Kenellä on valta - globaalin kansalaisen opas epävarmuuden aikaan
Se, joka hallitsee teknologiaa ja tietojamme, hallitsee maailmaa. Tässä kehityksessä niskan päällä eivät enää ole valtiot, vaan koko ajan suuremmiksi kasvavat mahtiyhtiöt. Niihin kannattaa tutustua, koska ne pitkälti määräävät sen, millaisessa maailmassa elämme.
Nämä yhtiöt ovat nopeasti kasvaneet niin suuriksi, että niiden päätösten vaikutukset ratkaisevat pitkälti niin ilmaston lämpenemisen, demokratian kuin eri instituutioidenkin tulevaisuuden.
Tunnettujen taloustoimittajien opas etenee kuin trilleri!
Olisin halunnut kuulla enemmän kritiikkiä ja analyysia kirjoittajilta, sillä nyt tämä jäi esittelyn ja listaamisen tasolle. Mutta muuten hyvä ja informatiivinen.
Tämä oli itselleni aika laatikon ulkopuolinen ja yllättävä valinta kirjana. Mielenkiintoinen aihe ja hieno kansi kiinnitti huomion kirjakaupassa ja edellisen kirjan loppuminen sopivassa paikassa pompautti tämän lukulistan kärkeen. Pitää vielä fleksata sillä miten olen ainakin tämän sovelluksen tietojen mukaan ensimmäinen tämän kirjan lukenut, todella kova jätkä siis.
Kirjan aiheena on esitellä nimensä mukaan 50 vaarallisinta yhtiötä maailmassa vuonna 2021. Ensimmäiset kymmenen on esitelty hyvin pintapuolisesti mutta loppuihin paneudutaan oman lukunsa verran. Lisäksi viimeinen noin neljäsosa käsittelee kiinan nousua ja uhkaa. Kerronta oli todella viihteellistä ja menevää, eikä talous- ja yritysasioita esitetty tylsästi tai kuivasti. Listan kärkisijat eivät olleet varsinainen yllätys mutta matkan varrelle sattui monia täysin tuntemattomiakin yhtiöitä joista on hyvä olla tietoinen.
Suurin havainto kirjasta tavallaan on se, miten elämme nyt jo tietyssä mielessä scifi-dystopiassa jossa suuryhtiöt hallitsevat maailmaa ja me muut, mukaan lukien maiden hallinnot vain elämme siinä. Teknologiayhtiöt tietävät meistä ennen pitkää kaiken ja hyödyntävät tietoa edukseen. Pankit ja rahoituslaitokset ovat omaa taloudellista etua tavoittelevia ja pahoja. Suursijoittajat ovat vielä pahempia.
Etenkin pankit ovat luoneet itselleen sellaisen himmelin että valtiot eivät voi antaa suurten pankkien kaatua vaikka kävisi minkälaisia talouskriisejä (jotka pankit itse ovat aiheuttaneet), tai pankki jäisi kiinni hurjista rikoksista. Todella pelottavaa.
Usein yhtiöitä rankaistaan satojen tuhansien sakoilla teoista jotka hyödyttävät niitä useilla miljoonilla joten rikollisuus kannattaa ja todella hyvin. Juuri nyt käynnissä oleva r/wallstreetbets VS. Melvin capital vääntö Gamestopin osakkeenarvolla mielestäni osoittaa miten röyhkeästi rikkaat käyttävät kaikkia keinoja hyväkseen jotta heidän oma vaurautensa vain kasvaisi. Tapaus on vielä kesken kirjoitushetkellä mutta seuraan mielenkiinnolla miten tilanne ratkeaa.
