Sateenkaarimurhat

by Janne Toivoniemi

Suomen kovapalkkaisin copywriter Kimi Kataja elää Helsingin Kalliossa kalliiden artesaanioluiden, satojen eurojen lenkkareiden ja laadukkaiden huumeiden kyllästämää elämää. Hänen seurassaan viihtyy lyhyt ja pyöreä Benny Serlin, joka on kehittänyt elämänfilosofian nimeltä psykedeelinen empirismi.

Koko pitkän talven Kallion sateenkaarikansaa on piinannut raiskaaja, joka huumaa uhrinsa tyrmäystipoilla. Kun Oluthuone Sivukirjastossa järjestetyt drag queen -bileet päätyvät verisesti, Kimi Kataja tulee tahtomattaan vedetyksi mukaan surman tutkimuksiin. Ystävykset Kimi ja Benny päättävät perustaa Filosofisen etsivätoimiston, jonka ensimmäisenä tehtävänä on osoittaa oikeusmurhan kohteeksi joutuvan kollegan syyttömyys.

Tehtävä osoittautuu vaikeaksi, sillä Kallion suvaitsevaa kuplaa sekoittavat haittaisänmaallinen katupartio, satumaisia voittoja takova mobiilipelifirma Red Hot Games, tekoäly, kaunis rikosylikomisario ja Bruce Leen muistolle omistetut valkoiset Onitsuka Tigerin lenkkarit.

Sateenkaarimurhat on psykedeelis-filosofinen dekkari, jossa kaikki omituinen on normaalia ja normaali ei enää näytäkään niin normaalilta.

Genres: Audiobook, Philosophy, Fiction, Mystery

288 pages, Hardcover

First published June 22, 2021

Reviews

[Rasmus Tillander]

Mahdollisuuksia, mahdollisuuksia...

Janne Toivoniemen Sateenkaarimurhat avaa "Filosofisen etsivätoimiston tutkimuksia" -sarjan ja tässä on kyllä lupausta. Paljon hyviä elementtejä, hieman vielä hiomista.

Dekkariksi tämä on aika omanlaisensa. Se alkaa toki tyypillisesti murhalla, mutta lähtee sen jälkeen omille raiteilleen. Jos johonkin traditioon Sateenkaarimurhat pitäisi asettaa niin ajattelisin sen olevan jonkinlaista sukua Chandlerin Philip Marlowe -tarinoille, joissa keskiössä on tunnelma, ikoniset hahmot ja jonkinlainen ajautuminen tilanteesta toiseen. Jos tästä odottaa monimutkaista whodunit-mysteeriä tai synkeää pohjoismaista noiria, saa pettyä.

Kirja vahvin puoli on sen hahmoissa. Kaksikko Kimi ja Benny, jotka kirjassa perustavat tämän filosofisen etsivätoimiston saivat kyllä itseni säännöllisesti hörähtelemään. Vaikka kertoja-Kimin mainostoimistomeiningin seuraaminen on ihan hupaisaa, Benny kyllä nousee kirjan tähdeksi. Toivoniemi on onnistunut kauniisti vangitsemaan hörhön filosofin, Benny puhuu juuri sellaisia juttuja, joita omasta suustani saattaisi muutaman keskioluen jälkeen kuulla, ja on muutenkin hurmaavan kiusallinen. Kimin vulgaarin juppius ja Bennyn sietämättömän akateemisuus tekevät parivaljakon välisestä sanailusta hupaisaa luettavaa.

Kirjan suurin heikkous lienee se, että se vaatii lukijaltaan hyvin spesifejä asioita (itse toki olen sata prosenttisesti teoksen kohderyhmää). Ensinäkin tarpeeksi kestokykyä spinozalais-deleuzelaisille monologeille, jotka rytmittävät kirjaa. Ja toisenakin, jonkinlaista käsitystä Kalliosta. Sateenkaarimurhat on alleviivatun kalliolainen romaani ja Toivoniemi nojaa paljon alueen ikonisuuteen. Itse (vaikka espoolaisuudesta kärsinkin) tiedän ne mestat missä Kimi ja Benny sekoilevat menemään. En kuitenkaan tiedä olisiko tunnelma avautunut sellaiselle, jolle alue on vaan se hesalainen paikka, jossa on hipstereitä.

Itselle tämä oli kepeä ja virkistävä lukukokemus nihkeän ikävyyden keskellä. Ja odotan kiinnostuksella miten Filosofisen etsivätoimiston saaga jatkuu.

[Tomi Metsäniemi]

Miltä kuulostaa, kun Tuomas Vimman kirjan päähahmot ovatkin homoja ja perustavat päihteisiin perustuvan etsivätoimiston? No tässä kirjassa se selviää. Ihan toimiva setti, vaikka ehkä hieman erikoinen lähestymiskulma.

