Alkoivat nakkikastikkeen väriset ja makuiset, apeat laman vuodet.
Laman jäljet ovat pitkät, sanotaan. Tässä kirjassa ääneen pääsevät he, jotka elivät lapsuuttaan ja nuoruuttaan eri puolilla Suomea perheissä, joita 1990-luvun lama murjoi raskaimmin. Heille lama tarkoitti avioeroja, perheväkivaltaa, konkursseja ja menetettyjä koteja. Toisaalta vaikeistakin tilanteista selviydyttiin ja oma polku löytyi.
Haastateltavat esiintyvät tekstissä omilla nimillään ja omin sanoin. Yksilöiden kokemusten kanssa kirjassa kerrataan laman päätökset, politiikka ja niiden vaikutukset. Kolmekymmentä vuotta sitten sukellettiin tilanteeseen, jossa bruttokansantuote laski 13 prosenttia ja työttömien määrä nousi puoleen miljoonaan. Leikkauksia ja muita vaikeita ratkaisuja kutsuttiin välttämättömiksi, mutta mikä oli niiden vaikutus tavallisiin ihmisiin? Entä miten laman tapahtumat vaikuttavat arkeemme edelleen?
Itketti melkein alusta loppuun. Lama vaikutti meihin 90-luvun lapsiin niin monin tavoin, että en ole tullut kaikkea edes ajatelleeksi. Rohkeat ihmiset kertovat kirjassa omansa ja perheensä tarinan ja Kajander-Ruuth on tehnyt hyvää ja tarkkaa työtä.
1990-luvun lama iski kipeästi nuoriin. Toimittaja Sanna Kajander-Ruuth lähti kartoittamaan haastattelujen kautta sitä, miten lama vaikutti lapsuuttaan ja nuoruuttaan laman keskellä eläneisiin. Laman lapset rakentuu haastatteluiden päälle ja lisäksi kuvaa laman taustalla ollutta politiikkaa ja siitä seuranneita leikkauksia.
Aihe on kiinnostava, eikä siitä ole Suomessa kirjoitettu vielä ollenkaan tarpeeksi. Varsinkin tämä nuorisonäkökulma on erityisen kiinnostava, itsekin kun olen samaa ikäluokkaa. Omalta kohdaltani täytyy kyllä sanoa, että vaikka laman koulumaailmaan tuomat leikkaukset ja kaikki 1990-luvun alkupuolen ankeus onkin mieleen jäänyt, perheemme selvisi lamasta taloudellisesti hyvin. Lukeudun siis tässä hyväosaisiin.
Kirjaan on valikoitunut haastateltavaksi ihmisiä, joilla on sittemmin mennyt ihan hyvin. Se on ymmärrettävää. Kymmenkunta ehdokasta kieltäytyi, lähinnä siksi että lama on vielä liian raskasta aikaa muisteltavaksi. Sekin on ymmärrettävää.
Aihe ei mitenkään tyhjene tähän oivalliseen teokseen. Laman lapset on mukavan napakka, sujuvasti kirjoitettu journalistinen tietokirja. Se kuvaa hyvin sitä, miten lamaa edelsi hullu ylikuumeneminen pankkimaailmassa, miten vaarallisiksi osoittautuneiden valuuttalainojen takaukset repivät perheitä hajalle niin ettei vielä vuosikymmeniä myöhemminkään olla puheväleissä. Ennen kaikkea se kuvaa hyvin sitä ihmetystä, jolla lapsi tätä kaikkea tarkastelee.
Yksi haastateltavista on Suvi Vaarla, jonka Westend-romaani toimi kimmokkeena tämän kirjan kirjoittamiselle. Kajander-Ruuth haastatteli Vaarlaa kirjasta Me Naisiin ja lamaa käsitellyt juttu poiki paljon yhteydenottoja ja palautetta. Jos aihepiiri kiinnostaa myös fiktiossa, Westend on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Tää oli tosi kiinnostava ja puhutteleva. Sai miettimää omaa lapsuutta lamavuosina ja laman näkymistä omassa perheessä. Kyllä se näkyi, mutta ehkä rajuiten seuraukset. Vaatii vielä sulattelua.
