Jääsilkkitie

by Anu Ojala

Pelottavan ajankohtainen trilleri sukeltaa yhteiskunnan pimeimpään ja tarkimmin vartioituun ytimeen.

Suomen ja Ruotsin yhteinen poliisiyksikkö selvittää Tornion ja Haaparannan rajalla katukauppaan levinneen synteettisen huumeen alkuperää. Hengenvaarallisen aineen jäljet johtavat Aasiaan ja tutkimuksissa paljastuu yllättäviä kytköksiä. Onko pohjoisella maaperällä alkanut uudenlainen hybridisota?

Genres: Crime, Fiction, Audiobook, Thriller

302 pages, Hardcover

Published June 28, 2021

Reviews

[Tiina Mahlamäki · Rating 4 out of 5]

Koukuttava esikoisdekkari. Pohjoisen ylirajaiseen elämään sijoittuvassa teoksessa on niin yksittäisten ihmisten ja perheiden tragedioita kuin kansainvälistä huumekauppaa.

[Lea · Rating 3 out of 5]

3.5 Tää oli kyl tahmee ku toffee mut love tää talviasetelma

[Mai Laakso · Rating 3 out of 5]

Anu Ojalan esikoisdekkarin Jääsilkkitien alku kertoi Ronjan ja hänen äitinsä vaikeasta yhteiselämästä, sillä äidin muistisairaus oli pahentunut. Ronja halusi siitä huolimatta pitää äitinsä kotona. Äidin hoitamiseen ei vain meinannut löytyä aikaa, sillä Tornion ja Haaparannan seuduilla levisi uusi tappava huume, joka aiheutti kovasti kiireitä Lapin poliisille, jossa Ronja oli töissä.

Jääsilkkitie sijottui kiinnostavasti Lapin poliisin alueelle. Aihepiirinä huumeista johtuvat erilaiset rikokset, pahimmillaan murhat ja tapot, nousivat teoksesta julmina esille. Huumepiirien pieniä lapsiakaan ei unohdettu, vaan rikolliset kohtelivat heitä kurjasti.

Anu Ojalan Jääsilkkitie on erittäin ajankohtainen toimintadekkari suoraan huumepiireistä.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Liikaa ruumiita, liikaa epäselväksi jääneitä asioita, minun makuuni liian raaka, mutta koukuttavasti kirjoitettu kuitenkin. En usko lukevani jatko-osaa, mutta siinä varmaan tulisi selvyyttä joihinkin asioihin.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Ihan mahtava dekkaristilöytö! Rajunpuoleista touhua, mutta miten vetävä juoni ja hyvin kirjoitetut henkilöhahmot.

[Jii · Rating 3 out of 5]

Todenmakuinen, rankka huumekuvaus mutta epätasaista kerrontaa. Kristianin persoonaa ja tilannetta avattiin kiinnostavasti mutta Linda olisi tarvinnut syvyyttä, nyt hän jäi yksinomaan pahaksi. Myös päähenkilö Ronja jäi etäiseksi, hänen persoonastaan ei lukija saanut tietää oikein mitään paitsi hankalan kotitilanteen muistisairaan äidin hoitamisen ja työn yhdistämisessä. Ronjan sisäisiä ajatuksia ei avattu juuri ollenkaan, toisin kuin Kristianin. Esimerkiksi Ronjan haluttomuus kohdata äitinsä tilanne jäi yhden dialogin varaan.