[Miika]

Toinen ikinä kirjoittamani arvostelu, johon voi kätevästi lainata suoraan ensimmäistä:

"[...] reader is better off having studied her Deleuze [...]".

Ainakin jos on juuri tahkonnut Anti-Oidipusta, hengannut Sivukirjastossa jo silloin kun sieltä sai myös ostaa Anchor Steam Beeria ja vääntää konttorilla La Pavonia, niin kyllähän tämä kovasti viihdyttää.

[Tinker]

Anteeksi, mutta tämä on tylsää jaarittelua kun paskantärkeä ja pinnallinen mainosmies leikkii etsivää samalla kun vetää kokaa ja heittelee tavaramerkkejä. Watsoninaan saivarteleva psykedeelifilosofi. Sateenkaariedustus varsin vähäistä. Mitään kiinnostavaa ei tapahdu.

[Dv12]

Hauska, spesifiä inhorelistisen pikkutarkkaa nykykirjallisuusgenreä edustava "dekkari". Sinällään yksinkertainen, mutta viihdyttävä. Bennyn ylitsepursuava filosofihahmo oli mainio. Mukana myös cyberpunk-viboja (lopulta kaikkea hallitsevat korporaatiot)

Ennen kaikkea kirja on kuitenkin mielestäni piikittely-yritys deleuzelaista yms. post-strukturalistista filosofiaa kohtaan. D&G:n transsendentaalinen empirismi näyttää kääntyvän teoksessa luontevasti "psykedeeliseksi empirismiksi", ja teoriat halukoneiden sommitelmista ja virtauksista yms. tulevat asetetuiksi siten, että ne ovat nimenomaan päissään olevien teoriaa. Bennyn puheenvuorot ovat huolestuttavan järkeenkäypiä, ja (banalisoitu) D&G näyttää kulminoituvan äärimmäiseen psykedeelisten huumeiden käyttöön? Haluaisin argumentoida tämän olevan pelkkä karikatyyri, mutta miksi se tuntuu niin osuvalta? (Tiedän jonkun tietävän tähän vastauksen)

[Timo]

Kallio - A district with personality. It's cool and hip, poor and sexy and everything in between. Copywriter ace Kimi Kataja enjoys his luxurious lifestyle in the world of advertising, games, sex, drugs and rock 'n' roll, but suddenly he is facing the greatest struggle of his life. With the help of his friend who knows a lot about psychedelic drugs and philosophy, they decide to get some answers and find the murderer.

I enjoyed reading this! One shouldn't take this book too seriously. It's an annoyingly funny mix of philosopher Spinoza and Kyösti Pöysti from the Pasila cartoon series. There is also an awful lot of product placement but it's all ironic and underlines the fact that Kimi Kataja is a proper hipster. I hope the author has an endorsement deal.

[Ren]

Äh, tämä kirja suuntasi mielipiteeni koko lukuprosessin ajan ja sen jälkeen aivan kattoon, seinille ja ikkunasta ulos!

Miten riemastuttavaa on suurena dekkarien rakastajana päästä lukemaan Suomeen, ja vieläpä Kallioon sijoittuva queer-dekkari! mwuah!

Hahmot veivät tätä tarinaa ja herättivät monenlaisia tunteita jatkuvalla syötöllä. Pidin kovasti siitä, mutta harmitti välillä, miten tiettyjä hahmoja kuvattiin. Ehkä vähän.. kapeasti? Annen ja Bennyn kuvaus harmitti eniten, kun ne pyörivät niin vahvasti heidän ulkonäkönsä ympärillä (eikä läheskään aina kovin kauniisti kuvattuna).
Queer-kirjat tuntuvat olevan myös vallan usein täynnä vain erilaisia päihteitä :( ne saa olla osa elämää, mutta jossain kohti alkoi kyllästymään jatkuva toisto.

Kokonaisuudessaan kuitenkin vallan kiinnostava avaus itselle queer-dekkarien maailmaan! Luen ehdottomasti Toivoniemen kirjoittaman jatko-osan.

[Päivi]

Hauskin dekkari aikoihin! Synkän talviviikon piristys. Kirsikkana kakussa vielä epilogi, johon ehkäpä on kätketty käsillä olevan kirjankin lähdeteoksia ja loppuun vielä yllätys. Kuuntelin äänikirjana ja annan täydet pisteet myös lukija Markus Niemelle, joka eläytyi uskottavasti Benny Serlinin loputtomiin vinksahtaneisiin filosofisiin monologeihin ja muiden henkilöiden ”pidä nyt jo saatana se turpas kiinni” -äyskäisyihin. Miinus vain siitä, että kukaan suomalainen ei kyllä lausu Nirvanan nimeä amerikkalaisittain. Tämä ylikorrektin ”aito” vieraskielisten mutta suomen kieleen kotiutuneiden nimien ja käsitteiden ääntäminen ei ole yksin Niemen synti, ja sen yleisyys johtuu varmaan lukijoiden jatkuvista valituksista, kun ei osata vieraita kieliäkään ääntää, ja sitten äännetään oikein viimeisen päälle.