Selkeä ja helppolukuinen. Pidin tosi paljon siitä, että tässä on keskiössä lamavuosina eläineiden muistot ja kokemukset, ja vähemmässä roolissa esim talouspolitiikkaan liittyvät seikat. Ne ovat myös kiinnostavia, mutta henkilökohtaisuus on kiinnostavampaa.
Kiinnostava ja suht monipuolisesti kirjoitettu kirja 1990-luvun lamasta ja siitä miten sen laineet ovat vaikuttaneet vielä kolmen kymmenen vuoden jälkeenkin tuolloin lapsuuttaan eläneisiin suomalaisiin lapsiin ja nuoriin. Pääpaino onkin kokemustiedossa ja muisteluun perustuvissa haastatteluissa, jotka täydentyvät mukavasti tutkimus- ja asiantuntijatiedolla.
Rinnastus koronakriisiin toimii myös - on tosin muistettava, että Laman lapset on selviytyjien näkökulmasta kirjoitettu, joten se, että koronasulut tuntuvat pieniltä 90-luvun lamalapsuuteen verrattuna, on varsin subjektiivinen kokemus. Kun työskentelee suoraan koronakriisilapsuutta viettävien pienten parissa, oma kokemus ei ole aivan yhtä valoisa ja optimistinen. Mutta toivottavasti valtio- ja kuntatasolla 90-luvun lamasta on oikeasti jotain opittu.
Mulla on Suvi Vaarlan Westendin (nyt oikeesti jo KOLME kertaa luettuani) ja Koronakriisin alettua ”pienehkö” pakkomielle 90-luvun lamasta. Haen kenties vertaistukea, kannustusta, varoittavia esimerkkejä tai ihan vain tämän rankan aiheen inhimillisiä tarinoita ymmärtääkseni paremmin. Itse kun olin ekalla luokalla laman alkaessa. Kirjassa laman erittäin rankan romahduksen kokeneiden perheiden nyt aikuiset lapset pääsevät ääneen ja kertovat miltä perhe-elämän normaalin totaalinen äkkiromahdus heistä tuntui (yhtenä haastateltavana juurikin muuten Suvi Vaarla). Lama-aikana ysärillä kun ei pahemmin kyselty. Joukossa todellista faktatietoa siitä, mitä täällä todella tapahtui ja miksi. Todella vahva ja säväyttävä lukukokemus. Kaikki mukaansatempaavia tosielämän tarinoita perheistä, joiden kohtalot paljastuvat sirpaleisesti vähä vähältä. Vähän itketti. Kansi on juuri sitä mitä se lama oli: Pahvinvärinen, synkähkö, ankea alamäki... Vahva suositus! 👍 Ainut miinus vertauksesta: ”Alkoivat nakkikastikkeenväriset ja -makuiset ja vuodet”, koska nakkikastikehan on ihan parasta! Tosin kasvoin juurikin nakkikastikkeen kanssa juurikin noina lamavuosina, enkä ehtinyt nähdä, mikä sitä edelsi. Joten ota nyt selkoa sitten tästäki...
Silloin 90-luvulla ei oikein asiaa lapsena tai varhaisnuorena tajunnut. Jälkikäteen tullut puhetta tuosta ajasta, niin kyllähän merkkejä on ollut lamasta ja sen seurauksista. Oli kiinnostavaa kuunnella tätä kirjaa, olisi ehkä toiminut paremmin itse lukien. Tuli näistä kokemuksista mieleen Islannin valuuttakriisi muutamien vuosien takaa, kun valuuttalainoja oli ja korot nousi hurjaa kyytiä. Varmaan Islannissa ollut samanmoista kuin tässä kirjassa kerrotut. Hurjaa aikaa ollut monelle perheelle ja lapselle.
Kirjan suolana toimi haastattelut, joihin on monien varmasti helppo samaistua. Kunpa vain olisi pitäydytty haastatteluissa ja kerrottu laman lasten tarinaa, eikä yritetty änkeä 1980- ja 1990-lukujen koko sosiaali- ja talouspolitiikkaa saman ohuen pokkarin kansien väliin. Myös kirjan lopussa oleva 1990-luvun laman vertailu käsillä olevaan koronakriisiin jäi pintaraapaisuksi. Kehuttakoon, että laman taustoituksella oli paikkansa (ilman sitä olisi asiaan perehtymätön pudonnut kärryiltä) ja se toimi paikoitellen hyvinkin, olisi vain vaatinut napakoittamista.
