Maanantaiaamuna 7. joulukuuta Koskelan sairaala-alueen puistosta löytyi 16-vuotiaan pojan ruumis. Kolme 16-vuotiasta poikaa otettiin nopeasti kiinni teosta epäiltynä, ja kirjan teon hetkellä heitä kaikkia syytetään murhasta. Kaksi pojista oli tuntenut uhrin päiväkodista saakka. Uhrin vanhemmat olivat hoitaneet toista näistä pojista, avanneet hänelle siis kotiovensa.
Lapsuudenkaverit riistivät julmasti 16-vuotiaan pojan hengen, eikä varsinaista motiivia ole edes selvinnyt. Jo ennen murhaa tekijät olivat pahoinpidelleet uhria useita kertoja. Poikien mukaan kyse oli “rankaisuleikistä”. Poliisin ja syyttäjän mukaan teot ovat olleet sadististisia ja julmia.
Koko tapahtumaketju on hyvin poikkeuksellinen, ja se on herättänyt valtavasti keskustelua ja kauhistelua. Osa lukee kaiken, mitä tapauksesta kerrotaan, osa ei halua tietää siitä mitään. Tapaus oli tietenkin järkyttävä, julma ja sadistinen, mutta emme voi sulkea siltä silmiämme. Meidän on tiedettävä mitä tapahtui, koska vain siten voimme havahtua ja oppia. Vastaavanlaista tragediaa ei saisi tapahtua enää koskaan. Vaikka uhri oli lastensuojelun asiakas ja moni aikuinen oli hänen lähellään, kukaan ei silti pystynyt poikaa suojelemaan. Koskelan uhrin turvaverkot pettivät pahemman kerran. Nyt jälkikäteen on tärkeää tietää, mitkä osaset pettivät, missä tehtiin virheitä ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Koskelan teinisurmaa koskevassa kirjassa kerrotaan tapahtumien kulku tarinallisessa muodossa. Kirjan tiedot perustuvat viranomaislähteisiin, kuten poliisin esitutkintaan, oikeudenkäynnin aineistoon ja haastatteluihin. Kirjan tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä, vaan kertoa siitä, mikä kaikki johti raakaan rikokseen. Koskelan uhrin elämä loppui aivan liian aikaisin, mutta hän ansaitsee sen, että me muut edes otamme siitä opiksi ja kuuntelemme hänen tarinansa.
Kirjan kirjoittaja työskentelee rikos- ja oikeustoimittajana MTV Uutisissa.
Tämä oli jotain kauheaa. Koko kirjasta paistoi läpi, että se haluttiin vain markkinoille niin pian kuin mahdollista, vaikka tietoa ja taitoa rakentaa henkilöitä kunnioittavaa tarinaa ei ollut. Kirjoittajan tyylinä on antaa ohjeita ja tehdä yleistyksiä ja se vei arvon tärkeältä aiheelta. Koska tarina oli pitänyt julkaista niin pian kuin mahdollista, niin kokonaisuuden kannalta oleellisia faktoja oli vielä tarkentumatta ja sen sijaan täytteeksi oli tungettu huonosti koottua teoriaa ja ulkoapäin aikuisen näkökulmasta tehtyjä tulkintoja. Selityksenä kiireessä kootulle teokselle on ulkokultaisesti se, että tulevaisuudessa tämän kaltaiset teot pystyttäisiin estämään. Kirja myös halutaan yhteiskuntaan vaikuttamaan mahdollisimman pian. Aikalailla selityksen makua, sillä tällä teoksella ei ole antaa aiheeseen minkäänlaista lisäarvoa.Tässä näkyy halu olla ensimmäinen ja kyhätä kasaan teos nopeasti ja täyttää se naiivilla pohdinnalla. Hän ei odottanut tuomioihin asti saati mielentilatutkimuksen selviämiseen saakka, vaan puhuu asioista vain yleisellä tasolla mitenkään tämän tapauksen sisältöä rikastuttamatta. Tapauksen kuvaamisen ohella kirja on kuin huono kirjallisuuskatsaus höystettynä mm. uhrin sosiaaliseen mediaan kirjoittamilla tekstien katkelmilla ja niistä tehdyillä päätelmillä. Yksi tähti ainoastaan, että yleisarvosana laskisi, muuten jäisi ilman. Harmittaa kaikkien puolesta.