[Paula Silvonen]

Ihan hauskasti överiä Kallio-kuvausta, ja psykedeelifilosofi Benny oli mainio hahmo. Dekkarina tämä ei ollut kuitenkaan kummoinen enkä tiedä kuinka hyvin Kallion tunnelma välittyy sellaiselle, jolle paikka ei ole ennestään tuttu. Tykkäsin joka tapauksessa sen verran paljon, että luen varmasti jatkon jos sellaista tulee.

[Maria Mursula]

Paikoin melko happoisaa menoa. Filosofisista pohdinnoista tuli välillä mieleen lukion filosofian tunnit.

[Joakim Jurvakainen]

Tää oli kivan kevyt. Sujuvasti luettava.

[Jii]

Aikamoinen keitos. Alussa kerronta oli töksähtelevää lyhyiden lauseiden takia ja luvut loppuivat omituisesti kesken kohtauksen, mutta loppua kohden parani. Lopun jännittyshuipuentumaan olisi tosin kannattanut panostaa enemmän, nyt loppuhuipennus kiirehdittiin läpi muutamalla sivulla kun jännitystä olisi helposti voinut nostaa. Dialogi oli luontevaa ja rikosjuoni muuten kelvollinen, paitsi että poliisin toiminta erittäin epäuskottavaa. Bennyn ruotsinkieliset repliikit olisi kannattanut tarkistaa ruotsia osaavalla. Paikoitellen ironinen brändidroppailu meni luetteloinniksi ja Bennyn filosofointi uuvuttavaksi, mutta Kimi ja Benny olivat silti sympaattisia. Kallion seutu miljöönä oli mukavaa luettavaa, vaikka huumeilua olikin liikaa omaan makuuni. Saatan silti hyvinkin tarttua sarjan seuraavaan osaan.

[Niko-Janne Vantala]

Janne Toivoniemen Helsingin Kallioon sijoittuvassa hilpeässä esikoisromaanissa Sateenkaarimurhat (2021) kovapalkkainen ja bilehuumeisiin kiintynyt juppi-copywriter Kimi Kataja päätyy keskelle gay-piireissä tapahtuneen kaksoismurhan selvittelyä. Yhdessä psykedeelisiin huumeisiin erikoistuneen pullean filosofiystävänsä Benny Sarlinin kanssa he päättävät auttaa ystävänsä murhan selvittämisessä ja perustaa Filosofisen etsivätoimiston, joka hakee vastauksia selvitettäviin tapauksiin psykedeelisten huumeiden tajuntaa ja tietoisuutta laajentavien ominaisuuksien voimalla. Etsivätoimiston tärkeänä voimavarana toimii myös Benny Sarlinin kehittämä filosofinen suuntaus ja elämänkatsomus, jota hän nimittää psykedeeliseksi empirismiksi. Etsivätoimiston työskentelyä ja Kallion liberaalia punavihreää kuplaa häiritsevät kuitenkin katuja partioiva haittaisänmaallinen uusnatsiryhmittymä Suomen Nyrkki.

Romaani alkaa lupaavasti, mutta hyytyy nopeasti tarinan heppoisuuteen ja juonenkäänteiden typeryyteen. Romaanin kontekstissa on paljon herkullista potentiaalia, mutta olisin toivonut uskallusta revitellä huomattavasti enemmän: kerrontaa olisi voinut kuljettaa enemmän Douglas Adamsin ja Flann O'Brienin absurdin parodian suuntaan, mutta nyt se jää jonnekin parodian ja vakavasti kirjoitetun onnettoman juonen välimaastoon. Ehkä innostuin kontekstin potentiaalista kuitenkin sen verran, että saatanpa vielä tutustua sarjan toiseen osaankin Lähiörotat (2023).

Arvioni: 2,8 tähteä viidestä.

[Joonas]

Puuduttavaa kuvausta huumeiden käytöstä, toinen toistaan raivostuttavampia henkilöhahmoja, typerää dialogia, epäuskottavia juonenkäänteitä, melkoisen stereotyyppistä kuvausta niin homoista kuin suomenruotsalaisistakin ja päälle vielä loputonta filosofista jaarittelua. Jotenkin kuitenkin sorruin kuuntelemaan koko äänikirjan parissa päivässä, siksi toinenkin tähti.