Haastatellut eivät edustaneet laman lapsia yleisesti, pikemminkin hyvin pärjänneitä laman lapsia. Todellisuudessa vain reipas 30% väestöstä julkaisuvuonna on korkeakoulutettuja, eikä kaikilla koulun penkkejä kuluttaneillakaan ole yhtä päheitä titteleitä, kuin teokseen haastatelluilla laman lapsilla. Kunpa olisimme saaneet palan myös kouluttamattomampien ja arkisemmissa töissä ahertavien laman lasten - kenties juuri heidän jotka kieltäytyivät haastatteluista - näkemyksistä ja kokemuksista.
Luen Kajander-Ruuthia mielelläni jatkossakin, teksti oli miellyttävää ja taustatyöt mallikkaasti tehty.
This entire review has been hidden because of spoilers.
3,5 Olipa tärkeä kirja. En ole ikinä väheksynyt 90-luvun laman vaikutuksia ihmisiin, mutta en ehkä aivan hahmottanut, miten moninaisesti se on vaikuttanut. Suhde rahaan, viinaan, työhön, luottamus ihmisiin ja systeemiin... kaikki voisivat lukaista tämän perustellusti rajatun, selkeän kirjan, joka antaa tilaa laman lapsien tarinoille. Niin kovin tutuille.
Tästä aiheesta olisi tavallaan mielellään lukenut lisääkin. Toisaalta, ei tässä mitään yllättävää ollut, joten olisiko se ollut vain saman toistoa? Syvemmässä teoksessa mukaan olisi ehkä saanut hieman erilaisempiakin näkökulmia kuin tässä (myös kirjoittaja myöntää, että monet raskaamman tarinan omaavat jättäytyivät henkilökohtaisista syistä pois projektista). Lukisin mielelläni lisääkin lamalapsuudesta, jos joku vain kirjoittaisi. Vai onko niitä kirjoja jo jossain ja olen vain missannut? Ainoastaan Westend tulee äkkiseltään mieleen.
Kirjoittaja tuo esiin kiinnostavasti laman lasten omia näkökulmia lamaan. Hieman ihmettelen kuitenkin sitä, miks mukaan on otettu esimerkkejä, joissa perheen taloudellinen ja sosiaalinen putoaminen johtuu aivan muusta kuin lamasta. Ikään kuin myös yksilöiden itsensä aiheuttamat, esimerkiksi rikolliseen toimintaan osallistumisesta koituneet ongelmat, laitetaan laman syyksi.
Muutamalla sanalla: samaistuttava, mielenkiintoinen ja koskettava.
Haastateltavien henkilökohtaiset kertomukset lapsuudestaan 90-luvun laman aikana olivat samaan aikaan todella lähellä itseä ja omia kokemuksia sekä toisaalta todella kaukana. Kun on itse syntynyt laman kirjaimellisesti alkaessa vuonna 1991 ja elänyt pääosan lapsuudesta laman kovimpien aikojen jälkeen, olen ymmärtänyt laman vaikutukset elämässäni vasta paljon myöhemmin. Tosin kirjassakin on nimenomaan kuvattu "lamalapsuuden" pitkiä varjoja.
Minulla ei myöskään ole omaa kokemusta ajasta ennen lamaa ja haastateltavien kertomukset elintason äkkinäisestä romahduksesta olivat raastavan mielenkiintoisia. Todella kiinnostavaa oli myös kirjailijan referenssit tämän hetkiseen poikkeusaikaan ja sen todennäköisiin vaikutuksiin nykyisiin lapsiin ja nuoriin (sekä vuoden 2008 taantumaan, joka vaikutti monen 90-luvun laman kokeneen nuoren elämään juuri kun he olivat astumassa työelämään).