Ihmettelin ettei nero-biljonääri-playboy-hyväntekijä Elon Muskia otettu kirjassa enemmän huomioon. Muutama viittaus lähinnä spaceX/avaruusinternetin toteuttajana löytyi mutta hänen yhtiöitään ei nähty varsinaisen vaarallisina. Mies kumminkin tätä nykyä omistaa maailman arvokkaimman autoyhtiön, oli hetken maailman rikkain mies, on parhaiten itsensä (meemeillä) brändännyt biljonääri. Tuntuu kuitenkin että aina kun hänestä tai hänen yhtiöistään puhutaan niin tulee ilmi se miten mies istuu itse saatanan vierellä joko omaisuuden mahdollisen apartheid-timanttikaupan alkuperän tai tehdastyöntekijöiden kohtelun tai minkä ikinä takia. Itse kuitenkin pidän miestä visionäärinä kenellä on pohjimmillaan hyvät tarkoitusperät ja valoisampi tulevaisuus mielessä. Sekä meemit.
Tulee olemaan mielenkiintoista lukea 10 vuoden päästä miten maailma ja sen tasapaino on kehittynyt. Onko kriittinen piste ohitettu ja nykyiset suuryhtiöt ovat hallinnassa edelleen vai nouseeko ajan myötä uusia yrityksiä jotka ohittavat nykyiset. Myös korona tulee vaikuttamaan todella paljon, ja kirjassakin oli sen vaikutuksista jo puhetta. Kirja oli jokatapauksessa todella mielenkiintoista ja opettavaista luettavaa.
Ein sehr langes aber mit vielen wichtigen und interessanten Themen gefülltes Buch.
Viele internationale Konzerne üben einen großen Einfluss auf unsere Gesellschaft aus. Gleichzeitig kämpfen die großen Tech-Konzerne um die Kontrolle über unsere Daten.
Was und wovon Konsumieren wir, was steckt dahinter? Wer trägt bei zum Klimawandel und was geschach in der Ölindustrie? Was passiert in der Zukunft mit all den weiterhin produzierten Waffen und Atombomben?
Diese Fragen und viele mehr, sind Inhalt dieses Buches.
Huh, olipa painavaa asiaa. Mielenkiintonen kirja. Oisin kaivannu vielä syvemmälle kuhunkin yritykseen menemistä, jos mahdollista. Lukemisen arvonen. Pisti miettimään.
Hyvää yleissivistystä isoista yhtiöistä. Itseäni hieman häiritsi otsikointi ”vaarallisuudesta”. Pikemminkin syntyy kuva jättimäisistä yhtiöistä, joilla ei tunnu olevan eettistä kompassia, kunhan vain kehitellään erilaisia tapoja tahkota vielä jättimäisempiä voittoja ja kasvaa vielä suuremmaksi. Kyse on kuitenkin yrityksen sisällä toimivien yksilöiden valinnoista ja millaisiin valintoihin kannustetaan.
Ehdottomasti mielenkiintoinen kirja, täysin hämmentäviä rahasummia, ja kuinka valtavan verkoston erilaiset yhtiöt muodostavat ja vaikuttavat aivan konkreettisesti milloin minkäkin valtion toimiin/toimintamahdollisuuksiin (useimmiten ilman eettistä kompassia). Aikamoinen vyyhti.
Mielenkiintoinen ja masentava kuvaus ahneudesta ja vallasta. Opin ehdottomasti paljon uutta tämän kirjan parissa. Jäin kuitenkin vähän kaipaamaan tiettyjä näkökulmia. Yllätyin ettei esimerkiksi Nestle, H&M tai Inditex päätynyt listalle - näiden ihmisoikeusrikkomukset ovat kuitenkin valtavia ja pikamuodin vaikutukset ympäristöön ovat merkittävät. Joidenkin yhtiöiden kohdalla lueteltiin lähinnä niiden kokoa, mikä tietenkin on huolestuttava tekijä, mutta joidenkin yhtiöiden kohdalla olisin kaivannut vielä lisää avaamista siihen, miksi tämä tekee niistä niin vaarallisia.
