"Kun olen Mallun luona kylässä, alan imettää hänen pehmoeläimiään. - Siun pittää tehä jotaki tuolle asialle, hän sanoo."
Kertomus mustasta ajanjaksosta, jolloin tunnetun kirjailijan huumorintaju oli kadota. Heikosti positiivinen kuvaa lapsen saamiseen liittyviä ristiriitaisia tuntemuksia rehellisesti, pikimustalla, rivien välissä vaanivalla huumorilla höystettynä.
ENG: Anna-Leena Härkönen works as a writer and an actor, having acted as a scriptwriter too. Her works have been adapted into movies and plays, and Häräntappoase has been made into a television series of six episodes, too.
FI: Anna-Leena Härkönen on syntynyt 10.4.1965 Limingassa, kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1985, opiskellut Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksella ja valmistunut näyttelijäksi 1989. Anna-Leena Härkönen asuu Helsingissä ja toimii vapaana kirjailijana ja näyttelijänä.
Anna-Leena Härkönen on teini-ikäisestä alkaen kuulunut kulttuurielämämme huippuihin niin kirjailijana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin. Hänen esikoisteoksensa Häräntappoase palkittiin J. H. Erkon rahaston palkinnolla vuoden 1984 parhaana esikoisteoksena. Lisäksi hän on saanut muun muassa Kiitos kirjasta -mitalin 1985, Oulun läänin taidepalkinnon 1985 sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon vuosina 1991, 1994 ja 1998.
Härkösen teoksista on tehty useita elokuva- ja näytelmäsovituksia. Häräntappoase on esitetty kuusiosaisena televisiosarjana, ja siitä on tehty useita näyttämösovituksia eri puolilla Suomea. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson tekivät Akvaariorakkautta-teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.
Anna-Leena Härkösen monipuoliseen näyttelijänuraan mahtuu rooleja niin teatterinäyttämöillä, tv-draamoissa kuin elokuvissakin. Hän on myös käsikirjoittanut näytelmiä, tv-sarjoja ja elokuvia muassa suositun ja palkitun Vuoroin vieraissa -televisiosarjan (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa) ja elokuvan Onnen varjot.
Omaelämäkerrallista Härköstä jälleen. Aivan jees! Fanitan Härkösen tyyliä: "Olen kuullut monien naisten huokaavan, että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkähänlaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?"
Olen lukenut Härköseltä kaksi teosta ja molemmissa kirjoitustyyli on sekä ihastuttanut että vihastuttanut. Lauseet ovat lyhyitä, jopa töksähteleviä, kirjat nopealukuisia ja teema aina hyvin minäkeskeinen, tavallaan vihainen ja jotenkin angstinen.
Heikosti positiiviseen tyyli kuitenkin sopi, koska kyseessä oli yltiörehellinen kuvaus raskaudesta, äidiksi tulemisesta sekä sen kauheksista ja vaikeuksista. Härkönen onnistuu kirjoittamaan masennuksen auki vähillä sanoilla juuri niin, että sen voi melkein tuntea itse.
Tämän takia annan vielä Häräntappoaseellekin mahdollisuuden.
Luin yhdessä päivässä, piti hyvin otteessaan. Tajusin, että tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Härköseltä. Tämän perusteella aion lukea kyllä lisääkin häneltä. Aihe universaali, joten aika hyvin kestänyt aikaa, vaikka jotkin ajatukset esim. vanhempien rooleihin liittyen tuntuivat itselle tässä ajassa vähän omituisilta. Ehkä ne olivat jo siinä 2000-luvun taitteessa vähän vanhanaikaisia roolituksia, mutta ainakin rehellisiä mielipiteitä! Tykkäsin kokonaisuudesta kyllä tosi paljon. Pystyin samaistumaan päähenkilön avuttomuuden tunteeseen uuden edessä ja epäreiluun kohteluun hoitohenkilökunnan osalta, vaikka itsellä onkin aivan päinvastainen kokemus Naistenklinikasta. Onneksi asiat ovat siellä selkeästi menneet parempaan suuntaan 20 vuodessa. Juuri siksi onkin tärkeää, että tällaisia kokemuksia tuodaan esille, että asiat menisivät eteenpäin. En tiedä suosittelisinko tätä välttämättä juuri raskaana olevalle henkilölle, mutta ehdottomasti jälkikäteen tätä oli todella kiinnostavaa lukea. Toisaalta jollekin voi olla elintärkeää lukea juuri tällaisista synnytyksen jälkeisistä hurjista ajatuksista ennen omaa synnytystä.