Ymmärrän, että haastateltaviksi eivät lopulta suostuneet ihmiset, joiden elämän lama syöksi raiteiltaan eikä se enää palautunut. Näitäkin tarinoita olisi ollut hyvä kuulla, mutta kirjan asiaosuudet antavat kyllä jo melko tarkan mielikuvan siitä, mitä ihmiset ovat mahdollisesti kokeneet.
Yksi erityisesti mieleen jääneistä ja todella samaistuttavista asioista oli monen haastateltavan kuvaama pelko työn ja omaisuuden menetyksestä millä hetkellä hyvänsä. Kuten todettua: on huomattavasti todennäköisempää tippua köyhyyteen kuin tulla miljonääriksi (tai varmaan edes kohtuullisen rikkaaksi).
Born in 1990 I was happily deeply in childhood amnesia when this happened, but of course I felt it. Economic recession or depression, not sure what to call it, was maybe one of the reasons for my poor childhood in sense of money. I'm not sure what is connected to what, but I know the recession affected many very deeply. This gave a wonderful, broad perspective of the situation as a whole. This had a great structure, going through the background yet being very narrative and telling the stories of the affected. Also going through the motives of the writer. Very interesting. I fucking hate everything about this issue. GREED is the fucking enemy. Taking more than what you need. Taking advantage of the weaker. Taking stupid risks for your own benefit and when the shit hits the fan saving only yourself and letting the already weak pay the bills. The fat fucking capitalist pigs buying people's houses for low prices when they were deeply in debt: Fuck you. Fuck you. Fuck you. I hope you fucking burn in hell. You make me sick. Woof. Okayyy... well, to the book: this had a lot of heart for such a subject, to me very enjoyable and insightful. Important too! Loved it!
Tämä kiinnosti aiheensa puolesta (itsekin olen), mutta kantta myöten kirja huokui uhkaa tylsästä ja historiajorinoitsevasta. Toisin kävi eli tämä osoittautui parhaimmaksi ”popularisoiduksi” kiteytykseksi siitä mitä lamavuosina oikein tapahtui. Jopa kirjan varsinainen pihvi eli yksilöt ja heidän kohtalonsa jäi minun silmissäni lähes sivurooliin, vaikka olivat mielenkiintoisia nekin.
Tärkeä aihe ja erinomainen teos. Kuuntelin äänikirjana, jota ajatellen kirjan rakenne ei valitettavasti toimi lainkaan, siksi vain kolme tähteä. Suosittelen siis lukemaan fyysisenä kirjana.
Olen itse syntynyt 1990, joten mielenkiinnosta aiheeseen luin tämän kirjan. Ei lama-ajan vaikutusta itse tajunnut lapsena, ajattelin vain, että ollaan köyhiä ja that's it. Ilmeisesti monilla muilla on mennyt paljon huonomminkin, kuten yrittäjillä. Itsellekin tuli lapsuudesta tutuiksi kirpparituotteet ja pihistely ruuassa ja menoissa. En harrastanut lapsena mitään maksullista. Tästä on varmaan jäänyt itselle säästölinja näin aikuisenakin - kaikki pitäisi saada mahdollisimman halvalla tai ilman pitää pärjätä. Hieno kirja, suosittelen lukemaan!
Suomessa on ollut ja on yhä vallalla vaikenemisen kulttuuri, ja sen(kin) takia 90-luvun lama ja sen jälkipyykki ovat jääneet itselleni tuntemattomiksi aiheiksi. Valitettavaa kyllä, sillä sitä jälkipyykkiä pestään vieläkin ja tullaan pesemään vielä kauan.
Kirja sisältää järkyttäviä kertomuksia lasten ja nuorten arjesta, perheiden repeytymisestä ja unelmien romahtamisesta. Tämä kaikki vain 30 vuotta sitten rauhan ajan Suomessa. Päällimmäisin ajatus tämän kirjan luettua on miksi? Miksi annoimme tämän tapahtua, miksi unohdimme lapset, nuoret, perheet kun paska osui tuulettimeen ja miksi me emme puhu tästä enää?