[Sanna-Mari]

Jaksoin puoliväliin asti ja jätän tähdittämättä, koska dekkari ja kovin hyvä tämä ei ole. Rikos tässä on kuin päähenkilöä varten rakennettu kesäteatterinäytelmä, näytelmä trendikkäällä sateenkaariväellä varustettuna, koska sillä tätä tunnutaan markkinoitavan. Paitsi että epäironisen pääjätkän lisäksi muilla hahmoilla ei ole tarinassa mitään merkitystä. Ei.

[tonetony]

It was quite a fun book to read. The plot wasn't all that interesting, but the familiar town and interesting characters made it easier to read. The police was quite confusing, and the drug use was described and included a bit too much. The plot twist came a bit too late and was sweeped under the rug very quickly. Overall I enjoyed reading it, but definitely not the best crime book I've read.

[Sasu 宁]

I'd love to see Benny Serlin and Ignatius O'Reilly brought together.

Some bits made me chuckle, but on the whole this wasn't that good of a murder mystery or satire. Minus points for needlessly killing the pretty girl.

[Enni]

siis tää on ehkä surkeinta paskaa mitä oon lukenu hetkeen. potentiaalisia aiheita tässä oli murhan ratkasu filosofian avulla, kallion gay-piirit ja natsit mut toteutus hätänen, filosofia turhaa lässytystä ja homopiirien naisvihaa ja turhaa huumeiden ja rahan glorifiointii. 0/5 en suosittele

[Lasse Tenhunen]

Ärsyttävä, tylsä ja epäuskottava tekele.

[Marja Aarnipuro]

Villi ja hauska, erilainen dekkari, ei tiukkapipoisille.

[Markku]

Hyviä ideoita ja mainiota ajan/Kallionkuvaa, mutta vetää turhan paljon överiksi ollakseen hirveän uskottava.

[Aada]

Täynnä yllätyksii

[Milla]

Aika psykedeelistä kamaa, mutta nokkela ja kulkee jouhevasti. Kuten parhaat dekkarit, toimii pitkälti hahmojensa vahvuudella, tässä yhdistettiin mukavasti peli- ja startup-maailmaa. Jatkoon.

[Sanna]

Helsinki Priden ja Kalliossa vietetyn viikonlopun jälkeen vallan oivallista kesälukemista kun oli tuore mielikiva kirjan miljööstä.

[Pasi Rautio]

En tiedä miksi en siedä päihteillä mässäilyllä edes fiktiossa.

[jelli]

Ironisimmat ”pahikset” Prinsessan Ryöstön Vizzinin jälkeen. 2,5/5

[Elsi]

Sateenkaareva henkilökaarti ja dekkarinomaisia juonikoukeroita? Anna tänne heti!

Tää oli mielenkiintoinen lukukokemus. Kirjassa oli valtavasti kaikkea, ehkä vähän liikaakin. Juoni kävi nopeasti sekavaksi uusien filosofisten teorioiden, turhankin roisin huumorin (onko ahdistelu huumoria?) ja päähenkilön päämäärättömien "itsekeskeinen yksityisetsivä" -tyylisten monologien keskellä. Muistutti Mehmet Murat Somerin Gigolomurha-kirjasta, jossa myös liikuttiin drag-tunnelmissa arvoitusta ratkomassa. Idea oli hyvä, mutta toteutus jäi hajanaiseksi. Kirjasta puuttui punainen lanka.

[Manakissi]

Valitsin tämän kirjan junamatkalle sen pohjalta, että kirja sijoittuu Kallioon. Olen muutenkin päättänyt sivistää itseäni enemmän kotimaisen dekkarikirjallisuuden osalta, joten Sateenkaarimurhat tarjoutui sopivaan hetkeen Sörkan Ruusun tiskiltä mainoscoasterin pohjalta.

Yleensä annan kaksi tähteä ajanhukkana pitämilleni kirjoille, jotka kuitenkin pitävät otteessaan. Tämä oli niin luonnoksenomaisesti kirjoitettu kirja täynnä epämiellyttäviä, yksiulotteisia hahmoja ja räikeitä stereotypioita, että olisi vaadittu edes kiinnostava juoni, että olisin jaksanut lukea kirjan mitenkään muuten kuin kuuntelemalla sitä pitkällä junamatkalla. Juoni ei ollut kiinnostava. Dekkari, jota lukiessa ei edes herää kiinnostus sitä kohtaan kuka on murhaaja, on aika epäonnistunut dekkari.

Oli kiva että natseja ja kyttiä vedätettiin, mutta sellaistakin saa nykyään onneksi lukea paremmin kirjoitetuista kirjoista, joten valitettavasti tämä teos saa minulta 1,5/5 tähteä.

[satuminni]

Kolme ja puoli