Mietin ensin, että uskallanko lukea tätä kun olen itse raskaana, mutta kannatti. Kaikki kirjat mitä olen Härköseltä lukenut ovat olleet viihdyttäviä, helposti luettavia ja mukaansa tempaavia. Ja eipähän tee mieli valittaa nyt pienistä raskausvaivoista niin helposti kun on tämän lukenut. Rehellistä ja aitoa materiaalia raskausajasta.
Omaelämänkerrallinen. Härkönen taaplailee alussa turhaan muissa aiheissa, kun kirja kertoo lopulta lähinnä äitiydestä. Ja siitä riipaisevan hyvin.
Härkönen on marraskuiseen moodiin sopivaa anti-antidepressanttia. Eli siis depressanttia, joka herättää elämänhalun jotenkin paradoksaalisesti tunkemalla lukijan jonnekin pinnan alle. On kelvannut aina, kelpaa nytkin.
Rohkea omaelämäkerrallinen tarina lapsettomuudesta, lapsen saannista ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Teksti on tosi vau ja vetää syvälle jakamaan päähenkilön tunteet tuskasta siihen onneen, jota oma lapsi lopulta synnyttää.
Vähän ristiriitaiset tunnelmat jätti, mutta loppujen lopuksi mielenkiintoinen ja rehellinen. Kirjoitusvirheet häiritsi ja jonkin verran sekava rakenne ensimmäisessä osassa.
12.8.2007 Härkönen, Anna-Leena: Heikosti positiivinen (2001) 8½ - Omaelämänkerrallinen kirja raskauden raskaudesta, synnyttämisestä ja lapsen saamisesta. Kieltämättä kuvaus kauhistutti ja saa olla vielä ite tyytyväinen ettei oo kokenu mitään vastaavaa. Tuli myös ilmi, että äitiys on ihan oppimiskysymys, eikä kukaan "hyväksi äidiksi" valmiina synny. Ihan suositeltava opus siis luettavaksi ihan kaikkien leirien pitäjille.
Kirja kertoo lapsettomuudesta, lapsen saamisesta ja niihin liittyvistä tunteista. Minulla ei ole lapsia, eikä myöskään tule. Joten olin yllättynyt, että todella pidin tästä kirjasta. Härkösen ajatukset sopivat omaan ajatusmaailmaani ja voisin kuvitella itseni samanlaiseen tilanteeseen (en siihen, että haluaisin lapsen mutta jos jostain syystä niin kävisi). Ja henkinen "sekoaminen" unen puutteesta voi toki tapahtua muutenkin. Arvostan Härkösen avoimuutta liittyen vaikeaan asiaan.
Raa'an rehellinen kertomus Anna-Leenan raskaudesta kun kaikki ei menekään kuten naistenlehdissä. Sujuvasti kirjoitettu, vaikka päiväkirjana ja selvästi terapeuttisena teoksena tämä on tavallaan arvostelun ulkopuolella.
Tähän kirjaan olen palannut vuosien saatossa useamman kerran, joka kerta se koskettaa. Kirjassa poljetaan äitimyytti tomuksi ja sen lähes räävitön rehellisyys menee ihon alle. Yksi Härkösen parhaista, suosittelen erityisesti äideille.
Tuli mieleen omat tunteet 13 vuotta sitten. Härkösen tyyli kirjoittaa on jollain tavalla ärsyttävä, mutta silti pidin paljon tästä aidonoloisesta kirjasta.
Raadollinen, mutta erittäin hyvä kuvaus lasten saamisesta ja siitä, kuinka kaikki ei välttämättä mene niin kuin kuviteltua. Tavallaan pelottava, mutta kuitenkin monelle varmasti myös lohduttava.