Kielellisesti Jääsilkkitie on täynnä lyhyitä päälauseita joissa selostetaan jokainen autonoven avaus ja kaikki sananvaihdot hätäkeskuksen kanssa. Tällä varmasti tavoitellaan todentuntuisuutta ja poliisitoiminnan uskottavaa kuvausta, mutta lopputulos puuduttaa lukijan. Välillä taas ihan sujuvaa kerrontaa. Eniten ihmetytti omituinen kappalejako, valtavasti yhden lauseen pituisia kappaleita eri riveillä tähän tapaan:
"Ronja jatkoi etenemistä.
Hänen edessään oli hakasella suljettu ovi.
Ronja nosti haan, avasi oven.
Vaatehuone oli pimeä, huoneen valokatkaisija ei toiminut.
Taskulamppu valaisi vaatemyttyjä, pahvilaatikoita ja roinaa."
Toimisi tehokeinona muttei näin käytettynä. Jälleen kerran ihmettelen kustannustoimitusta, luulisi että tähän omituiseen seikkaan olisi osaava kustannustoimittaja puuttunut.

[Tuomo · Rating 5 out of 5]

Anu Ojalan Jääsilkkitie on vahva ja ajankohtainen romaani, joka tarttuu rohkeasti tämän päivän todellisuuteen. Tarina sijoittuu Tornion ja Haaparannan rajaseudulle, mikä tuo teokseen oman erityisen tunnelmansa. Rajaympäristö ei ole vain tausta, vaan olennainen osa juonta ja henkilöiden elämää – paikka, jossa liikkuminen, identiteetit ja myös ongelmat sekoittuvat luontevasti.

Kirjan suurimpia vahvuuksia on sen realistinen kuvaus nykyihmisten arjesta. Henkilöhahmot tuntuvat aidoilta, tunnistettavilta ja inhimillisiltä. Ojala kuvaa uskottavasti myös huumeongelmia ja niiden vaikutuksia yksilöihin, perheisiin ja koko yhteisöön ilman turhaa dramatisointia tai moralisoivaa sävyä. Teos antaa lukijalle mahdollisuuden ymmärtää ilmiötä monesta näkökulmasta.

Kerronta on sujuvaa ja vetävää, ja juoni etenee vauhdikkaasti pitäen mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Tämä on samalla kirjan pieni heikkous: osa juonen ratkaisuista tapahtuu ehkä liian nopeasti. Lukijalle ei aina jää riittävästi aikaa muodostaa omia arvailuja tai pohtia tulevia käänteitä, mikä olisi voinut lisätä jännitystä ja syvyyttä entisestään.

Kokonaisuutena Jääsilkkitie on kuitenkin vaikuttava ja ajatuksia herättävä teos, joka onnistuu yhdistämään paikallisen ympäristön, yhteiskunnalliset teemat ja henkilökohtaiset tarinat vahvaksi kokonaisuudeksi. Se on kirja, joka jää mieleen ja ansaitsee kiitettävän arvosanan.

[Elina · Rating 3 out of 5]

Kirjan aihe huumerikollisuudesta Lapissa oli mielenkiintoinen, mutta toteutus hieman ontui. Suurin osa kirjan hahmoista jäi aika valjuiksi eikä heidän persoonaa tai ajatuksia avattu sen enempää. Lisäksi osa kirjan käänteistä oli aika epäuskottavia. Kirja kuitenkin jaksoi pitää otteessaan alusta loppuun todella hyvin, joten siitä 3 tähteä.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Kelpo trilleri, joka olisi kaivannut vielä vähän lisää lihaa luiden ympärille. Asioita jäi auki tai muuten selittämättä, osa hahmoista oli huolella koottuja, toiset eivät yhtä taiten. Juoni toimi oikeastaan ihan hyvin, eteni loogisesti. Kristianin tarina aukesi hyvin tarinan edetessä. Viimeinen luku oli vähintäänkin traaginen. Elämän raaemman puolen kuvaus tuntuu surullisen uskottavalta.

[Tuula Nygård · Rating 4 out of 5]

No nyt oli karua luettavaa, mutta mitä muuta se huumemaailma ja siinä elävien ihmisten elämä on kuin karua. Henki on höllässä ja virheitä ei anneta anteeksi. Opportunismi kukoistaa, lapsuudenkaveritkin pettävät toisensa ja väkivaltaa on lähisuhteissa. Minua miellyttivät erityisesti todentuntuinen dialogi, poliisin työn realistinen kuvaus ja hyytävän talven kuvaukset.