about puolet kirjasta liittyi varsinaisesti koskelan tapaukseen, ja puolet oli yleistä lätinää esim. nepsynuorten koulunkäynnistä, koulukiusaamisesta ym.
kuten muut on täällä jo kommentoineet niin olisi ollut parempi tehdä kirja vasta kun case on loppuunkäsitelty. nyt tässä ei päästy oikein mihinkään lopputulemaan paitsi että kauhea tapaus eikä saa toistua.
mielestäni ei ole missään vahvistettu että uhri olisi ollut nepsy joten ihmettelin vähän miten paljon siihen liittyvää yleistietoa oli ympätty mukaan. voin toki muistaa väärin. murhainfon lukijoille tässä ei ollut mitään uutta.
Tästä tuli kyllä nopeasti sellanen fiilis että kiireellä ja rahan kiilto silmissä haluttu kyhätä jotain. Itse tapauksesta puhuttiin varsin vähän, ja iso osa kirjasta olikin wikipedia-tason yleistä lätinää joka ei tuonut kirjaan mitään tai oikeastaan edes liittynyt tapaukseen.
Vähän kehnosti kasattu kirjana. Plussaa se, että sisällöstä varoitettiin ennen lukuja, joissa kuvailtiin yksityiskohtaisesti uhrin kuolemaa edeltänyttä pahoinpitelyä. Jälleen kerran aivan järkyttävää, että tällaista edelleen pääsee tapahtumaan. Tapauksen tuoreus, raakuus, ajattelemattomuus ja tekijöiden nuori-ikä tekevät sanattomaksi. Mahdottoman paljon tukea omaisille.
Harva kirja on ollut niin vaikea kuunneltava kuin tämä. Aihe on niin raskas, että jouduin todella säännöstelemään kuuntelemista ja miettimään tarkasti milloin ylipäätään pystyn kuuntelemaan. Löysin omat rajani tässä.
Miksi kirja alunperin kirjoitettiin ennen mielentilatutkimusta ja oikeuden päätöstä? Mihin kirjailija perustaa kuvauksensa ihmisten ajatuksista? Miksi esitutkintapöytäkirjassa esiintulleita asioita ei raportoitu objektiivisesti vaan joidenkin ihmisten kohdalla jätettiin asioita sanomatta.
True crime on mielenkiintoista luettavaa, mutta vain jos tapahtumien kerrontaan voi luottaa.
Tämä tapaus on true crimeä iljettävimmillään. Kirjan tapahtumat on kerrottu selkeästi ja objektiivisesti ja tavalla, joka ei jätä mitään arvailun varaan. Paitsi nimet tietysti, jotka on muutettu, mutta löytyy helposti nopealla googletuksella. Ymmärrän silti uhrien suojelun. Kirja on tapahtumista huolimatta hyväntahtoisesti tehty. On hyvä levittää tietoisuutta, jotta vastaava ei pääsisi toistumaan. Kiusaamiseen puututaan vieläkin liian vähän. Hiljaiset, ujot, arat ja erilaiset saavat eniten osumaa. Itse olin uhrin kaltainen hiljainen ja arka poika ja harmittaa hänen ja läheistensä puolesta.
Surullinen, raaka ja synkkä paketti. Ei herkimmille. Jännittävyydestään johtuen kirja tuli luettua nopeasti, mutta ei tosiaankaan mikään helpoin keskipäivän setti selattavaksi tai kuunneltavaksi.