Kirjoittajien vaarallisina pitämien yritysten analysointi jää aika deskriptiiviselle tasolle, ja tiedänkin kirjan lukemisen jälkeen enemmän eri yritysten toiminnasta kuin siitä, miksi juuri nämä yritykset ovat vaarallisia. Tästä huolimatta kirja oli mielenkiintoista ja avartavaa luettavaa, sillä huomasin tuntevani maailman suurimpia yrityksiä todella huonosti - toki Google, Apple, Deutsche Bank ja kumppanit olivat entuudestaan tuttuja, mutta mukana oli myös yrityksiä joiden nimiä en ollut koskaan kuullutkaan.
Todella vaikuttava ja ajatuksia herättävä teos. Suosittelen lukemaan tästä vaikka vain yhden luvun, koska kirjan rakenne on todella lukijaystävällinen. Yksi luku voi herättää paljon ajatuksia. Oon kyllästymiseen asti selittänyt poikaystävälle tän kirjan sisältöjä, koska opin tästä valtavasti uutta.
Een beknopte inzage in tal van grote ondernemingen dewelke het dagelijks leven van ons bepalen. Velen daarvan zijn nog ongehoord voor de meeste mensen. Het geeft een duidelijke weergave van de impact dat deze bedrijven hebben.
Ehkä pelottavin kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Jonkin verran kirjaa on kritisoitu siitä, että se ei tuo mitään uutta asiaan liittyen. Minunlaiselleni lukijalle, joka ei ole asiaan juuri lainkaan perehtynyt, kirja oli kuitenkin informatiivinen koonti maailman ja kilpailun nykytilanteesta ainakin siltä osin, miten nämä kirjoittajat sen näkevät. Suosittelisin.
Juha-Pekka Raesteen ja Hannu Sokalan kirjoittama tietokirja ”Maailman 50 vaarallisinta yritystä” on hyvin kirjoitettu ja oivallinen tietopaketti kriittiselle lukijalle, mitä tapahtuu kulissien takana ja mitkä yritykset vaikuttavat meihin ja ajatteluumme.
Google tai nykyään Alphabet pitää itseoikeutetusti piikkipaikkaa, ja harva edes ajattelee, miten teknologian kehitys on vienyt kansallisvaltiolta niille kuuluvaa valtaa ja miten teknojätit ohjailevat meitä mm. tekoälyn ja algoritmien avulla. Kulman takana ovatkin jo kvanttitietokoneet odottamassa, ja tietysti sen jälkeen 6 G-yhteydet ja IOnT eli internet of nanothings…
Lukemisessa viehätti erityisesti firmojen historiikit ja lopussa oleva Kiinan nousu johtavaan asemaan teknologian ja valvonnan eri sektoreilla. Luvuittain on myös mainittu käytetyt lähteet, ja asiasanaluettelo kirjan lopussa helpottaa lukijaa palaamaan saman firman edesottamuksiin. Jostain syystä lääkejättejä ei ole kelpuutettu kirjaan, vaikka vuosikymmeniä Pfizerin ja muutamien muiden voittokulku ja fuusioituminen on tehnyt niistä entistä vaarallisempia, vaikka kymmeniä miljardeja on jouduttu maksamaan korvauksia ja sakkoja yhdelle jos toisellekin taholle.
Mielenkiintoinen kombinaatio on myös Microsoftin ja Kiinan kommunistisen puolueen kytkökset, joita kirjassakin esitellään. Bill Gatesin kuningasajatus tuntuu olleen lyöttäytyä kiinalaisten kanssa yksiin, kun hän perusti länsimaisittain ajateltuna laajimman tuotekehittelykeskuksen juuri sinne. Oma lukunsa on tietysti lääketieteen saralla yhdysvaltalaisten ja kiinalaisten yhteystyö vaikkapa Wuhanissa, mutta siitä ei kirjassa kerrota mitään.