[AikaMatKa · Rating 2 out of 5]

Tämä romaani toisti samaa kaavaa kuin muutkin pohjoisesta kertovat dekkarit ja tv-sarjat. Raadollista kuvausta, varmaan ihan todenmukaista, mutta minä en enää halua viettää vapaa-aikaani tällaisessa miljöössä ja tällaisten henkilöiden kanssa.

[Raija · Rating 4 out of 5]

3,5* pyöristettynä ylöspäin.

[Tarja Pirhonen · Rating 4 out of 5]

Tämäkkä, sujuva esikoinen, ei liiemmälti hengitystaukoja.

[mooma · Rating 3 out of 5]

3,5 stars.

[Tupu · Rating 4 out of 5]

Tummasävyinen elämänmakuinen dekkari joka kertoo uskottavasti poliisin työskentelystä ilman sankariefektiä tai päälle liimattua rakkaustarinaa.

[Anna-Maria Tuominen-Reini · Rating 3 out of 5]

Pidin todella paljon kirjan murteesta, rajuista rikoskuvauksista, mutta tarina tuntui jotenkin heppoiselta ja juoni oli arvattavissa. Luen kuitenkin seuraavan osan.

[Olli · Rating 5 out of 5]

Mukaansatempaava dekkari pohjoisesta, kuunneltu äänikirjana ja lukija erittäin hyvä.

[Pasi Rautio · Rating 4 out of 5]

Vahvaa suoritusta joka lähtee ensimmäiseltä sivulta. Kirjas ei malttanut laskea käsistään. Vauhti hengästytti välillä. Hienosti rakennettu.

[AnuP · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin, myös siitä että loppuun jäi hiukan avonaisia asioita. Sujuva juoni ja eroaa edukseen siinä että miljöönä on harvinaisempi rajaseutu eikä jokin pieni paikkakunta.

[Jaana Angeria · Rating 3 out of 5]

Olipa mukavaa lukea dekkari, joka sijoittuu kotikonnuille eli Tornion ja Haaparannan seudulle!

Juoni on vetävä, lopussa jopa koukuttava. Viimeinen luku sai minut herkistymään, mutta muutoin tarinassa on minun makuuni turhan paljon rytinää ja ruumiita.

Henkilöt jäävät harmillisen etäisiksi, koska toimintaa ja dialogia on paljon. Oikeastaan vain Kristian tulee kunnolla tutuksi, mutta esimerkiksi hänen vaimonsa sekopäisen käytöksen syistä ei anneta mitään vinkkejä. Niin poliiseja kuin rikollisia on paljon, ja välillä minun oli vaikea muistaa, kuka kukakin on. Osin tosin syynä oli se, että välillä henkilöistä käytetään etunimiä, välillä sukunimiä.

Dialogi tuo uskottavuutta, mutta kun sitä on runsaasti, paikoin kerronta junnaa – tai tuntuu tv-sarjamaiselta. Murre ei vuoropuheluissa kaikesti ole "oikein", vaan puhekieli on mie-persoonapronominia lukuun ottamatta varsin oululaista. Taisipa mukana olla jopa yksi itäsuomalainen myö. Muita varsinaisia ylilyöntejä puhekielen käytössä ei kuitenkaan ole, ei esimerkiksi h:ta väärissä sanoissa tai muodoissa.

Huumemaailman hurjuutta ja kurjuutta Ojala kuvaa uskottavasti ja valottaa vaikuttavasti naisten ja lasten asemaa siinä. ;( Myös muistisairaan äidin ja tyttären kohtaamiset ovat koskettavia.

Tähtiä 3,5. Koukuttavuuden ja tutun miljöön vuoksi pyöristän ylöspäin. Ainakin sarjan seuraavan osan luen.