Lasitarha

Metso & Vauramo #1

by Tuire Malmstedt

Seitsemänvuotias Henri katoaa jäljettömiin koulun metsäretkellä. Poliisi tekee kaikkensa pojan löytämiseksi, mutta tutkintalinjat päättyvät umpikujaan ja tutkinta lopetetaan. Vuosien kuluessa myös Henrin äiti Lilja menettää toivon siitä, että poika voisi vielä löytyä. Dementiasta kärsivä Henrin isä ei edes ymmärrä, että poika on poissa. Lilja on yksin muistojensa kanssa.

Sitten paikallislehdessä kerrotaan, että nelivuotias Lenni on kadonnut keskustan leikkipuistosta. Lennin tapaus sysää Liljan etsimään Henriä vielä kerran. Se vie hänet vaaralliselle tielle – suoraan pimeyden ytimeen.

Rikostutkijat Elmo Vauramo ja Matilda Metso saavat ensimmäiseksi yhteiseksi tapauksekseen pienen Lennin katoamisen. Tutkinta, joka on kuin upottava suo, repii auki Vauramon ja Metson omia haavoja ja paljastaa, että tapauksen juuret kiemurtelevat kauas menneisyyteen.

Genres: Crime, Finnish Literature, Fiction, Audiobook, Mystery

361 pages, Hardcover

Published August 2, 2021

Reviews

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 4 out of 5]

4,5 ⭐Yllättyin aivan miten hyvä tää oli. Välillä tuntuu et dekkareissa on jo käsitelty kaikki maan ja taivaan väliltä. Eikä Malmstedin Lasitarhakaan mitenkään uniikkia aihetta käsittele - lasten katoamista ja nappaamista on käsitelty monella eri tavalla kirjallisuudessa. Mutta Malmstedin kirjan eduksi täytyy laskea tunnelma sekä aidot, vetoavat henkilöhahmot. Tarina on rakennettu niin, että se koukuttaa sitä enemmän, mitä enemmän henkilöhahmoihin tutustuu. Juoni tarjosi myös yllätyksiä, vaikka osasin aavistaa syyllisen jo hyvissä ajoin, heitti Malmsted minuun epäilyksen siemeniä itämään muitakin hahmoja kohtaan. Totuus kaiken takana myös yllätti.

[Inka Partanen · Rating 3 out of 5]

Tarina onnistui rakentamaan jännitystä siinä määrin, että kirjaa oli vaikea laskea käsistä. Loppuratkaisu oli kuitenkin sen verran överi kokoelma epäuskottavaa, että ärsyynnyin.

[tilda · Rating 2 out of 5]

Ähh, olisin halunnut tykätä tästä enemmän. Lähtöasetelma oli kiinnostava, mutta tarina eteni niiiiin hitaasti että mielenkiinto lopahti melko nopeasti. Osittain ennalta-arvattava ja yliöveri loppuratkaisu eivät onnistuneet pelastamaan lukukokemusta. Harmi!

[Elina Mäntylammi · Rating 3 out of 5]

Olipas ihanaa ahmaista kirja. Sain kovan suosituksen Tuire Malmstedtin dekkareista ja aloitin Lasitarhalla, joka on Metso -Vauramo- työparin ensimmäinen osa. Pätevää ja koukuttavaa dekkaria. Luen varmasti kakkososankin...

[Kirja Vieköön! · Rating 4 out of 5]

Olen ollut hyvin ihastunut Tuire Malmstedtin Isa Karos -sarjaan, mutta nyt palkittu dekkaristi on jättänyt Isan, sillä Lasitarha avaa uuden dekkarisarjan ja vie lukijan Jyväskylään. Rikostutkijaparina on entinen rokkari Elmo Vauramo ja Lisbeth Salanderin oloinen Matilda Metso. Työparin ensimmäiseksi jutuksi tulee kadonneen Lenni-pojan tapaus. Kirkuvat lehtiotsikot palauttavat kuuroutuneen entisen musiikinopettaja Liljan mieleen hänen oman elämänsä tragedian: perheen Henri-poika katosi 25 vuotta sitten ja juttu jäi selvittämättä. Pojan kohtalo vaivaa edelleen Liljaa päivin ja öin. Jyväskylän uudella rikostutkijalla on omat syynsä tuntea ahdistusta ja syyllisyyttä, sillä kadonnut Henri oli hänen luokkatoverinsa ja paras kaverinsa. Tutkinnassa ilmenee, että useita pikkupoikia on aiempina vuosina kadonnut tai siepattu.