Kiinan Tencent, jonka näpeissä, siis oikeastaan puolueen valvoma kiinalaisten sosiaalinen media WeChat ja niin edelleen, on yhä aggressiivisemmin iskenyt myös länsimaisiin videopelifirmoihin, ja mm. suomalainen Supercell kuuluu nykyään heidän talliinsa. Kymmenen kärjessä porukkaan kuuluvat myös Apple ja Facebook (eli Meta nykyään), sillä onhan jälkimmäinen ”turmeltunut viestintäjärjestelmä” eksistentiaalinen uhka ihmisten väliselle kommunikoinnille (Elisabeth Warren).
Lukija pääsee myös pankkimaailman saloihin tutustumaan ja häikäilemättömään mädännäisyyteen, joka on kulkeutunut Wall Streetiltä ihan Eurooppaankin saakka, ja surullisena esimerkkinä toimii mm. Deutsche Bank.
Osansa saa myös niin sanottu disnifikaatio, eli Disney tuottaa jatkuvalla syötöllä kontrolloitua ja turvallista viihdettä ihan perheen pienimmillekin, ja yhä enenevämmissä määrin jättifirma ulottaa lonkeronsa viihde- ja mediamaailmaan. Tällöin luodaan mielikuvituksellisia identiteettejä ja hämärretään etnisyyteen, sosiaalisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyviä määritelmiä ja käsitteitä. Marvelin ja Pixarin ja muutamien muiden firmojen ostamisen myötä tämä firma pyrkii tosissaan maailman suurimmaksi ”tajuntateollisuuden jättiläiseksi”.
Listan puolivälissä keikkuu amerikkalaisfirma Cargill, josta harva lienee kuullut. Sen sijaan tämä pörssin ulkopuolella huseeraava firma on varmasti tuttu, kun poiketaan McDonaldsissa, sillä sitä on kutsuttu Cargillin julkisivuksi – toimittaahan se suurimman osan nugeteista ja muistakin ruoista näihin pikaruokaparatiiseihin.
Luksusbrändien ystäväkään ei aina tule miettineeksi, kenen tekemä olalla keikkuva laukkukin on. Vaikka siinä onkin Vuittonin logo, se kuuluu tietysti LVMH-konserniin. Saman voi sanoa AB InBev -konsernista, kun brasilialaisomistajien taskuun lopulta päätyvät huikeat voitot lukemattomista olutbrändeistä. Sijalla 42 komeilee myös Coca Cola -yritys, jonka huippukeksintö oli maissitärkkelyssiirappi, ja nyt sillä ja vastaavan kaltaisilla glukoosisiirapeilla on pilattu lähes kaikki hyperprosessoidut juomat ja jälkiruokaherkut, karkkihyllyn patukoista puhumattakaan.
Myös Ikea on mainittu, eikä kuluttaja halua edes muistella Kampradin ja hänen sukunsa natsimielisyyttä tai epäeettisesti hankittujen ja tuotettujen mööpelien ostamista, kun hinta vain on kohdillaan, siis toisin sanoen niin halpaa, että omaa kuluttajamoraalia voi sopivasti venyttää. Näitä voikin miettiä, kun seuraavan kerran piipahtaa Ikean ”rottalabyrintissä”, jossa kuluttaja pakotetaan kulkemaan koko myymälän läpi ja joka on hassusti sisustettu kuin muka oikea makuuhuone tai miniyksiö osastoittain kyhättynä. Toisaalta sillä on meidän alitajuntaamme vetoavia piirteitä ihan kuin siinäkin, että edes hyllyä ei saa valmiiksi koottuna. Kun firma panee meidät kokoonpanotöihin, ja poropeukalokin kuvittelee rakentavansa jotain suurta – tai ainakin pienen palan unelma-asuntoaan, vaikka taustapahvit menevätkin toisinaan väärin päin ja pahvihyllyt notkuvat jo viikon kuluttua muutaman kirjan painosta.
