhrista itsestään tosin piirretään ehkä pikkuisen liian täydellinen kuva epäuskottavan hyveellisenä oikeudenmukaisuuden esitaistelijana. Murhattu ministeri on lisäksi myös selonteko suomalaisesta yhteiskunnasta itsenäisyyden alkuvuosina, sen äärimmäisyyksistä ja verisestä syntyhistoriasta. Lehtinen pyrkii kirjassaan tasapuolisuuteen, mutta uskaltaa myös osoittaa sormella, keitä pitää murhaan vastuullisina. Ruotsinkielisen lehdistön ja varsinkin Hufvudstadsbladetin osuus murhanhimoisen hysterian lietsonnassa tuntuu jotenkin irvokkaalta verrattuna kielivähemmistön kovin vapaamieliseen ulkokuvaan nykypäivän Suomessa. Näinä aikoina ajatus rynnätä aseistettuna rajan yli vapauttamaan Itä-Karjalan korpikyliä ryssän ikeestä tuntuu myös harvinaisen todellisuuspakoiselta, mutta ne todellakin olivat toisenlaisia aikoja. Kiivaita, väkivaltaisia ja seurauksista piittaamattomia aikoja. Murhasta tuli viime kuussa kuluneeksi sata vuotta ja reittioppaan mukaan kodistani on 650 metriä sen tapahtumapaikalle. Talon seinässä oleva kirjoitus muistuttaa järjettömästä veriteosta eikä sitä pidäkään unohtaa. Ei koskaan.

[Kalle-Pekka Hietala · Rating 4 out of 5]

Paljon tietoa henkilöhahmojen ja tapahtumien muodossa. Ritavuoren elämänkaari käydään laajasti läpi ja kirjassa nostetaan esille eri draaman kaaret vuosien ja vuosikymmenien varrella. Samalla voi huomioida, ettei poliittinen keskustelu ole valitettavasti kehottnyt nykyaikaa ja Ritavuoren aikaa vertaillessa. Viholliskuvat, vastakkainasettelu ja ovat kuuluneet ja valitettavasti tulevat kuulumaan politiikkaan. Kuitenkin kirja nosti esille arvostukseni Ritavuorta (Tannerin ja Ståhlbergin lisäksi) kohtaa, kuinka hän pyrki toiminnallaan yhdistämään kansaa pelaamaan yhteen hiileen ja vastusti ääriajattelua salin vasemmalta tai oikealta laidalta. Juuri tämän kaltaisia poliitikkoja tarvittaisiin lisää ja paljon. Suosittelen lukemaan.

[Markus Lustig · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen yleishistoriallinen teos Suomen vapaussodan ja itsenäistymisen ensivuosista, jonka päähenkilönä seikkailee Heikki Ritavuori. Yleishistoriallinen siksi, että välillä käsitellään historiaa, muita henkilöitä ja ulkopoliittisia tapahtumia enemmän kuin Ritavuorta ja näiden tapahtumien silta Ritavuoreen jää epäselväksi.

Olisin toivonut selkeää rajausta Ritavuoreen ja hänen mielipiteisiinsä ja politiikkaan - nyt monessa kohtaa laajalti selitettiin Tannerin ja muiden poliitikkojen kantoja, mutta Ritavuori oli omassa kirjassaan sivuroolissa.

Kerronta on toki sujuvaa ja kronologisesti sekä loogisesti etenevää.

[Saku Mantere · Rating 5 out of 5]

Hieno sekoitus henkilöhistoriaa, historian dogmien uudelleenarviointia ja laajempaa historiankuvausta. Ritavuoreb psykologinen profiili nousee myös ansiokkaasti esiin kirjeistä ja päiväkirjamerkinnöistä. Erityisesti pidin Lehtisen tavasta upottaa päähenkilön tarina osaksi autonomian ajan, sortokausien ja itsenäisyyden ensimmäisten vuosien ajankuvaa.

[Anna-Maria Tuominen-Reini · Rating 3 out of 5]

Lasse Lehtisen kirjaa ministeri Ritavuoresta kehuttiin Helsingin Sanomissa, joten päätin kuunnella sen. Kirjan parasta antia on kuvaus Suomen kahtiajaosta sata vuotta sitten,, ei niinkään Ritavuoren elämäkerta. Aikamoisen epävakaata aikaa, täynnä poliittista liikehdintää ja murhia. On hyvä tiedostaa mitä on ollut, jotta voi oppia tulevaa varten.

[Morthen · Rating 4 out of 5]

Erittäin mielenkiintoinen kirja, jossa ainakin itselle tuli paljon uutta tietoa. Sisälsi paljon faktatietoa, mutta tietyiltä kohdin historiankuvaus oli jopa vähän liiankin virtaviivaistettua.

Pidin silti hyvänä lukukomruksena, ja suosittelen kaikille, joita suomalaisen poliittisen kehityksen kuvaus, yhdestä näkökulmasta kerrottuna, 1900-1920-luvuilla kiinnostaa.

[Arja · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen kirja ministeri Ritavuoren murhasta ja ennen kaikkea siihen johtaneista tekijöistä. Vihapuhe ja maalittaminen eivät ole nykyajan keksintöjä. Kirjassa kerrotaan nuoren valtion synnystä ja kipeistä alkuvaiheista, minulle paljon uutta tietoa, Suomen historiaan paremmin perehtyneille ehkä ei. Lähdeluettelo herätti halun lukea lisää ajasta ja ihmisistä.

[Atso Taipale · Rating 4 out of 5]

Korketasoinen kuvaus Heikki Ritamiehen toiminnasta. Olisin kuitenkin tiivistänyt sukutaustan kuvausta - itse pääasia kannaltahan silla ei juurikaan ole merkitystä