Dekkarijuoni käynnistyy hyvin verkkaisesti, mutta sitten kun traaginen tapahtumavyyhti alkaa keriytyä auki, se tapahtuu vauhdilla ja lukija saa hämmästyä totaalisesti moneen otteeseen. Mikä tai ketkä olivat pikkupoikien katoamisten taustalla - ulkomaalaisen isän lapsenryöstö, kansainvälisten rikollisliigojen adoptiobisnes, lapsikauppa ja pedofiilit?

Malmstedt kehitti lukijaa mainiosti eksyttävän ja hyvin monimutkaisen, vuosikymmenien taa ulottuvan tapahtumaketjun, jossa traumatisoituneiden ihmisten sairas mieli yllytti heitä julmiin tekoihin. Lisää jännitystä toivat mustina lennähtelevät lepakot ja jonkun vangitun pikkupojan kaameat kirjeet juonikulun välissä.

Juttu oli Vauramolle sen henkilökohtaisuuden vuoksi uuvuttava, ehkä nyt Vauramolla on enemmän aikaa nuorelle Irinalle, jota hän tohti julistaa rakastavansa - tekstiviestillä! Laatujännitystä - seuraavaa osaa odotellessa

[Titta · Rating 3 out of 5]

Kirja on todellakin hyvin kirjoitettu ja sanailu on sopivan realistista. Henkilökuvaus on sopivaa tähän tyylilajiin, eli vähän kärjistettyjä eri tyyppisiä poliiseja ja muita henkilöitä, jotka kaikki ovat vähän epäilyttäviä, kuten asiaan kuuluu. Keskustelut kuuron henkilön kanssa on mukavan luontevasti kuvattu, ei mitään epäselvyyttä niissä. Paikallistuntemus tuo oman kivan lisänsä tarinaan. Kelpo rikosromaani. Mutta, miksi ottaa kuvioihin sarjamurhaajaa, ja useita eri sieppauksia. Liian monta sattumaa ja päähenkilön pihamaalta löytyneitä kadonneita, muistuttaa liikaa brittirikossarjoja. Koko tarina hajosi täysin loppua kohti. Yksinkertaisuus on kaunista, myös rikosromaaneissa.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Tuire Malmstedtin uusin dekkarisarja starttasi hyytävällä tarinalla nimeltään Lasitarha. Kirjan poliisiparina toimi Matilda Metso ja Elmo Vauramo, tosin tässä kirjassa äänessä oli vahvemmin Elmo, sillä kirjan rikokset olivat hänelle käyneet tutuiksi jo lapsuudessa. Elmon kaveri oli kadonnut koulun retkellä, eikä häntä ollut koskaan löydetty.

Kirjan kolmantena kertojana toimi Lilja, eläkkeellä oleva entinen musiikinopettaja. Lilja asui Elmon vanhempien naapurissa ja oli Henrin äiti. Lilja oli päättänyt etsiä Henriä niin kauan, että lopulta hän tietäisi mitä Henrille oli tapahtunut.

Tuire Malmstedtin Lasitarha vei oudon pimeille poluille, missä oli jatkuva yö. Yö toi lepakot.

[Janne Salo · Rating 4 out of 5]

Aiemman Isa Karos-sarjan lukeneena ainakin tämän sarjan aloitusosa pisti vielä paremmaksi!

Ei tullut missään vaiheessa ns. tylsää kohtaa, että olisi halunnut jättää kirjan kesken ja loppuosasta luin kerralla vähän liian myöhään kuin tarkoitus.

Kirjailija viritti useita "ansoja", jotka ohjasi lukijan epäilemään eri henkilöitä syylliseksi, mutta lopussa vasta varmistui kuka sen teki. Ja osittain kerronnassa oli "sumuisuutta" eli ei kerrottu alussa kuka oli "Herran huone" takaumissa ja se selvisi vasta loppupuolella (aluksi luulin, että kirjailija oli sekoittanut henkilöt siinä kohdassa, mutta kyllä se oli niin kuten tarkoitettu..)