Kirja antaa paljon hyvää pohdittavaa varsinkin teknologiayritysten voittokulusta ja ylikansallisesta määräysvallasta. Kritiikki on paikallaan, eivätkä tekijät sitä säästelekään. Itse kukin voi tietysti miettiä, ovatko monopoliasemassa olevat firmat enää käyttäjiensä edun mukaista, vaikka suuruuden ekonomiasta puhutaankin. Microsoft, Google, Amazon ja monet vastaavat ostavat start up -vaiheessa olevat kilpailijat, ennen kuin ne pääsevät haastajan asemaan, tai antavat ns. kuoleman suudelman niin kuin Microsoftilla on usein ollut tapana. Nähtäväksi vielä jää, miten käy kilpajuoksu tekoälyn kehittämisen suhteen, ja kuka siinä selviää lopulta voittajaksi: tuleeko se idästä vai lännestä ja joudummeko lopulta alistumaan täydelliseen totalitarismiin.
Sean Parker Facebookista leveili jo vuonna 2017, miten heidän koodaamansa algoritmit ihan tietoisesti rakentavat käyttäjiensä riippuvuutta näiden roikkuessa tässä epäeettisesti muokatussa mediavirrassa ja sensuurin kourimassa yhteisöalustassa, jossa joka ikinen tykkäys ja toiminta myydään ja moneen kertaan eniten tarjoaville mainosmaakareille ja luonnollisesti toimitetaan Metankin toimintaa valvoville yhdysvaltalaisviranomaisille, mutta se onkin jo toinen juttu…
Relevant, verdiepend, maar vaak ook een beetje droog en feitelijk.
Paar mooie citaten: - "Money talks, wealth whispers." - "Volgens Dalio kan het grootste deel van de kapitalisten de economische koek niet verdelen, terwijl de socialisten niet in staat zijn om hem te laten groeien." - Een de speld-achtig citaat: "Demonstranten bekritiseerd voor het plunderen van bedrijven zonder eerst een private-equityfirma te vormen’ (‘Protesters Criticized For Looting Businesses Without Forming Private Equity Firm First’)
Alles lief gut bis Disney höher platziert wurde als zB Bayer? Wie kann man korrupte Banken und Unterstützer von Terror Gruppen mit einem Entertainment Monopol vergleichen? Trotz des Vorwortes ist mir immer noch unbekannt, was die journalistische Rangfolge sein soll. Mehr als Umweltschutz stand hier Datenschutz und das Sammeln von Nutzerdaten im Vordergrund. Ich würde mal laienhaft behaupten Umweltschäden betreffen uns deutlich mehr als eine chinesische Firma, die meine Daten im Netz sammelt :/
Banken, tech en energie lijken in de top 10 te staan aangevuld met voeding , oorlog , medicijnen , om een top 50 te hebben , de leeftijd van de bedrijven stond er niet specifiek bij , ik zou gokken tussen de 200 en 10 jaar met een gemiddelde van 50 , sommige met diepere wortels andere niet , sommige dingen lijken het het bestaan van Sapiens te beïnvloeden ( Bv (social) media ) enz die dan gelinkt zijn aan bedrijven die graag winst maken en macht en invloed vergroten , dat lijken de doelstellingen van het spel te zijn , voor of nadelig voor de Sapiens? Voor sommige ( soms de meeste wel ) voor andere minder of niet , ik vond geen waterbedrijven in deze top 50 maar daar zal waarschijnlijk al in geïnvesteerd zijn , hoe de top 50 er binnen 50 jaar uitziet ? , die banken , energie, medicijnen, voeding zullen cultureel en biologisch waarschijnlijk wat noodzakelijk blijven , oorlog lijkt een ( heel ) oud gezelschapsspel te zijn , en tech wordt ( is) mss een nieuwere levensvorm , mss meer vergelijkbaar met microscopische levensvormen, schimmels, bacteriën, virussen dan we er vanaf weten , Om de bedrijven wat te laten in het voordeel van Sapiens te laten uitdraaien moeten er waarschijnlijk ( sterke) scheidsrechters zijn om de doelstellingen van het spel ( winst en macht ) wat in toom te houden , die scheidsrechters zijn dan de wetten liefst afgedwongen en gedragen door de algemene bevolking ,
Haparoivan alun jälkeen tämä on paras listakirja, jota olen koskaan lukenut. Kirjassa ei vain listata vaarallisinta yhtiötä, vaan analysoidaan itse nykykapitalismin tilaa ja sen vaikutuksia maailman politiikkaan.