Tuntuupa tyhmältä antaa tähtiä tämmöiselle kirjalle... Aivan hirveää kuunneltavaa, avasi ymmärrystä tilanteeseen, vaikkei hyväksyntää missään muotoa. Sama kuin Vilja Eerikan kirjassa, nämä tapaukset nostavat esiin meidän systeemin aukot, ja toivottavasti niistä opitaan ja aukkoja paikataan. Eerikan kirja johti suuriin muutoksiin, sitä toivon tältäkin. Tähdet ovat sitä, kuinka tärkeänä pidän näiden tarinoiden tuomista ihmisten tietoon. Myös hyvin tehty taustatyö ja henkilöiden kunnioitus. Faktat faktoina, lähtemättä syyllistämään ketään. Suuret osanotot kaikkia asiaan liittyviä kohtaan. Ei herkille missään muotoa!
Olihan se arvattavissa että aiheesta ulee kirja mahd. pian tapahtuneesta mutta ehkä vähän turhan aikaisin silti kun tapaus vielä oli kesken tätä kirjoittaessa. Kyllä tämä tapaus herättää toki uteliaisuutta; halu saada tietää tapauksesta ja tapaus myy, mutta olisi silti voinut odottaa että tuomiot ja mielentilatutkimukset on annettu. Tällainen aihe kun on en halua välttämättä antaa arvosanaa kirjalle vaikka kuinka hyvin olisi kirjoitettu.
Koko surma ja sen tapahtumat olivat kyllä rankkaa kuunneltavaa. Itseä kiinnosti faktatieto siitä, millaiset syyt voivat johtaa kiusaamiseen tai kiusaajana olemiseen tai ylipäätään tällaiseen tapahtumaketjuun. Puhuttiin neuropsykologisista oireista, mikä oli mielenkiintoista. Siksi annoin kolme tähteä.
Väkisin kirjoitettu, täysin turha kirja. Ei mitään uutta tietoa. Enemmän tietokirja kuin tarina karmeasta tapahtumasta ja sen osallisista. Liian aikainen ajankohta ja kirjoittajalla aivan liian vähän tietoa saatuna kirjan perustaksi. Melkein harmittaa ettei tämä yksi suomen karmeimmista kohtaloista saanut arvoistaan kirjaa kuten Eerika. Ehkä vielä joskus myöhemmin?!
Tulee lähinnä mieleen, että miksi kirja on kirjoitettu. Uutta valaisevaa tietoa ei tässä, eikä lisäosassa ollut. Kamala tapaus. Uhria ei koskaan saa syyllistää ja mielestäni näin kävi tuossa lisäosassa. Se, että jollakin on erilaisia ongelmia tai hankaluuksia ihmisten kanssa toimimisessa, ei oikeuta millään tavalla kenenkään toisen tapaamaan häntä.
Kirja oli ihan hyvä, mutta itse tapahtumasta kerrottiin todella lyhyesti, muutamalla kappaleella ja sitten kirja kertoikin aivan muista aiheista. Minusta kirjan itse tapahtumat olivat hyvin kirjoitettu, vaikka ne olivatkin raakoja. Kirjassa tapahtumat esitettiin selkeästi. Annan kirjalle kaksi tähteä, koska alku oli hyvä, mutta se jäi silti kaipaamaan jotain lisää.
Ei voi antaa tähtiä. Kirjassa oli TW kohdille, joissa yksotyiskohtaisesti kerrottiin surmaillan tapahtumat. Pahalta tuntuu kun toisilla kesken surutyö ja rahankiilto silmissä vain haluttu tuottaa teos.
Ensimmäinen puolisko asiaa itse tapauksesta, toinen puolisko ympäripyöreää tekstiä nepsynuorista ja lastensuojelusta. Teos vaikutti nopeasti tehdyltä ja sisälsi paljon toistoa. Itse tapauksesta kertova osio ei tuonut paljoa uutta siihen, mitä lehdistä on aiemmin saanut lukea.