Tekstit olivat loogisesti ja hyvin järjestetty napakaksi kokonaisuudeksi, joka avasi hyvin lasten näkökulmaa lamaan ja sen kurjuuteen. Olisin jäänyt kaipaamaan enemmän selontekoa laman ideologisiin syihin, ja niihin ideologioihin, joiden mukaan ihmiset unohdettiin laman hoidossa. Omasta mielestäni se oli selkeä ideologinen valinta jonka Ahon hallitus aikanaan teki, ja jota vasta nyt ollaan korjaamassa, ei tosin laman jälkipyykissä, vaan koronanhoidossa. Mutta toisaalta tämä ei ollut kirjan perimmäinen tarkoitus, vaan ideologinen selonteko on jätetty toisille teoksille.
Lyhyesti; suosittelen kaikille. Jos voisin, vaatisin että kaikki lukisivat tämän. Avaa silmät, itkettää, pistää miettimään. Ei koskaan enää tälläistä tilannetta ja kollektiivista unohdusta.
Tämä kirja sai mut ymmärtään itteeni paremmin. Varsinkin Meri Valkaman kirjoitus oli tajunnan räjäyttävä ja aiheutti isoja ahaa elämyksiä. Pidin siitä, miten kirjassa lomittui tieto ja haastateltujen omat kokemukset. Tieto oli mielestäni just sopivan "kevyellä" otteella kirjoitettu eli siitä ei tullut raskas olo lukiessa. Tällaisia kirjoja tarvitaan lisää. Itsekin olen hyvin vähän puhunut kenenkään kanssa lamavuosista ja omasta lapsuudestani silloin ja laman kovista seurauksista elämässäni. Nyt osaan paremmin yhdistää, että mitkä asiat elämässäni ovat laman seurausta.
Virkistävää kuunnella kirjaa, jossa on huomioitu sekä taloustieteellinen että inhimillinen ja henkilökohtainen näkökulma. Molemmat ovat tärkeitä ja ansaitsevat paikkansa talouskeskustelussa.
Lyhykäisyydessään kirja ei laman juurisyille pääse, mutta se antaa kuitenkin arvokkaan ja helposti lähestyttävän näkökulman teknisen talouspuheen leimaamalle ilmiölle - kirja ansaitsee siis hyvän teoksen kolme tähteä.
Todella mielenkiintoinen ja silmät avaava puheenvuoro laman aikana kasvaneen sukupolven kokemuksista. Panee ajattelemaan oman perheen taivalta ajan hengen tehdessä täyskäännöksen toisensa jälkeen. On tosiaan erikoista, että tämä järisyttävä kriisi on vaiettu näin.
Toimittajalla oli laman vaikutuksista materiaalia niin paljon, että siitä saisi enemmän kuin artikkelin. Kirjaksi asti materiaali ei kuitenkaan ihan riitä, ja kokonaisuus jää epätasaiseksi.
Kompakti kerronnallinen tietoteos lamasta ja sen vaikutuksista erityisesti lapsiin, siis nykypäivän aikuisiin. Itse olin laman turbulenttisten vuosien aikana tosi pieni, joten omia muistikuvia ei sillä tavalla ole, joten teos avasi kiinnostavasti 90-luvun alkupuolen elämää ja kaikkea sitä politiikkaa, joka lamaa edelsi.
Olen syntynyt 1990-luvun alussa ja vanhemmillani on ollut sellaiset ammatit, että lama ei välttämättä näkynyt lapsuudessani niin vahvasti kuin tämän kirjan haastateltujen elämissä, mutta silti kirjassa oli hätkähdyttävän paljon tuttua. Toisaalta, koska en kokenut siirtymää 80-luvun nousukaudesta 90-luvun lamaan, tietty nuukuus oli normaali lapsuuden kokemus, johon synnyin.
Tänä aihe koskettaa syvältä. Ostin kirjan muutama kuukausi sitten, mutta olen säästänyt sen lukemista hetkeen, jolloin olen tarpeeksi vahva. 90-luvun lamaa ja sen vaikutuksia yrittäjille, asunnonostajille, lainojen takaajille, lapsille ja nuorille pitää tutkia enemmän, eri tieteenaloilla.
Kirjassa kuvataan 1990-luvun laman tapahtumia ja miten ne vaikuttivat suomalaisissa perheissä. Muistan tuon ajan itsekin. Hyvä, että tällainenkin kirja on tehty, että muistettaisiin mitä seuraa hövelistä rahoituksesta.