Alku on vaan vähän Wikipedia-mainen, erityisesti kun siinä on todella lyhyitä kappaleita, mutta ajan mittaan ne kasvatat kokoaan. Huikea kirja, joka pitäisi jakaa monelle kielelle, koska tässä kirjassa ei puhuta vain länsimaisista yhtiöistä, mutta myös arabialaisista, kiinalaisista ja brasilialaisista megakorporaatioista.
Sinänsä huvittaa miten kirjailija hillitsee itseään toteamaan vaan, että kapitalismi pitäisi olla kaikille reilu, kasvattamalla valtion valtaa säännellä sitä, sen sijaan että koko talousjärjestelmä romutettaisiin. Sen verran kauheuksia kirjassa selotetaan, etten ihan ymmärrä miten joku voi kannattaa järjestelmää. joka käytännössä tuhoaa itsensä ajan mittaan.
Kirjan aihe maailman suurimmista yrityksistä on jokseenkin tuttu, mutta listaamattomat yhtiöt ovat olleet vähemmän tuttuja ja niistä olikin hauska kuulla. Erikoista listalla oli, että mitään Elon Muskin paletista (Tesla, SpaceX, Hyperloop, Neuralink) ei käsitelty, vaikka Tesla on maailman arvokkain autoyhtiö, SpaceXilla halvimmat raketit ja Neuralink scifiä parhaimmasta päästä. Vaikka alussa todettiinkin, että jotkut yritykset edustavat muita saman alan yrityksiä kirjassa, niin olisi nyt sentään Muskin voinut edes jotenkin sisällyttää muuten kuin mainitsemalla hänen olemassaolonsa muiden yritysten esittelyn kohdalla.
Tietokirja formaattina mahdollistaisi myös spekulaation ja kirjoittajan oman näkökulman, mutta tätä kirjassa oli hyvin vähän. Näkökulmia tuotiin kirjaan muiden asiantuntijoiden lausunnoista lehdissä kuin että kirjoittajat itse olisivat asioita pohtineet.
The book, written by two Finnish financial journalists and translated into English as The World's 50 Most Dangerous Companies, provides a comprehensive overview of 50 powerful corporations. It explores how these companies rose to prominence, often bending the rules and, in many instances, operating in legally ambiguous areas or outright breaking the law. While the book does not dig deep into the specifics of each company's actions, it offers a good understanding of their influence and the extent of their power, even to the point of shaping the world's future. The authors caution that the list should not be taken at face value, as some companies were chosen to represent their respective industries.
The top ten companies in the book are:
1. Google 2. Tencent 3. Saudi Aramco 4. Amazon 5. Facebook 6. Deutsche Bank 7. Gazprom 8. Goldman Sachs 9. Alibaba 10. JP Morgan
Mielenkiintoinen teos. Kuulun kyllä osuvasti kohdyhmään: asia kiinnostaa mutta olen ollut laiska perehtymään. Tässä kirjassa tieto on saatavilla mukavan helposti ja taustoja selitetään auki sopivasti. Miljoonat, miljardit ja tuhannet miljardit eurot, punnat ja dollarit ovat kyllä edelleen käsityskykyni ylärajalla ja sijoittuvatkin ajatuksissani kaikki samaan lokeroon (ihan hirveän paljon rahaa).
