Ella ja ta sõprade kooliaasta on alanud tempokalt. Nad osalevad televisiooni talendivõistlusel ja ees ootab muudki ägedat.
„Kas te ikka mäletate, et järgmisel nädalal on sügisvaheaeg,“ tuletas direktor tunni lõpus meelde. „Meie Patega läheme jäähokiturniirile.“
„Jess,“ ütles Pate. „Meie läheme vanaema juurde,“ ütles Tiina. „Meie läheme Pariisi,“ teatas Tuukka. „Mina lähen skaudilaagrisse,“ rääkis Hanna. „Mina ei taha kusagile minna, aga ma lähen ikkagi veeparki,“ torises Pukari. „Meie läheme ema-ja-Batmani-laagrisse,“ rõõmustas Samppa.
Seejärel reisiplaanid muutusid ja ka tuttava kooliskäimise asemele tuli distantsõpe.
Timo Parvela Ella-sari on rõõmustanud lapsi üle kogu maailma juba 25 aastat. Raamatute põhjal on tehtud filme, näidendeid ja laule, nüüd annavad hoogu juurde Anni Nykäneni hoogsad koomiksistiilis illustratsioonid.
Sarja on saanut uusia osia ja tämäkin osa jatkaa sarjan mukavaa ja hauskaa tyyliään. Ajankohtaisuus jotenkin oli myös todella hyvä juttu. Naureskelin moneen otteeseen ja tuntui että oli moneen kirjaan hauskin. Pidän kirjoitustyylistä. Tämän voi myös lukea vähän vanhempikin lukija kuin myös tietysti kohderyhmäläiset.
Olen mõned "Ellad" ka varem läbi lugenud ja ühena raamatusarja põhijoontest võibki välja tuua selle pideva arusaamatustest tekkinud segaduse. Siinses loos oli see aga kuidagi eriti võimendatud. Veel rohkem segase peaga rapsimist (mis vahel küll võib joppamisi tuua ka edu), aga seekordne raamat oli minu meelest kohe märkimisväärselt kaootiline. Lugu nagu keris ja keris... ning siis äkitselt toimus totaalne pööre ja raamat võeti kiirelt kokku. No ma ei tea. Siit otsast vaadates tundub, nagu ma poleks väga millestki ilma jäänud, et posu raamatuid siit sarjast vahele on jäänud. Kvaliteet tundub vales suunas minevat :(
Uus kunstnik/kujundus on tore, kuid seekord ei päästnud see paraku päeva.
Ühe hea tsitaadi siiski leidsin: "Maailma kõige nakkavam haigus on ilmselt lollus. See levib ka teleka ja arvuti kaudu. Eriti hõlpsalt nakkab see teatud inimrühmades, kus see ka võimendub. Õnneks põeb lollushaiguse tõsisemat vormi ehk täishullumeelsust maailmas vaid mõni üksik inimene. Neid nimetatakse diktaatoriteks."
Huh huh. Kirjat heijastavat totta kai aikaansa, mutta tuntui silti vähän hassulta lukea, kuinka paljon seuraajia kykykilpailussa olevilla Sintulla ja Jontulla on ja kuinka koululuokka voitti edellä mainitut vain yhdellä tykkäyksellä kilpailussa. En ole aikaisemmin lukenut tätä sarjaa, mutta halusin nähdä, miten etäkouluun siirtyminen on kerrottu lastenkirjassa. Alussa oli viittaus kaiketi aikaisempaan tarinaan (mäkiautoseikkailu), joka ei sattuneesta syystä oikein auennut. Etäkoulun ohella kirjassa keskitytään myös Talitintti-kykykilpailuun, johon opettaja pyrkii. Tarina hyppelehti näiden kahden teeman välillä sivuten turvavälejä, koronatestausta ja etäopettamisen "iloja".
Pari pätkää kirjasta: "Se virus on ilonpilaaja, mutta me pilaamme siltä sen ilon, että se pilaa ilon [...]." (52) "Maailman tarttuvin tauti on ilmeisesti tyhmyys. Se leviää jopa tv:n ja tietokoneen välityksellä. Erityisen helposti se tarttuu Joukoihin, joissa se tiivistyy." (47)
Nuorisolaisosaston vaikutuksesta olen päässyt tutustumaan Timo Parvelan Ella ja kaverit -sarjaan. Nyt illalla oli vähän veto pois ja teki mieli köhnöttää peiton alla jonkun helpon kirjan äärellä, joten päätin lukaista, mitä kaikkea Tuukka tietää kurjista ja onko Pate ihana vai iilimato. Kannatti, nauratti.
Väga hea raamat oli. Isegi itsitasin vahepeal. Otses mõttes läks segaseks, et kuidas äkki olid nad oma kodudes arvutite taga. Siin mulle veel meeldis oli nende kurede värk. Muidu ma soovitan!
Tämä Ella-kirja oli jotenkin hassu ja outo. Kirjan laatu oli laskenut aiemmista sarjan kirjoista. Kirjaan oli yritetty saada nykyaikaa etäkoulun ja somen teemalla mutta se ei oikein sopinut kirjan tyyliin. Hyvä idea, huono toteutus, sanoisin. Huumorikin oli kummallista ja jotenkin kökköä. Eiköhän kirjasta saa sen mukaisen vaikutelman jo ensimmäisistä muutamasta lauseesta:
”Mun nimi on Ellabellahernemaissipaprikapurjoperu- nasose, ja oon pipiluokalla. Meillä on pöljä luokka ja pöpi ope. Mun parhaat kaverit on Hannahirmunen, Pöljäpate, Tiinatillintallin, Tuukkataulapää, Paukkupu- kari ja Pate, joka on tietysti kaikista paras.”
No tämä nyt vaan ei ollut hauska. Enkä innostunut uudesta kuvittajasta. Lapset nauroi pari kertaa, ja olihan tässä tämä sukupolvikokemus. Plussaa helposta luettavuudesta, menee heikommallekin lukijalle.
Ella auttoi meidän perhettä jaksamaan pitkän automatkan pääsiäisen vietosta kotiin. Matka taittui ja saatiin muutamat hyvät naurutkin. Kyseessähän saattoi olla jopa yksi parhaista Ella-kirjoista. Todella komea suoritus, kun ottaa huomioon, että kyseessä on jo sarjan 33. kirja.
Ellan ja kaverien seikkailut sotkeentuvat pandemiaan. Ajatus on kiva, mutta toteutus väsähtänyt. Sarjan tunnusmerkkinä ollut huumori ei pääse vauhtiin. Harmi, etäkoulu sukupolvikokemuksena olisi tarvinnut sanoittajaa ja dokumentoijaa.
Lapset olivat innoissaan uudesta Ella-kirjasta, mutta äidillä oli taas ristiriitaisia tunteita tarinan hajanaisuuden vuoksi. Paten isän kuorsausvideolle sentään nauroivat kaikki.
Ella sari on saanud uue kujunduse. Nii uue, et kohe ei saanudki aru millega tegu. Varasemate osadega võrreldes ehk mitte nii peadpööritav, kuid päris muhe.
Teise klassi õpilased satuvad koroonaajastusse. Distantsõpe tuleb mühinal peale ja suurele plaanile, osaleda talendišõus tõmmatakse vesi peale. Aga lapsed ja õpetajad kohanevad olukorraga ning ka üllal eesmärgil toimuv talendivõistlus saab peetud. Palju on äratundmisrõõmu(pisaraid) veebiõppest (pole kuulda, pole näha, pole korda, aga ON palju arusaamatusi).