Yksi epäuskottavuus lopussa, mutta muuten loppu oli hyvin kirjoitettu. Tietty se oli surullinen kuten näissä kirjoissa tahtoo olla..

Onneksi Suomessa ei ole juurikaan katoamistapauksia joissa pikkulapsi olisi jäänyt pysyvästi kateisiin.. koska tuollaiset aina koskettaa vaikka luonnollisestihan tällaiset on fiktiota, mutta en epäile etteikö kirjailija olisi ottanut inspiraatiota ulkomaalaisista true crime-sarjoista.

[Helena · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava startti kirjavuoteeni 2022 sekä lupaava uuteen kirjailijaan tutustuminen. Oikein mainio dekkari, vaikka paatunut dekkarilukija on jo lukenut kadonneista lapsista liiankin monta kertaa. Pidin rikostutkijaparista, Elmosta ja Matildasta, ja muutenkin henkilökuvaus toimi hyvin - kerrankin dekkarin henkilöhahmot erottuivat selkeästi toisistaan. Juonenkuljetus oli monitahoista, mutta tarina pysyi kasassa ja punoutui lopussa hyvin kokoon. Tämän kirjailijan muutkin kirjat pääsevät lukulistalle.

[Amanda · Rating 2 out of 5]

Mielestäni kirjassa olisi voinut olla paljon enemmän jännitystä, ja edetä nopeammin, koska kirja oli täytetty vain tekstillä mikä ei liittynyt kertomukseen mitenkään. Olin myös hieman ihmeissäni, kun kirja aloitettiin Lennin kertomuksella, mutta sitten se unohdettiin kokonaan. Kirjan loppu oli todella sekava ja tuntui kuin kaikki kirjan asiat nyt vain oksenneittaisiin yhdelle luvulle. Kirjassa pidin sen lyhyistä luvuista. Odotin kirjalta enemmän, joten siksi annan sille kaksi tähteä.

[Elina · Rating 5 out of 5]

Kuuntelin tämän äänikirjana, kuten myös kolme Isa Karos -dekkaria. Pidin Lasitarhasta enemmän kuin aiemmista, vaikka aiemmissa Malmstedtin kirjoissa sivutarinat eri aikajanoilla olivatkin monimutkaisempia ja hienommin rakennettuja kuin tässä kirjassa. Lasitarhan tarinassa yllättyin lopussa, joten siksi ehkä viisi tähteä! :D

[Pauliina · Rating 4 out of 5]

Huikeen hyvä dekkari! Veti mennessään, paljasti yllätyksiä, ja laajeni dekkarigenrestä muuallekin. Poliisit ovat kerrankin kiinnostavia persoonia hyvillä taustatarinoilla ilman, että heistä on tullut tympeitä alkoholisteja. Kirjassa lapsia siepataan, mutta väkivallalla mässäilyä ei onneksi ole.

[Heli · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen uusi dekkarituttavuus. Juoni oli tosi yllättävä ja hienosti veti maton jalkojen alta. Henkilöhahmot olivat erilaisia ja kiinnostavia. Tapahtumapaikkana kaunis Jyväskylä ja sen lähiseudut.

[Tarja Pirhonen · Rating 4 out of 5]

Sujuvalukuinen raskaasta aiheesta huolimatta. Jyväskylä ja uusi poliisiparivaljakko Metso ja Vauramo.

[Tupu · Rating 4 out of 5]

Pidin. Sujuvasti etenevä, kammottava ja surullinen.

[Olli · Rating 4 out of 5]

Positiivinen yllätys, vaikka alku tuntui vaatimattomalta.

[Kaki · Rating 5 out of 5]

Helmet 47: 2 kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin. (Jyväskylä)

[Jonna · Rating 4 out of 5]

4,5⭐️

[Tytti Hirvonen · Rating 4 out of 5]

Ensimmäinen lukemani Malmstedt ja olipas tämä hyvä! Tosi mielenkiintoiset hahmot ja sujuvaa kielenkäyttöä. Kerronta tuntui realistiselta ja vetosi tunteisiin. Jatkan ehdottomasti sarjan parissa.