Annan 4/5 tähteä, koska aihe on minusta ahdistusta herättävä ja olisin kaivannut mukaan edes pientä toivonkipinää, että on maailmassa jotain hyvääkin. Koen nimittäin, että toivottomuus lisää voimattomuutta ja välinpitämättömäksi heittäytymistä. Ehkäpä samat kirjoittajat voisivat koostaa minulle ja muille helpon tiedon ystäville myös positiivisemman kirjan Maailman 50 turvallisinta yhtiötä.
Tarpeellinen muistutus siitä, ketkä käyttävät todellista valtaa tässä maailmassa, ja millä hinnalla. Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy, ja poliitikot on pitkälti korporaatioiden taskussa - koska rahalla saa ja hevosella pääsee. Kirjan yritysten joukossa on valtavia toimijoita, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Etenkin tekoälyä ja digitaalista valvontaa koskevat luvut piirtää aika lohduttoman kuvan hyvinvointivaltion, rajoittamattomien ihmisoikeuksien ja vapauden tulevaisuudesta.
Kirjan loppusanat: "Meidän on seurattava yrityksiä entistä tarkemmin ja muistettava, että yrityksiin ei kannata suhtautua naiivisti. Ne toimivat omaksi hyväkseen." Precis. Kansalaisyhteiskunta ei ole kuollut, vaikka meitä yritettänkin redusoida pelkiksi oravanpyörässä ravaaviksi kuluttajiksi.
Mulla on ollut tämä kirja kesken äänikirjana hurjat kaksi vuotta. Listamaisen rakenteen ansiosta kirjaan on ollut helppo hypätä mukaan pitkänkin tauon jälkeen ja ainakin itse olen noita taukoja tarvinnut. Kirjaa lukiessa tulee jopa lannistunut olo, koska monillekaan sen esittelemille epäkohdille ei vieläkään ole tehty mitään, eikä muutosta ole näköpiirissä.
Vaikka monet yritykset ja niiden epäkohdat ovat jo ennestään tuttuja, kirjassa oli mukana myös itselleni täysin uusia, pääasiassa kiinalaisia, nimiä. Kirja herättää miettimään erityisesti vallan keskittymisen vaaroja, ja monien listan kärkinimien vaarallisuus perustuu juuri jättimäiseen kokoon: yritykset ovat liian suuria kaatumaan, kilpailua niiden toimialalla ei ole tarpeeksi ja niillä on valtaa muokata maailmanpolitiikkaa.
Todella tärkeä, (ainakin omaa) ajattelua päivittävä kirja. Uusliberalistinen hegemoniamme on synnyttänyt liudan yrityksiä, jotka ovat vallitsevien ihanteidemme mukaan jo monin verroin valtioita mahtavampia. Investointipankit keksivät ja kauppaavat arvottomia johdannaisinnovaatioitaan, konsulttifirmat käyttävät häikäilemättömästi lonkeroitaan. Kaikki tietää FANG-firmat, mutta muistatko Kiinasta löytyvän vastaavat omat? Amerikkalaiset voivat perustella omaa loppumatonta kasvutarvettaan valtiolle Kiina-kortilla.
Paikoin tämä oli oikeasti todella, todella mielenkiintoinen kirja. Massiivisten yritysten valta on vähän pelottavaakin, ja kirja avasi niiden mahdollisuuksia kattavasti. Jossain kohtaa kuivahko listaaminen kuitenkin alkoi kyllästyttää, ja viimeisen sadan sivun kohdalla alkoi jo toivoa, että kirja olisi edes hieman lyhempi. Listaukset toimivat lyhyisiin opuksiin, mutta 500-sivuinen teos kaipaisi enemmän arviointia, kirjoittajan omaa ääntä, mielipiteitä, persoonallisuutta ja syvempää analysointia. Pintaa ei jaksa raapia tunteja kerrallaan.
Roughly half of the chapters are interesting, but the other half of chapters finds the authors confusing their own ideals with companies being dangerous to the world. For example, the Norwegian oil fund was included in the book because "It doesn't have dangerous methods, but it's an example of how much money can be made with stocks." Oh kay, so why's it in the book?
It's worth reading definitely, and shines light on a couple of less-known companies as well, but at times it struggles with reading like some sort of an attitude-based socialist manifesto.
Hyvin mielenkiintoinen! Top 50 järjestyksessä on toki subjektiivisia piirteitä, mutta perustelut jokaiselle valinnalle ovat hyvät. Laajalla skaalalla eri alojen isoja tekijöitä, joiden sääntelyä on joko vaikea toteuttaa tai päättäjien rahanhalun avulla tietoisesti hidastettu. Jossain sanottu: "amerikassa asioiden annetaan mennä pieleen, jotta ne voidaan sitten nopeasti korjata - kun taas euroopassa asioiden ei anneta päätyä niin huonoon jamaan, mutta korjaaminen kestää vielä pidempään." Sopii hyvin tälle kirjalle.
Alkuosan yritysten läpikäynti on oikein hyvä ja ajatuksia herättävä, hieman pelottava kun ajatellaan mihin suuntaan maailmassa ollaan menossa.
Loppuosan spekulointi tulevaisuudesta kvanttitietokoneineen ja Kiinan nousuineen oli sen sijaan heikompaa. Ei siksi, ettei aihe olisi kiinnostava tai päätelmät pahasti pielessä vaan siksi, että aiheet poukkoilivat ja taustoitus jäi kevyeksi. Myös se, miten ja miksi joidenkin ajatuksia oli nostettu esiin ilman "opponointia" jäi osittain epäselväksi.
Lukemisen / kuuntelemisen arvoinen kirja ehdottomasti kuitenkin!
Oikeampi nimi kirjalle olisi ollut 50 merkittävää yritystä. Monella niistä on toki vaikutusvaltaa, ja siten voivat olla vaarallisia. Osa niistä on vain esimerkkejä onnistumisista. En pidä niitä sen takia vaarallisena. Kirjoittaja suhtautui negatiivisesti pääomaan. Sitä en ihan ymmärtänyt. Olen samaa mieltä että Google, Apple, Amazon ja Facebook joudutaan todennäköisesti pilkkomaan, koska ovat kasvaneet liian suuriksi. Viihdyttävää luettavaa.
Todella mielenkiintoinen kirja maailman suurimmista yhtiöistä. Kirjailijat ovat tehneet valtavan työn kerätä eri yhtiöiden taustatietoja ja tarinoita.
Kuuntelin äänikirjana, mutta tekstissä on niin paljon lukuja, että luettuna todennäköisesti helpompi hahmottaa vuosilukuja ja rahasummia. Tietyt maneerit lukijaäänessä alkoi loppusuoralla hieman viedä huomioita itse tekstistä, mikä ei ollut hyvä. Äänikirjalle antaisi tästä syystä 4/5.
Hieno katsaus valittuihin yrityksiin. Jokaisesta saisi varmasti saanut kirjoitettua oman kirjan joten tämä on hyvä yhteenveto. Varsinkin 50-41 yhtiöistä olisin halunnut kuulla enemmän kuin muutaman lauseen, joten niiden mukana olo turhautti hieman tiedonjanoista lukijaa. Alussa mietin alkaako kirja toistamaan itseään kun melko paljon saman alan firmoja oli mukana, mutta toistoa oli yllättävän vähän ja mielenkiinto säilyi loppuun asti.
heel eerlijk interessant om te horen over het onstaan, geschiedenis, schandalen en werking van grote verschillende bedrijven. maar paar foutjes ontdekt over onderwerpen waarin ik zelf kennis had, wat de geloofwaardigheid in het algemeen deed dalen. en paar keer werden stukken herhaald. en aan het einde een hele yapsessie, die ik ook een beetje langdradig vond. wel heel goed dat er boeken zijn over gevaarlijke bedrijven