[Minja · Rating 5 out of 5]

4,5!

Olipahan tapahtumia!

[Crystal Miu · Rating 3 out of 5]

3,5

[Veera · Rating 5 out of 5]

Tykkäsin! Pieni tauko dekkareista teki hyvää.

[Leeni · Rating 3 out of 5]

Kirja saatu kustantamolta.

Sain kirjan käsiini muistaakseni kirjamessuilla 2021. Hieman tässä kesti, mutta luin kirjan viimein Helmet-lukuhaasteen paikkakuntakohtaa varten. Pätevä dekkari, joka tekee suunnilleen ne asiat mitä dekkarilta osaa odottaa. En lue genreä usein, mutta jotenkin alkoi tehdä mieli lukea myös jatkoa, eikä vähiten siksi, että sekin sijoittuu ainakin osin Jyväskylään. Teos tosiaan aloittaa Metso & Vauramo -sarjan, josta on nyt kesäkuussa ilmestymässä kolmas osa. Ehkä välillä oli vähän vaikea erottaa hahmot toisistaan, niitä oli makuuni liikaa, ja muutenkin punaista lankaa sai joskus hakea, mutta se vaikutti olevan ainakin osin tarkoituksellista. Kenties lukemisen arvoinen genren ystäville?

[Katriina Mannonen · Rating 3 out of 5]

Leikki-ikäinen Lenni katoaa puistosta, kun hänen äitinsä Kiira suuntaa huomionsa hetkeksi toisaalle joutuessaan rauhoittelemaan itkevää vauvaa.

Samoihin aikoihin tutustutaan Liljaan, jonka alakouluikäinen poika Henri katosi koulun luontoretkellä jo 1990-luvulla, mutta häntä ei koskaan löydetty, ja niinpä hänet julistettiin aikoinaan kuolleeksi. Lilja-äiti ei luonnollisestikaan ole päässyt asiasta yli, ja kaiken lisäksi hän on kuuroutunut ja joutunut jättämään työnsä musiikinopettajana. Henrin isä Leokin on vajonnut omiin maailmoihinsa, hän on muistisairas, joten Lilja elää melko yksin vaikeiden tunteidensa kanssa.

Katoamisia tutkii vastaperustettu poliisipari Matilda Metso ja Elmo Vauramo. Elmo on suht normaali nuori sinkkumies, rockbänditaustalla, mutta Matilda on lähes kokonaan puhumaton. Mikä ei ole kovin uskottavaa, että päätyisi poliisissa tutkijaksi jos ei saa sanaa suustaan.

Kuuroutuneen Liljan elämän kuvaaminen on ehkä kirjan koskettavinta. Muuten tarina on vähän pitkäveteinen ja loppuratkaisu olisi voinut olla erikoisempikin.

[Tomi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Vetävä dekkari, taisi tulla alunperin Storytelin suosittelemana kiinnostuspiiriini. Hyvin kulkeva tarina, josta ei viitsi hirveästi kirjoittaa, jotta spoilerit jäävät kertomatta.

Lukukerta 2: En tiedä miten olen onnistunut tämän vuonna 2022 lukemaan, koska muistin vain hyvin harvoja juttuja ensimmäisestä lukukerrasta. Loistava tarina, josta ei juonenkäänteitä puutu. Tuire Malmstedt kirjoittaa hyvin ja kiinnostavasti. Ensimmäisessä osassa keskitytään Elmo Vauramon lapsuuteen, kun toisessa mennään syvemmällä Matilda Metson tarinaan.

[Jii · Rating 3 out of 5]

Aika tavanomainen poliisidekkari. Matilda ja Elmo olivat sympaattisia, mutta rikostarina eteni tuskastuttavan hitaasti kunnes lopulta mentiin turhan nopeaa kyytiä. Kielellisesti muuten pätevä, mutta varsinkin Elmon tunteita kuvattiin turhan melodramaattisesti ja melkein kaikki valitut kielikuvat olivat turhan kuluneita (kalpea kuin aave jne).